No niin ne lapset aina on. Ainakin omasta ja omien vanhempiensa mielestä.Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Kiitos :hug: :flower:Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Ei kaikki. Suomalaisissa on vaan paljon niin isänmaallisia ihmisiä, etteivät halua tänne kaikenmaailman maahanmuuttajia.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:jesh. eli kaikki suomalaiset nyt vaan sattuu inhoamaan kaikkia sun kotimaastas (jota ei enää ole) tulleita ja vielä luulevat sua naapurikansalaiseksiAlkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Kohtalotoveri. Ihan hyvin säkin oot näköjään traumoistasi selvinnyt, nostan sulle hattuaAlkuperäinen kirjoittaja fjonga:mustat kohdat kuin mun suustaAlkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:
:hug: :flower:Juu.Alkuperäinen kirjoittaja fjonga:väärin. maatahan ei ole enää olemassaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mun asenne oli avoin tänne tullessa. Samoin myohemmin, jaksoin ottaa kiusaamiset huumorilla. Sain apuja, enkä uskonut olevani täysin muita huonompi ja arvottomampi. Elin siis ihan normaalia ja aktiivista elämää; harrastin, kävin töissä, opiskelin, olin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä olen seniili valittaja nykyään sitten, kun en jaksa enää suhtautua huumorilla...Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:No niin ne lapset aina on. Ainakin omasta ja omien vanhempiensa mielestä.Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Mutta oikeesti, ihan voin sulle kokemuksesta sanoa, että asenteet sua kohtaan ei muutu ennen kuin itse muutat asenteitasi suomalaisia ja tätä maata kohtaan.
Opiskelit, kävit töissä? Sähän muutit tänne ihan pienenä, niinkin pienenä, ettet osaa kotimaasi kieltä, jos mä tästä ketjusta oikein muistan? Missä vaiheessa sun asenne sitten muuttui? Mikä johti siihen, että ihan hyvillä mielin sä kävit töissä (oletan, että ennen sitä ehdit hyvillä mielin kasvaa Suomessa ainakin melkein täysikään asti ), mutta sitten yhtäkkiä petyit kaikkeen?Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:Mun asenne oli avoin tänne tullessa. Samoin myohemmin, jaksoin ottaa kiusaamiset huumorilla. Sain apuja, enkä uskonut olevani täysin muita huonompi ja arvottomampi. Elin siis ihan normaalia ja aktiivista elämää; harrastin, kävin töissä, opiskelin, olin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä olen seniili valittaja nykyään sitten, kun en jaksa enää suhtautua huumorilla...Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:No niin ne lapset aina on. Ainakin omasta ja omien vanhempiensa mielestä.Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Mutta oikeesti, ihan voin sulle kokemuksesta sanoa, että asenteet sua kohtaan ei muutu ennen kuin itse muutat asenteitasi suomalaisia ja tätä maata kohtaan.
Mulla oli liikaa aikaa ajatella, kun aloin elää rauhallisempaa elämää saadessani lapsia. Kerrankin ehdin ajatella asioita jälkikäteen, enkä vain hiihtänyt eteenpäin. Ja olin ehtinyt saada tarpeekseni muutenkin. Musta tuli siis vanha katkera paska.Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:Opiskelit, kävit töissä? Sähän muutit tänne ihan pienenä, niinkin pienenä, ettet osaa kotimaasi kieltä, jos mä tästä ketjusta oikein muistan? Missä vaiheessa sun asenne sitten muuttui? Mikä johti siihen, että ihan hyvillä mielin sä kävit töissä (oletan, että ennen sitä ehdit hyvissä mielin kasvaa Suomessa ainakin melkein täysikään asti ), mutta sitten yhtäkkiä petyit kaikkeen?Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:Mun asenne oli avoin tänne tullessa. Samoin myohemmin, jaksoin ottaa kiusaamiset huumorilla. Sain apuja, enkä uskonut olevani täysin muita huonompi ja arvottomampi. Elin siis ihan normaalia ja aktiivista elämää; harrastin, kävin töissä, opiskelin, olin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä olen seniili valittaja nykyään sitten, kun en jaksa enää suhtautua huumorilla...Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:No niin ne lapset aina on. Ainakin omasta ja omien vanhempiensa mielestä.Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Mutta oikeesti, ihan voin sulle kokemuksesta sanoa, että asenteet sua kohtaan ei muutu ennen kuin itse muutat asenteitasi suomalaisia ja tätä maata kohtaan.
Ei ole tarkoitus sinuakaan haukkua, mutta mua nyt vaan häiritsee, että mistä sinä olet kotoisin? Miten on mahdollista, että tätä valtiota ei oikeasti tunnistettu/tunnisteta?Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
No niin taisi vähän tulla. Äläkä nyt ota tätä haukkuna, itsehän sen sanoit. Paskaan nyt en ota kantaa, mutta katkeralta kyllä vaikutat. Saattaa olla, että olet masentunut, ihan äitiydenkin takia -- se nostattaa usein kaikki negatiivisimmat tunteet esiin. Uskon, että asia korjaantuu vielä. Taisin itsekin kyllä olla aika katkera, silloin, kun sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta. Tosin katkera olin lähinnä omalle itselleni, kun koin olevani niin epäonnistunut kaikessa jne (mitä nyt masentuneen ajatusmaailmaan yleensäkin kuuluu). Uskon, että sinunkin kohdalla tuo katkeruus on ohimenevää ja korjaantuu itsestään, kun saat omat asiasi kuntoon. Elämällä on tapana aina järjestyä parhain päin. Kaikki tulee taas olemaan hyvin heti, kun myönnät itsellesi, että kaikki on jo hyvin. Ihan varmasti tulet vielä ymmärtämään, että olet jo onnellinen. Siihen menee ehkä aikaa, mutta jos otat tavoitteeksi olla onnellinen, niin elämällesi ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin järjestää asiat niin, että olet onnellinen. :hug:Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:Mulla oli liikaa aikaa ajatella, kun aloin elää rauhallisempaa elämää saadessani lapsia. Kerrankin ehdin ajatella asioita jälkikäteen, enkä vain hiihtänyt eteenpäin. Ja olin ehtinyt saada tarpeekseni muutenkin. Musta tuli siis vanha katkera paska.Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:Opiskelit, kävit töissä? Sähän muutit tänne ihan pienenä, niinkin pienenä, ettet osaa kotimaasi kieltä, jos mä tästä ketjusta oikein muistan? Missä vaiheessa sun asenne sitten muuttui? Mikä johti siihen, että ihan hyvillä mielin sä kävit töissä (oletan, että ennen sitä ehdit hyvissä mielin kasvaa Suomessa ainakin melkein täysikään asti ), mutta sitten yhtäkkiä petyit kaikkeen?Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:Mun asenne oli avoin tänne tullessa. Samoin myohemmin, jaksoin ottaa kiusaamiset huumorilla. Sain apuja, enkä uskonut olevani täysin muita huonompi ja arvottomampi. Elin siis ihan normaalia ja aktiivista elämää; harrastin, kävin töissä, opiskelin, olin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Ehkä olen seniili valittaja nykyään sitten, kun en jaksa enää suhtautua huumorilla...Alkuperäinen kirjoittaja toinen näkökulma:No niin ne lapset aina on. Ainakin omasta ja omien vanhempiensa mielestä.Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Mutta oikeesti, ihan voin sulle kokemuksesta sanoa, että asenteet sua kohtaan ei muutu ennen kuin itse muutat asenteitasi suomalaisia ja tätä maata kohtaan.
Onko sun miehes suomalainen alkujaan? Itse olen muuttanut lapsena muualta ja nain miehen, joka on myös toisaalta alunperinAlkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Shillelagh:
