"Huonoa" kohtelua synnytyksen jälkeen vuodeosastolla

Ei varsinaisesti huonoa kohtelua, mutta ärsytti, kun yöllä ei saanut nukkua, kun yöhoitaja suunnilleen huutaen kälkätti huonekavereilleni aina vartin kerrallaan putkeen.

On kieltämättä rasittavaa jos hoitaja ei yhtään ota huomioon että muut tarvitsevat unirauhan. Myös labrahoitajat saattavat tulla yöllä ja räpsäyttää kattovalon päälle, kovalla äänellä huudellen "missä vauva xxx on?"

Keskimmäisen aikaan oli kova helle ja kipupumpun (sektion jälkeen) kanyyli irtosi kämmenselästä yöllä, koska teipit eivät pysyneet minun hikoillessani kuin pieni sika. En tarvinnut kipulääkettä juuri ollenkaan ja olin hirveän väsynyt, ja jouduin hoitajan kanssa keskellä yötä väittelemään pitääkö kutsua lääkäri laittamaan sitä kanyyliä takaisin vai saanko jatkaa unia. Tämä hoitaja oli juuri tällainen "valot päälle ja kailotus alkaa" -tyyppi

ööh, itse labrana pitää tätä vähän puolustella. me otamme kokeet silloin kuin lääkäri määrää.

kokeita ei saa ottaa huonossa valaistuksessa, eikä pystykään.

nimet, tunnukset pitää sanoa kuuluvasti ja ymmärrettävästi ja vielä vähän tentata potilaita että on varmasti oikea ihminen kyseessä =)

jatkan vielä.

kätilöiden "suurin työ" tai työ mikä vie eniten aikaa on lasten lääkintä. moni ei tule ajatelleeksi..

 

Kamalia juttuja monilla!

Itse synnyttänyt OYS:ssa ja pelkästään hyvää sanottavaa sieltä, onneksi.

 

Aika monet luulevat sairaalaa hotelliksi.

juu..aika moni tässäkin ketjussa on varmaan sun kaa samaa mieltä. :headwall:

Sen takia tässä todennäköisesti purnataankin kun se karmea totuus siitä ettei se olekaan viiden tähden täyspalveluhotelli selvisi liian myöhään...

Minusta näissä kirjoituksissa ei ole nyt kuitenkaan ollut tästä kyse, vaan siitä, että potilaaseen on kohdistettu omaa tympäännystä tai väsymystä. Ei näissä kukaan ole odottanut täysihoitoa - ystävällisyyttä ja normaalia apua voinnin mukaan kaiketi?

Samaa mieltä minäkin. Siis koko lapsivuodeosaston toiminta-ajatus pitäisi jotenkin muuttaa, jos ei tätä nykyä ole resursseja tarpeeksi synnyttäneille. Kyllä sitä on moni niin pöllämystyneessä tilassa, että vähemmästäkin jo kaipaa tukea. Sitä pitäisi olla aina tarjolla, ottaa ken tarvii. Joka on eri mieltä ei ymmärrä mistä täällä puhutaan. Joku luetteli että voi kauheeta kun synnyttämään tulevat haluavat perhehuoneen, hoitoavun pariksi ekaksi yöksi ja ruuat huoneeseen. Häh? Sehän olisi vain inhimillistä, turha siitä on heitä syyttää, jos sairaalan resurssit ei riitä. Silloin on resurssit pahasti vajavaiset! (Ja niinhän ne onkin...)

 

Ulkosuomalaisena taytyy sanoa, etta en ole koskaan saanut laakarissa, tai sairaalassa yhta toykeaa kohtelua, kuin rakkaassa Suomessa. Jotenkin tuntuu, etta empatia ja inhimillisyys puuttuvat monilta hoitsuilta ja laakareilta taysin. Ulkomailla olen AINA saanut miellyttavaa palvelua, vaikka heille ulkomaalainen olenkin. Suomessa voi sairaalat olla hygienisempia yms, mutta lampo puuttu taysin.

 

Merkkaan, kerron kokemuksistani myöhemmin. Nyt on liian myöhä.

 

ok..ok..ja pientä kommellusta..

 

just kotiutuneena. Mihin voi tehdä huonosta kohtelusta? Nyt en tosiaan puhu mistään naaman nyrpistelystä, vaan todella ala-arvoisesta, alle ihmisen arvon alittavasta kohtelusta?

 

Vähän samat fiilarit jäi mulle. Missä sairaalassa olit?

Pohjois-Karjalan keskussairaala

Mä olin kans tuolla ja hyvät fiilikset jäi molemmista kerroista. Ei isompia valittamisia, aina tietty jotain pientä eihän mikään paikka oo täydellinen.

 

Nostetaan vielä

 

Tässä ketjussa on muutamia tosi karmeita kohteluita, mutta muutamassa on mun mielestä kyllä vähän peiliin katsomisen paikkakin jos ei saa omaa suuta auki.

Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää jos joku hyvää tarkoittava tukeminen tms. tuntuu pahalta, tai jos joku asia sattuu tai tuntuu ilkeältä, tai jos jonkun asian haluaisi menevän toisin, ellei SANO. Edes ne kätilöt ja sairaanhoitajat EI OSAA LUKEA AJATUKSIA.

 

Sit toinen esimerkki. Lapsi syntyi siis sektiolla ja 2 päivää sen jälkeen mulla todettiin kohtutulehdus. Olin tosi kipeä ja heikossa kunnossa. No sit seuraavana aamuna kohtutulehduksen toteamisen jälkeen mulle ei tullut aamupalaa huoneeseen niinkuin siihen asti oli tullut. Arvelin et tulee jostain syystä myöhemmin. Sit tuli siivooja (tai sairaala-apulainen joka toi aina ruuat) ja sanoi että "joko olet käyny aamupalalla. se loppuu kohta. hoitajat sanoivat että sulle ei tuoda enää huoneeseen kun oot niin monta päivää jo täällä ollut niin pitäis pystyy itekin menee"... No minä sitten väkisin yritin lähtee aamupalalle. Huoneen ovelle jaksoin ja oli pakko palata takaisin sänkyyn kun meinas jalat lähteä alta. Jäi sitten koko hiton aamupala väliin. Mua otti päähän koko juttu sillon ja olin typerä kun en sanonut mitään kellekään. Nyt ajateltuna tuokin tuntuu että kai mun ois pitäny avata suuni mutta jäi sanomatta kun olin niin voimaton. Mutta pointti oli se että kukaan mulle ei sanonu että mun pitäis ite edes mennä koko aamupalalle eikä kysynyt että pystynkö.

Noh, näin ulkopuolisena voisin tulkita tämän näin. Hoitajien tehtävä on auttaa potilasta paranemaan. Paranemiseen kuuluu olennaisena osana omatoimisuuden lisääntyminen. Liikkuminen auttaa paranemista usein. Totta on, että joku olisi voinut käydä kertomassa tuosta aamupalajärjestelystä... niinhän sairaala-apulainen kävikin. Silloin olisit voinut sanoa, että "voisitko tuoda, olen liian heikko".
Kokemukset ovat aina henkilökohtaisia ja niitä ei pidä vähätellä, mutta välillä tuntuu, että synnärin kuvitellaan olevan joku hotelli, jossa saa täyden palvelun. Lähtökohtaisesti synnyttäneet äidit ovat hyväkuntoisia ja osaavat avata suunsa, joten sitä toivoisin myös tehtävän enemmän jälkikäteisten marinoiden sijaan!

 

Meillä synnärillä aamupala tuotiin kaikille huoneeseen. Kaikki muu piti hoitaa itse. Lakanoiden vaihto aamulla, ruuan haku, vaipat, omat ja vauvan puhtaat vaatteet... Mun mielestä ok! Kun tavallaan et ole sairas..

 

jatkan vielä.

kätilöiden "suurin työ" tai työ mikä vie eniten aikaa on lasten lääkintä. moni ei tule ajatelleeksi..

Hmmm... synnyttäneiden osastolla on terveitä lapsia, sairaat lapset ovat lastenosastolla tai -teho-osastolla. Suurinta osaa lapsista ei lääkitä mitenkään. Selitä hieman tarkemmin, miten se voi viedä eniten kätilöiden aikaa. Ymmärtäisin jos sanoisit, että ÄITIEN lääkitseminen vie eniten aikaa?

 

Tää onkin aika vanha ketju, joten eipä taida aiemmin vastanneet olla enää kommentoimassa

 

[Totta on, että joku olisi voinut käydä kertomassa tuosta aamupalajärjestelystä... niinhän sairaala-apulainen kävikin. Silloin olisit voinut sanoa, että "voisitko tuoda, olen liian heikko".

Nimenomaan. Mun mielestä aikuinen ihminen ei voi pitää "helvetillisenä kohteluna" sitä, että ulkopuoliset eivät tiedä että hän on liian heikko menemään aamupalalle. Sairaala-apulainen näyttäisi nimenomaan tulleen tarkistamaan onko ap jo saanut aamupalaa, ja siinä yhteydessä olisi vallan luonnollista kommentoida että "nyt on niin heikko olo etten jaksa mennä hakemaan, voisiko joku tuoda". Ainakin enemmin kuin yrittää ovelle asti, ja mennä sitten hissuksiin takaisin sänkyyn suremaan kun ei sinä päivänä saa aamupalaa ollenkaan.

 

Synnytin Keski-Suomen keskussairaalassa, ikäviä muistoja vuodelta 2004...komplikaatioita tuli ja olin huonossa kunnossa pitkään, mutta huonointa kohtelua sain siitä, että vauva oli niin "vaativa" että olisi heti pitänyt olla vierihoidossa kun hoitajilla on muutenkin kiire (menetin puolet verestäni ja olin vuodepotilaana monta päivää - hoida siinä sitten vauvaa 24 h, kun voimat ei yksinkertaisesti riittäneet!) Eräs vuodeosastolla työskennellyt hoitoalan ammattilainen sanoi kirkkain silmin minulle että näkee heti sinun vauvastasi että tulee olemaan tosi vaativa. Vauveli nimittäin itki suureen ääneen aina hereilläolon ajan. Maitoa ei tullut minulta, tuoreelta esikoisen synnyttäneeltä, tarpeeksi ja lisämaitoa olisi tietenkin tarvinnut. Mutta hoitajat kyttäsivät maidon kulutusta ja käytännössä pitivät vauvaa nälässä 1,5 viikkoa. Kotiin kun päästiin, niin annoin tyynesti korviketta niin paljon kuin vauva halusi - muuttui kiukkuisesta iloiseksi ja on ollut siitä saakka iloinen poikuli, nyt 5-vuotias leppoisa ja kiltti mies. En voinut mitään kun maitoa ei vain tullut yrityksistä huolimatta, pakko oli jollain ruokkia pikkuinen!!! Haluaisin käydä sanomassa vuodeosaston ammattilaiselle, että vauvani ei todellakaan ollut vaativa, hänellä vain oli nälkä... ))

Ja niille, jotka kirjoittavat heti että kyllä sitä maitoa olisi tullut, jos olisit vain halunnut, tehnyt sitä ja tätä...juonut tarpeeksi, käyttänyt rintakumia...ei sitä maitoa vain tullut kuin muutama loraus, piste. Kieltäydyn tuntemasta syyllisyyttä korvikkeen käytöstä, sillä korvike pelasti vauvani nälältä!!!!

 

Nii no joo..tän ketjun tarkotus oli kertoo huonoja kokemuksia, mut annanpa PKks:lle positiivista palautetta.
Oon jo kolmesti siel synnyttäny ja neljäs ois tarkotus ens tammikuus..
Mulle o sit tuol varmaan sattunu just ne "kivat" kätilöt, hoitsut ja sairaala-apulaiset.
Ruuan ovat tuoneet huoneeseen jos en oo KERENNY hakemaan, tulleet kaikki höpöttämään ett onks mul kaikki ok ja antaneet mulle lempinimiä =) oon ollu kuulema menninkäine, pikku äiti..miust oli kiva, ko sanovat, ett ovat nimenneet miut ko oon nii pieni ja kivan näköne ko viuhoin menemään käytävil Varmaan tosi tyylilyyli
Opastivat kivasti esikkoa imemään, sanovat, ett toisen o hankala syyä ko o vaa nii pieni ja pieni suuki toisella, mut harjottelu tuotti tulosta ja tyttö oppi syömään.
En oo mikää sosiaaline ihmine, joten kaikil kerroil oon sanonu, etten haluis olla muiden kans yhteishuoneis, joten joka kerral mulle o järjestyny yksiö tai perhehuone.
Siel pitää vaa puhuu omist tuntemuksistaan ja toiveistaan, ni kyl kaikki selvii. Ei pie jäähä oottelee, et ne osais lukee ajatuksia!!

Laitoin kyl palautettaki sinne hyvist hoitajist ja sairaala-apulaisista, IHANIA OLIVAT!!!Kaikkiha tietty erilaisia persoonia..yks tuputti mulle koko aja särkylääkkeitä, vaik minuu ei mihkää koskenukkaa, toine opetti imetyksen, kolmas huolehti ett mul oli aina mehuu ja jotai evästäki olin saanu.
Ootan jo innolla tammikuuta, ett pääsen sinne!!

Nimiä en uskalla tänne laittaa, mut toivottavasti tää neljäski kaiffari saa saman hoitsun vuodeosastolle ko aiemmillaki ollu. Oon oikeen erikseen pyytäny, ett tietty henkilö ois se "meijän" hoitaja.

Tulipas pitkä, mut oma asennekki ratkasee! Mieki osaan vaatia ja olla vittumaine, mut eip oo tuol PKks:ssätarvinnu olla.
Tosin hoono soomi lastenlekuri o sieltä ja syvältä, mut onneks mie oon osannu silleki sanoo, ett häähä ei miun nenille pompi!

 

just kotiutuneena. Mihin voi tehdä huonosta kohtelusta? Nyt en tosiaan puhu mistään naaman nyrpistelystä, vaan todella ala-arvoisesta, alle ihmisen arvon alittavasta kohtelusta?

Sinua hoitaneet ihmiset, osastonhoitaja, ylilääkäri sekä potilasasiamies. Jostain näistä lähdet liikkeelle.

 

Eräs vuodeosastolla työskennellyt hoitoalan ammattilainen sanoi kirkkain silmin minulle että näkee heti sinun vauvastasi että tulee olemaan tosi vaativa. Vauveli nimittäin itki suureen ääneen aina hereilläolon ajan. Maitoa ei tullut minulta, tuoreelta esikoisen synnyttäneeltä, tarpeeksi ja lisämaitoa olisi tietenkin tarvinnut. Mutta hoitajat kyttäsivät maidon kulutusta ja käytännössä pitivät vauvaa nälässä 1,5 viikkoa. Kotiin kun päästiin, niin annoin tyynesti korviketta niin paljon kuin vauva halusi - muuttui kiukkuisesta iloiseksi ja on ollut siitä saakka iloinen poikuli, nyt 5-vuotias leppoisa ja kiltti mies. En voinut mitään kun maitoa ei vain tullut yrityksistä huolimatta, pakko oli jollain ruokkia pikkuinen!!! Haluaisin käydä sanomassa vuodeosaston ammattilaiselle, että vauvani ei todellakaan ollut vaativa, hänellä vain oli nälkä... ))

Meillä oli esikoisen kanssa ihan sama tilanne. Kotona osoittautui (kun maito nousi 5-6 päivänä ), että temperamenttinen vauva olikin ollut vain NÄLKÄINEN vauva...

 

Vähän samat fiilarit jäi mulle. Missä sairaalassa olit?

Pohjois-Karjalan keskussairaala

Just, tiedän mistä puhut. Ollu siellä kolme kertaa. Mut tee vain se toinen lapsi, ei siellä osastolla tartee olla kuin 2 yötä hyvässä lykyssä. Ja aiemmin synnyttäjät saa olla siellä aika rauhassa.

Niin.. toivottavasti voin seuraavan synnyttää alakautta eikä tarvii niin pitkään siellä olla kun sektion jälkeen.

Tuli mieleen vielä että raskauden aikana kun piti käydä äitiyspoliklinikalla pari kertaa niin siellä oli yks tympee akka myös. Mulle se oli tosi ystävällinen mutta miestä kohteli tosi törkeesti. Vauva oli perätilassa ja sitä yritettiin kääntää vatsan päältä. Mua pelotti toimenpide ja mulle ois ollu tärkeetä että mies koko ajan tukena. No kun piti mennä sinne lääkärille niin tää kätilö (vai mikä lie) sanoi miehelle että se huone on niin ahdas että voisit jäädä ulkopuolelle. ja että hänkään itse ei varmaan mahdu jäämään paikalle.... Mies oli vaan että okei.. No menin sinne huoneeseen niin lääkäri kysyi eka että eikö mies tullu sisään.. kätilö oli vaikeena.. Ja sitten koko toimenpiteen ajan sitä kätilöä kyllä tarvittiin mukana. hän ultrasi samalla koko ajan kun lääkäri yritti kääntää. Tasan tarkkaan se tiesi että on siellä koko ajan vaikka miehelle antoi ymmärtää ettei huoneeseen mahdu.
No kääntöyritys ei onnistunu ja sen jälkeen mun piti vähäks aikaa jäädä käyriin. Sinnekään ei ois tää akka päästäny miestä mun seuraks. Vaatimalla vaatia piti.
Lopuks kun oltiin lähössä niin piti käydä siinä toimistossa niin tää akka tuli vielä sinne ja tönäs miehen edestään ja sanoi että "älä seiso siinä edessä" ..

Et sellasta täällä

Vieläkö jossain käännetään?

 

Mulleki tuli kommenttia

"kyllä sun pitää lapsen kanssa kotonaki pärjätä"

Olis tehny mieli sanoa, että joo, kunhan mä siellä kotona olen, niin ehkä mä en enää olekaan näin puolikuollut ja tärisevä, että vauva ei pysy edes sylissä. Ehkä mä sitten en näekään enää joka yö painajaisia ja herää hiestä märkänä. Ehkä mä en sitten olekaan enää känkkäsijä jalkoineni, jotka olivat kipeät ja turvoksissa. Ehkä mulla ei enää sitten olekaan kohtutulehdusta ja yli 200 tulehdusarvot. Ehkä mun hemoglobiini on jo sitten hieman ylempänä, ku mitä se on 5 litran verenmenetyksen jälkeen, vaikka sitä verta on takaski laitettu. Ehkä mulla ei sitten olekaan kanyylia kyynärvarressa, joka vaikeutti huomattavasti vauvan pyllyn pesua, se oli yhtä tuskaa kun se kanyylin "pää" paino sitten, kun kättä taivutti. (eivät saaneet kanyylia kämmenselkään kun olin niin turvoksissa).

Että jaksaa olis pitäny, vaikka ei ollut voimia edes kunnolla kääntää kylkeä sängyssä. Juu =)

Toisen synnytyksen jälkeen ei ollu mitään, sillon olisin voinu lähteä vaikka suoraan synnäriltä kotiin.

Justiin niin kuin meikäläisen synnytykset.

 

Minä olen synnyttänyt kaksi lasta Lohjalla ja sain aivan mahtavaa kohtelua :heart: :heart:

 

En pystynyt lukemaan koko viestiketjua läpi, mutta sama tilanne kuin aloittajalla: Kohta vuosi synnytyksestä, ja vierihoito-osaston traumaattiset kokemukset ovat viime aikoina palanneet uudelleen mieleen. Siellä oli kyllä lämpö, inhimillisyys ja tuki ensimmäisen lapsen äidille täysin nolla. Ja kyseessä Naistenklinikka.

 

Jyväskylän synnyttäneiden osastolta myös minulla todella huonoja kokemuksia.
Mm. ei kerrottu ruoka-ajoista ja että itse haetaan ruoka huoneeseen (jäin tästä syystä ilman ruokaa), en saanut mistään aiheesta mitään ohjausta vaikka pyysin monta kertaa (esim. imetyksestä) ja hoitajakutsuihin ei vastattu (soitin tasan 2 kertaa koko 3 vrk:n aikana). Itse samassa firmassa hoitajana joten tiedän miten ko sairaalan systeemit toimii + sen kuinka ihmisiä tulee kohdella oli he sitten potilaita/asiakkaista, omaisia, terveitä tai sairaita.

 

Esikoisen synnytettyäni minulla oli todella inhottava "omahoitaja", joka onneksi ei joka päivä ollut vuorossa. Olin silloin 19, en tiedä olisko johtunut iästä vai mistä, mutta tuntui kuin se nainen olisi inhonnut minua sydämensä pohjasta. Olin sairaalassa 6 päivää vauvan keltaisuuden vuoksi, ja minulla alkoi toisena päivänä tulla maitoa aivan hillittömästi. Kysyin maidonluovutuksesta tältä omahoitajalta, ja hoitaja tiuskaisi siihen "jospa nyt vain keskittyisit huolehtimaan siitä omasta lapsestasi". Mies toi sitten käsipumpun, jolla pumppasin ylimääräisiä pois, hukkaan. Samoin ensimmäisenä iltana vauva vain itki, ja minä erehdyin kysymään tältä hoitajalta apua, vastaus oli vain tympeä "vauvat nyt vain itkee joskus". Vauvaa en osannut hänen mielestään koskaan hoitaa oikein, onneksi silloin viimeisenä päivänä vuorossa ollut hoitaja vakuutti, että pärjään ihan hyvin vauvan kanssa.

Samalla kerralla minua ihmetytti ja ihmetyttää vielä keltaisuuden hoidossa eräs asia. Vauva oli koko ajan juuri ja juuri raja-arvojen alapuolella, niin että valokaappiin ei laitettu mutta kotiinlähtöä venytettiin aina päivä kerrallaan. Kun kysyin lääkäriltä, eikö sitä voisi laittaa sinne kaappiin vaikka ne arvot ei ihan ylitykään, oli vastaus ehdoton ei. Myönsi kyllä, että siitä ei ole vauvalle mitään haittaa ja arvot lähtisivät laskuun, mutta KÄYTÄNTÖ on heillä se, että niin ei tehdä. Kaiken lisäksi ne kopit ei edes olleet varattuja (olivat siinä "vauvalassa"). Viimeisenä päivänä ilmoitin, että minä ja vauva lähdetään kotiin, sitten olisi voitu vielä seuraava yö pitää kopissa, mutta en enää suostunut vaan käytiin seuraavana päivänä polilla verikokeissa ja arvot oli lähteneet itsestään laskuun.

Toisen lapsen kohdalla oli sitten aivan erilaista, omahoitaja oli tosi ystävällinen, tosin eipä minusta tainnut hoitajille siinä kohtaa juuri vaivaa olla. Ainoa mikä kaiversi oli se, että TAYS:ssa on liian vähän paikkoja synnyttäneille. Satuin pääsemään yksityishuoneeseen, mutta sain nauttia siitä vain yhden yön, toisena huoneeseen kärrättiin sektiossa ollut äiti, ja tämä äiti ensinnäkin katsoi asiakseen voivotella huonoa itsetuntoaan ja pohdintojaan siitä, minkälainen äiti hänestä mahtaa tulla siinä keskellä yötä, ja vuorossa ollut hoitaja katsoi myös asiakseen keskustella näistä normaalilla puheäänellä siinä keskellä yötä. Olisi siinä voinut edes madaltaa ääntä tai pyytää nätisti keskustelemaan -sinänsä tärkeistä asioista- sitten päivävuoron kanssa.