J
"juhuu"
Vieras
Me asutaan tällä hetkellä aivan loistokämpässä loistosijainnilla, siis pienemmälle perheelle.
Lapsiperheelle tätä ei ole selvästi suunniteltu. Kämppä on pitkulainen, makuuhuoneet on eri päissä.
Hissi löytyy, mutta hissille pitää ensin nousta kymmenen rappusta, pyörävarastoa ei ole eikä leikkipaikkaa.
Mutta vuokra on tosi halpa, naapurit on mukavia ja rauhallisia ( pelkkiä aikuisia, omistusasuntoka) ja sijainti on paras mahdollinen. Rantaan noin kilometri, kaksi hyvää ala-astetta alle kahden kilometrin sisään, toinen alle kilsan päässä. Hyvä yläaste ihan vieressä, terveyskeskus ja neuvola alle 500 metriä, sairaala läjeellä. kaupat ja pankit ja kaksi hyvää päiväkotia ihan kivenheiton päässä, bussipysäkki vieressä.
Meillä on kaksi pientä lasta ja haave siitä kolmannesta elää kummallakin, olen ollut nyt useamman vuoden kotona lasten kanssa. Jäin työttömäksi juuri plussatestin tehtyäni, tein pari lyhyttä pätkähommaa ennen esikoisen syntymää ja sitten olenkin ollut vaan kotona lasten kanssa. Hoitovapaata on jäljellä vielä noin 1 1/1 vuotta ja sinä aikana toivoisin tulevani raskaaksi. Mutta toivoisin myös meidän pääsevän muuttavan jonnekkin muualle. Totuus on vaan se, että me ei tulla löytämään tältä alueelta meidän budjetille sopivaa asuntoa, ei sitten mitenkään. Vuokra-asuntoja täällä ei vapaudu oikeastaan koskaan, ei ainakaan mihinkään inhimilliseen hintaan.
Mies ehdottaa, että etsisin töitä ja tekisin duunia pari vuotta ja sitten alettaisiin yrittämään sitä kolmatta. Tällä tavalla meillä voisi olla jopa mahdollisuus ostaa asunto tältä alueelta. Mutta minä olen 34- vuotias, yrityksen alkaessa olisin sitten jo 36, ja pelottaa, että se lapsi ei sitten tulisikaan niin helpolla.
Mitä te tekisitte? Jäisitte asumaan huonoon asuntoon hyvälle alueella ja tekisitte sen kolmannen lapsen tai muuttaisitte huonommalle alueelle ja parempaan kämppään ja tekisitte sen kolmannen vai töihin ja parempi kämppä ja vauvahaaveet jäihin? Mua nyt ahdistaa tää koko juttu, haluaisin kaikki, kämpän, lapsen ja hyvän sijainnin, mutta se ei taida onnistua.
Lapsiperheelle tätä ei ole selvästi suunniteltu. Kämppä on pitkulainen, makuuhuoneet on eri päissä.
Hissi löytyy, mutta hissille pitää ensin nousta kymmenen rappusta, pyörävarastoa ei ole eikä leikkipaikkaa.
Mutta vuokra on tosi halpa, naapurit on mukavia ja rauhallisia ( pelkkiä aikuisia, omistusasuntoka) ja sijainti on paras mahdollinen. Rantaan noin kilometri, kaksi hyvää ala-astetta alle kahden kilometrin sisään, toinen alle kilsan päässä. Hyvä yläaste ihan vieressä, terveyskeskus ja neuvola alle 500 metriä, sairaala läjeellä. kaupat ja pankit ja kaksi hyvää päiväkotia ihan kivenheiton päässä, bussipysäkki vieressä.
Meillä on kaksi pientä lasta ja haave siitä kolmannesta elää kummallakin, olen ollut nyt useamman vuoden kotona lasten kanssa. Jäin työttömäksi juuri plussatestin tehtyäni, tein pari lyhyttä pätkähommaa ennen esikoisen syntymää ja sitten olenkin ollut vaan kotona lasten kanssa. Hoitovapaata on jäljellä vielä noin 1 1/1 vuotta ja sinä aikana toivoisin tulevani raskaaksi. Mutta toivoisin myös meidän pääsevän muuttavan jonnekkin muualle. Totuus on vaan se, että me ei tulla löytämään tältä alueelta meidän budjetille sopivaa asuntoa, ei sitten mitenkään. Vuokra-asuntoja täällä ei vapaudu oikeastaan koskaan, ei ainakaan mihinkään inhimilliseen hintaan.
Mies ehdottaa, että etsisin töitä ja tekisin duunia pari vuotta ja sitten alettaisiin yrittämään sitä kolmatta. Tällä tavalla meillä voisi olla jopa mahdollisuus ostaa asunto tältä alueelta. Mutta minä olen 34- vuotias, yrityksen alkaessa olisin sitten jo 36, ja pelottaa, että se lapsi ei sitten tulisikaan niin helpolla.
Mitä te tekisitte? Jäisitte asumaan huonoon asuntoon hyvälle alueella ja tekisitte sen kolmannen lapsen tai muuttaisitte huonommalle alueelle ja parempaan kämppään ja tekisitte sen kolmannen vai töihin ja parempi kämppä ja vauvahaaveet jäihin? Mua nyt ahdistaa tää koko juttu, haluaisin kaikki, kämpän, lapsen ja hyvän sijainnin, mutta se ei taida onnistua.
