En ole koskaan millekään palstoille kirjoitellut, mutta nyt kyllä kaipaisin vähän kokemuksia. Meillä on nyt miehen kanssa tultu siihen pisteeseen, että olemme miettineet taukoa suhteeseen jotta molemmat saisivat vähän miettiä, mitä haluamme jatkossa tehdä. Onko kenelläkään kokemuksia tauon pitämisestä, siis kannattaako se ylipäätään ja miten se käytännössä onnistuu? Oletteko tauon jälkeen palanneet yhteen vai eronneet?
Sen verran taustaa, että olemme olleet miehen kanssa yhdessä noin 7 vuotta ja meillä on 4-vuotias lapsi, emme ole naimisissa. Suhde on lapsen syntymän jälkeen ollut enemmän alamäkeä, mutta on siinä ollut paljon hyvääkin. Lapsen takia enimmäkseen ollaan aina yhdessä pysytty, kaikista vaikeuksista huolimatta, vaikka vannoin ennen aina etten koskaan tulisi pelkästään lasten takia olemaan yhdessä niin tässä sitä ollaan. En edes tiedä miten ollaan ajauduttu tähän tilanteeseen ja pääni on ihan sekaisin, en edes jaksa enää miettiä. Siksi ajattelin tauon tekevän hyvää, jotta saisi ajatuksia vähän selvitettyä. Kuitenkin lapsi on erittäin kiintynyt meihin molempiin ja pelkäänkin, miten lapsi reagoisi kaikkeen. Miten edes pystyisimme selittämään sen niin pienelle? Aina olemme lapsen etua ajatelleet, mutta kai se raja kuitenkin jossain tulee vastaan.
En mitenkään pysty selittämään meidän suhteen tilannetta, en enää edes tiedä rakastanko miestä, ainakin arvostan ja rakastankin häntä ainakin ystävänä ja lapseni isänä enkä halua häntä satuttaa. Siitä huolimatta olen satuttanut häntä teoillani, kuten hänkin minua. Mies sanoo, etten osoita hänelle minkäänlaista rakkautta teoillani, ja on hän osittain oikeassakin. En edes pysty kirjoittamaan tätä koska niin hirveältä se edelleen kuullostaa, mutta: mies on pettänyt minua muutama vuosi sitten (maksullisten kanssa 2 kertaa), ja silloin meillä oli kriisi suhteessa ja miehen mukaan en välittänyt hänestä ollenkaan eikä seksiä ollut paljon. Sain selville myös, että oli suudellut toista naista baarissa, sain tietää siitä ja mies tunnusti kyllä tekosensa ja minä ehkä tyhmänä annoin anteeksi ja asian olla vaikka jotain kai olisi pitänyt tehdä jo silloin. Puhuimme silloin asiat ja yritimme korjata suhdetta. Suhde ehkä paranikin ajoittain, mutta minulla on enemmän tai vähemmän ollut sellainen tunne, että en ole tyytyväinen elämääni tällaisessa suhteessa. Mies on kuitenkin muuten minua kohdellut todella hyvin ja on pohjimmiltaan hyvä mies sen tiedän. Siksi en haluasi rikkoa perhettämme ja erota, mutten tiedä enää mitä haluan.
Olemme riidelleet melko paljon, mutta yleensä emme koskaan lapsen edessä muutamaa kertaa lukuunottamatta. Nyt meillä ei enää edes pahemmin riidellä, vaan elämä on melko tasaista ja tuntuu että elämme vain vanhempina arkea eikä parisuhteesta ole tietoakaan. En halua miestäni samalla lailla kuin naisen kuuluisi miestä haluta, se alkoi jo lapsen syntymän jälkeen ja tiedostan sen. Seksi on ihan hyvää mutta tiedän ettei mies ole tyytyväinen enkä itsekään ole. Mies kuitenkin pitää itsestään huolta eikä ole fyysisesti muuttunut mitenkään. Kyseinen asia on ollut ongelmana siis jo pitkään, ja jotenkin tuntuu, että kaikki muut ongelmat ovat lähtöisin seksin vähyydestä/ minun haluttomuudesta. Sitä on kuitenkin edelleen vähintään 2 kertaa viikossa, mutta mies valittaa etten halua häntä (ja onkin melko oikeassa). En vain tiedä, miten saisin haluni häntä kohtaan takaisin. Ensin luulin, että imetys vei halut, sitten pillerit ja milloin mikäkin. En aikaisemmin edes katsellut muita miehiä, joten mikään toinen mieskään ei ollut syynä ongelmaan. Vuosi sitten kuitenkin menin ihastumaan toiseen mieheen, täysin väärään jos niin voi sanoa. Ihastus oli molemminpuolista, tunsin miehen entuudestaan, enempää en voi sanoa. Juttu eteni humalassa suutelutasolle, mutta itse en voinut jälkeenpäin enää unohtaa tätä miestä. Mieheni oli pettänyt aikaisemmin luottamukseni, joten en edes tuntenut liiemmin huonoa omatuntoa tapahtuneesta. Mies sai myös tietää tapahtuneesta ja sanoi silloin ettei enää voi luottaa minuun ja sanoi jättävänsä. Sanoi, ettei voi olla varma jäikö juttu vai suutelutasolle. Vaikka minä olin hänen pettämisensä anteeksi antanut niin sillä ei tuntunut olevan merkitystä. No, joka tapauksessa olimme jälleen vaikeassa tilanteessa ja minä sanoin haluavani korjata välit ja jatkaa suhdetta, vaikka toinen osa minua selvästikin halusi erota. Mies suostui ja muutama kuukausi menikin hyvin. Kunnes taas ongelmat alkoivat. Petin miestä ihastukseni kanssa, mutta mies ei tiedä siitä. Enkä aio myöskään kertoa. En ole voinut kertoa siitä kenellekään, joten saanpa itse ryvetä tässä paskassa minkä myös itse aiheutin. En todellakaan suunnitellut mitään tälläistä enkä edes voi uskoa olevani tässä tilanteessa. Toisaalta haluaisin kyllä erota (tai ainakin pitää taukoa), mutta en vain tunne pystyväni siihen. Jos eroamme, syynä ei siis kuitenkaan pohjimmiltaan ole kolmannet osapuolet. Lapsen takia en pysty/uskalla, enkä kestä ajatusta että kaikki nämä vuodet on yritetty ja siitä huolimatta epäonnistuttu. Totuus on kai, että haluan toista miestä, mutta oma mieheni on todellisuudessa paljon ihastustani parempi ihminen. Hullu kai olen kun olen silti ajatellut jo vuoden jatkuvasti tätä toista, en voi sille mitään.
Tässä sitä ollaan siis. Olisiko kellään mitään kokemuksia vastaavasta tai sanokaa edes jotain.
Sen verran taustaa, että olemme olleet miehen kanssa yhdessä noin 7 vuotta ja meillä on 4-vuotias lapsi, emme ole naimisissa. Suhde on lapsen syntymän jälkeen ollut enemmän alamäkeä, mutta on siinä ollut paljon hyvääkin. Lapsen takia enimmäkseen ollaan aina yhdessä pysytty, kaikista vaikeuksista huolimatta, vaikka vannoin ennen aina etten koskaan tulisi pelkästään lasten takia olemaan yhdessä niin tässä sitä ollaan. En edes tiedä miten ollaan ajauduttu tähän tilanteeseen ja pääni on ihan sekaisin, en edes jaksa enää miettiä. Siksi ajattelin tauon tekevän hyvää, jotta saisi ajatuksia vähän selvitettyä. Kuitenkin lapsi on erittäin kiintynyt meihin molempiin ja pelkäänkin, miten lapsi reagoisi kaikkeen. Miten edes pystyisimme selittämään sen niin pienelle? Aina olemme lapsen etua ajatelleet, mutta kai se raja kuitenkin jossain tulee vastaan.
En mitenkään pysty selittämään meidän suhteen tilannetta, en enää edes tiedä rakastanko miestä, ainakin arvostan ja rakastankin häntä ainakin ystävänä ja lapseni isänä enkä halua häntä satuttaa. Siitä huolimatta olen satuttanut häntä teoillani, kuten hänkin minua. Mies sanoo, etten osoita hänelle minkäänlaista rakkautta teoillani, ja on hän osittain oikeassakin. En edes pysty kirjoittamaan tätä koska niin hirveältä se edelleen kuullostaa, mutta: mies on pettänyt minua muutama vuosi sitten (maksullisten kanssa 2 kertaa), ja silloin meillä oli kriisi suhteessa ja miehen mukaan en välittänyt hänestä ollenkaan eikä seksiä ollut paljon. Sain selville myös, että oli suudellut toista naista baarissa, sain tietää siitä ja mies tunnusti kyllä tekosensa ja minä ehkä tyhmänä annoin anteeksi ja asian olla vaikka jotain kai olisi pitänyt tehdä jo silloin. Puhuimme silloin asiat ja yritimme korjata suhdetta. Suhde ehkä paranikin ajoittain, mutta minulla on enemmän tai vähemmän ollut sellainen tunne, että en ole tyytyväinen elämääni tällaisessa suhteessa. Mies on kuitenkin muuten minua kohdellut todella hyvin ja on pohjimmiltaan hyvä mies sen tiedän. Siksi en haluasi rikkoa perhettämme ja erota, mutten tiedä enää mitä haluan.
Olemme riidelleet melko paljon, mutta yleensä emme koskaan lapsen edessä muutamaa kertaa lukuunottamatta. Nyt meillä ei enää edes pahemmin riidellä, vaan elämä on melko tasaista ja tuntuu että elämme vain vanhempina arkea eikä parisuhteesta ole tietoakaan. En halua miestäni samalla lailla kuin naisen kuuluisi miestä haluta, se alkoi jo lapsen syntymän jälkeen ja tiedostan sen. Seksi on ihan hyvää mutta tiedän ettei mies ole tyytyväinen enkä itsekään ole. Mies kuitenkin pitää itsestään huolta eikä ole fyysisesti muuttunut mitenkään. Kyseinen asia on ollut ongelmana siis jo pitkään, ja jotenkin tuntuu, että kaikki muut ongelmat ovat lähtöisin seksin vähyydestä/ minun haluttomuudesta. Sitä on kuitenkin edelleen vähintään 2 kertaa viikossa, mutta mies valittaa etten halua häntä (ja onkin melko oikeassa). En vain tiedä, miten saisin haluni häntä kohtaan takaisin. Ensin luulin, että imetys vei halut, sitten pillerit ja milloin mikäkin. En aikaisemmin edes katsellut muita miehiä, joten mikään toinen mieskään ei ollut syynä ongelmaan. Vuosi sitten kuitenkin menin ihastumaan toiseen mieheen, täysin väärään jos niin voi sanoa. Ihastus oli molemminpuolista, tunsin miehen entuudestaan, enempää en voi sanoa. Juttu eteni humalassa suutelutasolle, mutta itse en voinut jälkeenpäin enää unohtaa tätä miestä. Mieheni oli pettänyt aikaisemmin luottamukseni, joten en edes tuntenut liiemmin huonoa omatuntoa tapahtuneesta. Mies sai myös tietää tapahtuneesta ja sanoi silloin ettei enää voi luottaa minuun ja sanoi jättävänsä. Sanoi, ettei voi olla varma jäikö juttu vai suutelutasolle. Vaikka minä olin hänen pettämisensä anteeksi antanut niin sillä ei tuntunut olevan merkitystä. No, joka tapauksessa olimme jälleen vaikeassa tilanteessa ja minä sanoin haluavani korjata välit ja jatkaa suhdetta, vaikka toinen osa minua selvästikin halusi erota. Mies suostui ja muutama kuukausi menikin hyvin. Kunnes taas ongelmat alkoivat. Petin miestä ihastukseni kanssa, mutta mies ei tiedä siitä. Enkä aio myöskään kertoa. En ole voinut kertoa siitä kenellekään, joten saanpa itse ryvetä tässä paskassa minkä myös itse aiheutin. En todellakaan suunnitellut mitään tälläistä enkä edes voi uskoa olevani tässä tilanteessa. Toisaalta haluaisin kyllä erota (tai ainakin pitää taukoa), mutta en vain tunne pystyväni siihen. Jos eroamme, syynä ei siis kuitenkaan pohjimmiltaan ole kolmannet osapuolet. Lapsen takia en pysty/uskalla, enkä kestä ajatusta että kaikki nämä vuodet on yritetty ja siitä huolimatta epäonnistuttu. Totuus on kai, että haluan toista miestä, mutta oma mieheni on todellisuudessa paljon ihastustani parempi ihminen. Hullu kai olen kun olen silti ajatellut jo vuoden jatkuvasti tätä toista, en voi sille mitään.
Tässä sitä ollaan siis. Olisiko kellään mitään kokemuksia vastaavasta tai sanokaa edes jotain.
