Morjens tyttäret!
Onnittelut kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille ja tsemppiä odottamiseen niille, joilla ultra on vielä edessä päin!
Oon huomannut että kiva vihdoinkin moikkailla hieman pirteämmin kuin joskus kuukausi-pari sitten kun yrjötti niin ettei voinut ajatellakkaan mitään positiivista. Nyt olo on mitä mainioin lukuunottamatta huonolla työpisteellä istumisesta johtuvaa selkäkipua, ajoittaisia supisteluja ja tajutonta väsymystä sekä ajoittain vaivaavaa iskiasta toisessa kankussa. Kyllä huomaa ettei jaksa enää niinkuin pari viikkoa sitten. Onneksi enää 3-4 viikkoa jumppia jäljellä ja sitten jätän ne pois. Mitenhän sitä sitten osaa olla?
Jonkin verran on pesänrakennusvietti ruennut vaivaamaan ja joku aika sitten järjestelin jo vaatehuonetta uuteen uskoon ja lajittelin vaatteet pinoihin "mahtuu" ja "ei mahdu"... Toinen pino sitten laatikkoon ja laatikko vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan. Makuuhuoneen järjestyksen muutin myös siten, että vauvan sänky ja hoitotaso mahtuu yhdelle seinustalle. Nyt kun sais vielä kaikki yhdistyspaperit järjestykseen ja kaiken jonnin joutavan heitettyä pihalle niin ehkäpä me mahduttais kaiken vauvatavaran kanssa asustelemaan.
Eilen oli ihana huomata taas että pomo suhtautuu aika kivasti tähän raskauteen kun kysyi että rupeaako hieronnat tuntumaan jo liian rasittavilta ja että katsotaan mitä pystyt tekemään ja mitä et. Ei oo kyllä niille mikään helppo tilanne miun poisjääminen kun niin montaa hommaa pystyn tekemään ja sijaisen löytäminen tänne on melko hankalaa.
Miten mie aina onnistun kirjoittamaan näin pitkiä viestejä...
Sanni-Maria ja pikkunen 21+5
Onnittelut kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille ja tsemppiä odottamiseen niille, joilla ultra on vielä edessä päin!
Oon huomannut että kiva vihdoinkin moikkailla hieman pirteämmin kuin joskus kuukausi-pari sitten kun yrjötti niin ettei voinut ajatellakkaan mitään positiivista. Nyt olo on mitä mainioin lukuunottamatta huonolla työpisteellä istumisesta johtuvaa selkäkipua, ajoittaisia supisteluja ja tajutonta väsymystä sekä ajoittain vaivaavaa iskiasta toisessa kankussa. Kyllä huomaa ettei jaksa enää niinkuin pari viikkoa sitten. Onneksi enää 3-4 viikkoa jumppia jäljellä ja sitten jätän ne pois. Mitenhän sitä sitten osaa olla?
Jonkin verran on pesänrakennusvietti ruennut vaivaamaan ja joku aika sitten järjestelin jo vaatehuonetta uuteen uskoon ja lajittelin vaatteet pinoihin "mahtuu" ja "ei mahdu"... Toinen pino sitten laatikkoon ja laatikko vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan. Makuuhuoneen järjestyksen muutin myös siten, että vauvan sänky ja hoitotaso mahtuu yhdelle seinustalle. Nyt kun sais vielä kaikki yhdistyspaperit järjestykseen ja kaiken jonnin joutavan heitettyä pihalle niin ehkäpä me mahduttais kaiken vauvatavaran kanssa asustelemaan.
Eilen oli ihana huomata taas että pomo suhtautuu aika kivasti tähän raskauteen kun kysyi että rupeaako hieronnat tuntumaan jo liian rasittavilta ja että katsotaan mitä pystyt tekemään ja mitä et. Ei oo kyllä niille mikään helppo tilanne miun poisjääminen kun niin montaa hommaa pystyn tekemään ja sijaisen löytäminen tänne on melko hankalaa.
Miten mie aina onnistun kirjoittamaan näin pitkiä viestejä...
Sanni-Maria ja pikkunen 21+5