Ajatukset toisessa

[vieras]

Olen jo vuosia ollut ihastunut tähän toiseen mieheen. Ja tiedän, ettei tunteet ole yksipuolisia. Vaikeaksi aian tekee se, että molemmat on naimisissa ja itselläni on useita lapsia sekä tällä miehelläkin on kaksi.

Oma mieheni on ihan kunnollinen ja hyväkin aviomies sekä isä. En varmaan koskaan eroaisi hänestä. Mutta kunnollinen ja tosi mukava on tämä toinenkin. Lisäksi meillä on enemmän yhteisiä harrastuksia, joten paljon vietämme vapaa-aikaa yhdessä.

Välillä menee päiväkausia, että aivan tämä toinen mies on ajatuksissa. Vaikka kuinka välillä ajattelee, että yrittää unohtaa, niin se ei onnistu. Tiedän, että jos vaan tilaisuus tulisi, niin pettäisin, vaikka yleensä olen tällaisia juttuja vastaan. Millä ihmeellä tästä selviää? Onko kellään samansuuntaisia ajatuksia?

 

[Onnellinen Villasukka]

yritä välttää näitä "tilaisuuksia"?
mitä itse haluaisit tehdä?

 

[harmi]

Mulla..Tätä piinaavaa,kutittavaa tunnetta on kestänyt noin vuoden,tunteet ei todellakaan ole yksipuolisia.Eilen näin tämän ihanuuden ja juteltiinkin.On vaihdettu tekstiviestejä,soitettukin.On mietitty tapaamisia,jotenkin nämä "vahingossa törmäämiset" ei riitä kummallekkaan.

Olen koittanut itsekkin unohtaa tätä miestä,huonolla menestyksellä.Aina hän vain mieleen tulee..Jotkut sanoo että aika auttaa-en usko,ei ole ainakaan vielä auttanut..

 

[Tallu -]

Pitkissä parisuhteissa ihastumisia tulee varmasti puolin ja toisin. Pointtina siinä onkin se, että tekeekö ihastukselleen mitään. Kun elämä on kaikin puolin nykyisen puolison kanssa kunnossa, niin miksi alkaa särkemään kahta perhettä, että pääsisi vaihtamaan kumppania. Vastaukseni onkin, että miksi ihastuksen kanssa ei voi olla ystävä? Seksuaalisia tunteita voi myös kanavoida omaan mieheensä, eikä pettämiselle mahdollistavaa tilannetta saa luoda.

 

[anile]

No eihän se aika auta, jos koko ajan on tekemisissä ihastuksensa kanssa. Suurimmalle osalle tulee ihastuksia avioliittoaikana, siinä pitää vaan tiukasti katkasta välit ihastukseensa, ni kyllä ne tunteet sitte menee ajan kanssa ohi. Vaikee tehdä, mutta pitkällä tähtäimellä kaikille parempi. Jos lapsia on, ni kannattaa ajatella sitä lasten kautta. Avioero on lapsille tosi vaikee ja kipee asia, vaikka ne ei osaa sitä sanoiksi pukea, ja vaikuttaa niiden koko loppuelämään. Kahta suhdettakaan kun ei saa pidemmän päälle rinnakkain toimimaan. Avioliittokurssit on hyviä, tai sit jos pystyy lähtee puolison kanssa romanttiselle lomalle sen jälkeen ku on laittanu välit poikki ihastuksen kanssa..

 

[anile]

En ollu ehtiny nähdä Wilkinsin kommenttia ennen ku kirjotin tuon edellisen. En oo kyllä todellakaan samaa mieltä tosta, että ihastuksen kanssa vois olla ystäviä! Mitä enemmän viettää aikaa, niin tunteet vaan kasvaa, vaikka ei oliskaan sitä seksuaalista puolta. Ja tunteet muita kohtaan aina tekee hallaa avioliitossa.

 

[Tumpula]

En oo kyllä todellakaan samaa mieltä tosta, että ihastuksen kanssa vois olla ystäviä!

Mä olen siitä samaa mieltä. Ei se varmasti kaikilta luonnistu mutta itseltäni on onnistunut.

 

[Tallu -]

En ollu ehtiny nähdä Wilkinsin kommenttia ennen ku kirjotin tuon edellisen. En oo kyllä todellakaan samaa mieltä tosta, että ihastuksen kanssa vois olla ystäviä! Mitä enemmän viettää aikaa, niin tunteet vaan kasvaa, vaikka ei oliskaan sitä seksuaalista puolta. Ja tunteet muita kohtaan aina tekee hallaa avioliitossa.

Voihan siitä toki olla eri mieltä, ja kun olemme ihmisinäkin erilaisia, niin emme myöskään käyttäydy samalla tavalla. Kommenttini perustuu ihan omaan kokemukseen ja halusin tuoda sen esiin yhtenä vaihtoehtona ap:lle Omia tunteitaan voi hallita, jos haluaa.

 

[anile]

Niin no, en varsinaisesti tarkoittanutkaan, ettei ole mahdollista olla ystävä entisen ihastuksen kanssa, mutta mielestäni sitä ei kannata yrittää avioliitossa, koska siinä on niin isot riskit. Itse olen päässyt entisen poikaystävän kanssa kaverisuhteeseen, mutta se kyllä vaati ensin riittävän pitkän vaiheen, ettei oltu tekemisissä.

 

[Tallu -]

mutta mielestäni sitä ei kannata yrittää avioliitossa, koska siinä on niin isot riskit. .

Jokainen toki tämänkin päättää itse, kun tietää omat lähtökohtansa. Mun kokemukseni mukaan se onnistuu, kun on luottamus kunnossa oman puolison kanssa, ja tämä ymmärtää tilanteen, että noita ihastuksia voi todellakin tulla (on ehkä itsekin kokenut sen) ja tietää, että ollaan joka tapauksessa yhdessä elämänkumppanit. Elämänkumppanuus on minusta asia, josta pitäisi enemmän puhua, mutta se on jo toinen juttu. Itse en halunnut luopua ystävästäni, eikä hän minusta, joten yhteydenpitomme jatkui ystävinä.

 

[ap vieras]

Joskus vaan oikein pelottaa että miten käy tilaisuuden tullen... Ja näitä tilaisuuksia on vaan koko ajan enemmän.. Itse olen kyllä ajatellut niin, että omia aviopuolisoitamme emme voi loukata millään tavoin. Vaikkakin tiedän että jos nyt kertoisin tunteeni tätä toista kohtaan miehelleni, niin se olisi jo kova isku.