Huutava vauva kirpparilla

[tinkaM]

No mua ei haittaa yhtään, kyllähän maailmaan ääntä mahtuu! Mutta tiedän kyllä että joitain ottaa itku aivoon. Varsinkin jos lapsi on jo vähän isompi ettei mikään vauva enää muttei mikään isokaan. Mutta itse en ole välittänyt muiden katseista jos naperoni ovat siinä 2v uhman korvilla heittäytyneet lattialle ja karjuneet suoraa huutoa.
Muutenkin muiden ihmisten tuijottaminen on typerää, mitä se auttaa? Itse oon saanut monet vieraiden lasten raivarit loppumaan kun olen tokaissut kiukuttelevalle lapselle jotain tai vaikka näyttänyt hassun ilmeen jos lapsi on katsonut mua päin. Siinä unohtuu kiukut jos tuntematon nainen näyttää vaikka apina ilmeen kassajonossa Huumori auttaa aina ja lisäksi niiden naperoiden ilmeet on niin loistavia kun ensiks ovat niin raivona ja sit kiukku unohtuu ja kasvot vakavoituu ja lopuksi on enää vaikea pidätellä naurua!

 

["miisa"]

Kyllä kerran pisti silmään kun Anttilassa oli vastasyntynyt vauva, huusi kimeää nälkähuutoa ja äitiä ei ollut mailla halmeilla. Lienee haahuilu ollut tärkeämpää kuin vauvan hoitaminen.

 

["miuu"]

kuopus alkoi vauvana itkeä kaupan kassajonossa. ja sehän kyllä kuului ja näkyi. Ruokia laittaessani hihnalle sanoin kassalle, että tutti unohtui kotiin, niin hermot meni vauvalla.

Kassan (vanhempi nainen) vastaus oli, että olisit ostanut täältä uuden.

Ja ilmeisesti tunkenut sen pesemättä ja keittämättä vauvan suuhun..?

 

[tinkaM]

[QUOTE="miisa";22423682]Kyllä kerran pisti silmään kun Anttilassa oli vastasyntynyt vauva, huusi kimeää nälkähuutoa ja äitiä ei ollut mailla halmeilla. Lienee haahuilu ollut tärkeämpää kuin vauvan hoitaminen.[/QUOTE]

Tuo on kyllä kieltämättä mielenkiintoista että jotkut äidit raahaavat viikon-parin ikäisiä vauvoja ostoskeskuksissa. Ei olisi tullut mieleenkään silloin aikanaan pariviikkoista kiikuttaa pitkin kauppoja. Kaiken huippu oli kerran Sellon lastenhoitohuoneessa eräs äiti jolla oli ihan pieni vauva mukanaan, kun kysyin ikää, hän vastasi 4päivää! Siis alle viikon ikäinen, herranjestas miten joku uskaltaa tuon ikäisen viedä johonkin Selloon! Ja minäkään en ole mikään pöpökammoinen mutta silti ihmettelin tuota äitiä...

 

[äiti*2+22v]

Olin tänään neuvolassa ja siellä oli pariskunta (yli 30v.) alta kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Vauva alkoi itkeä vaimeasti ja iskä ja äiti päättivät viedä pikkuisen ulos itkemään. Olin ihan että WHAAAT??!!

Siellä oli myös toinen tapaus... Yli kolmekymppinen äiti n. viisivuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi leikki omia leikkejään tosi nätisti, mutta kuiskien. Sitten kun lapsen ääni kohosi PUHETASOLLE, äiti komensi heti olemaan hiljempaa.

Mä en voi käsittää mitä ihmeen hyssyttelijöitä noi vanhemmat äidit on. Pysyisivät kotonaan, jos ei ääniä kestä! Lapset ei ole mitään mykkiä ja äänettömiä ESINEITÄ!

 

[Kerpele]

Mua ärsyttää että ärsyynnyn enkä saa jotenkin piilotettua sitä ärsyyntymistä tuollaisessa tilanteessa..

Mutta en mä kommentoi kyllä yhtään mitään. Menen vaan äkkiä pois äänietäisyydeltä

Itselläni kaksi pientä lasta, ja niistä lähtee välillä myös sellaisia ääniä että en meinaa niitäkään sietää korvissani. Mulla jostain syystä ottaa korviin tosi pahasti, kotona korvatulpat onkin hyvä keksintö xD

 

[Anatolia]

Tuo on kyllä kieltämättä mielenkiintoista että jotkut äidit raahaavat viikon-parin ikäisiä vauvoja ostoskeskuksissa. Ei olisi tullut mieleenkään silloin aikanaan pariviikkoista kiikuttaa pitkin kauppoja. Kaiken huippu oli kerran Sellon lastenhoitohuoneessa eräs äiti jolla oli ihan pieni vauva mukanaan, kun kysyin ikää, hän vastasi 4päivää! Siis alle viikon ikäinen, herranjestas miten joku uskaltaa tuon ikäisen viedä johonkin Selloon! Ja minäkään en ole mikään pöpökammoinen mutta silti ihmettelin tuota äitiä...

Mulla oli molemmat muksut 10 vrk iässä ekan kerran ostoskeskuksessa.

Minne mä ne olisin jättänyt? Ja oma pää olisi lahonnut, jos en olisi päässyt ihmisten ilmoille useampaan viikkoon.

Muttei ne siellä huutaneet. Nukkuivat :heart:

 

[Yainaba]

En menis itse sanomaan mitään mutta olen kokenut senkin että jopa itseäni on häirinnyt toisen vauvan itku.
Mä lähdin kotoota ihan varta vasten hetkeks kaupunkiin ettei tarviis kuunnella kitinää, valistusta ja itkua. Jätin pienemmät lapset miehen kanssa ja otin isomman mukaan. Ja sit käytiin ostoksilla, mä mahani kanssa ja iso laps mukana. Oli kivaa siihen asti että päästiin heselle syömään ja ruoka eteen. Viereiseen pöytään tuli äiti kolmen lapsen kanssa ja perästä isä. Lapset ei halunnu syödä, ne kaks isompaa, ne huusi ja melus ja tappeli siitä lelukoneesta nurkassa. Ja sit se vauva, se huusi ja huusi ja huusi ja ne vaan istu ja söi. Kumoikaan ei tehnyt vauvan eteen muuta kuin hyssytti turvaistuinta ostoskäsrryssä.
No, me otettiin eväämme ja siirryttiin kauimmaiseen pöytään. Mähän lähdin just kotoota ettei tarvii kuunnella sitä kitinää.
Mut en tosaan ois mennyt silti arvostelemaan. Olihan ne saattanut tulla vaikka miten kaukaa ja lapsella olla vaikka mitä ja vaikka miten kova nälkä...

 

[Jehnny Tightlips]

Kerran tuli yksi nainen kysymään, haluanko apua ostosten pakkaamisessa tai vauvan pitelyssä ostosten pakkaamisen ajan. Lykkäsin vauvan tämän naisen syliin. Kyllä tuli hyvä mieli, kun kauhistelun sijaan tarjottiin apua.

Mutta olen ehkä itsekin herkkä erityisesti oman vauvan itkulle. Eli luulen, että meillä ei ole yksikään kolmesta vauva-aikanaan itkenyt yhtäjaksoisesti yli minuuttia niin että ei olisi nostettu syliin/rinnalle.

Heh. Meidän vauvan jos lykkäisi jonkun vieraan syliin kassajonossa, niin ihmiset joutuisivat parkkipaikallakin pitelemään korviaan.

 

["vieras"]

Minuakin ärsyttää kun suurinpiirtein synnäriltä suoraan on rynnättävä vaateostoksille ja kaukalossa on vielä synnytyksestä punakka ruttunen vastasyntynyt. Mutta vauvan itku ei sinänsä ärsytä, tai muutenkaan lasten äänet.

Sen oon kyllä huomannut vastikään ulkomailta Suomeen muuttaneena, että täällä osataan näyttää myrtsiä naamaa ihan eri teholla kuin ulkomailla. Helvetti, että on elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä. Eilen kaupungilla yksi vanhempi rouva tuli mun lapselle juttelemaan ja lepertelemään, ja minä ja lapsi molemmat oltiin suu auki yllätyksestä, koska tällasta ei tosiaankaan tapahdu kovin usein.

Meinasin sanoa hänelle, että onpa kiva kun joku puhuu ystävällisesti lapselle, eikä vaan tuijota vihamielisesti. Ihan kuin lapsia ei sais kuulua eikä näkyä.

 

[---]

Mä en sano mitään enkä mulkoile ketään mutta täytyy myöntää, että lapsen pitkään jatkuva itku saa mun otsasuonen tykyttämään...

 

[en tajua]

[QUOTE="miuu";22423709]kuopus alkoi vauvana itkeä kaupan kassajonossa. ja sehän kyllä kuului ja näkyi. Ruokia laittaessani hihnalle sanoin kassalle, että tutti unohtui kotiin, niin hermot meni vauvalla.

Kassan (vanhempi nainen) vastaus oli, että olisit ostanut täältä uuden.

Ja ilmeisesti tunkenut sen pesemättä ja keittämättä vauvan suuhun..?[/QUOTE]

No se sun vauvasi tuskin olisi siihen kuollut, jos olisi saanut keittämättömän tutin suoraan paketista...

 

["minä"]

Heh. Meidän vauvan jos lykkäisi jonkun vieraan syliin kassajonossa, niin ihmiset joutuisivat parkkipaikallakin pitelemään korviaan.

Kyse oli pienestä vauvasta, joka ei vielä vierastanut. Tarjoutui siis auttamaan myös pakkaamisessa, mutta jotenkin koin kätevämmäksi pakata itse, kun vauvalle riiti syli kuin syli, kunhan piti hyvässä asennossa ja vähän jaksoi vähän liikkua.

 

[32v äiti]

Olin tänään neuvolassa ja siellä oli pariskunta (yli 30v.) alta kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Vauva alkoi itkeä vaimeasti ja iskä ja äiti päättivät viedä pikkuisen ulos itkemään. Olin ihan että WHAAAT??!!

Siellä oli myös toinen tapaus... Yli kolmekymppinen äiti n. viisivuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi leikki omia leikkejään tosi nätisti, mutta kuiskien. Sitten kun lapsen ääni kohosi PUHETASOLLE, äiti komensi heti olemaan hiljempaa.

Mä en voi käsittää mitä ihmeen hyssyttelijöitä noi vanhemmat äidit on. Pysyisivät kotonaan, jos ei ääniä kestä! Lapset ei ole mitään mykkiä ja äänettömiä ESINEITÄ!

Täällä yli 30v äiti jolle kerran eräs nuori parikymppinen tyttönen tuli selventämään kuinka hän ei voi tulla odotuspuolelle istumaan kun minun vauvani huuti vatsaansa ja voisinkohan poistua ettei hänen vauvansa hermostu
En tasan poistunut ja tämä neitonen tekikin selväksi sen sitten puheillaa,
kun omalle lapselleen puheli.
Ilkeä täti huudattaa omaa lastaan ei ilkeä täti tajua mennä pois älä sinä vaan hermostu....
Oli siinä kuule minulla ja lopulta neuvolantädillä naurussa pitämistä

 

[pippamama]

Ei ärsytä. Mulle on ihan sama, mitä muitten lapset tekee. Lähinnä myötätuntoa tunnen, jos jonkun uhmis saa kohtauksen kaupassa/muualla. Omien lasteni kanssa oon oppinu että vauvan itkulle ei välttämättä voi mitään. Jos vaippa on kuiva, massu täys ruokaa, just herätty pitkiltä unilta ja syli ei kelpaa niin minkäs teet--- Silloin se vauva sitten itkee. Ihan samaten ku uhmiksellakaan ei aina mahda mitään. Itse en ainakaan kehtaisi kaupassa jättää ostoskärryjä ostoksineen johki käytävälle ja häipyä ihan vaan sen takia että uhmis ei just tällä kertaa saanu tahtoaan läpi tai että vauvaa sattuu itkettämään joku jolle ei mitään mahda.

 

[Peppari]

No metelihän on meteliä, saa sitä aikaiseksi sitten katujyrä vai kirkuva lapsi. Kyllä siitä saa vittuuntua, eritoten jos äiti/isä ei tee mitään huudon lopettamiseksi.
Jos lapset saavat kirkua missä sattuu milloin sattuu niin eiköhän sitä sitten saa remonttiakin tehdä omassa asunnossaan esim. 19.30 vaikka alakerran piltti olisikin käynyt jo yöunille..

 

["vieras"]

Pakko myöntää että välillä ärsyttää jos oon yksin päässy liikkeelle ja kaupassa joku sit oikeasti huutamalla huutaa. Ihan pikkuvauvat ei niinkään ärsytä mut vähän isommat.
Ei silti huutaa ne välillä omatkin ja en todellakaan kellekkään menis mitään sanomaan. Muttei tuolle ärsytyksellekkään mitään voi. Se vaan tulee kun on hetkeksi päässy omista mölyapinoista eroon niin sit joutuu kuunteleen muiden huutoa.

 

[Älämölö]

Mun tyttöni saa huuto/raivari kohtauksia jos en mene hänen pillinsä mukaan. Ja annan hänen sitten itkeä niin kauan kun itkee ja haluaa huutaa, ainoa keino kaupassa tai bussissa ollessa saada tytön hiljaiseksi on myöntyä hänen tahtoonsa, ja siihen minä en suostu. Minä en halua että lapsestani tulee pilalle hemmoteltu tyttö.
Se on ihan se ja sama jos muut katsovat ja sanovat mulle siitä asiasta, en välitä.
Nykymaailmassa toitotetaan sitä miten nykyajan nuoret ovat huonotapaisia ja kuinka vanhempien pitäisi osata kasvattaa mutta silti ei kestetä lähellä näitä tapauksia missä ei taivuta lapsen tahtoon jonka takia lapsi huutaa.
Ai niin , lapsi täyttää 3 tammikuussa ja on aika uhmakas eli ei mikään pikku vauva enää
Rakastan tyttöäni, olen hellä, rakastava ynnä muuta normi äiti, mutta näihin tahtojen taisteluun en lähde mukaan

 

[Anatolia]

Mun tyttöni saa huuto/raivari kohtauksia jos en mene hänen pillinsä mukaan. Ja annan hänen sitten itkeä niin kauan kun itkee ja haluaa huutaa, ainoa keino kaupassa tai bussissa ollessa saada tytön hiljaiseksi on myöntyä hänen tahtoonsa, ja siihen minä en suostu. Minä en halua että lapsestani tulee pilalle hemmoteltu tyttö.
Se on ihan se ja sama jos muut katsovat ja sanovat mulle siitä asiasta, en välitä.

Kiitos, kun ajattelet myös kanssamatkustajia bussissa :flower:. On ilo ja ihanuus kuunnella koko bussimatkan ajan lapsen kiukkuamista, etenkin kun vieressä istuu tuppisuu äiti.

(oikeesti...:kieh: )

 

[Phoebsi]

Ei pienen vauvan itku haittaa mutta jo isomman lapsen kyllä, jos se kestää ja kestää ja vanhempi ei tee yhtään mitään.

 

[hoya bella]

En voi sietää itkua, varsinkin jos siihen ei reagoida. Ärsyttää tuollaiset Älämölön kaltaiset tyypit jotka antaa lapsen vaan huutaa huutamistaan eivätkä tee asialle yhtään mitään, kiitos vaan monesta pilalle menneestä hetkestä.

 

["eeva"]

Meillä ei ole kumpikaan vauvoina kaupassa itkeneet ainakaan muistaakseni ja olinkin jotenkin ylitarkka ja heti otin syliin jos alkoi kitinä. Mutta uhmaiässä sitten saaneet raivareita kaupassa. Ja ihan pokkana hoidan ostoksen loppuun vaikka lasta kädestä riepottaen jos meinaa jäädä lattioille pyörimään. En kiinnitä mitään huomiota jos olen asiasta jo sanonut (vaikka että nyt ei osteta pillimehua) ja silti kiukkuaa. Toistan asian uudestaa ja uudestaan ja jatkan ostoksia. Pariin kertaa joku mummo on tullut lapselle lässyttämään tyyliin "Mikäs sinua niin harmittaa, oletko sinä flunssassa vai miksi itket?" Olen vain todennut olevan ihan tavallista uhmaikää ja että loppuu kyllä aikanaan...

 

[tiiru]

Mun näköaistia häiritsee vihaiset mummot/papat enemmän, joten pysyköön poissa kaupoista sen kärttyisen ajan.

 

["eeva"]

Mun tyttöni saa huuto/raivari kohtauksia jos en mene hänen pillinsä mukaan. Ja annan hänen sitten itkeä niin kauan kun itkee ja haluaa huutaa, ainoa keino kaupassa tai bussissa ollessa saada tytön hiljaiseksi on myöntyä hänen tahtoonsa, ja siihen minä en suostu. Minä en halua että lapsestani tulee pilalle hemmoteltu tyttö.
Se on ihan se ja sama jos muut katsovat ja sanovat mulle siitä asiasta, en välitä.
Nykymaailmassa toitotetaan sitä miten nykyajan nuoret ovat huonotapaisia ja kuinka vanhempien pitäisi osata kasvattaa mutta silti ei kestetä lähellä näitä tapauksia missä ei taivuta lapsen tahtoon jonka takia lapsi huutaa.
Ai niin , lapsi täyttää 3 tammikuussa ja on aika uhmakas eli ei mikään pikku vauva enää
Rakastan tyttöäni, olen hellä, rakastava ynnä muuta normi äiti, mutta näihin tahtojen taisteluun en lähde mukaan

Joo ei voi ajatella oman lapsen kustannuksella kaikkia muita maailman ihmisiä, samoin pitäisi sitten jäädä itkuisen vauvankin kanssa kotiin jos ei kiukkuisen uhmiksen kanssa voi ihmisten ilmoille mennä. Lapselle ei todellakaan tule opettaa, että kunhan tarpeeksi kiukkuat ja karjut niin saat sitten sen haluamasi lelun/karkin/tms. Huutakoon kiukkunsa pihalle, sitä se uhmaikä on, tottumista pettymyksiin...

 

[Hillis harmailee]

[QUOTE="eeva";22424339]Joo ei voi ajatella oman lapsen kustannuksella kaikkia muita maailman ihmisiä, samoin pitäisi sitten jäädä itkuisen vauvankin kanssa kotiin jos ei kiukkuisen uhmiksen kanssa voi ihmisten ilmoille mennä. Lapselle ei todellakaan tule opettaa, että kunhan tarpeeksi kiukkuat ja karjut niin saat sitten sen haluamasi lelun/karkin/tms. Huutakoon kiukkunsa pihalle, sitä se uhmaikä on, tottumista pettymyksiin...[/QUOTE]

Mun mielestä aikuisen tehtävä on ohjata lapsi pois siitä pahasta olosta. Ei uhmaikäinen sitä itse osaa. Joskus näkee sitäkin, että aikuinen oikein pistää vettä lisää myllyyn ja jatkaa hokemista vaikka siitä tikkarista, josta koko kiukku sai alkunsa. Eikös sen vanhemman tehtävä ole pelastaa se lapsi siitä tunnekuohusta, josta se ei vielä yksin osaa selvitä? Siihen tarvitsee vähän enemmän kun että pari kertaa sanoo, että ei me osteta nyt tikkaria ja sen jälkeen ignoorataan koko muksu. Joo, ja kyllä se lapsi tarvitsee niitä pettymyksiäkin, mutta mun mielestä tollanen ignooraus on enemmän henkistä heitteillejättöä.

Ihan yhtä lailla kun lapselle pitää opettaa, ettei maailma pyöri hänen tahtonsa mukaan, pitää opettaa kuinka muita ihmisiä otetaan huomioon. Kyllä oon monta kertaa bussissa todistanut, kuinka äiti kääntää sen känkkäränkän huomion pois siitä harmista. Voi ihan rauhassa puhella jostain kivoista jutuista tai vaikka bongailla rekkoja ikkunasta. Oon kyllä ihan tyytyväinen, että oma lapsi on jo ohittanut tuon ikävaiheen ja nyt pitää lähinnä hyssytellä jos meinaa puheääni innostuksesta kohota liian kovaksi.

Väsyneelle äidille tietty on kova homma saada se lapsen kiukku selätettyä. Mäkin muistan olleeni hyvin kiitollinen joillekin tuntemattomille, jotka on hassutellut mun vauvan kanssa kun itse on ollut niin poikki, ettei vaan jaksa. Mutta ihmettelen kyllä, jos tuollainen ignooraustaktiikka on ihan tietoinen kasvatusmetodi joillain.