Huonosta lapsuudesta suhteeseen

[looginen]

Alan ammattilaiset ovat saaneet tuntemaan oloni vain surkeammaksi.

Aivan tavanomaista, kun ADHD:ta ei tunnisteta. Jotkut psykiatrit kieltäytyvät tunnustamasta koko diagnoosia ja jopa ikäänkuin henkilökohtaisena missiona asettuvat arvovallallaan vastustamaan sitä.
Pinnan alla vaanii myös amfetamiinijohdannainen huumemörkö, tyyliin: mistä siitäkin tulee jos aletaan mennä samasta helposta portista ja kaikki elävät lopulta 'spiidin' voimalla pönttö sekasin? Kuri pitää olla kuri, muuten menee yhteiskunta nurin! *huoh*

Alan ammattilaiset tekevät minusta ainoastaan uhrin, joka lakkaa yrittämästä ja alistuu kohtaloonsa.

Tyypillinen reaktiohan se on, ei 'uutena' asiana vielä kymmenienkään vuosien jälkeen ole lääkärikoulutukseen 'ehtinyt'. Lapsilla se voi olla ok, mutta sen on ajateltu aikuisuuteen mennessä 'parantuvan tai muuten lakkaavan olemasta mikään ongelma (pötyä).
Siis ammattitaidon puutetta. Kun ei kaverista mitään vikaa löydä niin tyhmä laiska ja saamatonhan se sitten vain on. Oma vika kuka käski olla sika…

Minulla menee ihan jees, kun elämässä on tekemistä ja se soljuu eteenpäin omalla painollaan, mutta jos alan ratkoa ongelmia, kaikki voimani loppuvat ja itsetuhoisuus iskee.

Joo, ihan hyvä muuten mutta väärin eletty - et näköjään sitten yhtään kunnioita muita ihmisiä, elät siivellä kun et millään viitsi olla normaali. Ja vikaahan ei löytynyt, jotta kuriton kakara, selkäänsä sietäis saada että oppis olemaan ihmisiksi.

Mantra: Ota vastuu, ota vastuu, ota vastuu, ota vastuu, ota vastuu, ota vastuu, ota vastuu…
(mutta älä ota niinkuin itsellesi hyvä on vaan niikuin meille on hyvä ja niikuin me se sanotaan)

No, oli miten oli, niin tämä suhde on loppu. En jaksa taistella oikeudestani olla sitä mitä olen.

Lihamyllyjä vastaan on turha taistella, sano Don Quote.

 

[yksi kokemus]

En ole suhdehyppijä. Enkä minä hylkää, vaan minut on hylätty. Ei suhdetta voi elää niin, että asettaa kumppanille ehtoja, jotka hänen tulee täyttää ennen kuin suostuu edes kommunikointiin. Jos johonkin ryhtyy, on hyväksyttävä koko paketti kaikkinensa.

On raskasta elää jo pelkästä tietoisuudesta, että kumppanin mielestä pitäisi muuttua.

Sitten ei kyllä kannata alkaa suhteeseen ollenkaan, koska joka suhteessa kumppani on tyytymätön johonkin piirteeseen. Koska kukaan ei ole täydellinen. Ja yleensä suhteessa ne kompromissitkin liittyvät tällaisiin eroihin jopa luonteenpiirteissä.

Esim. minä olen tottunut pitämään itse huolta itsestäni, olemaan jopa aika itsekäs, joten suhteeseen alkaessani jouduin muuttamaan tätä piirrettä itsessäni ja yritän ottaa mieheni paremmin huomioon. Mieheni taas on aika huono rahankäytössä, joten hänen on pitänyt oppia säästämään, eikä ostamaan ihan mitä vain tahtoo impulssinomaisesti, koska nyt yhdessä kuitenkin kuluja jaetaan ja tulevaisuutta rakennetaan. Minulle säästäminen on tärkeää jotta koen selustani olevan jollakin lailla turvattu.

Tuskin on ketään joka ihan täysin olisi kumppaninsa hyväksynyt sellaisena kuin on, pakettina kuten sanot, vaan kyllä sitä pitää joustaa ja muuttuakin. Minä en esim. voisi olla mieheni kanssa jos hän tuhlaisi kaikki rahamme miten sattuu kuten hän yksin eläessään teki. Eli kyllä minäkin vaadin sitä että aika perus keskiluokkaista elämää voidaan viettää. Nyt en tietysti tunne kumppaniasi enkä tiedä onko hänen vaatimuksensa kohtuuttomia, mutta kuten sanottu, luultavasti seuraavallakin kumppanilla on vaatimuksia...

 

[Pasi-Jouni]

Tuskin on ketään joka ihan täysin olisi kumppaninsa hyväksynyt sellaisena kuin on, pakettina kuten sanot, vaan kyllä sitä pitää joustaa ja muuttuakin.

Muutosta voi yrittää sikäli kuin se on mahdollista, mutta luonnettaan tai esimerkiksi perusturvattomuuttaan ei voi muuttaa. Ei kumppanilta voi vaatia sellaista, mihin hän ei pysty. Jos kumppani esimerkiksi on hiljainen ja yksikseen viihtyvä introvertti, ei ole kohtuullista vaatia häneltä puheliaisuutta, koska se ei ole hänelle ominaista. Jos kaipaa puheliaampaa kumppania, ainoa järkevä ratkaisu on ero, koska introverttiys on pysyvä luonteenpiirre.

 

[Pasi-Jouni]

Oletko ajatellut, että kärsisit jonkinasteisesta narsistisuudesta. Sinulle ei tunnu oikein sopivan, että joku on eri mieltä jostakin asiasta. Jos suutuit tästä kommentista, niin olet narsisti kaiken lisäksi. Anteeksi, jos olen väärässä.

Tuo on typerää keittiöpsykologiaa. Tuolla logiikalla jokaisesta ihmisestä saa narsistin. Jokainen terve ihminen reagoi negatiivisesti, jos hänestä esitetään perättömiä väitteitä. Epätervettä on olla reagoimatta.

 

[Hei]

Tuo on typerää keittiöpsykologiaa. Tuolla logiikalla jokaisesta ihmisestä saa narsistin. Jokainen terve ihminen reagoi negatiivisesti, jos hänestä esitetään perättömiä väitteitä. Epätervettä on olla reagoimatta.

No mitä perättömiä väitteitä on sinusta esitetty; sano kaikki, mitkä suututtavat, eikä vain yhtä.

 

[looginen]

Sitten ei kyllä kannata alkaa suhteeseen ollenkaan, koska joka suhteessa kumppani on tyytymätön johonkin piirteeseen. Koska kukaan ei ole täydellinen. Ja yleensä suhteessa ne kompromissitkin liittyvät tällaisiin eroihin jopa luonteenpiirteissä.

Hyvä huomio! Kaivattu luonteenpiirre 'huomaavaisuus' ja usein peräänkuulutettu tarve 'kompromissin' halu. Esimerkki:

Voidaan pitää tärkeänä että kumpani muistaa merkkipäivät. Miksi?
ADHD ei muista merkkipäiviä. Mitä tehdä? Kuinka muistaa jotakin mitä ei voi muistaa?
Minkälainen kompromissi käy, vai käykö minkäänlainen?

 

[Pasi-Jouni]

No mitä perättömiä väitteitä on sinusta esitetty; sano kaikki, mitkä suututtavat, eikä vain yhtä.

Olet esittänyt, että jos reagoin terveellä tavalla, olen narsisti.

 

[2.lekuri]

Aivan tavanomaista, kun ADHD:ta ei tunnisteta.

Pinnan alla vaanii myös amfetamiinijohdannainen huumemörkö

Olen aina pitänyt tästä loogisen syvääluotsista.

Voiko jostain saada yksityisistuntoja hänen tunneilleen?

 

[Hei]

Olet esittänyt, että jos reagoin terveellä tavalla, olen narsisti.

Ei sinusta tee narsistia reagoiminen, jokaisen ihmisen on velvollisuuskin reagoida. Merkitystä on vain sillä, mihin asiaan reagoit ja millä tavalla. Sitä tietoa tässä kaipailen ja mielellään vuorosanojen muodossa.

 

[looginen]

Olen aina pitänyt tästä loogisen syvääluotsista.

Voiko jostain saada yksityisistuntoja hänen tunneilleen?

Vaikeeta vaikeeta, ei taida tällähaavaa saada hoidettua, mutta tarvittaessa voin ohjata tietääkseni Suomen parhaana AD/HD-asiantuntijana pidetyn neurologian professorin puheille.

 

[Kiitos looginen]

Olen aina pitänyt tästä loogisen syvääluotsista.

Voiko jostain saada yksityisistuntoja hänen tunneilleen?

Ja näin saatiin tämäkin keskustelu päätökseen, kun looginen aloitti itsekseen puhelut. Ketään kiinnosta.

 

[yksi kokemus]

Hyvä huomio! Kaivattu luonteenpiirre 'huomaavaisuus' ja usein peräänkuulutettu tarve 'kompromissin' halu. Esimerkki:

Voidaan pitää tärkeänä että kumpani muistaa merkkipäivät. Miksi?
ADHD ei muista merkkipäiviä. Mitä tehdä? Kuinka muistaa jotakin mitä ei voi muistaa?
Minkälainen kompromissi käy, vai käykö minkäänlainen?

ADHD muistaa merkkipäivät, ainakin minun mieheni muistaa. Jos ei jostain syystä muista, niin sitten laittaa vaikka muistutuksen piippaamaan kännykään. Näin minäkin teen vaikkei ole edes ADHD:tä. Kompromissina kumppanikin voi muistuttaa merkkipäivistä.

Ja ap:llä on muuten pikemminkin ADD kuin ADHD, jos ei mitään saa tehtyä.

 

[looginen]

ADHD muistaa merkkipäivät, ainakin minun mieheni muistaa.

Jos ei juututa yksityisestä yleistykseen…
Psykologi ja aivotutkija Anne Lehtokoski sanoo kirjassaan Aikuisten ADHD ja aivojen arvoitus:
- ADHD ei välttämättä muista merkkipäiviä - asioita unohtuu -

Jos ei jostain syystä muista, niin sitten laittaa vaikka muistutuksen piippaamaan kännykään.

Kyllä kyllä, mutta mutta… Mikä on silloin tämän 'muistamisen' merkitys, mikä sen tarkoitus?

Näin minäkin teen vaikkei ole edes ADHD:tä.

Niin voi tietenkin tehdä. Muistipiiri muistaa! Miksi sähköisen koneen pitää muistaa - varmistaa jotakin - mitä koneen käyttäjä ihminen itse, ei muista varmuudella? Miksi kone asetetaan muistuttamaan merkkiväivästä?

Kompromissina kumppanikin voi muistuttaa merkkipäivistä.

Miksi toinen (käyttäen ehkä muistutuskonetta) - ihminen - muistuttaa merkkipäivänä merkkipäivää muistamattomalle, että on tullut merkkipäivän aika???

Vaikka molemmat saattaisivat sen unohtaa, se on silti jostain syystä muistettava, miksi?

 

[looginen]

No, löytyykö kunnollista syytä siihen miksi merkkipäivät on muistettava?
Onko perusteena vain että se on tavallisen ihmisen tavallinen tapa eikä sitä voi muuttaa?
Tai: "Pulinat pois! Kun mä jotain haluun niin mä sitte kans vaadin tasan sen mitä mä satun haluumaan?"

Ja ap:llä on muuten pikemminkin ADD kuin ADHD, jos ei mitään saa tehtyä.

Sitten kysymys kuuluu saako ap tehtyä jotain vai ei?

Ja sekö muuten on käypänen kompromissi että jos ei muista niin pannaan muistamaan vaikka väkisin?

 

[siksi]

Kyllä kyllä, mutta mutta… Mikä on silloin tämän 'muistamisen' merkitys, mikä sen tarkoitus?

Muistaa esim. ne merkkipäivät?

Niin voi tietenkin tehdä. Muistipiiri muistaa! Miksi sähköisen koneen pitää muistaa - varmistaa jotakin - mitä koneen käyttäjä ihminen itse, ei muista varmuudella? Miksi kone asetetaan muistuttamaan merkkiväivästä?

Jotta sitä ei unohtaisi?

Miksi toinen (käyttäen ehkä muistutuskonetta) - ihminen - muistuttaa merkkipäivänä merkkipäivää muistamattomalle, että on tullut merkkipäivän aika???

Vaikka molemmat saattaisivat sen unohtaa, se on silti jostain syystä muistettava, miksi?

Koska kyseessä saattaa olla vaikkapa tärkeä merkkipäivä, esim. jonkun 50-vuotispäivä joille on tarkoitus mennä. Minä olen esim. muistuttanut miestäni hänen äitinsä pyöreistä syntymäpäivistä. Ei olisi kiva unohtaa. Tai saattaa olla vaikka lapsenlapsen syntymäpäivä, ja lapsi sitten tietysti olisi surullinen jos ei muistaisi. Syitähän nyt on vaikka kuinka monta miksi joku merkkipäivä tulisi muistaa.

Et kai oikeasti tarvitse vastauksia näihin kysymyksiin?! Nehän ovat ihan itsestäänselvyyksiä. "Miksi pitää muistaa yhtään mitään" -tyyliset kysymykset eivät vie asiaa millään lailla eteenpäin. Saat ihan rauhassa elellä mitään muistamatta omassa maailmassasi, olisiko mahdollistaa unohtaa jopa Ellien palsta?

 

[looginen]

Et kai oikeasti tarvitse vastauksia näihin kysymyksiin?!

En niinkään minä. Normeille on aikuistenoikeasti olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin laiha tai epäonnistunut kompromissi. Jotkut valinnat tosin sulkevat toisia pois.

Nehän ovat ihan itsestäänselvyyksiä.

Ennenkaikkea juuri siksi ne on hyvä kyseenalaistaa. Jotta vaihtoehtoja voitaisiin verrata ja valita olisi tiedettävä mitä ne ovat.

"Miksi pitää muistaa yhtään mitään" -tyyliset kysymykset eivät vie asiaa millään lailla eteenpäin.

Sellaisia kysymyksiä en esitä. Nyt kun on saanut joitakin vastausia siihen miksi muistaa jotakin, voi keskittyä oleellisempiin asioihin, mennä eteenpäin.

Saat ihan rauhassa elellä mitään muistamatta omassa maailmassasi, olisiko mahdollistaa unohtaa jopa Ellien palsta?

Kiitos, palaan asiaan!

 

[looginen]

normi, sovittu työtavoite tai vastaava ("täyttää norminsa")

Muistaa esim. ne merkkipäivät?

Muistaminen ei taida olla ongelma lainkaan, tai on tässä se pienin pulma.
ADHD voi muistaa merkkipäivät, siis päivämäärät jos niitä kysytään. Kyse on jostain ihan muusta tekemisestä, mutta sitä sanotaan 'muistamiseksi'.

- "Jotta sitä ei unohtaisi?"
ADHD ei myöskään unohda merkkipäiviä. On ja pysyy muistissa. Saman päivälistan voi kysyä milloin tahansa, mutta silti jotain ilmiötä sanotaan 'unohtamiseksi'.

On kyse normikäyttäytymisestä. Normi - yhdenmukaisen ajattelun avulla, tehdään samaan aikaan, samaa asiaa, samalla tavalla. Yhdessä tuumin, yhteisvoimin, yhteisönä jne. Voidaan saavuttaa tiettyjä etuja, mutta myös menettää muita mahdollisuuksia, esimerkiksi siksi ettei poikkeuksia siedetä. Valitaan ja kelpuutetaan vain normaaliksi eli tavalliseksi katsottavat menetelmät - toistettavat tavat ja tottumukset.

- "Koska kyseessä saattaa olla vaikkapa tärkeä merkkipäivä, esim. jonkun 50-vuotispäivä joille on tarkoitus mennä."
Ok. Tehdään niin kuin on sovittu, siis jos kaikille sopii. Normista voi aiheutua harmiakin. Joku ei ehkä halua viettää päiviään, välttelee tai pakenee. Jotkut saapuvat itsensä pakottamina yms.
Tavallisesti ostetaan ja annetaan yleisesti hyväksyttyä mallia oleva symbolinen lahja.
(sosiologinen normi, yhteisön jäseniä ohjaava vuorovaikutuksen muoto, sosiologian käsite)

- "Minä olen esim. muistuttanut miestäni hänen äitinsä pyöreistä syntymäpäivistä."
Toimitaan kuten oletetaan jonkun odottavan meidän toimivan ja toivotaan että kaikki sujuu hyvin.
Pyritään tietyin elein osoittamaan arvostusta. Nähdään huomattavaa vaivaa mitä päivänsankarin puolestaan kuuluu paljoksua itseään vähätellen: "Voi, eihän nyt minun takiani olisi tarvinnut…"
(normi eli standardi, määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä)

- "Ei olisi kiva unohtaa."
ADHD:lle todellinen ongelma on se ettei asia tule mieleen silloin kuin 'pitäisi' - yhden kerran vuodessa, juuri niiden ohikiitävien muutaman tunnin aikana. On liian aikaista unohtaa tai liian myöhäistä muistaa.
(normi, jonkin yhteisön käskyt, kiellot, luvat, velvollisuudet ja lait)

- "Tai saattaa olla vaikka lapsenlapsen syntymäpäivä, ja lapsi sitten tietysti olisi surullinen jos ei muistaisi."
Lapsi tietysti opetetaan tavoille. Pieni lapsi tuskin muuta ymmärtää kaivata kuin lahjaa, jotain lelua millä on kiva leikkiä, niin ja karkkia kanssa. Riemunkiljahdusten jälkeen aikuiset muodostavat pian oman muodollisen tukiryhmänsä.
- (sosiaalinen normi, jonkin yhteisön hyväksymä käyttäytymissääntö)

Syitähän nyt on vaikka kuinka monta miksi joku merkkipäivä tulisi muistaa.

ADHD voisi tarjota oman menetelmänsä, mutta vaikuttaa vahvasti siltä ettei sitä arvosteta, vaan normin noudattamattomuus tulkitaan vihamielisen kielteisesti. Häntä moititaan, nimitellään halventavasti ja syytetään jatkuvasti epäonnistumisista, jolloin motiivi rapistuu. Tämä koskee erityisesti parisuhteessa eläviä. Jää sitten saamatta sekin hyvä mikä muuten saatavissa olisi.