Huutava vauva kirpparilla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelin vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
pitäisikö tosiaan lapselle antaa tahto läpi?
Mun tytär haluaa mennä istumaan, no viisastuneena ekoista kerroista kysyin häneltä mihin hän haluaa mennä istumaan, joten sinne menimme, kun istuudumme, niin tyttö haluaakin siirtyä toiselle paikalle, ja jos antaisin tahdon läpi niin haluaa vielä useamminkin vaihtaa paikkaansa.
Mulla on periaate, kerran kun istutaan niin paikkoja ei vaihdella. Kertokaa te viisaammat miksi mun pitää antaa lapselle periksi?
Ei mun tyttäreni huutanut nälkäänsä, tai kovaa vatsaa tai mitään muutakaan, hänen huutonsa ovat olleet pelkkää uhmaa

Ja kun te olette vanhoja, ketkä teistä huolehtivat? Juuri tämä sukupolvi ja heidän omat lapsensa joten jos minä pystyn kasvattamaan lapsestani kunnollisen enkä pilalle hemmoteltua niin olkaa kiitollisia siitä...varsinkin siinä vaiheessa kun jonkun hoitsun pitää teidän vaippanne vaihtaa vanhuus iällä

ja reagoi? kyllä mä yritän reagoida siihen, mutta kuten mä SANOIN, ainoa tapa tukkia lapsen suu on myöntymällä siihen mitä lapsi haluaa! Hei haloo!
 
Mun mielestä aikuisen tehtävä on ohjata lapsi pois siitä pahasta olosta. Ei uhmaikäinen sitä itse osaa. Joskus näkee sitäkin, että aikuinen oikein pistää vettä lisää myllyyn ja jatkaa hokemista vaikka siitä tikkarista, josta koko kiukku sai alkunsa. Eikös sen vanhemman tehtävä ole pelastaa se lapsi siitä tunnekuohusta, josta se ei vielä yksin osaa selvitä? Siihen tarvitsee vähän enemmän kun että pari kertaa sanoo, että ei me osteta nyt tikkaria ja sen jälkeen ignoorataan koko muksu. Joo, ja kyllä se lapsi tarvitsee niitä pettymyksiäkin, mutta mun mielestä tollanen ignooraus on enemmän henkistä heitteillejättöä.

Ihan yhtä lailla kun lapselle pitää opettaa, ettei maailma pyöri hänen tahtonsa mukaan, pitää opettaa kuinka muita ihmisiä otetaan huomioon. Kyllä oon monta kertaa bussissa todistanut, kuinka äiti kääntää sen känkkäränkän huomion pois siitä harmista. Voi ihan rauhassa puhella jostain kivoista jutuista tai vaikka bongailla rekkoja ikkunasta. Oon kyllä ihan tyytyväinen, että oma lapsi on jo ohittanut tuon ikävaiheen ja nyt pitää lähinnä hyssytellä jos meinaa puheääni innostuksesta kohota liian kovaksi.

Väsyneelle äidille tietty on kova homma saada se lapsen kiukku selätettyä. Mäkin muistan olleeni hyvin kiitollinen joillekin tuntemattomille, jotka on hassutellut mun vauvan kanssa kun itse on ollut niin poikki, ettei vaan jaksa. Mutta ihmettelen kyllä, jos tuollainen ignooraustaktiikka on ihan tietoinen kasvatusmetodi joillain.

Kuule, olen kokeillut tuotakin, ei toimi meillä. Pitääkö mun nyt sitten sulkeutua neljän seinän sisälle etten vain häiritse teitä ihmisiä siellä bussissa tai kaupassa
 
Alkuperäinen kirjoittaja Älämölö;22424743:
Kuule, olen kokeillut tuotakin, ei toimi meillä. Pitääkö mun nyt sitten sulkeutua neljän seinän sisälle etten vain häiritse teitä ihmisiä siellä bussissa tai kaupassa

En mä itseasiassa ottanut kantaa siihen, ettei mitään itkua saisi kuulua. Mua vaan ihmetyttää se, että lapsen itku ignoorataan. Se mua ärsyttää. Ei mua lainkaan hämmästytä se, että lapsi kiukkaa ja itkee, mutta nostan kyllä kulmiani jos aikuinen ei tee asialle mitään. Kyllä mun sympatiat on sen vanhemman puolella, joka koittaa selvitä siitä, ehkä päivän kymmenennestä raivarista.

Joten mun mielestä, joka siis todellakin on vain mun mielipide, jos teillä ei kerta mikään toimi ja lapsi huutaa joka tapauksessa, parempi on se, ettei jätä sitä lasta yksin sen raivon kanssa. Ihmettelen kyllä sitä väitettä, jonka mukaan noista raivonsa kanssa ignooratuista lapsista tulisi jotenkin parempia kansalaisia...? Onhan tässä muitakin vaihtoehtoja kuin ignoorata tai antaa periksi kaikessa. Mun mielestä molemmat on huonoja.
 
En voi sietää itkua, varsinkin jos siihen ei reagoida. Ärsyttää tuollaiset Älämölön kaltaiset tyypit jotka antaa lapsen vaan huutaa huutamistaan eivätkä tee asialle yhtään mitään, kiitos vaan monesta pilalle menneestä hetkestä.

ISO PEESI!!!!!
Mä inhoan myös ja säälin suuresti lasta joka lopulta hysteerisenä itkee ja huutaa mutta äiti vaan shoppailee kaikessa rauhassa:(
 
Joo, valitettavasti noita aistitliherkkiä setiä ja tätejä vaan löytyy.

En ole täti-ihminen näin 21-vuoden aikuisessa iässä, mutta kärsin kyllä aistiyliherkkyyksistä ja saan helposti migreenikohtauksia kovista ja korkeista äänistä. Ainakaan täällä ei monelle vanhemmalle tunnu tulevan hetkeksikään mieleen, että ihan kaikki eivät valita siitä kovasta melusta koska vihaavat lapsia tai muuten vaan eivät sitä halua kuunnella, esim kaupassa käydessään. Niistä ihmisistä osalle se ääni (itku/parku/jne) voi oikeasti olla kivuliasta ja tuottaa vain mielipahaa. Siinä vaiheessa kun itsellä alkaa särkeä korvia ja päätä ja/tai tietää että migreeni on tulossa, multa ei ainakaan löydy juuri mitään empatiaa niitä lapsien vanhempia kohtaan, varsinkaan jos se vanhempi ei vaivaudu tekemään yhtään mitään asialle, lähinnä vaan tekee mieli itsekin alkaa parkumaan ja itkemään.

Se mikä tässä koko aiheessa ärsyttää on aikuisten ihmisten mielipiteet. "No, ne nyt vaan on lapsia" tai "Kyllä tässä maailmassa ääntä riittää" tai "Jos ärsyttää niin paljon, niin saavat itse lähteä pois". Jokaisella on oikeus olla siinä supermarketissa tai bussissa, mutta jokaisen pitäisi myös ajatella kanssaihmisiä, eikä pelkästään tuijottaa siihen omaan napaan. Joskus sitä huutoa ei voi vaan välttää eikä myöskään lähteä paikalta pois, mutta vaikka se huuto ei itseä ärsyttäisikään tai et vaan halua "antaa periksi", niin et voi myöskään olettaa että jonkun muun tarvitsee antaa sulle tilaa ja myötätuntoa, koska sulla on se huutava lapsi.

Ymmärrän että se jatkuva päivittely ja vihaiset katseet voivat käydä itse kunkin hermoille, mutta ei kannata heti alkaa avautumaan, jos joku ei tykkääkään siitä että se oma pikku kultapoika huutaa ja mekastaa bussissa ruuhka-aikaan. Toki nämä passiivis-agressiiviset kovaan ääneen kommentoijat, tyhmiä neuvoja antavat vanhemmat ihmiset tai muuten vaan ne vihaisesti tuijottavat mykät aiheuttavat lähinnä myötähäpeää itselleni, mutta silti. Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa.

Ja niille jotka miettivät: Kyllä, provosoiduin.
 
[QUOTE="vieras";22424791]ISO PEESI!!!!!
Mä inhoan myös ja säälin suuresti lasta joka lopulta hysteerisenä itkee ja huutaa mutta äiti vaan shoppailee kaikessa rauhassa:([/QUOTE]

Tajuat kai että uhmaa huutavalle lapselle ei mikään muu välttämättä tehoa?
 
En mä itseasiassa ottanut kantaa siihen, ettei mitään itkua saisi kuulua. Mua vaan ihmetyttää se, että lapsen itku ignoorataan. Se mua ärsyttää. Ei mua lainkaan hämmästytä se, että lapsi kiukkaa ja itkee, mutta nostan kyllä kulmiani jos aikuinen ei tee asialle mitään. Kyllä mun sympatiat on sen vanhemman puolella, joka koittaa selvitä siitä, ehkä päivän kymmenennestä raivarista.

Olet oikeassa, en minäkään niistä ihmisistä pidä, mutta mä en ignooraa tavallaan. Mä selitän lapselle, yritän sanoa jos ei auta niin mun pitää vaan antaa hänen huutaa sitten
Joten mun mielestä, joka siis todellakin on vain mun mielipide, jos teillä ei kerta mikään toimi ja lapsi huutaa joka tapauksessa, parempi on se, ettei jätä sitä lasta yksin sen raivon kanssa. Ihmettelen kyllä sitä väitettä, jonka mukaan noista raivonsa kanssa ignooratuista lapsista tulisi jotenkin parempia kansalaisia...? Onhan tässä muitakin vaihtoehtoja kuin ignoorata tai antaa periksi kaikessa. Mun mielestä molemmat on huonoja.

Olet oikeassa, en minäkään pidä sellaisista

Mutta itse olen sitä mieltä että en ignooraa, mä yritän selittää, yritän hyssyttää mutta jos mikään temppu ei toimi niin sitten annan huutaa, ja ensimmäisessä viestissä tarkoitin juuri sitä, annan huutaa, mä en voi antaa periksikään
 
[QUOTE="vieras";22424791]ISO PEESI!!!!!
Mä inhoan myös ja säälin suuresti lasta joka lopulta hysteerisenä itkee ja huutaa mutta äiti vaan shoppailee kaikessa rauhassa:([/QUOTE]

Just, ja niin koitin selittää että mä en ole sellainen, mä en edes lähde lasteni kanssa muuta kuin ruokakauppaan pakon edessä
 
No. Kerron omakohtaisen kokemukseni. Olimme ruokakaupassa ja asioilla oli myös toinenkin perhe (kas kummaa..) heillä oli ihan pieni vauva ja pari isompaa. Vauva itki koko heidän reissunsa aivan hysteeristä paniikki itkua, vanhemmat tekivät ostoksensa tyynin rauhalliseti. Mun mielestä tässä kohtaa kun molemmat vanhemmat oli mukana, olisi toinen voinut vauvan ottaa edes syliinsä. Kun selvästi toinen hätää kärsi.
Pikkusta kitinää ei heti kannata alkaa hiljentämään, mutta toi oli munkin mielestä jo liikaa.
 
[QUOTE="vieras";22424865]No. Kerron omakohtaisen kokemukseni. Olimme ruokakaupassa ja asioilla oli myös toinenkin perhe (kas kummaa..) heillä oli ihan pieni vauva ja pari isompaa. Vauva itki koko heidän reissunsa aivan hysteeristä paniikki itkua, vanhemmat tekivät ostoksensa tyynin rauhalliseti. Mun mielestä tässä kohtaa kun molemmat vanhemmat oli mukana, olisi toinen voinut vauvan ottaa edes syliinsä. Kun selvästi toinen hätää kärsi.
Pikkusta kitinää ei heti kannata alkaa hiljentämään, mutta toi oli munkin mielestä jo liikaa.[/QUOTE]

Tämä tilanne nyt oli täysin eri kuin Älämölön tilanne, mikäli siihen viittasit.
 
Btw, pakko oli tulla tänne kommentoimaan kun tuolla joku ihmetteli että vastasyntyneen kanssa lähdetään ostoskeskuksiin.
Mulle on tultu tän viimesen lapsen kohdalla monesti ihmettelemään että "voi kun se on pieni" ja sit on kysytty sitäkin että "miten sä uskallat noin pienen kanssa tulla tällaseen isoon kauppaan. Siinä on sit ilmeet ja asenteet muuttuneet kun olen sanonut että "juuh, on tää jo yli 2 kk mut tää synty keskosena joten on siks pieni" Nyt lapsi alkaa olla jo sen kokonen että ihmettelyt on loppuneet. Mut en mä ois kyennyt olemaan kahta kuukautta vaan kotona menemättä kauppaan vauvan kanssa. Lähikauppaan vielä meneekin kun siihen pääsee sillon kun mies on kotona mut isommat ostokset tehdään kuitenkin Prismassa.
No, tää jätkä ei oo onneks huudellut kaupoissa.
 
[QUOTE="vieras";22424865]No. Kerron omakohtaisen kokemukseni. Olimme ruokakaupassa ja asioilla oli myös toinenkin perhe (kas kummaa..) heillä oli ihan pieni vauva ja pari isompaa. Vauva itki koko heidän reissunsa aivan hysteeristä paniikki itkua, vanhemmat tekivät ostoksensa tyynin rauhalliseti. Mun mielestä tässä kohtaa kun molemmat vanhemmat oli mukana, olisi toinen voinut vauvan ottaa edes syliinsä. Kun selvästi toinen hätää kärsi.
Pikkusta kitinää ei heti kannata alkaa hiljentämään, mutta toi oli munkin mielestä jo liikaa.[/QUOTE]


Tää on niin eri kuin se mitä yritin tarkoittaa, aina olen vauvani tarpeet tyydyttänet, en koskaan lähtenyt pienen vauvan kanssa saatika nytkään mihkään jumboon vaate ostoksille tai jotain.
 
Meillä pieni mies alkoi aikoinaan huutaa vasta kassalla, johon tokaisin yleensä että ei taida poika haluta pois kaupasta. ;) Heti rauhoittui kun kassa ohitettu ja autolle päästiin... Nyt kun on omia lapsia niin ei muiden lasten itkut/huudot niin hirveästi häiritse, ennen enemmän. Tietysti joku tosi pitkään kestävä hysteriaitku saa kiinnitettyä mun huomion...
 
Minua ei häiritse lasten itkut tai raivarit, lähinnä tulee tunne että voi kun voisin auttaa. Tässä elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaa, kuten äänetöntä kauppareissua ja sen luulisi jokaisen aikuisen oppineen.
Jos minä olisin kulkenut sillä periaattella kaupassa että vauvani on mukana vain silloin kun se ei itke niin kauppareissut olisivat ajoittuneet 03-04 välillä yöllä eli kauppaan olisi täytynyt murtautua tai toisena vaihtoehtona kuolla nälkään lapsieni kanssa.
Mies kävi kaupassa silloin kun oli kotona mutta esim. 2-4vko ruoka ostoksia on aika paha tehdä valmiiksi. Enkä olis tehnyt vaikka olisi mahdollista, oikeus minullakin ja lapsillani on liikkua ihmisten ilmoilla. Joka asiassa ei tarvitse ajatella muita ihmisiä, laitan kyllä lapseni ja itseni muiden edelle, kun on kyse omasta ja lasten hyvin voinnista kyse.
Onneksi tuota kesti kuitenkin vain sen 2kk =).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Älämölö;22425000:
Tää on niin eri kuin se mitä yritin tarkoittaa, aina olen vauvani tarpeet tyydyttänet, en koskaan lähtenyt pienen vauvan kanssa saatika nytkään mihkään jumboon vaate ostoksille tai jotain.

En viitannut suhun, vaan alotus viestiin. Missä puhuttiin vauvasta.
 
Kyllä musta peruskohteliaisuuteen kuuluu poistua, jos ei saa lasta rauhoittumaan sanotaanko nyt parissa minuutissa. Jos on bussissa, niin siitä nyt ei tietysti kesken voi lähteä ja ruokaostokset voi olla pakko tehdä, mutta esim. kirpparille tai vaatekauppaan voi tulla myöhemmin uudestaan eikä sinne kenenkään muutenkaan ole ihan välttämättömyys mennä vauvan kanssa. Puhumattakaan jostain yleisötilaisuuksista, sieltä pitäisi kyllä poistua heti jos lapsi inahtaakin.
 
Ruokakaupassa ei itku haittaa, siellä on pakko käydä. Mutta kyllä mua ärsyttää, että joku äiti itkettää lastaan kirpparilla, jossa ei ole mikään pakko käydä just tietyllä hetkellä. Jos lapsi ei viihdy kirpparilla, ei sinne tartte tulla. Ja jos tietää vauvan joka tapauksessa huutavan, kotona tai kirpparilla, niin sitten vaikka reippaalle lenkille sen huutavan vauvan kanssa. Ei häiritsemään muita ihmisiä kirppikselle.
 
Siis musta eri asia on suorittaa PAKOLLISET ruokaostokset loppuun vaikka lapsi huutaisi ja sitten poistua mahdollisimman nopeasti. Tai sitten viettää aikaa kaupoilla, vaikka just kirpparilla, siitä huolimatta että lapsi huutaa. Jälkimmäinen on musta aika itsekästä muita asiakkaita kohtaan, koska vauvan huuto on kuitenkin tosi stressaavaa kuunneltavaa. Koska ei kukaan kirpparille mene ostamaan jotain pakollista mitä olis pakko just tasan sillä reissulla saada, vaan siellä on pakko kierrellä ja katsella ajan kanssa joten aivan yhtä hyvin sen vauvan kanssa voisi tulla toiste uudestaan. Ruokakaupassa nyt voi antaa anteeksi vaikka suorittaa ostokset loppuun vauvan huudosta huolimatta, koska jostain sen vauvan perheen on kuitenkin saatava ruokaa.
 

Yhteistyössä