Huutava vauva kirpparilla

[Anatolia]

No mitä ihmettä sen äidin sitten pitäisi tehdä?!

Jotain. Mitä tahansa, paitsi istua tuppisuuna ja teeskennellä ettei kuule lapsen huutoa ollenkaan.

Lapsen kanssa voi sopia bussi- ja kauppasäännöt. Miten siellä pitää olla, mitä seuraa jos noudattaa sääntöjä ja mitä seuraa jos ei noudata sääntöjä. Voi lähteä kaupasta pois, hypätä bussista pois jos lapsi jatkaa huutoaan aina vaan. Ehkä tenava pysäkillä seistessään ymmärtää, että bussissa ei karjuta.

Lapselle voi vihastua, lapselle voi sanoa että kaikki nämä ihmiset kärsivät siitä kun sinä huudat, he haluaisivat hieman hiljaisuutta rankan työpäivän päätteeksi.

Lapselle pitää selittää, miksi on tärkeää olla nätisti bussissa ja kaupassa.

Lapsen huomion voi yrittää kiinnittää muualle siitä kiukusta.

Voi kokeilla tarrataulua yms mikä kannustaa lasta olemaan kauniisti.

Minusta vanhemman kuuluu ajatella myös kanssaeläjiä, omassa kodissa voi sitten antaa lapsen rääkyä ihan rauhassa, toki kellonajan ja järjestyssäännöt huomioiden.

Mun omat lapset ei ole hissukoita, on uhmaa ollut heilläkin yms, mutta en ole antanut heidän huudollaan kenenkään bussimatkoja pilata.

 

[Suzyanne]

Minun lapseni huusi ensimmäiset 4 kk suurimman osan valveillaoloajastaan. Koliikiksi sanottiin ensin, mutta paljastui suolisto-oireiseksi allergiaksi. Emme me linnoittautuneet vauvan kanssa 4 kk:ksi kotiin, olisimme seonneet. Ainoastaan yhden kerran minulta tultiin kysymään mikä vauvalla on, sanoin että koliikki, ( tai niin silloin luulin ) hlö oli oikein myötätuntoinen.

 

[Molleri]

Kyllä mulle tulee sellanen epämääräsen levoton olo jos kuulen vauvan itkua...sellanen, että tarttis tehrä jotain..mutta en mä siitä vihastu tai muuten ärsyynny koska, noh, vauvathan itkevät.

Peesi. Joskus lähden kotoa kirpparille/kauppaan tuulettamaan korvien väliä ja kieltämättä silloin ärsyttää jos vastaan tulee lapsiperhe jolla ei oo paras päivä En ota asiasta mitään stressiä, huutaahan nuo omatki joskus... Ei kaikilla ole mahdollisuutta jättää lapsia hoitoon kaupassa käynnin ajaksi ja miksi pitäiskään?

 

["vieras"]

pitäisikö tosiaan lapselle antaa tahto läpi?
Mun tytär haluaa mennä istumaan, no viisastuneena ekoista kerroista kysyin häneltä mihin hän haluaa mennä istumaan, joten sinne menimme, kun istuudumme, niin tyttö haluaakin siirtyä toiselle paikalle, ja jos antaisin tahdon läpi niin haluaa vielä useamminkin vaihtaa paikkaansa.
Mulla on periaate, kerran kun istutaan niin paikkoja ei vaihdella. Kertokaa te viisaammat miksi mun pitää antaa lapselle periksi?
Ei mun tyttäreni huutanut nälkäänsä, tai kovaa vatsaa tai mitään muutakaan, hänen huutonsa ovat olleet pelkkää uhmaa

Ja kun te olette vanhoja, ketkä teistä huolehtivat? Juuri tämä sukupolvi ja heidän omat lapsensa joten jos minä pystyn kasvattamaan lapsestani kunnollisen enkä pilalle hemmoteltua niin olkaa kiitollisia siitä...varsinkin siinä vaiheessa kun jonkun hoitsun pitää teidän vaippanne vaihtaa vanhuus iällä

ja reagoi? kyllä mä yritän reagoida siihen, mutta kuten mä SANOIN, ainoa tapa tukkia lapsen suu on myöntymällä siihen mitä lapsi haluaa! Hei haloo!

Toimisko kenties "me istutaan tässä, piste, ja nyt loppuu huuto tai jää viikonloppukarkit saamatta / et saa tänään katsoa lastenohjelmia ollenkaan / ei mennäkään huomenna uimahalliin/tms. uhkaus jonka voi oikeasti toteuttaa"?

Tai jos kerta toi on jokakertainen show bussissa, niin mitä jos seuraavalla kerralla kylmänrauhallisesti sanot, että nyt jos ei märiseminen lopu, niin kävellään sitten loppumatka. Ja oikeasti astut pihalle seuraavalta pysäkiltä, lapsi kävelee myös äärimmäiseen väsymykseen asti, ihan sama vaikka karjuisi pää punaisena tunnin ja heittäytyisi metrin välien maahan rääkymään. Siinä vaiheessa kun lapsi on oikeasti ihan poikki ettei jaksa enää riehuakaan, ehkä voitte myöntyä menemään loppumatkan seuraavalla bussilla (jos matka siis luokkaa 10km, pari kilometriä kyllä kävelee minkä ikäinen tahansa), jota tietty voi joutua odottamaan sitten pysäkillä. Luulis, ettei enää parin kerrran jälkeen viitsisi testailla, onko äiti tosissaan.

 

["myy"]

Tuollasessa tilanteessa ei häiritsis.

Mutta se milloin mua alkaa ahdistaa on silloin kun itse pääsen johonkin ilman lapsia ja tilanteesta ei pääse poistumaan halutessaan. Esimerkiksi pitkällä junamatkalla tai ravintolassa en jaksa kuunnella meluavia tai itkeviä lapsia, siirryn muualle jos mahdollista. Lapsiperheillä on ihan sama oikeus olla erilaisissa paikoissa kuin muillakin, menen itsekin sinne ravintolaan tai junaan tarvittaessa lasten kanssa. Mutta kait se on hieman itsekästä, että silloin kun saa henkästä ihan itsekseen tai aikuisten seurassa, ei jaksais muiden lapsia. Mutta voin tosiaan mennä sitten muualle.

 

["vieras"]

Sitä kun ei aina etukäteen tiedä, missä tilanteessa lapsi itkee. Eiköhän Suomessa oo jo tarpeeksi kotiin eristäytyneitä masentuneita äitejä, jotka ei uskalla lähteä lapsen kanssa mihinkään ettei joku hermostuisi.

Voihan sitä lähteä, aina sieltä kirpparilta pääsee pois, jos lapsi alkaa käyttäytyä tavalla, joka häiritsee muita ihmisiä.

 

[vintilläkö tuulee]

No pitäiskö siinä tilanteessa tehdä gallup, ketä häiritsee vauvan itku? Ja esim. meiltä voi sinne kirpparille olla 20km matka. En lähtis sitä matkaa ajamaan takaisin sen takia, että vauva vähän itkee ja joku saattaa siitä häiriintyä.

 

["vieras"]

No pitäiskö siinä tilanteessa tehdä gallup, ketä häiritsee vauvan itku? Ja esim. meiltä voi sinne kirpparille olla 20km matka. En lähtis sitä matkaa ajamaan takaisin sen takia, että vauva vähän itkee ja joku saattaa siitä häiriintyä.

Vauva vähän itkee on eri tilanne kuin se, että vauva itkee niin ettei sitä saa hiljenemään.

Aina voi mennä ulos vaikka kävelemään ja kokeilla jos saa vauvan rauhoittumaan. Sit uusi yritys.

Luulisin, että suurinta osaa ihmisistä häiritsee voimakkaasti vauvan itku. Sehän on tutkitusti yhtäjaksoisesti pitkään kuultuna stressaavin ääni mitä ihmiselle voi olla. Kysymyksesi on siis yhtä absurdi kuin se, että häiritsisikö muita kirpparillakävijöitä, jos tulisin jyryyttämään sinne betoniporallani.

 

[Älämölö]

[QUOTE="vieras";22425353]Toimisko kenties "me istutaan tässä, piste, ja nyt loppuu huuto tai jää viikonloppukarkit saamatta / et saa tänään katsoa lastenohjelmia ollenkaan / ei mennäkään huomenna uimahalliin/tms. uhkaus jonka voi oikeasti toteuttaa"?

Tai jos kerta toi on jokakertainen show bussissa, niin mitä jos seuraavalla kerralla kylmänrauhallisesti sanot, että nyt jos ei märiseminen lopu, niin kävellään sitten loppumatka. Ja oikeasti astut pihalle seuraavalta pysäkiltä, lapsi kävelee myös äärimmäiseen väsymykseen asti, ihan sama vaikka karjuisi pää punaisena tunnin ja heittäytyisi metrin välien maahan rääkymään. Siinä vaiheessa kun lapsi on oikeasti ihan poikki ettei jaksa enää riehuakaan, ehkä voitte myöntyä menemään loppumatkan seuraavalla bussilla (jos matka siis luokkaa 10km, pari kilometriä kyllä kävelee minkä ikäinen tahansa), jota tietty voi joutua odottamaan sitten pysäkillä. Luulis, ettei enää parin kerrran jälkeen viitsisi testailla, onko äiti tosissaan.[/QUOTE]

Ensinnäkin mä en uhkaile lasta tuommoisella, otetaan karkkipäivät pois, et pääse uimaan ynnä muuta. Se mitä teen kaupassa on se että jätämme ostokset siihen ja poistumme kaupasta. Bussista minä en lähde poistumaan, bussit meillä kulkee harvoin ja toisekseen minun on hankala liikkua joten kävely ei tule kyseeseen.
Tämän aamuinen esimerkki : meidän tarha sijaitsee 5 min matkan päässä, lapsi halusi kävellä mutta laitoin rattaisiin koska oli kiire. Lapsi reagoi tähän heiluttelemalla jalkojaan niin että saappaat lensi jalasta. Laitoin saappat takaisin jalkaan mutta sanoin että nyt on kylmä, kengät pitää olla jalassa ja jos vielä saat kengät pois, niin takaisin en laita. Näinhän siinä kävi sitten, tyttö istu rattaissa ilman kenkiä.
Miksi? No muuten olisin kahden minuutin välein joutunut pysähtymään ja laittamaan ne kengät jalkaan. Mitä olisi käynyt jos olisin näin tehnyt? Esikoiseni ei olisi kerennyt koulutaksiin ja minä olisin myöhästynyt myös koulusta.

Tuo me istutaan tässä ja piste, juuri niin sanon, joka kerta jos ei äidin selittely toimi että miksi emme vaihda bussissa paikkaa.
Isommat lapset ymmärtävät, kerroin heille esimerkin siitä kuinka mummi seisoi bussissa ja bussi äkkijarrutti ja mummi joutui sen tuloksena ambulanssilla sairaalaan. Mutta tämä mun 3 vuotias? Ehei

 

[Anatolia]

Ensinnäkin mä en uhkaile lasta tuommoisella, otetaan karkkipäivät pois, et pääse uimaan ynnä muuta. Se mitä teen kaupassa on se että jätämme ostokset siihen ja poistumme kaupasta. Bussista minä en lähde poistumaan, bussit meillä kulkee harvoin ja toisekseen minun on hankala liikkua joten kävely ei tule kyseeseen.

Miksi et uhkaile? 3 v lapsi tajuaa jo aika hyvin syy-seuraussuhdetta. Jos olet bussissa kauniisti, ja istut siinä missä pitääkin, niin saat tarran. Jos huudat ja kiukkuat, et pääse puistoon/et saa karkkia/et pääse uimaan/mikä sitten ikinä toimiikin ko.lapsella.

Tarrataulu toimii ihmeen hyvin monella lapsella. Kannattaa ainakin kokeilla, jos haluaa rauhallisempia bussimatkoja.

 

[Älämölö]

Miksi et uhkaile? 3 v lapsi tajuaa jo aika hyvin syy-seuraussuhdetta. Jos olet bussissa kauniisti, ja istut siinä missä pitääkin, niin saat tarran. Jos huudat ja kiukkuat, et pääse puistoon/et saa karkkia/et pääse uimaan/mikä sitten ikinä toimiikin ko.lapsella.

Tarrataulu toimii ihmeen hyvin monella lapsella. Kannattaa ainakin kokeilla, jos haluaa rauhallisempia bussimatkoja.

En lähde uhkailemaan koska päivässä on monia muitakin hetkiä jolloin tyttö voi suorastaan yllättää minut. Karkkipäivän menetys ynnä muut säästän vakavempia hetkiä varten.
Vaikea selittää tätä, mutta omaksi puolustukseksi sanon että kasvatan kolmea lasta, joista 2 on adhd lapsia eli erittäin vilkkaita, impulssiivisiä ynnä muita . Nämä mun adhd lapseni tietävät äidin äänen sävystä koska äiti tarkoittaa mitä sanoo ja arestit, peli kiellot ovat käytössä.
tarrajuttukin on käytössä. Mutta :

tyttö käyttäytyy huonosti esim keskiviikkona, varoitan muutaman ja uhkaan jollakin ja jos ei vieläkään niin sanon että nyt meni karkkipäivä sinulta pois. Lauantai on meillä karkkipäivä, mitä teen? on 3 lasta, joista 2 ovat osanneet käyttäytyä, rankaisenko heitä samalla ja otan heiltäkin karkkipäivän pois? Jos annan kahdelle lapselle karkit ja kolmannelle en, ja huom kyseessä on vasta vähän alle 3v. Mun mielestä tuon ikäinen ei vielä muista miksi häntä rangaistaan, minun mielestä jos antaa sen rangaistuksen eli uhkaa jollakin, sen pitää tapahtua heti, ei lapsi kolmen päivän jälkeen muista mitä hän teki ansaitakseen tämän.

Uhkailen : et pääse uimaan jos noin käyttäydyt, no mitä mä teen niille kahdelle muulle lapselle sitten jotka odottavat uimaan pääsyä? Mä elän lasteni kanssa yksin! poikien isä ottaa vain sovittuina viikonloppuina, tytön isä ottaa sitäkin harvemmin tytärtä luokseen, tukiverkosto on minimaalinen eli en saa hoitajaakaan lapselle joka rangaistuksena ei pääse uimaan mukaan...

ehdotuksia?

 

[Älämölö]

ei meillä enää hirveästi ole ongelmia busseissa