Viikonloppu alkaa olee pulkassa. Sunnuntai-illan hömppäputki lapsilta nyt ohi eli Pelkokerroin ja Wipeout kera poppareiden ja maissinaksujen nautittu ja nyt onneksi nukkuvat jo sikeästi. Olivat kyllä aika hassun näköisiä, kun kaikki kolme tuijottivat lattialla telkkaa ja mussuttivat.
Tai no Dali enemmänkin siinä seurana eikä juurikaan television orjana, eikä se saanut poppareita.
Paljonkos teidän vauvat katsoo / annatte katsoa televisiota? Onko suosikkiohjelmia? Joko lastenohjelmat uppoaa? Dalin suosikkiohjelmistoa on oikeastaan vaan ohjelmien tunnarit. Ylen uutistunnari kolahtaa ehkä parhaiten ja TV2 jouluinen kanavatunnari oli ihan ykkönen. Sen soidessa Dali alkoi aina laulaa. Harmi ettei sitä enää tuu. Meillä katsellaan myös silloin tällöin, eli tosi harvoin, netistä Teletappeja, Puuha Peteä ja jotain muuta kesyä mitä noi isot sieltä löytää. Alkutunnarit niissäkin ne mielenkiintoisimmat ja loppuklippi meneekin yleensä harakoille. Muuten näitä TV2 lastenohjelmia vähän muun puuhan ohessa.
Haalareita olitte hankkineet. Dalilla nää perintövaatteet, eli saa tyytyä kakkosen vanhaan välikausihaalariin. Sehän ei osaa vielä valittaa, että ihan tyhmä kuosi. Kurikset saa sentään uudet, kun muutenhan tuo olisi ihan toiselta vuosikymmeneltä ellei jopa vuosituhannelta.
Ensiaskelkengistä. Aikoinaan tuli panostettua tosi hyviin ensiaskelkenkiin ja talvikenkiin. Ihme kyllä ovat edelleen hyvässä hapessa ja ainaskin aluksi kokeillaan, jos kelpaisi Dalillekin. Esikoinen aloitti numerosta 21. Kakkonenhan meillä ollut ja edelleen on aika mini eli sen ekat kengät oli kokoa 16. Dalille nää pikkukengät taisi mahtua joskus 3 kk ikäisenä, kun niitä ei todellakaan tarvinnu ja oli hankala edes jalkaan saada. Ne on kyllä tosi söpöt, :heart: mutta muistoksi taitavat hyllylle jäädä. Dali hyppää suoraan noihin isoveikan nahkakenkiin. Kokeilin jo että sopivat. =)
Henna kyseli omaan sänkyyn nukahtamisesta. Sen Dali osaa mainiosti illalla.
Ohjattujen iltapuuhien, tissittelyn ja hammaspesun jälkeen kannan tytön pinnikseen ja samalla laulan unilaulun. Sanon hyvää yötä ja jätän sänkyyn. Sinne nukahtaa itsekseen tosi hyvin. En jää vahtimaan vierelle. Jos ei nukahda, otan vielä hetkeksi seurustelemaan kanssani olkkariin. Puol tuntia, sitten unilaulu ja sänkyy. Toimii aina.
Meillähän ongelma on tuo yöunilta herääminen ja uudestaan nukahtaminen, joka onnistuu lähes aina vain rinta suussa. Nyt huutaa välillä siinäkin. Ihan kuin näkisi pahoja unia.
Unikoulua en oo enää jaksanut ees suunnitella. Eiks vois olla sellainen unikoulutäti, joka tulisi kotiin ja hoitais tän unikoulujutun vähän niin kuin kotisiivouksen. Miehen työnantajahan vois vaikka maksaa tän, kun hyöty menisi kuitenskin sille aika suoraan.
Nyt jääkaapin kimppuun hyökkää tajuttoman väsynyt Asha ja riekku-Dali, jonka ikä on jotain 9kk+viikko