Humor me...

Ajattelisin, ettei tuotakaan raukkaa kukaan mies ole huolinut.

tai sitten niin ettei tuokaan "raukka" ole viittiny miestä vaivoikseen ottaa.

ei kait tuo mitenkään omituista olis enää nykyaikana eli en varmaan aattelis mitään sen kummempaa (varsinkin jos kuulisin tarinan), mutta jos niitä muksuja ois viielle eri isälle tuohon ikään mennessä niin sitten saattasin hieman katsoa hitaasti...

Jokainenhan löytää juuri sen ansaitsemansa. Jos löytää vain maanvaivoja, niin kannattaa katsella vaan peiliin.

ei siihen päätöksen tarvita välttämättä kun yksi maanvaiva, sekin on tarpeeksi aiheuttamaan joidenkin naisten omaehtoisen sinkkuuden hautaan saakka...

Sitten kärsii ihan vaan omaa tyhmyyttään.

 

Kyllähän tuo voisi toimiakin. Isä olisi tuossa tilanteessa varmaan motivoituneempi olemaan lapsen kanssa kun on alusta asti päätetty että hän on etävanhempi. Siinä ei olisi vanhempien välistä eroa sotkemassa. Ja ajan kanssa siirryt kai työelämään jolloin tuo elarikaan ei enää ole niin tärkeä.

Onhan sinulla sitten turvaverkostot kunnossa? Tarvitset isommalle hoitajan kun menet synnyttämään ja muutenkin voi tulla tilanteita ettet pysty hoitamaan kahta. Siis itse sairastut, toinen lapsi sairastuu ja joutuu sairaalaan jne.

 

No mun mielestä ei lainkaan paskempi idea ja olisin erittäin mielenkiintoinen kuulemaan tältä naiselta lisää kuviosta jos hän olisi tuttavani.

Kaverini hankki luovuttajan, koska sopivaa suhdetta ei 38 vuoden aikana ole löytynyt. Ainoa joka tietää olen minä, enkä mä keksi asiasta mitään huonoa sanottavaa.

Mäkin ymmärrän vähän vanhemmalla naisella tämän tilanteen, mutta ap on parikymppinen ja hänellä on jo yksi lapsi. Hänen housuissaan odottelisin vielä ihan rauhassa muutaman vuoden, josko se ihannemies ja -isäkin vielä löytyisi.

 

No mielestäni parisuhde olisi parempi, mutta kaipa miehelläkin tulee olla oikeus hankkia biologinen lapsi ilman puolisoa. Naisethan voivat ostaa itselleen mahdollisuuden lapseen.
Siinä mielessä idea on aika ok.
Sinun tilanteesi kuitenkin on vähän eri kun olet nuori.

 

ei siihen päätöksen tarvita välttämättä kun yksi maanvaiva, sekin on tarpeeksi aiheuttamaan joidenkin naisten omaehtoisen sinkkuuden hautaan saakka...

ninaTT; mitäs jos jossain vaiheessa kaverisi ei haluakaan maksaa elareita enää? mitäs sitten? siinävaiheessahan ne tietty haetaan yhteiskunnalta jos isä kieltäytyy maksamasta tai ei kykene maksamaan. onko mies nyt ihan täysin varma ja henkisesti tietonen siittä että hän tosiaan joutuu maksumieheksi vaikkei sinun kanssasi parisuhteessa oliskaan? onko tämä miehen puolelta loppuun asti mietitty juttu vaiko hetken huumassa ajateltu asia?

Yhteiskunta ei niitä elareita maksa jos isällä on maksukykyä. Ja jos ei ole maksukykyä, niin aivan sama haluaako maksaa vai ei. Tämä mies on vastuullinen rahankäyttäjä. Ei suurituloinen tai rikas, mutta vastuullinen ja järkevä.

Hirveästi korostat/te raha-asioita. Valittavatko parisuhteessa olevat miehet sit jatkuvasti siitä, kuinka paljon lapset maksaa vai mistä tää rahaan keskittyminen? Isä olisi lasten arkeen osallistuva, todennäkösesti mä en edes sitä "minimielaria" pyytäisi koska mun ei tarvitsisi; mies ostaisi mielellään oma-aloitteisesti vaatteita ja lastentarvikkeita. Muutama kymppi kuussa siitä, että saa lapsen jota on kymmeniä vuosia toivonut tuskin kenenkään lompakkoon reikää tekee?

En usko, että on hetken huumassa ajateltu asia ja vielä asiaa pähkäillään pari vuotta ennen ku tositoimiin ryhdytään. Mies on halunnut lapsia pitkään, ollut adoptiojonossakin seitsemän vuotta. Mua kaks kertaa vanhempi joten sen verran jo kypsynyt, että tietää lasten tuovan myös kuluja ja vievän energiaa.

 

No mun mielestä ei lainkaan paskempi idea ja olisin erittäin mielenkiintoinen kuulemaan tältä naiselta lisää kuviosta jos hän olisi tuttavani.

Kaverini hankki luovuttajan, koska sopivaa suhdetta ei 38 vuoden aikana ole löytynyt. Ainoa joka tietää olen minä, enkä mä keksi asiasta mitään huonoa sanottavaa.

Mäkin ymmärrän vähän vanhemmalla naisella tämän tilanteen, mutta ap on parikymppinen ja hänellä on jo yksi lapsi. Hänen housuissaan odottelisin vielä ihan rauhassa muutaman vuoden, josko se ihannemies ja -isäkin vielä löytyisi.

Eihän tämä ole poissuljettu mahdollisuus sittenkään. Ja mistä me tiedetään, etsiikö ap edes miestä elämäänsä.

 

No mun mielestä ei lainkaan paskempi idea ja olisin erittäin mielenkiintoinen kuulemaan tältä naiselta lisää kuviosta jos hän olisi tuttavani.

Kaverini hankki luovuttajan, koska sopivaa suhdetta ei 38 vuoden aikana ole löytynyt. Ainoa joka tietää olen minä, enkä mä keksi asiasta mitään huonoa sanottavaa.

Mäkin ymmärrän vähän vanhemmalla naisella tämän tilanteen, mutta ap on parikymppinen ja hänellä on jo yksi lapsi. Hänen housuissaan odottelisin vielä ihan rauhassa muutaman vuoden, josko se ihannemies ja -isäkin vielä löytyisi.

Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, löytyisikö "oikea mies" vaa siitä, osaisinko mä tunnistaa sen, osaisinko olla parisuhteessa jne. Johon ei usko just nyt riitä. Musta tuntuu, että päädyn loppujen lopuksi naisen kanssa yhteen jolloin tällanen kuvio ei ole yhtä outo kun jos löytäisin yhtäkkiä jonkun miehen.

 

Miten tuo sitten vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla? Yksi lapsi vielä ehkä menettelisi mutta joutua kahden lapsen isäpuoleksi?

 

No mun mielestä ei lainkaan paskempi idea ja olisin erittäin mielenkiintoinen kuulemaan tältä naiselta lisää kuviosta jos hän olisi tuttavani.

Kaverini hankki luovuttajan, koska sopivaa suhdetta ei 38 vuoden aikana ole löytynyt. Ainoa joka tietää olen minä, enkä mä keksi asiasta mitään huonoa sanottavaa.

Mäkin ymmärrän vähän vanhemmalla naisella tämän tilanteen, mutta ap on parikymppinen ja hänellä on jo yksi lapsi. Hänen housuissaan odottelisin vielä ihan rauhassa muutaman vuoden, josko se ihannemies ja -isäkin vielä löytyisi.

Totta toisaalta. Mä itse parikymppisenä mieti samaa kuin ap ja syy miksi mä asiaa lykkäsin oli juurikin se, että saatan vielä joskus tavata elämäni miehen jonka kanssa saan lapsia. Ja niin kävi.

 

Yhteiskunta ei niitä elareita maksa jos isällä on maksukykyä. Ja jos ei ole maksukykyä, niin aivan sama haluaako maksaa vai ei. Tämä mies on vastuullinen rahankäyttäjä. Ei suurituloinen tai rikas, mutta vastuullinen ja järkevä.

Hirveästi korostat/te raha-asioita. Valittavatko parisuhteessa olevat miehet sit jatkuvasti siitä, kuinka paljon lapset maksaa vai mistä tää rahaan keskittyminen? Isä olisi lasten arkeen osallistuva, todennäkösesti mä en edes sitä "minimielaria" pyytäisi koska mun ei tarvitsisi; mies ostaisi mielellään oma-aloitteisesti vaatteita ja lastentarvikkeita. Muutama kymppi kuussa siitä, että saa lapsen jota on kymmeniä vuosia toivonut tuskin kenenkään lompakkoon reikää tekee?

En usko, että on hetken huumassa ajateltu asia ja vielä asiaa pähkäillään pari vuotta ennen ku tositoimiin ryhdytään. Mies on halunnut lapsia pitkään, ollut adoptiojonossakin seitsemän vuotta. Mua kaks kertaa vanhempi joten sen verran jo kypsynyt, että tietää lasten tuovan myös kuluja ja vievän energiaa.

Kun kerta kysyit täällä yleisellä keskustelupalstalla, niin mä olen ainakin huolissani vain siitä, etten joudu maksamaan toisten "päähänpistoja". Mikään muu mua ei huoleta. Ja lapset todellakin maksaa. Ja vie rahaa. Mutta kyllä sä sen tiedät.

 

onko tämä se "erivärinen" kaveri?

 

Ihan vaan pikku perverssi mun sisälläni haluaa nyt tietää, että kuinka te sen "asian" aiotte toteuttaa?

Tätä minäki mietin kun kirjoitin ettei ihan heti tulis mieleen hypätä hyvän kaverin kanssa sänkyyn

 

No mun mielestä ei lainkaan paskempi idea ja olisin erittäin mielenkiintoinen kuulemaan tältä naiselta lisää kuviosta jos hän olisi tuttavani.

Kaverini hankki luovuttajan, koska sopivaa suhdetta ei 38 vuoden aikana ole löytynyt. Ainoa joka tietää olen minä, enkä mä keksi asiasta mitään huonoa sanottavaa.

Mäkin ymmärrän vähän vanhemmalla naisella tämän tilanteen, mutta ap on parikymppinen ja hänellä on jo yksi lapsi. Hänen housuissaan odottelisin vielä ihan rauhassa muutaman vuoden, josko se ihannemies ja -isäkin vielä löytyisi.

Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, löytyisikö "oikea mies" vaa siitä, osaisinko mä tunnistaa sen, osaisinko olla parisuhteessa jne. Johon ei usko just nyt riitä. Musta tuntuu, että päädyn loppujen lopuksi naisen kanssa yhteen jolloin tällanen kuvio ei ole yhtä outo kun jos löytäisin yhtäkkiä jonkun miehen.

Sä olet vielä nuori, tuollaiset ajatukset on ihan terveitä =) Mä kyllä uskon vakaasti, että fiksu ja kaunis nainen löytää hyvän puolisonkin. Miehen tai naisen.

 

Ihan vaan pikku perverssi mun sisälläni haluaa nyt tietää, että kuinka te sen "asian" aiotte toteuttaa?

Tätä minäki mietin kun kirjoitin ettei ihan heti tulis mieleen hypätä hyvän kaverin kanssa sänkyyn

Ai tuolla olikin vastaus muumimukista.

 

Kyllähän tuo voisi toimiakin. Isä olisi tuossa tilanteessa varmaan motivoituneempi olemaan lapsen kanssa kun on alusta asti päätetty että hän on etävanhempi. Siinä ei olisi vanhempien välistä eroa sotkemassa. Ja ajan kanssa siirryt kai työelämään jolloin tuo elarikaan ei enää ole niin tärkeä.

Onhan sinulla sitten turvaverkostot kunnossa? Tarvitset isommalle hoitajan kun menet synnyttämään ja muutenkin voi tulla tilanteita ettet pysty hoitamaan kahta. Siis itse sairastut, toinen lapsi sairastuu ja joutuu sairaalaan jne.

Jeps, ei se sitten opiskelujen jälkeen enää ole niin iso summa, ja siinä vaiheessa lapsetkin varmaan viettää enemmän aikaa toisen vanhemman luona ja sillai

Turvaverkostot on kunnossa, läheinen perhe. Ja toinen vanhempi kyllä kummasti helpottaisi elämää jos toinen lapsikin tulee!

 

Minkäkielinen tämä kaverisi on?

 

Toisaalta, sähän oot ap melko nuorikin vielä.. Luuletko ettet tapaa ketään tässä 5v sisään jonka kanssa voisit perustaa perheen? Vai haluatko edes parisuhdetta?

 

Mitäkö isompi lapsi tuumaa kun pikkuveli/sisko saa olla isänsä kanssa ja hän ei?

 

Enpähän ajattelis mitään, jokainen ansaitsee tilaisuudeen onneen, olkoon se sitten vaikka 2 lasta eri isille =)

 

Mitäs mieltä tää mies on siitä et jos perheeseen tulee vielä joskus lisää lapsia, joilla on sitten taas eri isä/t? Ja jos sä löydät itsellesi naisen niin onko hänelle ok, että perheeseen kuuluu sinä, monta lasta isineen ja sun puolisosi? Ilmeisesti oli tarkoitus, että tyyppi olisi "isänä" myös sun esikoiselle..?

 

Olishan tuo periaatteessa parempi kuin, että ois hankala ex-mies kiusaamassa

 

Miten tuo sitten vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla? Yksi lapsi vielä ehkä menettelisi mutta joutua kahden lapsen isäpuoleksi?

Koettua; kaksi lasta eri iseille ei vaikuta juuri mitenkään. Ja toisaalta, jos vaikuttaa, tuskin apkaan sellaista miestä haluaisi, jolle lapset olisivat ongelma? Ja itse olen ajatellut, että joskus 10-15 vuoden kuluttua asialla ei etenkään ole enää mitään merkitystä, kun lapset ovat teinejä/lähes aikuisia, ei miesystävän tarvitsisi enää mihinkään erityiseen isäpuolen rooliin hypätä.

 

No mun mielestä ei lainkaan paskempi idea ja olisin erittäin mielenkiintoinen kuulemaan tältä naiselta lisää kuviosta jos hän olisi tuttavani.

Kaverini hankki luovuttajan, koska sopivaa suhdetta ei 38 vuoden aikana ole löytynyt. Ainoa joka tietää olen minä, enkä mä keksi asiasta mitään huonoa sanottavaa.

Mäkin ymmärrän vähän vanhemmalla naisella tämän tilanteen, mutta ap on parikymppinen ja hänellä on jo yksi lapsi. Hänen housuissaan odottelisin vielä ihan rauhassa muutaman vuoden, josko se ihannemies ja -isäkin vielä löytyisi.

Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, löytyisikö "oikea mies" vaa siitä, osaisinko mä tunnistaa sen, osaisinko olla parisuhteessa jne. Johon ei usko just nyt riitä. Musta tuntuu, että päädyn loppujen lopuksi naisen kanssa yhteen jolloin tällanen kuvio ei ole yhtä outo kun jos löytäisin yhtäkkiä jonkun miehen.

Sä olet vielä nuori, tuollaiset ajatukset on ihan terveitä =) Mä kyllä uskon vakaasti, että fiksu ja kaunis nainen löytää hyvän puolisonkin. Miehen tai naisen.

Njaah... Ehkä joskus. Pitkän ajan päästä. Mutta opin jo viime kerrasta, ettei mun kannata vauvakuumeisena etsiä puolisoa ja sitä edeltävistäkin suhteista huomasin, että jokin mussa ei nyt oikein toimi kunnolla parisuhdetta ajatellen. Eikä toinen lapsi olisi este sille, että tulevaisuudessa jonkun mukavan miehen tai naisen löydän

 

En mä ajattelis siitä mtn.. yksinäinen nainen voi hankkia lapsen keinohedelmöityksellä yksinkin, enkä ajattelis siitäkään mitään. Muuta kun että nainen on halunnut lapsen ja mä ymmärrän sen vallan hyvin. Tuohan on parempi, jos lapsella on isäkin vaikka ei olis äidin kanssa parisuhteessa. En tiedä miksi vastasin edes, kun sä varmaan suurin piirtein tiedät mitä ajattelen muutenkin

 

Miten tuo sitten vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla? Yksi lapsi vielä ehkä menettelisi mutta joutua kahden lapsen isäpuoleksi?

Koettua; kaksi lasta eri iseille ei vaikuta juuri mitenkään. Ja toisaalta, jos vaikuttaa, tuskin apkaan sellaista miestä haluaisi, jolle lapset olisivat ongelma? Ja itse olen ajatellut, että joskus 10-15 vuoden kuluttua asialla ei etenkään ole enää mitään merkitystä, kun lapset ovat teinejä/lähes aikuisia, ei miesystävän tarvitsisi enää mihinkään erityiseen isäpuolen rooliin hypätä.

Tätä mäkin oon kelaillu; tuun olee vielä aika nuori siinä vaiheessa, ku lapset ovat "isoja" eivätkä vaadi samanlaista aktiivista isäpuoliroolia jos joku mies löytyiski... Ja ihan tässä lähivuosina ei ole tarkotus ketään etsiä.