Huonosta lapsuudesta suhteeseen

[Jouni-Pasi]

Lapsuuteni kului viinan ja luonnehäiriön varjossa. Opin, että mihinkään ei voi luottaa ja että mikään ei muutu paremmaksi. Aina kun toivoin hyvää, sain huonoa.

Opintoni jäivät kesken. Sain niitä paljon kasaan, mutta kesken ne kuitenkin jäivät.

Elämäni ei kanna. Yrittänyt olen. En tiedä, kuinka paljon, mutta niin paljon, että elämä väsyttää.

Kumppanini vaati minua ottamaan tänään enemmän vastuuta. Ajattelin jättää hänet samantien.

Laahasin sammunutta isääni pois hangesta. Piilotin veitsiä. Opin pakokauhuiseksi äitiäni kohtaan. Pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin. Minusta kasvoi ylitunnollinen. Muserruin liiallisen vastuunkantoni alle.

Ja sitten - tänään - kumppanini vaati minua ottamaan enemmän vastuuta. Se tuntui kohtuuttomalta. En kertakaikkiaan jaksa yhtään enempää. Tiedän, että mitään en ole saanut aikaan, mutta ei minulla vain ole voimia ottaa enemmän vastuuta. Parhaani olen varmasti yrittänyt.

Ei kai tässä auta kuin ero. Perusturvallinen ja perusturvaton eivät kai voi elää yhdessä. Eikä tämä ole oikein kumppanianikaan kohtaan. Hän tarvitsee miehen, joka täyttää normin.

 

[pinacolada]

pakko linkata: AAL - Alkoholistien aikuiset lapset

Ei ehkä auta päällä olevaan parisuhdekriisiin, mutta saattaisi auttaa vapautumaan lapsuuden varjoista.

 

[turun tyttö]

Lapsuuteni kului viinan ja luonnehäiriön varjossa. Opin, että mihinkään ei voi luottaa ja että mikään ei muutu paremmaksi. Aina kun toivoin hyvää, sain huonoa.

Opintoni jäivät kesken. Sain niitä paljon kasaan, mutta kesken ne kuitenkin jäivät.

Elämäni ei kanna. Yrittänyt olen. En tiedä, kuinka paljon, mutta niin paljon, että elämä väsyttää.

Kumppanini vaati minua ottamaan tänään enemmän vastuuta. Ajattelin jättää hänet samantien.

Laahasin sammunutta isääni pois hangesta. Piilotin veitsiä. Opin pakokauhuiseksi äitiäni kohtaan. Pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin. Minusta kasvoi ylitunnollinen. Muserruin liiallisen vastuunkantoni alle.

Ja sitten - tänään - kumppanini vaati minua ottamaan enemmän vastuuta. Se tuntui kohtuuttomalta. En kertakaikkiaan jaksa yhtään enempää. Tiedän, että mitään en ole saanut aikaan, mutta ei minulla vain ole voimia ottaa enemmän vastuuta. Parhaani olen varmasti yrittänyt.

Ei kai tässä auta kuin ero. Perusturvallinen ja perusturvaton eivät kai voi elää yhdessä. Eikä tämä ole oikein kumppanianikaan kohtaan. Hän tarvitsee miehen, joka täyttää normin.

Jos, kumppanisi tarkoitti ottamaan vastuuta ensin omasta itsestäsi, eikä kenestäkään muusta.
Jokaisella meillä on omat lähtökohdat ja oppiminen oman itsensä ymmärtämisessä. Mitä haluan omalta elämältä, tähän kasvetaan koko elämäntaipaleen ajan. Aika ja tarpeet muuttuvat.

Lapsuuden traumat ovat pahimpia, turvatonta, pelottavaakin. Nyt on korkea aika selvittää ja jutella, niinkuin edellinen käski linkata AAL sivuille. Oletko jutellut kumppanisi kanssa, miltä sinusta tuntuu, oikeasti. Älä jää mököttämään..ja kumppanisi suhteen älä heitä pyyhettä kehään. Muutoin vanhempasi ovat jälleen vaikuttaneet nykyisiin päätöksiisi.

 

[Jouni-Pasi]

Jos, kumppanisi tarkoitti ottamaan vastuuta ensin omasta itsestäsi, eikä kenestäkään muusta.

Ei vastuuta voi kantaa kuin rajallisen määrän. Turvattomasta lapsuudesta ei pitkälle ponnisteta. AA-lapsille on ominaista, että he yrittävät kantaa vastuuta liikaakin. Pikemminkin pitäisi oppia luopumaan vastuusta, mutta mitenkäs luovut? Vanhemmat ovat yhä vielä olemassa. Heistä on kannettava huolta.

 

[turun tyttö]

Vanhempani eivät ole olleet alkoholin kuluttajia, pikemminkin absolutisteja. Mutta heillä on ollut ja näköjään vieläkin..kummittelee heidän lapsuuden traumat. Sota, puutteet ja toisen isän alkoholin käyttö. Äitini on kärsinyt näistä lapsuusmuistoista, ei ole vieläkään päässyt kunnolla yli.
Oma lapsuuteni meni pikkusiskoa hoitaessa, paljon oltiin kahdestaan. Mitenkä lapsi kertoo omille vanhemmilleen murheet ja ilot, jos ei olla oikeasti saatavilla.
Tarkoitan, että lapselle annetut aikuisille tarkoitetut velvollisuuden taakat ovat raskaita kantaa, lapsi äitinä, ja tai isänä on väärin.
On vaikeaa olla hoitajana, terapeuttina, omille vanhemmille, jos vain saa negatiivisia oloja itselleen.
On pakko vetää raja..se raja joka erottaa aikuisen lapsen ja vanhemmat. Päästää irti itse, jos meinaa jaksaa eteenpäin. Tarkoitan, että et ole aina vanhempiesi saatavilla jne.
Älä nyt suutu, mutta tuntuu, että ryvet i t s e s ä ä l i s s ä.

Itse olen vetänyt rajan oman perheeni ja vanhempieni välille (äitini) hänellä on taipumusta puuttua, silloin lasteni kasvatukseen, halusi hallita vaikka itkulla, jos hänestä siltä tuntui. Helppoa ei ole ollut, on ollut uhkailuja esim. perinnöttömäksi jättämistä ym. kun en tehnyt kuten hän haluaa. Taidan olla kova kuin kivi, mutta olen minä, eikä kukaan muu. Äitini on oppinut myös minusta, perkeleellisen itsepäinen, olen tullut mummooni.
Työtä tämä on vaatinut ja vaatii lisää. Äitin tässä taannoin kysyi, että meneekö välit poikki, sanoin että tunnethan minut. On ollu kova työ kasvattaa omia lapsia, siinä sivussa äitiäni ja kasvaa itse myöskin.

 

[Riisi]

Ei vastuuta voi kantaa kuin rajallisen määrän. Turvattomasta lapsuudesta ei pitkälle ponnisteta. AA-lapsille on ominaista, että he yrittävät kantaa vastuuta liikaakin. Pikemminkin pitäisi oppia luopumaan vastuusta, mutta mitenkäs luovut? Vanhemmat ovat yhä vielä olemassa. Heistä on kannettava huolta.

Kanna itsestäsi vastuuta -pelasta itsesi. Sen jälkeen, jos voimavaroja vielä riittää, auta vanhempiasi.

Turha ottaa marttyyrin viittaa itselleen, se tie ei vie mihinkään. Seiso joka aamu peilin edessä ja hoe itsellesi: vastaan itsestäni, teen itse elämäni sellaiseksi kuin sen toivon olevan, olen yhtä hyväkuin muutkin, etc. Hymyile itsellesi kun sanot nuo asiat. Hae myös psykologista apua.

Tee myös mielikuvaharjoituksia: Jos tekisin tämän asian näin, miten itse sen haluan tehdä -mitä siitä seuraisi? Kuinka asiat muuttuisivat?

Tee myös itsellesi suunnitelma, tavoite mitä haluat olla ja missä olet vuoden päästä. Älä anna lapsuutesi musertaa sinua, olet nyt omillasi, käytä sitä hyödyksesi!

 

[toinen perusturvaton]

Lapsuuteni kului viinan ja luonnehäiriön varjossa. Opin, että mihinkään ei voi luottaa ja että mikään ei muutu paremmaksi. Aina kun toivoin hyvää, sain huonoa.

Opintoni jäivät kesken. Sain niitä paljon kasaan, mutta kesken ne kuitenkin jäivät.

Elämäni ei kanna. Yrittänyt olen. En tiedä, kuinka paljon, mutta niin paljon, että elämä väsyttää.

Kumppanini vaati minua ottamaan tänään enemmän vastuuta. Ajattelin jättää hänet samantien.

Laahasin sammunutta isääni pois hangesta. Piilotin veitsiä. Opin pakokauhuiseksi äitiäni kohtaan. Pelkäsin, pelkäsin, pelkäsin. Minusta kasvoi ylitunnollinen. Muserruin liiallisen vastuunkantoni alle.

Ja sitten - tänään - kumppanini vaati minua ottamaan enemmän vastuuta. Se tuntui kohtuuttomalta. En kertakaikkiaan jaksa yhtään enempää. Tiedän, että mitään en ole saanut aikaan, mutta ei minulla vain ole voimia ottaa enemmän vastuuta. Parhaani olen varmasti yrittänyt.

Ei kai tässä auta kuin ero. Perusturvallinen ja perusturvaton eivät kai voi elää yhdessä. Eikä tämä ole oikein kumppanianikaan kohtaan. Hän tarvitsee miehen, joka täyttää normin.

Kirjoitit minun rivini. Minä tiedän, että lähteminen on helpompaa kuin jääminen. Ja tiedän, että, mitä enemmän yrittää, sitä varmemmin epäonnistuu. Ja väsyy. Ja tiedän, ettei elämä kanna. Minun kumppanini ei vaadi kantamaan enempää vastuuta, mutta minä vaadin ja yritän. Ja kohta olen aivan lopussa ja sitten lähteminen on helpompaa kuin jääminen.

 

[Hei]

Voi kamalaa mitä olet saanut kuulla. Tiedän, että sinun voimasi ovat rajalliset, aivan kuin sinäkin tiedät, koska sen minulle sanoitkin. Ajattele, että tiedät ongelmien syyn ja olet paljon hakenut tietoa. Tiedät miksi sinä olet väsynyt. Olet todella pitkälle työstänyt tilannettasi ja tiedät miten sinun pitää edetä. Tiedät voimavarasi paremmin kuin kukaan muu. Tiedät aivan tasan tarkkaan mitä jaksat. Sinun "ongelmasi" on ollut loppuunpalaminen ja se on aiheuttanut sinulle voimien menetyksen ja sitä myöden olet myös masentunut. Kun olet saanut suhteen, niin olet saanut voimaa, kun toinen on tehnyt joitakin arkirutiinejakin, joista olet päässyt nauttimaan. Se on hienoa asia, että toisaalta olet saanut "levätä", mutta toisaalta suhde kyllä kuluttaakin, koska joudut tsemppaamaan ja ehkä menemään ja toimimaan toisen mukaan. Eli suhde on vienyt myös voimia ja nyt kun sinun käsketään lisäämään vastuuta, niin koet sen vaatimukseksi, etkä jaksa ottaa lisää taakkaa itsellesi.

Minusta sinun pitäisi puhua puolisosi kanssa, että voimasi ovat rajalliset ja tiedät, että jonakin päivänä tulevaisuudessa olet saanut voimasi takaisin, ehkä et kaikkia, mutta paljon kuitenkin. Todellisuudessa sinun voimasi ovat kyllä tallessa, mutta aivoissa tapahtuva kemiallinen ja sähköinen rata on muuttunut vuosien myötä, niinettä aivosi eivät anna sinun polttaa itseäsi loppuun. Toisin sanoen sinulla on käynnissä hidas prosessi, missä alat ajattelemaan uudella tavalla, toisin sanoen aivosi alkavat toimimaan eri tavalla. Aivoissa on välittäjäaineita ja monimutkaisia prosesseja, jotka ovat laittaneet sinut vapaalle. Fyysiset voimasi eivät ole kadonneet minnekään, henkinen minäsi vain ei toimi vielä normaalisti. Sinun pitää kouluttaa itseäsi käyttämään erilaisia ajatusmalleja. Sinun pitää tehdä joitakin pikku töitä ja saada tuntemaan itsesi hyväksi ja huomata, että pystyit tekemään tuon työn. Sillä tavalla vuosien mittaan pystyt opettamaan itsesi tekemään niitä itseäsi koskevia töitä, joita puolisosi kutsuu vastuuksi. Anna itsellesi aikaa muuttua, mutta usko, että muutos tapahtuu ja sinä voit paineettomissa olosuhteissa alkaa tekemään töitä itsesi ja muidenkin eteen. Olen aivan varma, että onnistut, koska tiedät asiasta niin paljon ja tiedät , että ongelmien syy ei ole ollut sinussa tai huonoudessasi, anna itsellesi anteeksi ja uskalla olla nyt voimaton; se on aivan normaali reaktio. Ehjällä ihmisellä voimattomuus on väsymystä ja hetkittäistä kykenemättömyyttä, sinulla se on vain jäänyt päälle ja polttanut sinut loppuun. Niin käy jokaiselle, jolla on pitkäaikainen raskas taakka harteillaan ja ei pääse lepäämään. Voimia.

 

[Jouni-Pasi]

Kanna itsestäsi vastuuta -pelasta itsesi.

Eipä se noin voi käytännön elämässä mennä. Vanhempani ovat vaikeuksistaan ja huonosta lapsuudestani huolimatta auttaneet minua ja parhaansa yrittäneet. En pidä oikeutenani hylätä heitä enkä edes halua.

Elämä ei ole niin yksinkertaista, että siinä voi tehdä oikeita tai hyviä valintoja. Joskus on valittava joku (erittäin) huonoista vaihtoehdoista ja tultava sen kanssa toimeen. Vastuunkanto on myös sitä, että joutuu luopumaan osaksi omasta elämästään. Näin se on sekä suhteessa omiin vanhempiin että suhteessa omiin lapsiin.

Itsesäälikorttikin on täysin turha. Voimattomuutta ei pidä sotkea itsesääliin. Ne ovat eri asioita. Itsesäälisyys kuuluu terapiakulttuuriin, jossa kiehnätään narsistisesti itsensä ympärillä. Voimattomuus kuuluu elämään, jossa yritetään eteenpäin.

 

[Teuvo]

Ei kai tässä auta kuin ero. Perusturvallinen ja perusturvaton eivät kai voi elää yhdessä. Eikä tämä ole oikein kumppanianikaan kohtaan. Hän tarvitsee miehen, joka täyttää normin.

tota, kaksi perusturvatonta olisi vielä huonompi, ja kaksi perusturvallista liian ylellistä. Kyllä perustuvaton ja -llinnen voi olla yhdessä.

akuutti juttu on vaan se vaatimus "vastuusta". Mitä se nyt oikein sillä tarkoittaa, sitä pitäisi sinun kysyä.

 

[Mellybee]

Olen käynyt sekä AAL:ssa että Al-Anonissa. Molemmista olen saanut tosi paljon apua juuri vastuunottoon omasta elämästä ja tunteista. Tärkeintä on ollut saada puhua asioista, jotka yleensä torjutaan. Kumppani ei jaksa niitä kuunnella kovin pitkään, koska eihän hän mikään terapeutti ole. Mutta samaa kokeneiden tuki ja kokemusten kuuntelu avaavat silmiä ja molemissa yhteisöissä on systemaattinen ohjelma, jonka avulla haavoistaan voi parantua.
Joskus voi tulla ero, joskus yhteiselämä paranee. Mutta joka tapauksessa kaikki muuttuu helpommaksi ajan mittaan. Minä olen tullut kestävämmäksi ottamaan elämää vastaan. Jopa välit vanhempiin ovat parantuneet, koska en enää ole katkera vanhoista jutuista, mutta pystyn suojautumaan uusilta tilanteilta joissa voisin tulla hyväksikäytetyksi. Se ei ole tarkoittanut vanhempien hylkäämistä vaan irroittautuista sairauden sanelemista käytösmalleista. Voimia sinulle, uskon että nyt olet uupunut, mutta kaikki voi vielä muuttua.

 

[looginen]

Kumppanini vaati minua ottamaan tänään enemmän vastuuta.

Kuulostaapa tavallisen vastuuntunnottomalta mölinältä!
Miten se hänen mielestään tapahtuu? Sanoiko hän ne kuuluisat taikasanat?
Ne mitä hoetaan kun ei muuta osata: Onnistuu kun otat vain itseäsi niskasta kiinni!
Niin tyhmää ihmistä ei ole syntynykään etteikö osaisi toista neuvoa kuinka elämää eletään.

Ajattelin jättää hänet samantien.

Ei ollenkaan huono idea. Taasko yksi typykkä joka halusi ehdottomasti erilaisen miehen, muuttaakseen myöhemmin mielensä ja yrittääkseen sen jälkeen muuttaa myös miehen mielensä mukaiseksi? Kun eväät kuitenkin loppuu, tulee pientä pahempi känkkäränkkä. Sellaistakin vastuunkantoa silloin tällöin ilmenee.

Minusta kasvoi ylitunnollinen. Muserruin liiallisen vastuunkantoni alle.

Voisitko kertoa nykytilanteestasi. En usko hetkeäkään että vastuunkantokykysi olisi heikko, tai varsinkaan että vastuuntunnossasi olisi moitittavaa. Tämä kuvio ei mielestäni täsmää.

 

[Riisi]

Eipä se noin voi käytännön elämässä mennä. Vanhempani ovat vaikeuksistaan ja huonosta lapsuudestani huolimatta auttaneet minua ja parhaansa yrittäneet. En pidä oikeutenani hylätä heitä enkä edes halua.

Sinulla on oikeus hylätä vanhempasi, jos he kohtelevat sinua edelleen huonosti. Minusta kyllä kuulostaa, että he ovat tehneet sinusta vanhuuden varansa ja käyttävät sinua hyväkseen. Hoida ensin itsesi kuntoon, jos se onnistuu, niin koeta sen jälkeen auttaa vanhempiasi. Jos vielä haluat.
Usein käy niin, että kun pääsee "tilanteesta" pois, tulee jälkiahdistustiloja ja ajatuskin siitä, että pitäisi kohdata trauman aiheuttaja uudelleen, aiheuttaa ahdistusta ja lamaannusta.

Olet kai puhunut tyttöystäväsi kanssa tilanteesta ja tuntemuksistasi?

Täytyy vielä kysyä. Kuinka niin vanhempasi ovat parhaansa yrittäneet ja tehneet? Mielestäni eivät ole. Viinaa, väkivaltaa tai sen uhkaa (vrt veitsien piilottelu), henkistä alistamista etc. Edelleen olen sitä mieltä, että sinun täytyy ensin pelastaa itsesi ja ottaa välimatkaa. Ei tyttöystävääsi, eihän hän ole pahan alku ja juuri, älä häntä syyllistä! Laita syy sinne, mihin se kuuluu!

 

[Jouni-Pasi]

Täytyy vielä kysyä. Kuinka niin vanhempasi ovat parhaansa yrittäneet ja tehneet?

He ovat yrittäneet huolehtia lapsistaan. Alkoholistin ja mielenterveydellisesti epävakaan lapsi on ilman muuta uhri, mutta uhreja tällaiset vanhemmat ovat itsekin. Eivät he ehdoin tahdoin olleet sitä mitä olivat. He hakivat mm. apua ongelmiinsa, vaikka siitä ei lapsen näkökulmasta hyötyä ollutkaan.

On myös huomattava, että lapsuus oli lapsuus. Nyt on nyt. Asiat ovat muuttuneet selvästi parempaan suuntaan. Ei näissä tapauksissa ole syyllistä. On vain sattuma, joka elämässä vie. Minulla on ollut monia katkeruuden ja vihan vuosia, mutta tunteeni ovat lientyneet, enkä pidä järkevänä ehdoin tahdoin niitä kielteiseen suuntaan lietsoa.

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.

Leino

 

[turun tyttö]

Olen saanut vaikutelman, että kumppani on jonkinasteiseen heräämiseen syypää. Tämä kaikki mitä kirjoitamme on vain spekulointia, teoreettista ohjetta.
Olen saanut, myös sen käsityksen, että ehkäpä kumppani on sanonut suoraan, tai epäsuorasti
vastuun kantamisesta. Monestikin saattaa ärsyttää mitä toinen sanoo, luulisin että naisesi on sanonut muutakin, kuin tuo vastuu sana.
Naisillahan on taipumusta kaivautua syntyihin syviin, penkoa ja tivata. Mutta on ehkäpä tämä on ärsyttänyt ja ehkäpä naisesi on ollut oikeassa, jossain asioissa. Me emme tiedä, mutta ensin annoit ymmärtää vanhempiesi ongelmien olevan se syypää, mutta syyt ja seuraukset saat kärsiä itse ja myöskin naisesi.
Mitä haluat kumppanistasi (onko väsynyt), mitä haluat meistä, täällä ei välttämättä taputeta olalle, joskin jokin kirjoitus saa miettimään.
Me olemme vain harrastelijoita, ainakin minä.

 

[Hei]

Vielä muutamia ajatuksia. Älä lopeta suhdetta siksi, että et jaksa. AINA naisilta tulee sammakoita suusta ja naiset ovat hormoniensa ja muidenkin kotkotustensa orjia; yritä ymmärtää.

Tämä on sitten aivan typerän tuntuinen vinkki, jos sinulla on vastuissa ongelmaa kenties siivoukseen osallistumisessa , niin laita jalkaasi kaikkein mukavimmat lenkkitossut, siis ulkokengät ja ala siivoamaan. Yllätyt. Tämä ei ole vitsi.

 

[Jouni-Pasi]

jos sinulla on vastuissa ongelmaa kenties siivoukseen osallistumisessa ,

Ei vastuu käytännön toimiin liity. Teen mielelläni ruokaa, tiskailen ja siivoilen. Yleinen elämänhallintani sen sijaan on heikohkoa. Viinaa en kuitenkaan käytä.

Peruskokemukseni on se, etten ole hyväksytty. Ja kun sitten joskus tunteistani kontrolloimatta kerron (jatkuva itseni kontrollointi syö minulta valtavasti voimia), on palaute murskaavaa. Sen seurauksena käpristyn. Sydämeni takoo ja vetäydyn omaan oravanpesääni. Pesä ei ole niinkään itsesäälinen kuin pelokas ja ennen kaikkea yksinäinen.

Yksi minua ärsyttävä asia on vääristyneeseen kokemukseeni viittaaminen. Minusta kokemukseni on lähinnä realistinen. Tutkimusten mukaan "terveet" ihmiset hahmottavat maailman ruusuisten lasien läpi. He luottavat liikaa ja uskovat hyvään tulevaisuuteen. Tällaiselle uskolle ei ole takeita.

Alkoholistiperheissä kasvaneet lapset tietänevät, ettei luottamukseen ole syytä. Elämä kyllä voi kantaa ja asiat kyllä voivat järjestyä, mutta toisinkin voi käydä. Yleistykset siitä, että vaikeuksista selviää eteenpäin, ovat turhia. Kaikki eivät selviä, eivät ainakaan ehjinä tai elämisen arvoisina.

En minä tiedä, mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että olet hyväksytty sellaisena kuin olet. Kokemukseni mukaan näyttelemisen lopettaminen johtaa turpiin saamiseen. Ehkä se, ettei jaksa ja halua näytellä, on sitten jonkinlaista sairastamista. Terveet ihmiset kai näyttelevät koko elämänsä.

 

[sssssss]

Onhan niitä paikkoja joihin voi mennä lepäämään kun ottaa elämä liian koville.

 

[tänääntomera]

Teet liian selvän eron "terveen" ja "sairaan" tai ns. huonon lapsuuden omaavan ihmisen välillä. Oikeasti ei ole olemassa TERVEITÄ ihmisiä, siis sellaisia kuin sinun tekstistä saa kuvan. Kaikilla, ihan kaikilla ihmisillä on jotain haavoja takana. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän satutettuja. Kaikkien lapsuudesta löytyy jotain mikä olisi voinut olla paremmin. Mutta eri asia on jääkö sitä pohtimaan vai jatkaa elämää... kuten varmasti olet tekemässäkin. Mutta hiukan kyllä kuulostaa aika näköalottomalta.. ja ehkä vähän liian itsekeskeiseltä. Sinulla on kumppani, eikö se ole riemunarvoinen asia? Monilla ei ole sitäkään.
Ja kuitenkin olet ensimmäiseksi luopumassa tästä hienosta asiasta elämässäsi.

Vaikka kaikki tuntuukin raskaalta, niin miksi ei voisi vaikka mennä tekemään jotakin vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten tai lasten tai vanhustenhuollon parissa? Silloin näkee muita joilla on asiat oikeasti huonosti tässä hetkessä ja saa vähän suhteellisuudentajua.

 

[turun tyttö]

Huumori sikseen..
Tunnen montakin, joilla se isä on ollut alkoholisti. Yömyöhällä taksi kaartaa pihaan, ajovalojen kirkaat säteet pyyhkäisevät talon seinää, viivähtävät ikkunassa..isä tulee kotiin, tilipäivä oli ollut. Taksikuski vetää humalaisen penkiltä, mies horjuu, melkein kaatuu..hänet talutetaan kotiovelle.
Hamuileva käsi tarttuu kahvaan..perkele..saatana.. kuuluu noituminen.

Vaimo, äiti oli jo herännyt horroksesta, hän on valvonut ja odottanut miestään kotiin. Sydän pamppailen makaa, kuulostellen, peloissaan. Hän tietää tilipäivän ja suurperheen isä hamuilevin käsin putsaa taskunsa keittiön pöydälle. Muutama tahmainen kolikko jäljellä, ruokarahaa vaimolle. Vaimo saa olla kiitollinen, kun hän mies elättää perheensä..saatana.

Pienen pojan totiset silmät kurkistelelvat peiton mutkasta, varovasti seurailee, koska isä sammuu. Astuu rauha, ainakin vähäksi aikaa.

Aamuvarahin, vaimo nousee askareille, makuukammarista kuuluu kuorsausta, raskasta sammuneen mölinää. Lapset nukkuvat vielä, vielä hetkisen. Pieni poika nukkuu, kissansa kanssa, kissa ja koira ovat pojan kavereita. Koira on tarpeeton, isä käy koiran ampumassa.

Isä nukkuu, nukku ja kuuluu tasaisempi hengitys, vain pahanhajuinen viina tuoksuu. Mies kääntää kylkeään, herääkö. Älä herää vielä, nyt se heräsi.
Samea katse pyyhkäisee kotiväen, totisia katseita, vältteleviä pyyhkäisee hänen olemustaan.
Isä horjuu ulos, haparoivat askeleet vievät piiloon, kuuluu ääniä..krapula.

Tätä elämää on viettänyt mieheni lapsuudessa, samoja, samoja elämän kuvioita, toistuvaisina sisarusten kanssa.

Olemme ollet yhdessä 33 vuotta, oikein rinnasta kaapaisee, mitä hän on lapsena joutunut kokemaan, samoin sisaruksensa.
Olen tietänyt jo varhain isänsä ongelmasta, samoin on kertoneet vanhimmat sisarukset, mutta he ovat kertoneet avoimesti. Vikahan ei ole heidän.

Näitä surullisia lapsuusmuistoja on suomen sielut täynnä, tukahdutettuja kyyneleitä, hätää, nälkää ja puutetta kaikesta. Mutta täytyy, kääntää kasvot kohti aurinkoa, omaksi hyväksi ja toistenkin takia.

 

[Jouni-Pasi]

Ja kuitenkin olet ensimmäiseksi luopumassa tästä hienosta asiasta elämässäsi.

Kun kumppanin lähellä on turvaton olla, niin ei kai se hieno asia ole.

Eikö vastuunkantoa ole juuri se, että yrittää tehdä valintoja, jotka tukevat omaa hyvinvointia. Sitä kumppanini minulta vaatii. Miksi siis jäisin kumppanini luokse, koska hän ei hyvinvointiani tue?

 

[Hei]

Ei vastuu käytännön toimiin liity. Teen mielelläni ruokaa, tiskailen ja siivoilen. Yleinen elämänhallintani sen sijaan on heikohkoa. Viinaa en kuitenkaan käytä.

Peruskokemukseni on se, etten ole hyväksytty. Ja kun sitten joskus tunteistani kontrolloimatta kerron (jatkuva itseni kontrollointi syö minulta valtavasti voimia), on palaute murskaavaa. Sen seurauksena käpristyn. Sydämeni takoo ja vetäydyn omaan oravanpesääni. Pesä ei ole niinkään itsesäälinen kuin pelokas ja ennen kaikkea yksinäinen.

Yksi minua ärsyttävä asia on vääristyneeseen kokemukseeni viittaaminen. Minusta kokemukseni on lähinnä realistinen. Tutkimusten mukaan "terveet" ihmiset hahmottavat maailman ruusuisten lasien läpi. He luottavat liikaa ja uskovat hyvään tulevaisuuteen. Tällaiselle uskolle ei ole takeita.

Alkoholistiperheissä kasvaneet lapset tietänevät, ettei luottamukseen ole syytä. Elämä kyllä voi kantaa ja asiat kyllä voivat järjestyä, mutta toisinkin voi käydä. Yleistykset siitä, että vaikeuksista selviää eteenpäin, ovat turhia. Kaikki eivät selviä, eivät ainakaan ehjinä tai elämisen arvoisina.

En minä tiedä, mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että olet hyväksytty sellaisena kuin olet. Kokemukseni mukaan näyttelemisen lopettaminen johtaa turpiin saamiseen. Ehkä se, ettei jaksa ja halua näytellä, on sitten jonkinlaista sairastamista. Terveet ihmiset kai näyttelevät koko elämänsä.

Olet jotenkin väärin jäsentänyt maailman. Aika moni meistä on kateellinen voimistasi, kuitenkin. Jos pystyt hoitamaan arkirutiineja, niin elämäsi on hyvin pitkälle kunnossa. olin huolestunut siitä, että olet niin voimaton, että et kykene edes yksinkertaisimpiin askareisiin. Tuossa sinulle edellä sanottiinkin miten vaikeaa on monilla ihmisillä, myös niillä "terveillä". Minun veljeni joi joskus , kun olin lapsi ja hän tappoi kissani, kun kissa meni häntä tervehtimään. Minunkin kärsimykseni taitavat olla aika rajuja, mutta minä uskon itseeni ja luotan, että olen hyvä, ja niin olenkin. Otan epäonnistumiset vastaan opetuksina ja asioiden mutkistuminen osoittaa minulle, että sitä tietä en jatka. Elämässä on paljon vihjeitä ja tienviittoja, joiden mukaan kuljen. Pitää vain ymmärtää vihjeitä. Esimerkiksi myöhästyminen työn hakemisesta on merkki, että sinne ei kai sitten ollut tarkoitus mennäkään ja parempi ehdotus tulee huomenna. Kun tapaat jonkun ihmisen, niin hänellä on sinulle viesti, aivan kuin minullakin on sinulle nyt viesti, että olet oikealla tiellä ja saat täältä ohjeita ja voimaa.

 

[looginen]

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.

Tästä on kysymys - heikkouksista ja vahvuuksista!
Eli:
"Mikään ei ole hyvää tai pahaa, ellemme sitä siksi ajattele." - W. Shakespeare

Siksi myös arvostelukyvystä, siis siitä miksi ajattelemme jonkin hyväksi tai pahaksi.
Ja ihmisten ominaisuuksista:
Mitä Sinussa on hyvää, siis arvokasta riippumatta siitä minkä kummpanisi ajattelee huonoksi.

Näkisin että vastuuntunnon sijaan on kysymys siitä mistä puhutaan usein sanonnoilla: hetken mielijohteesta, extempore etc.
Eli:
Naisten toisinaan vallan arvostamasta taikka vähintään haluamasta miehen luonteenpiirteestä ns. impulsiivisuudesta ts. lyhytjänteisyydestä ja siihen läheisesti liittyvistä ominaisuuksista: yllätyksellisyys, hauskuus, elämyksellisyys jne.
Edelleen:
Vastakohtaisuuksista kuten: pitkäjänteisyys, järjestelmällisyys, yllätyksettömyys, tavanomaisuus yms.

Koska niitä ei kaikkia voi samassa ihmisessä olla ja tämän 'mukana saada', eikä ihminen muutu toisten muuttuvien mielihalujen mukaan toisenlaiseksi.
Lisäksi: On oltava kysymys tietämättömyydestä tai tyhmyydestä, siispä yllättäen jälleen samaa asiaa.
Eli:
"Ei paha ole kenkäkään, toinen vain saappaampi toista." - Lymyilevä Papilla

 

[hei]

Olet jotenkin väärin jäsentänyt maailman. Aika moni meistä on kateellinen voimistasi, kuitenkin. Jos pystyt hoitamaan arkirutiineja, niin elämäsi on hyvin pitkälle kunnossa. olin huolestunut siitä, että olet niin voimaton, että et kykene edes yksinkertaisimpiin askareisiin. Tuossa sinulle edellä sanottiinkin miten vaikeaa on monilla ihmisillä, myös niillä "terveillä". Minun veljeni joi joskus , kun olin lapsi ja hän tappoi kissani, kun kissa meni häntä tervehtimään. Minunkin kärsimykseni taitavat olla aika rajuja, mutta minä uskon itseeni ja luotan, että olen hyvä, ja niin olenkin. Otan epäonnistumiset vastaan opetuksina ja asioiden mutkistuminen osoittaa minulle, että sitä tietä en jatka. Elämässä on paljon vihjeitä ja tienviittoja, joiden mukaan kuljen. Pitää vain ymmärtää vihjeitä. Esimerkiksi myöhästyminen työn hakemisesta on merkki, että sinne ei kai sitten ollut tarkoitus mennäkään ja parempi ehdotus tulee huomenna. Kun tapaat jonkun ihmisen, niin hänellä on sinulle viesti, aivan kuin minullakin on sinulle nyt viesti, että olet oikealla tiellä ja saat täältä ohjeita ja voimaa.

Asioiden mutkistuminen ei tarkoita sitä, että lopettaisin kesken, vaan haen uutta reittiä päämäärään, joka on edelleen sama. Joskus menen läpi harmaan kivenkin, mutta sitä en kaikille suosittele.

omaan viestiini vastaten ja selventäen

 

[Tekijä]

Olen eron kannalla. Feikkaat kumppanisi läsnäollessa ja kun hän sen huomaa "käpristyt rotankoloosi" ja leikit marttyyria. HuoH, kuinka rasittavaa! Hän on aivan oikekassa: Ota vastuu itsestäsi!

Et voi millään tietää kuinka terveet ihmiset ajattelevat ja näkevät maailman. Ruusunpunaisten lasien läpi katsominen tarkoittaa naiviutta, sokeutta nähdä realistisesti elämä ympärillä. MInä olen onnellinen, mutta silti ajattelen huolestuneesti yhteiskunnan tilaa, nuorten ongelmia ja sitä, kuinka maailma on mennyt siihen, että ihminen sysää vastuun epäonnestaan muille. Elämä on sitä, miksi sen itse tekee. Hyvää oloakin täytyy vaalia ja kantaa siitäkin vastuu, että se pysyy! Kun ymmärtää, ettei mikään ole itsestään selvää, ei huono, ei hyvä olo, on helppo kantaa vastuu itsestään.