huusin kolme kuukautta vanhalle vauvalleni tänään =(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
huusin sille että "mikset sinä idiootti nuku!!!!!!". vauva säikähti ja mulla on todella paha mieli nyt :(
mies aina töissä niin yksin pitää koittaa jaksaa vaan.
 
Tuo on ihan normaalia. Mulle sanottiin, että jos tekee mieli paiskata mukula ikkunasta pihalle, se on ok, mutta jos sen toteuttaa, se on jo huonompi homma. Väsymys vie järjen päästä. Koita järjestää apua.
 
Oisko mitään mammakerhoa, muskaria, vauvauintia tms. tapaamista toisten aikuisten kanssa päiväsaikaan? Mä vierailin isovanhempieni luona esikoisen kanssa. Matkaa oli 2-3 km, tuli hyvä vaunulenkki samalla, seuraa minulle ja vanhuksille.
 
No hyvä että vaan huusit. Parempi huutaminen kuin se että löisit vauvaasi. Seuraavalla kerralla kun tekee mieli huutaa, niin laita vauva turvalliseen paikkaan esim pinnasänkyyn ja mene vessaan huutamaan. Auttaa kovasti.
 
ai tää on yleistä tällanen. kukaan ei vaan ikinä puhu tällasista. tuntuu että kaikki muut on aina niin iloisia ja aktiivisia ja aurinkoisia vauvojensa kanssa ja meillä vaan n tollanen huutoheikki joka ei nuku ja joka saa mut hulluksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh :
Alkuperäinen kirjoittaja hali sinne:
ei väsyneenä tarkota noita mitä sanoo.. kaikki noin tekee :)

täällä olevat äidit ei edusta keskivertoäitiä MILLÄÄN mittarilla! Pohjasakkaa 90% ämmistä täällä!

Ja sä kuulut tuohon 90% :)

Elä ap välitä, väsyneenä saattaa sanoa mitä sylki suuhun tuo, ymmärsit kuitenkin että teit ns. väärin joten ei mitään hätää :hug: Ja vauva ei todellakaan muista tuota.
 
Täällä myös minä jolta on heikkona hetkenä ääntä päässyt... Meidän vauva ei säiky, mutta kyllä silti tulee huono omatunto kun suusta vaan pääsee jotain mitä ei pitäisi..
 
huuto on itelleenkin merkki että *nyt stop, eti apua*..siis mulle..

ja nyt kun nämä on jo isompia niin kuopuskin huutaa topakasti vastaan * oo äiti hiljaa*

..silti.. ei aina jaksa.. ei sitten millään ilman jotain hengähdyksiä ainakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ai tää on yleistä tällanen. kukaan ei vaan ikinä puhu tällasista. tuntuu että kaikki muut on aina niin iloisia ja aktiivisia ja aurinkoisia vauvojensa kanssa ja meillä vaan n tollanen huutoheikki joka ei nuku ja joka saa mut hulluksi.

Voin luvata että menee ohi, meillä 8kk lapsi joka ei nukkunut ensimmäisiin 4-5 kuukauteen ja monenlaista pääsi itseltäkin suusta ja useammin kävi mielessä että mitä tässä oikein on ajatellut kun lapsia rupesi tekemään. Täytyy olla omakohtaista kokemusta että ymmärtää, helppo on sanoa että hyi hyi jos itsellä on ns. helppo lapsi.
 
Silloin kun meillä oli kaksi ensimmäistä lasta (pieni ikäero) ja mies oli päivät töissä, illat yömyöhään saakka raksalla. Mä olin aina lasten kanssa kotona. Asuimme uudella paikkakunnalla, mulla ei oikeastaan ketään tuttuja. Joskus tuli niitä iltoja, että lapset vajaa 1v ja 2v kiukuttelivat ja itkivät jatkuvaan tahtiin. Silloin musta tuntui etten tiedä mitä tekisin, mihin menisin, että saisin sen oman kiukkuni ja väsyni pois niin, etten huutaisi lapsille. Myönnän, että tulihan sitä heillekin karjuttua. Sitten pari kertaa tein sen, että laitoin lapset rauhallisesti omiin sänkyihinsä, menin rivarin terassille hetkeksi kiikkuun istumaan ja rauhoittumaan. Naapurit tietenkin katsoivat silmät kierossa kiikussa puhisevaa äitiä ja sisältä kuului se lasten huuto (ovi oli terasille auki). Ihan oikeasti se auttoi!!! Ei siinä kauaa tullut istuskeltua, kun pystyi jo ihan rauhallisesti menemään rauhoittelemaan lapsia. Ei tarvinnut huutaa takaisin - se pienen pieni oma hetki kiikussa riitti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja <3:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ai tää on yleistä tällanen. kukaan ei vaan ikinä puhu tällasista. tuntuu että kaikki muut on aina niin iloisia ja aktiivisia ja aurinkoisia vauvojensa kanssa ja meillä vaan n tollanen huutoheikki joka ei nuku ja joka saa mut hulluksi.

Voin luvata että menee ohi, meillä 8kk lapsi joka ei nukkunut ensimmäisiin 4-5 kuukauteen ja monenlaista pääsi itseltäkin suusta ja useammin kävi mielessä että mitä tässä oikein on ajatellut kun lapsia rupesi tekemään. Täytyy olla omakohtaista kokemusta että ymmärtää, helppo on sanoa että hyi hyi jos itsellä on ns. helppo lapsi.

Just noin. Meilläkin ensimmäisen lapsen kohdalla olisin ollut kauhusta kankeana, jos joku olisi sanonut huutavansa vauvalleen, mutta kuopuksen vauva-aikana tajusin oikein hyvin miksi niin voi käydä. Niin kauan kun se pysyy huutamisessa, eli et tee mitään muuta, vahinkoa ei tapahdu. Siitä sitä paitsi tulee niin paha mieli, että sitä ei kovin usein tule tehtyä... Kokemusta on. Älä ole pahoilla mielin, mene hetkeksi parvekkeelle tai terassille tai toiseen huoneeseen hengähtämään niin kyllä se taas siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joskus on pakko huutaa:
Mä huusin aina tyynyyn kun hermot meni. Ja ne meni monta kertaa. Ja ens syksynä kaikki alkaa taas alusta. Nyt jo miettii et miten sitä taas jaksaa.

meillä kakkonen oli sit sellanen nukkuva vauva. Jos teilläkin..!! älä etukäteen stressaa. Tai no, mulla sit syksyllä kolmonen ja mietin kyllä jo samaa..
 
Kyllä miekin joskus huusin pojalle kun se ekat 4kk valvoi ja huusi, kitisi jne kokoajan...Ja yksin hoidin. Jossain vaiheessa rupesin tekemään sen että menin muualle huutamaan enkä pojalle. väsymys ja pienen vauvan hoito on rankka yhdistelmä. Tuleehan siitä pahamieli ja syystäkin, mutta äidistkään eivät ole mitään täydellisiä jotka eivät ikinä suutu, väsy ja tuu tehneeksi vähemmän viisaasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh huh :
Alkuperäinen kirjoittaja hali sinne:
ei väsyneenä tarkota noita mitä sanoo.. kaikki noin tekee :)

täällä olevat äidit ei edusta keskivertoäitiä MILLÄÄN mittarilla! Pohjasakkaa 90% ämmistä täällä!

Sullakos se oikea mittari on? En usko että itsekään olet aina vaan viilipytty etkä koskaan ole huutanut.
 
mä tein niin et jätin vauvan pinnasänkyyn ja menen huutamaan sohvatyynyyn :/ Välillä niitä nyrkillä hakkasin ja itkin, heitin seinään ja sitten jaksoi paremmin. Ei tuohon koskaan mennyt kun ehkä alle minuutin et vauvalla ei ollut hätää vaikka sen hetken olikin yksin ja sitten taas pystyin olemaan rauhallinen :)
 
Pääasia, ettet tehnyt vauvalle mitään. On ihan hyvä tunnustaa tollaset ajatukset, se helpottaa jo omaa oloa.
Mä tein itte niin, kun poika huusi ja huusi ja olin itte ihan pinna kireellä, et menin kylppäriin mätkimään miehen paksua kylpytakkia :D Sit takas hoitamaan vauvaa ihan rauhallisena, vauva tietenkin pinniksessä sen aikaa.
Jaksamista sulle, kyllä se helpotaa :hug:
 
Pakko sanoa, että en ole itse koskaan huutanut, mutta papattanut senkin edestä. Monta kertaa on tullut väsyneenä todettua, että voisitko jo nyt olla hiljaa, mä en jaksais. Kyllähän ne tuntemukset pitää jotenkin purkaa, niin olo helpottuu.
 

Yhteistyössä