"Huonoa" kohtelua synnytyksen jälkeen vuodeosastolla

Minä olen synnyttänyt kolme lastani Oulaskankaan aluesairaalassa (OAS). Ja en voi kun antaa todella paljon kehuja ja kiitosta saamastani hoidosta ja tuesta. Kohtelu aivan ihanaa. Olo on ollut kuin "prinsessalla", niin ihanasti otetaan äidit ja heidän toiveensa huomioon ja etenkin tunteet. Minä jopa välillä haaveilen vielä yhdestä lapsesta, jotta saisin vielä kerran kokea sen ihanan osastolla olo ajan!

no siellähän kuoli vauva kun huonostii hoidettu. palstalaisen vauva kuoli. sulla vaan käynyt tuuri tai olet helppo synnyttäjä. lapset tulevat pihalle itsestään.

Mikä juttu tuo vauvan kuolema oli? Millaisen virheen tekivät?

 

Minä olen synnyttänyt kolme lastani Oulaskankaan aluesairaalassa (OAS). Ja en voi kun antaa todella paljon kehuja ja kiitosta saamastani hoidosta ja tuesta. Kohtelu aivan ihanaa. Olo on ollut kuin "prinsessalla", niin ihanasti otetaan äidit ja heidän toiveensa huomioon ja etenkin tunteet. Minä jopa välillä haaveilen vielä yhdestä lapsesta, jotta saisin vielä kerran kokea sen ihanan osastolla olo ajan!

no siellähän kuoli vauva kun huonostii hoidettu. palstalaisen vauva kuoli. sulla vaan käynyt tuuri tai olet helppo synnyttäjä. lapset tulevat pihalle itsestään.

Mikä juttu tuo vauvan kuolema oli? Millaisen virheen tekivät?

minäkin haluaisin tietää. Tästä en ollu kuullutkaan Milloin on tapahtunut?

 

Ei muuta voi sanoa että aivan ihana tämä ketju. Minä itkin yksin vuosia omaa ikävää kokemusta. Itse ainakaan alussa ensin edes voinut uskoa todeksi. Varmaan jokaisella järkevällä ihmisellä tulee ensin mieleen, että olenko nyt itse ymmärtänyt jotain pieleen. Ei kai tämä nyt voi olla totta?

Mutta kun näin nyt vaan oli, niin siitä piti vaan yrittää päästä ylitse. Pääsinkin tietysti kun tulin kotiin, ympärilläni perheeni ja neuvolan ihana tuki. Lopullisesti olen päässyt vasta nyt vuosien päästä, ajan ja vanhemmuuden kokemuksen tehtyä tehtävänsä.

Silloin kun esikoiselle äitiyteni oli nupullaan, sain tehdä itse työtä korjatakseni ne haavat jotka ihmiset joiden olisi kuulunut tukea ja auttaa tekivät.

 

just kotiutuneena. Mihin voi tehdä huonosta kohtelusta? Nyt en tosiaan puhu mistään naaman nyrpistelystä, vaan todella ala-arvoisesta, alle ihmisen arvon alittavasta kohtelusta?

Sairaalan sivuilta löytyy kyllä palaute sivu. Tai voi antaa myös palautetta ko. osaston osastonhoitajalle tai hänen esimiehelleen.

 

Olen synnyttänyt 4 lasta naikkarilla ja karkeasti jaoteltuna sanon, että hautomon henkilökunta (synnytystä odotellaan osasto) oli ihan ok. Synnytyssalissa, leikkurissa, lasten valvontaosastolla ja teholla henkilökunta on ihanaa. Ne huolehtivat myös vanhemmista. Synnäristä kun siirtyy vauvan kanssa osastolle, on henkilökunta melkoisen kirjavaa ja kohtelu sen mukaista. Viimeisellä reissulla alkoi oikein säälittää lastenhoitajien puolesta, kun kätilöt oli niillekin niin törkeitä. Lapsivuodeosastoilla olisi siis rutkasti parantamisen varaa toisten niin äitien kuin kollegoidenkin kohtelussa.

 

Merkkaan.

 

nostan ihan siksi kun mielenkiintoinen aihe.

Itse oon saanu lapseni P-KKS:ssa ja ihanaa kohtelua. Etenkin lastenteholla E3 molemmilla kerroilla niin ihanat hoitajat, ja muistivat vielä esikoisenkin kun menin ovesta sisään katsomaan kuopusta "ai tämä onkin xxx:n pikkuveli!"
Vuodeosastollakin minua kohdeltiin kauniisti, herkillä olin kun lapsi ei ollut vierihoidossa.

 

Minulle osui kätilöopiskelija vuoroon joka katetroi minut..sanoi siinä ohinmennen että tä menee sit tosi helposti pieleen..olin ensisynnytäjä, väsynyt synntyksestä ja aivan kauhuissani.Sitten hän totesi että pitää sinunkin opetella vaipat vaihatmaan ym:näin olin kyllä ajatellutkin,mutta kun alapää oli kuin ydinsodan jäljiltä ensimmäisenä pnä(poika syntyi aamuyöstä) oletin saavani apua!Muutenkin hän oli todella ylimielinen ja kaikkitietävä!Onneksi se aamuvuoro oli ainoa jolloin hän oli minun"omahoitajani"!

 

Synnytin esikoiseni vuosi sitten PHKS:sa ja edelleen vituttaa rankasti eräiden hoitajien käytös. Kätilö ja yksi hoitajista oli aivan ihania ja itse synnytyksestä ei ole mitään pahaa sanottavaa, päin vastoin. Osastolle siirtymisen jälkeen se paska alkoi, lääkehouruissa ja alapää riekaleina, kolmen päivän ja yön univelat päällä olin ehkä pikkusen herkillä mutta muistan elävästi kuinka yöhoitaja sanoi heti osastolle tultuamme että soita kelloa jos vauva alkaa itkeä. No, niinpä soitin sitten kelloa kun vauva alkoi itkemään, en tiennyt imettämisestä mitään ja hyvä että uskalsin edes syliin ottaa, meni ainakin 20min että kukaan tuli ja siihen mennessä koko muu huone oli herännyt ja minua hävetti. No, hoitaja sitten vihdoin paikalle päästyään tiuskasi että laita nyt se tissi suuhun ja rempas oikeen kovasti.. Sama jatkui loputkin sairaalassaolo päivät, mm. pidin lastani vaarallisesti ja väärin sylissä (?), joudan itse hakemaan lisämaidot jnejne. Kun vein ainoan kerran vauvani n.20min ajaksi hoitajien koppiin sain niin murhaavia katseita että jos katse voisi tappaa en olisi tässä. Kaiken kaikkiaan jäi tosi huono maku suuhun koko reissusta.

 

Opiskelijoiden keskuudessa puhutaan, että osastolle joudutaan ja saliin päästään. Ehkä katkera asenne tulee siitä. Itse sairaanhoitajaopiskelijana jouduin katsomaan touhua osastolla muutaman päivän ja jäi ikuinen kammo.

 

Pääsääntöisesti henkilökunta oli tosi ystävällistä ja mukavaa. Yksi vanhempi hoitaja siellä kuitenkin oli, jonka käytös jäi kaivelemaan.

- Lapseni isä kuoli tapaturmaisesti alkuraskaudessa, joten jäin yksin lapseni kanssa. Mulla ei ollut siis miestä tai muuta tukihenkilöä, paitsi oma isäni. Hänelle annettiin lupa tulla sairaalaan milloin vain mua katsomaan. Isäni tullessa vierailulle ko. hoitaja "tuppautui" huoneeseen niin, ettei me saatu hetkeäkään keskustella keskenämme. Ahdisti.

- Juuri tuollaisessa tilanteessa hoitaja sitten päivitteli, että kun minä raukka nyt olen yksin jne jne. Isäni totesi, että hän kyllä auttaa minua kaikessa missä vain apua tarvitsen - ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Isäni mentyä kotiin hoitaja sitten alkoi juttelemaan, että "Kun olisi hyvä saada sitä naisnäkökulmaakin", ja jutteli sellaisia muutenkin, että tuli sellainen olo että väheksyy isääni.

- Puhuin puhelimessa kaukana asuvan kummitätini kanssa. Vauva nukkui tuolloin... No, hoitaja tuli huoneeseen ja kysyi tympeään sävyyn, miksi ihmeessä puhun puhelimessa. (Omaan kännykkääni puhuin, ja huoneessa oltiin vauvan kanssa kahden.)

- Kyseinen hoitaja olisi myös halunnut pitää mua sairaalassa "vähintään viikon koska olen yksin". Pidin pääni ja ilmoitin, että yksin mä sen viikon jälkeenkin olen.

 

Mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa, kohdeltiin hyvin, neuvottiin kun kysyi vaikka kuinka tyhmiä. Synnytin Taysissa.

 

Phks oli ihan ok paikka. Kaksi kertaa synnytin vuosina 2006 ja 2007.Esikoisen aikana neuvottiin,mut toisella kertaa sai olla ihan omissa oloissaan.

Koks:issa synnytin marraskuussa. Synnäri oli huonompi kuin phks.Varsinkin eräs hoitsu oli ihan järkky.
Itse ,kun tulin osastolle,niin huonekaveri haukkui koko paikan,varsinkin lisämaidon saaminen oli kivenalla. Itsellä vielä sokerivauva,ja mies toi sitten omat maidot kotoa,kun osastolta ei saanut tarpeeksi.

 

Kätilöopistolla oli mahtava palvelu. Opastivat aivan kaikessa mitä vaan tulee mieleen. Vauvamme ei kauheesti nukkunut koko aikana siellä ja eräänä yönä mieheni oli vauvan kanssa kätilöiden seurana ja opetteli pieru-jumppaa yms. muita kikkoja monta tuntia, sain lepää ja mies ihan innoissaan seuraavana aamuna näytti mitä oli oppinut. Osasto oli täynnä ja monta sektio-potilasta kiire tuntui olevan, mutta aina vastasivat ystävällisesti.. Suosittelen pääkaupunkiseutulaisille =)

 

Ensi kerralla vaadin heti ja välittömästi korviketta kun huomaan että maitoa ei tule tipan tippaa.
Taidanpa ottaa myös omat mukaan.

Ja vaikka vierihoito-osasto niin pukkaan vauvan yöksi hoitajille jos olen 48h valvonut.

 

K-HKS:ssa olen saanut molemmilla kerroilla todella ihanaa kohtelua, Tayssissa paskaa. En halua sinne enää ikinä.

 

Sektion jälkeen olin kipeä ja huonossa kunnossa. Vauvani oli hoitajien kopissa, ja yhtäkkiä kiukkuinen hoitaja paukahti huoneeseeni itkevä vauvani sylissään. Hän suorastaan tyrkkäsi vauvan viereeni ja sanoi vihaisesti: Tämä vain itkee. Se haluaa nyt äidin! ja lähti.

Jäin hieman hölmistyneenä siihen makaamaan, vauva oli huonossa asennossa kainalossani, liikkumaan en pystynyt. Maattiin siinä sitten, hyssyttelin aikani ja vauva nukahti vihdoin. Oloni oli suorastaan avuton.

 

Oysissa oli muutama mukava kätilö jotka jäivät positiivisesti mieleen, mutta muuten siellä olo oli jotenkin ikävää ja oli semmonen olo, että oon siellä vaan taakaksi.
Osasto oli täynnä ja meidän piti jäädä moneksi tunniksi käytävälle, kukaan ei käyny koko aikana siinä mun luona, kun vasta sitten illalla yks kätilö vei mut huoneeseen..Synnytystä hoitanut kätilö sanoi useammalle hoitajalle kansliaan lähtiessään, että mulle pitää tuda sermi siihen käytävälle.. Eipä näkyny! Sängyn laidat oli ylhäällä, että en mää kipeenä päässy sängystä ees ylös, asennon vaihtaminenkaa ei onnistunut. ei mulla ollu sitä nappulaakaan millä ois voinu kutsua hoitajaa.. ois vissiin pitäny ruveta huutelemaan?!
Synnytyssalissa en päässy suihkuun ku vuodin niin paljon, synnytystä hoitava kätilö toi meidän osastolle ja sanoi, että mun pitää päästä illalla suihkuun siellä. Paskat mää mihinkää päässy! Ei suostunu vauvaa ottamaan illlalla sinne kansliaan siksi aikaa, että piipahan suihkussa, kuulemma pitää jättää sinne huoneeseen yksin. No ei mun napanuora vielä yltäny niin, että jättäisin pienen yksin ja jos hän herää ja itkee siellä hädissää...Pääsin vasta seuraavana päivänä kun mies tuli niin sillä välin käymään..

Ikävät oli nuo oysin vierailurajotukset. Kyllä isänkin pitäisi päästä osallistumaan enemmän vauvan ensimmäisiin päiviin ku hassut 1,5h päivä!

 

Mä jouduin synnyttämään ilman miestä, kun sen piti jäädä kotiin hoitamaan sisaruksia. Lähtö tuli niin nopeasti keskellä yötä, ettei saatu lapsenvahtia.

Synnärillä meno oli samanlaista haipakkaa, enkä ehtinyt saada yhtään mitään kivunlievitystä. Nyrpeä kätilö kysyi onko mulla mukana omia kauratyynyjä ja vastasin että ei, niin se sanoi että sellainen olis voinu olla hyvä. Muka yliopistosairaalaan olisi pitänyt viedä omat kauratyynyt?! Siinä sitten itkin ja kiemurtelin jumalattomissa tuskissa kun kätilö jätti mut ihan yksin. Käski soittaa kelloa jos tulee hätä. Olin tunninkin ihan yksin synnytyshuoneessa huutamassa ja valittamassa kipua.

Soitin kelloa kun rupesi ponnistuttamaan. Pyysin jos saisin synnyttää lattialla patjan päällä. Ei kuulemma käy vaan piti nousta sängylle ja siinä teutaroin supistusten kourissa enkä voinut keholleni mitään. Meinasin monta kertaa pudota sängystä. Ei saanu ponnistaa muuten kuin puoli-istuvassa, joka oli kamalaa tuskaa häntäluulle. Pyysin vielä päästä lattialle, mutta ei.

Mitään puudutuksia ei tosiaan ollut ja vauvan syntyminen sattui aivan helvetisti. Ponnistus kesti 2 min. Kaikki tapahtui niin nopeasti, kipeästi ja sekavasti että rupesin itkemään kun sain vauvan syliin. Kätilö kivahti ärtyneenä, että mitä sä nyt enää vollotat siinä aikuinen nainen, vauvahan syntyi jo.

Siitä sitten suihkuun. Multa valui verta tosi paljon, suihkun lattialle putosi hyytyneitä ISOJA verikasoja. Kätilö kurkki oven raosta ja käski siivota lattian. Auttoi sentään mulle vaipat ja housut jalkaan, ja sitten pääsin siivoamaan suihkun lattiaa. Muistan ikuisesti kuinka en meinannut pysyä tajuissani ja silmissä pimeni, kun paljain käsin yritin kantaa niitä hyytyneitä verimassoja vessanpyttyyn kun ne eivät mahtuneet lattiaviemäristä.

Myöhemmin selvisi, että menetin liikaa verta, ja vuodeosastolla hemoglobiini oli 78. Sain luovutettua verta. Puistattaa ajatella jälkikäteen, että siinä kunnossa todellakin luuttusin sairaalan lattioita.

 

Kauheita synnytyskokemuksia joillakin. Itse olen synnyttänyt 3 kertaa Lohjan sairaalassa ja aivan mahtavat kokemukset jäänyt. Viimeisin synnytys 1 kk sitten ja siellä kyllä tunsi itsensä prinsessaksi! Minulla sattui vielä sama kätilö kahdella viimeisellä kerralla, vaikka 5v synnytysten välissä. Todella hyvää kohtelua ja kaikki asiat selitettiin, vaikka olinkin uudelleen synnyttäjä ( mikä tosi hyvä )

 

Jälkikäteen ihmettelen tätä että olisko meidän (siis minun ja miehen) pitänyt kyetä huolehtimaan siitä että vauvat saavat maitoa riittävän usein kun minä olin heräämössä ja mies ekakertalaisena isänä kahden vauvan kanssa odotteli mun osastolle pääsemistä? Mielestäni se olis ollut kätilön asia merkitä jonnekin papereihin millon ovat saaneet maitoa ja minkä verran.

KSKSlta sama kokemus vuoden 09 joulukuulta.
Jouduin kaavintaan ja olin heräämössä pari tuntia. Miehen piti itse kysyä ensin tie pois synnytyssalista(jätettiin sinne vauvan kanssa kaksin), sitten osaston aulasta(siinä odotti 30 min yksin vauvan kanssa) ja lopulta huoneessa vauvaa ei käynyt kukaan katsomassa tuona aikana.

Ensi-imetys oli vähän niin ja näin, maitoa ei tullut joten pyydettiin lisämaitoa vauvan sokereidenkin takia. Hoitaja sanoi että korvike on LOPPU??
Hevonpaskaa sanon minä, kävin sitten kansliassa ja sainkin maitoa.

Imettää ei saanut omassa haluamassaan asennossa vaan hoitajat tulivat vääntelemään ihme asentoihin..

 

Tämä kätilö jäi mieleen....

-tuli antamaan verenhyytymispiikkiä sektiomahaan, koppasi koko kourallaan vatsastani kiinni ja runttasi piikin mahaani niin, että huusin kivusta - sitten ihmetteli silmät suurena että "sattuiko se muka"? Mahaan jäi mustelmat sormista.

-sanoi meille huoneessaolijoille pariin kertaan, että älkää viekö sairaalan tuttipulloja kotiin - mitä v*ttua?

-pakotti ottamaan vahvaa kipulääkettä, vaikka sanoin etten tahdo sitä-sitten kun olin sen syönyt, niin sanoi ivallisesti etten pääse kotiin ennenkuin pärjään ilman sitä kipulääkettä

-ei antanut vauvalle lisämaitoa vaikka useaan otteeseen pyysin, maito ei noussut rintoihin koko sairaalassaolo aikana (sektio). Tuli ja tarrasi tissiin kiinni koko kourallaan ja runttasi vauvan väkisin tissiä vasten. Sanoin tälle eukolle, että olen jo kaksi lasta imettänyt ennen tätä, ja kyllä tasan tiedän, milloin minulla on maitoa ja milloin ei! (Seuraava (tosi ihana!!!) hoitaja antoi hysteerisesti huutavalle vauvalleni lisämaitoa, ja ihmetteli kovasti, miten vauvani oli niin nälkäinen, vaikka oli ollut rinnalla tuntitolkulla....Harmittaa, kun ei jäänyt tämän ihanan hoitajan nimi mieleen...)

-tuomitsi käymässä olleen vauvan isomman sisaruksen ulkonäön perusteella. Sanoi että tuossa iässähän se alkaa tupakka ja viina kiinnostamaan. Sanoin että tunnen kyllä lapseni.

-Ihmetteli suureen ääneen ja ivallisesti, että miksen ole vaihtanut lakanoita. Sanoin etten edes tiedä missä vaihtolakanat ovat.

-eräs toinen kätilö oli tulossa käytävällä kohti minua, jäin vauvan kanssa odottamaan, koska liikkuminen oli tosi vaikeaa. Tämä kotka hyökkäsi jostakin huoneesta ja änkesi kuiskuttelemaan ja kikattelemaan käsi suun edessä tämän toisen kätilön kanssa, vaikka toinen yritti vinkata että on minun luokseni tulossa...

-maha oli todella arka leikkauksen jälkeen. Tämä saakelin hirmulisko ei uskonut, että toinen hoitaja oli juuri puoli tuntia sitten viimeksi painellut mahan, vaan halusi väen vängällä painella sen uudelleen...

Ja tässä tosiaan ihan vain muutama juttu tästä eukosta. Ihan tuli sellainen olo että oli valinnut minut jotenkin "kohteekseen".... Kaikki muut hoitajat olivat todella ihania, siitä ruusut heille. Mutta tämän inhokin ansiosta jalkauduin aikaisemmin kuin olisi pitänyt, koska tuli tosiaan ikävä kotia jainhimillistä kohtelua....

 

Naikkarista jäi aika huono maku. Sielä oli aika täyttä,toivottavasti se oli syynä.
kolme kertaa kun soitin hälynappulaa ketään ei tullut koskaan.naapurisängylle tuli kyllä hoitaja. Pyysin särkylääkkeitä ja sain vain panadolia.olin niin kipeä,etten pystynyt kylkeä kääntää sängyssä ja se oli kuulema ihan normaalia.kohtutulehdus todettiin kuitenkin hyvin pian joten ei se kovin normaalia ollu. Vauva oli teholla ja sinne oli kellarikäytäviä pitkin aika pitkä matka ja mulle sanottiin,että pyörätuolilla pitää mennä,joku saattaa.yhden kerran saattoivat ja kun toisena päivänä pyysin saattoapua,niin sanoivat vaan vaivalloisella ilmeellä että "aha.no katsotaan keretäänkö" .sen jälkeen en enää apuja pyydellyt vaan lähdin itse kinkkaamaan pyörätuoliin nojaten lasten teholle,välillä pysähdyin hengittelemään kun tuntui että taju lähtee.muutenkin epparihaava ja tosi rankka synnytyskokemus+kohtutulehdus ja pelko vauvan hyvinvoinnista,niin olisi toivonjt vähän ymmärtäväisempää käytöstä. Tai edes kunnon lääkkeet että olis jaksanu olla teholla vauvan seurana. Ite vietin siellä kaikki päiväni,olin joskus syömättä koko päivän sen takia että en olis jaksanu heti lähtä takasin naistenosastolle koska olin niin kipeä.
Koksissa olen saanut hyvää kohtelua yhtä imetysfanaatikko-kätilöä lukuunottamatta kun hermlstui kun vauva ei osannut imeä. Mut se ei ollut mitään tuohon naikkariin verrattuna kun koksissa sai sentäs lääkkektä kipuun ja aina oli joku kysymässä tarviitko jotain ja miten voit!

 

Mun kokemukset TYKSistä on pääosin hyviä.
Yksi vanhempi hoitaja osastolla oli kyllä vähän inhottava jotenkin. En vaan saanut heti imetystä onnistumaan, ja mua ahdisti ja ärsytti kun en vaan osaa ja vauva itkee. Jouduin sitten usein soittelemaan kelloa että joku kätilö tulisi auttamaan, ja tää vanha nainen vastas siihen kelloon huokasten "No, mitä nyt taas?"
Ja yleisesti siitä jäi paha maku suuhun kun ei mistään kerrottu mitään, olin ensisynnyttäjä, ja en todellakaan tiennyt osastosta mitään. Esim. suihkussa käynnin ajaksi vauvan voi viedä sinne hoitajille tms.

 

...Ja antoivat mun ja lapsen itkeä siellä lähes koko yön putkeen. Ei sanallakaan kukaan maininnut että täältä voisi saada lisämaitoakin. Sitten vasta kun menin hoitajien huoneeseen täysillä vauvan kanssa itkien, sanoivat että JUU, TÄÄLLÄHÄN TÄTÄ MAITOA ON.
Huoh.