Meille syntyi tämän päivän puolella kello 1.52 ihana tyttövauva 3670 g. Palailen myöhemmin kertomaan synnytyksestä, salissa vierähti huikeat reilu 20 tuntia. Molemmat voidaan kuitenkin hyvin ja vauvan verensokerit on ollut radista huolimatta hyvät. 
Huhtikuun Hurmurit ~Huhtikuussa meidän kuu <3 <3 ~
- Viestiketjun aloittaja Yönenkeli
- Ensimmäinen viesti
eekulle voimia, toivottavasti imetys lähtis nyt kunnolla käyntiin. Noista neuvomisista on niin erilaisia kokemuksia munkin tuttavapiirissä, esimerkiksi yhdelle ystävälle ei sanottu ollenkaan että jossain vaiheessa kannattais yrittää jättää lisämaitoja pois ja sillä lopulta lapsi kieltäytyi tyystin tissistä kun aina sai pullostakin. Mulle taas neuvolassakin sanottiin että vois vähentää pulloa ja nopeesti päästiin sitten pelkkään imetykseen. Ei tollanenkaan tuu välttämättä mieleen kun on esikoinen kyseessä (ja vielä jos ei ystäväpiirissä ole lapsia juurikaan) vaikka tietysti noihin vaikuttaa se lapsen temperamenttikin. Meillä esikoiselle oli tissi muutenkin ykkösjuttu ja toisaalta pullot ja mukitkaan ei oo aiheuttanu ongelmia suuntaan tai toiseen. Mutta tsemppiä nyt imetyksen kanssa, toivottavasti neuvolassa saat enemmän vastauksia kysymyksiin!
(.) Täällä eilen vaan oli noita jomotteluja ja muutamia yksittäisiä pienempiä supistuksia. Illalla nukkumaan mennessäkin tuli pari ja yöllä sit kahden aikaan heräsin pariin kovempaan mutta eipä ne jatkuneet tai muuttuneet säännöllisiksi. Sit nukahdin uudelleen niin ei mennyt pitkään kun esikoinen heräsi, meinasin jo että vai tällänen yö tulossa. Onneksi loppuyö nukuttiin ihan ok mutta kyllä väsyttää, päikkäriaikaa odotellessa... Ihana ilmakin ja täällä vaan funssaillaan, mut jospa sitä uskaltautuis hetkeksi tuohon viereiseen leikkipuistoon kun mies on kotiutunut.
(.) Täällä eilen vaan oli noita jomotteluja ja muutamia yksittäisiä pienempiä supistuksia. Illalla nukkumaan mennessäkin tuli pari ja yöllä sit kahden aikaan heräsin pariin kovempaan mutta eipä ne jatkuneet tai muuttuneet säännöllisiksi. Sit nukahdin uudelleen niin ei mennyt pitkään kun esikoinen heräsi, meinasin jo että vai tällänen yö tulossa. Onneksi loppuyö nukuttiin ihan ok mutta kyllä väsyttää, päikkäriaikaa odotellessa... Ihana ilmakin ja täällä vaan funssaillaan, mut jospa sitä uskaltautuis hetkeksi tuohon viereiseen leikkipuistoon kun mies on kotiutunut.
10.4.2014/tyttö/2634 g/48 cm/39+0/la 17.4.2014
Baby bluesia ja imetysongelmia ilmassa, kirjoitan toisella kertaa enemmän. Terve ihanuus kuitenkin maailmassa! :heart:
Baby bluesia ja imetysongelmia ilmassa, kirjoitan toisella kertaa enemmän. Terve ihanuus kuitenkin maailmassa! :heart:
Onnea ässälle ja äippylille! Kylläpä uusia vauvoja tulee vauhdills lisää.
(.) Neuvolan terveydenhoitaja teki äsken kotikäynnin ja olo on tällä hetkellä melko huojentunut. Katsottiin yhdessä imetystä läpi ja hänen mielestään imetys sujuu ihan hyvin ja stressi on turhaa. Vauva on saanut 100 g painoa lisää sairaalasta lähdön jälkeen, joten ruokaa tuo ainakin saa tarpeeksi. Totesi, että korviketta voi ihan hyvin antaa imetyksen päälle, jos vauva on kovin itkuinen ja niillä määrillä, mitä korviketta tällä hetkellä menee, päästään siitä todennäköisesti eroon muutamassa viikossa. Nyt vaan pitää tihentää imetystä päivisin, jotta yöt olisi rauhallisempia. Sain lisäksi kiellon lukea netin imetyssivustoja, koska ne kasvattaa ahdistusta entisestään
(.) Neuvolan terveydenhoitaja teki äsken kotikäynnin ja olo on tällä hetkellä melko huojentunut. Katsottiin yhdessä imetystä läpi ja hänen mielestään imetys sujuu ihan hyvin ja stressi on turhaa. Vauva on saanut 100 g painoa lisää sairaalasta lähdön jälkeen, joten ruokaa tuo ainakin saa tarpeeksi. Totesi, että korviketta voi ihan hyvin antaa imetyksen päälle, jos vauva on kovin itkuinen ja niillä määrillä, mitä korviketta tällä hetkellä menee, päästään siitä todennäköisesti eroon muutamassa viikossa. Nyt vaan pitää tihentää imetystä päivisin, jotta yöt olisi rauhallisempia. Sain lisäksi kiellon lukea netin imetyssivustoja, koska ne kasvattaa ahdistusta entisestään
Onnea Ässä ja Äippyli!!
(.) Se olis laskettuaika tänään, vaan neiti täyttää jo perjantaina 2viikkoa!
Perjantaina kävi neuvolatäti kotikäynnillä ja kaikki hyvin. Painoa oli tullut kotiutuksen jälkeen 305g, eli syntymäpaino on ohitettu jo reippaasti. Täysimetyksellä mennään ja maidontuottokin alkaa jo tasaantua alun ylitarjonnan jälkeen. Vielä kun saatais pikkuneiti nukkumaan yöt ja valvomaan päivät, eikä toisin päin, niin kerrassaan hyvin menis. |O
(.) Se olis laskettuaika tänään, vaan neiti täyttää jo perjantaina 2viikkoa!
Perjantaina kävi neuvolatäti kotikäynnillä ja kaikki hyvin. Painoa oli tullut kotiutuksen jälkeen 305g, eli syntymäpaino on ohitettu jo reippaasti. Täysimetyksellä mennään ja maidontuottokin alkaa jo tasaantua alun ylitarjonnan jälkeen. Vielä kun saatais pikkuneiti nukkumaan yöt ja valvomaan päivät, eikä toisin päin, niin kerrassaan hyvin menis. |O
Tänne syntyi 13.4. klo 10.33 ihana poikavauva mitoin 3805g ja 51cm <3 Rv oli 41+2.
Käynnistyi itsekseen edellisenä päivänä suppareilla joita tuli ensiksi epäsäännöllisinä ja siedettävän kivuliaina, yötä kohti alkoi säännöllistymään ja kipeytymään. Sairaalaan ollaan kirjauduttu klo 3.15, aluksi käyrillä vähän alle tunti, jonka jälkeen sisätutkimuksessa sormelle auki ja valtaisa pettymys. Siitä lepohuoneeseen ja kipupiikki kankkuun mistä ei mitään apua, tunnissa avautuminen 5cm:iin ja aivan hirveet kivut. Siitä sit saliin jossa epiduraali (salaa olin toivonut että selviäisin ilman epiä muttei mitään saumaa, tuskat olivat helvetilliset). Siitä sitten epin avulla avautuminen n. 4 tunnissa auki, ponnitus kyljellään ja ponnistusvaihe oli mielestäni helppo, kun vauva painoi jo niin alas että teki mielikin ponnistaa, ja epi vaikutti vielä ihan vähän niin että tunsin paineen ja supparit, mutta pahin terä kivulta oli vielä poissa. Poika syntyi oikein virkeänä ja itselle ei tullut kuin pari naarmua alakertaan. Kaiken kaikkiaan älyttömän hyvä mieli jäi synnytyksestä, varsinkin kun vertaa ekaan traumaattiseen synnytykseen, nyt kaikki meni niin paljon helpommin ja nopeammin
Käynnistyi itsekseen edellisenä päivänä suppareilla joita tuli ensiksi epäsäännöllisinä ja siedettävän kivuliaina, yötä kohti alkoi säännöllistymään ja kipeytymään. Sairaalaan ollaan kirjauduttu klo 3.15, aluksi käyrillä vähän alle tunti, jonka jälkeen sisätutkimuksessa sormelle auki ja valtaisa pettymys. Siitä lepohuoneeseen ja kipupiikki kankkuun mistä ei mitään apua, tunnissa avautuminen 5cm:iin ja aivan hirveet kivut. Siitä sit saliin jossa epiduraali (salaa olin toivonut että selviäisin ilman epiä muttei mitään saumaa, tuskat olivat helvetilliset). Siitä sitten epin avulla avautuminen n. 4 tunnissa auki, ponnitus kyljellään ja ponnistusvaihe oli mielestäni helppo, kun vauva painoi jo niin alas että teki mielikin ponnistaa, ja epi vaikutti vielä ihan vähän niin että tunsin paineen ja supparit, mutta pahin terä kivulta oli vielä poissa. Poika syntyi oikein virkeänä ja itselle ei tullut kuin pari naarmua alakertaan. Kaiken kaikkiaan älyttömän hyvä mieli jäi synnytyksestä, varsinkin kun vertaa ekaan traumaattiseen synnytykseen, nyt kaikki meni niin paljon helpommin ja nopeammin
Viimeksi muokattu:
Onnea Eireann pojasta! :flower: Hienoa että synnytys meni noin hyvin
Itse olen jo ihan luvattoman kärsimätön, muutama yksittäinen, laimeahko supistus tänäänkin saldona :attn: Toissailtaisen jälkeen sitä on vaan alkanut odottamaan että jotain tapahtuisi kun hetken jo ehti ajatella että nytkö... Tosi vaikea päästä taas siihen mielentilaan että voi mennä vielä viikkoja...
Itse olen jo ihan luvattoman kärsimätön, muutama yksittäinen, laimeahko supistus tänäänkin saldona :attn: Toissailtaisen jälkeen sitä on vaan alkanut odottamaan että jotain tapahtuisi kun hetken jo ehti ajatella että nytkö... Tosi vaikea päästä taas siihen mielentilaan että voi mennä vielä viikkoja...
Onnittelut nyytin saaneille.
Muutaman kerran oon yrittänyt tänne päivitellä meidän kuulumiset kännykällä, mutta hävinneet sit jonnekin bittiavaruuteen.
Meille siis syntyi pieni tyttö 11.4 klo 00:05. Painoa 2820 ja pituus 48 cm. Kohta hän on jo viikon ikäinen, nopeasti ne päivät mennee.
Synnytys käynnistettiin keskiviikkona niukan lapsivesimäärän vuoksi ja torstai-iltana kuuden aikoihin rupesi tulemaan suht kivuliaita supistuksia. Yhdeksän aikaan sain luvan siirtyä saliin, kun kivut rupesivat olemaan sietämättömät. Epiduraali ei kerinnyt, sen verran nopeesti eteni synnytys joten ilokaasun ja paikallispuudutteen voimin piti selvitä. Kyllä sitä vaan kummasti kivut unohtuivat kun pienen sai syliin <3
Muutaman kerran oon yrittänyt tänne päivitellä meidän kuulumiset kännykällä, mutta hävinneet sit jonnekin bittiavaruuteen.
Meille siis syntyi pieni tyttö 11.4 klo 00:05. Painoa 2820 ja pituus 48 cm. Kohta hän on jo viikon ikäinen, nopeasti ne päivät mennee.
Synnytys käynnistettiin keskiviikkona niukan lapsivesimäärän vuoksi ja torstai-iltana kuuden aikoihin rupesi tulemaan suht kivuliaita supistuksia. Yhdeksän aikaan sain luvan siirtyä saliin, kun kivut rupesivat olemaan sietämättömät. Epiduraali ei kerinnyt, sen verran nopeesti eteni synnytys joten ilokaasun ja paikallispuudutteen voimin piti selvitä. Kyllä sitä vaan kummasti kivut unohtuivat kun pienen sai syliin <3
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille vauvoille ja tuoreille vanhemmille tasapuolisesti! Vauvasia onkin alkanut putkahtelemaan maailmaan mukavan tasaiseen tahtiin. Synnytyskertomuksia on kiva lueskella ja samoin siitä miten se arki on uuden tulokkaan kanssa lähtenyt kulkemaan. Kiitos kovasti, kun jaksatte kirjoitella niitä :heart:
Yönenkelin mini on tavattoman söpö!
Ässä ja muut radi:n kärsineet; seurataanko vauvaa kuinka tarkasti synnytyssairaalassa? Siis otetaanko siltä useinkin verikokeita tms.? Muistan hämärästi että diabeteshoitaja jotain puheli vauvan sokereiden seuraamisesta synnytyksen jälkeen, mutta en enää muista mitä ja miten
Tiistaina neuvolassa hoitaja huomasi että vauva on kiinnittynyt! Mitään kovinkaan poikkeavaa se ei ole omissa oloissa aiheuttanut paitsi ettei vessassa tarvitse ravata enää niin usein. Vatsa ei ole silminnähden laskeutunut mutta sen kasvu on hidastunut. Äsken vessakäynnillä (ällövaroitus!) huomasin että limatulppa on alkanut varmaankin irrota. Toivottavasti pian alkaisi tapahtua jotain. Yhtään supistusta ei vieläkään ole tullut mutta pientä jomotusta alavatsassa sentäs. Pääsiäinen olisi ihan kiva aika synnyttää kun ei silloin ole mitään tekemistä kun kaikki puljut on kiinni ja kaverit reissussa
Seuraava neuvola 23.4, johon toivottavasti ei tarvitsisi enää mennä
Terkuin Hildur 39+3
Yönenkelin mini on tavattoman söpö!
Ässä ja muut radi:n kärsineet; seurataanko vauvaa kuinka tarkasti synnytyssairaalassa? Siis otetaanko siltä useinkin verikokeita tms.? Muistan hämärästi että diabeteshoitaja jotain puheli vauvan sokereiden seuraamisesta synnytyksen jälkeen, mutta en enää muista mitä ja miten
Tiistaina neuvolassa hoitaja huomasi että vauva on kiinnittynyt! Mitään kovinkaan poikkeavaa se ei ole omissa oloissa aiheuttanut paitsi ettei vessassa tarvitse ravata enää niin usein. Vatsa ei ole silminnähden laskeutunut mutta sen kasvu on hidastunut. Äsken vessakäynnillä (ällövaroitus!) huomasin että limatulppa on alkanut varmaankin irrota. Toivottavasti pian alkaisi tapahtua jotain. Yhtään supistusta ei vieläkään ole tullut mutta pientä jomotusta alavatsassa sentäs. Pääsiäinen olisi ihan kiva aika synnyttää kun ei silloin ole mitään tekemistä kun kaikki puljut on kiinni ja kaverit reissussa
Seuraava neuvola 23.4, johon toivottavasti ei tarvitsisi enää mennä
Terkuin Hildur 39+3
Onnittelut kaikille vauvan saaneille!
Mielenkiintoista lueskella synnytyskuvauksia, vaikka itellä on näillä näkymin edessä toisenlainen tapahtuma. Onko täällä muuten ketään muuta, jolla on suunniteltu sektio edessä?
Mulla on tosiaan sektioaika 23.4., kun perätilan vuoksi ei riittänyt rohkeus alatiesynnytykseen. Vauvakin kun lähestyy vinhaa vauhtia neljää kiloo, jollon alakautta ei ees annettaskaan synnyttää. Mies tosin kysyi eilen, että mitäs jos toteavatkin sairaalaan mennessä, että baby on kääntynyt. Sitä just yks päivä mietin, ja kun on ehtiny muutaman viikon asennoitua sektioon, voishan sitä olla hetken aika ihmeissään. Mutta ainakin toistaseks kovin tomerasti tuossa näyttääpi istuvan, kun pää tuntuu rinnan alapuolella.
Viime päivinä supistuksia ollu vähemmän, ainoostaan yöaikaan jonkun verran valvottavat, mutta hyvin epäsäännöllisesti. Kävelylenkit on pitäny jättää väliin, ku niistä ei tuu oikeen enää mitään. Mutta eipähän enää montaa päivää oo sairaalaan menoon. Pääsiäisen jälkeen sitten tapahtuu
Mielenkiintoista lueskella synnytyskuvauksia, vaikka itellä on näillä näkymin edessä toisenlainen tapahtuma. Onko täällä muuten ketään muuta, jolla on suunniteltu sektio edessä?
Mulla on tosiaan sektioaika 23.4., kun perätilan vuoksi ei riittänyt rohkeus alatiesynnytykseen. Vauvakin kun lähestyy vinhaa vauhtia neljää kiloo, jollon alakautta ei ees annettaskaan synnyttää. Mies tosin kysyi eilen, että mitäs jos toteavatkin sairaalaan mennessä, että baby on kääntynyt. Sitä just yks päivä mietin, ja kun on ehtiny muutaman viikon asennoitua sektioon, voishan sitä olla hetken aika ihmeissään. Mutta ainakin toistaseks kovin tomerasti tuossa näyttääpi istuvan, kun pää tuntuu rinnan alapuolella.
Viime päivinä supistuksia ollu vähemmän, ainoostaan yöaikaan jonkun verran valvottavat, mutta hyvin epäsäännöllisesti. Kävelylenkit on pitäny jättää väliin, ku niistä ei tuu oikeen enää mitään. Mutta eipähän enää montaa päivää oo sairaalaan menoon. Pääsiäisen jälkeen sitten tapahtuu
Onnea tiitii88 :flower:
Hildur en tiedä mikä se käytäntö on radin kanssa mutta meiän esikoisella seurattiin sokereita sen pienipainoisuuden takia, muistaakseni pari kertaa päivässä nipsastiin kantapäähän pienellä piikillä (niinku neuvolassakin otetaan sormesta hemoglobiini) ja otettiin tippa verta siitä. Nopee ja pikkujuttu vaikka tietty aiheutti aina pienet itkut.
Mäkin voisin mielellään synnyttää pääsiäisenä, vaikka lähipiiri ei ole kyllä ihan yhtä hätäinen Onneksi flunssakin alkaa olla jo selätetty, eikä ollut kauhean paha tauti. Tänään taas tuli pari tuntia hyvin laimeita supistuksia, en jaksanut taaskaan välejä mittailla mutta varmaan reilu 10min epäsäännöllisesti. Useempia kuitenki aina tunnin sisällä kun makoilin sohvalla. Sitten kun aloin pesee lattioita niin siihenhän ne sit loppu. Nyt kun oon istuskellu ruokapöydässä ja koneella niin on taas muutama laimee yksittäinen tullut tosi pitkällä välillä. Eli jos heittäydyn tuohon sohvalle niin voimistuu?
Hildur en tiedä mikä se käytäntö on radin kanssa mutta meiän esikoisella seurattiin sokereita sen pienipainoisuuden takia, muistaakseni pari kertaa päivässä nipsastiin kantapäähän pienellä piikillä (niinku neuvolassakin otetaan sormesta hemoglobiini) ja otettiin tippa verta siitä. Nopee ja pikkujuttu vaikka tietty aiheutti aina pienet itkut.
Mäkin voisin mielellään synnyttää pääsiäisenä, vaikka lähipiiri ei ole kyllä ihan yhtä hätäinen
Onneksi flunssakin alkaa olla jo selätetty, eikä ollut kauhean paha tauti. Tänään taas tuli pari tuntia hyvin laimeita supistuksia, en jaksanut taaskaan välejä mittailla mutta varmaan reilu 10min epäsäännöllisesti. Useempia kuitenki aina tunnin sisällä kun makoilin sohvalla. Sitten kun aloin pesee lattioita niin siihenhän ne sit loppu. Nyt kun oon istuskellu ruokapöydässä ja koneella niin on taas muutama laimee yksittäinen tullut tosi pitkällä välillä. Eli jos heittäydyn tuohon sohvalle niin voimistuu? Tässä vihdoin oma synnytyskertomus.
Viime viikon maanantaina oli kontrolliaika äitiyspolille korkeiden verenpaineiden vuoksi. Samaisena aamuna alkoi vähäinen verinen vuoto, mutta mitään muuta synnytystä ennakoivia merkkejä ei ollut. Olin varautunut jäämään sairaalaan, mutta silti pienoinen paniikki iski, kun lääkäri ilmoitti, että menen suoraan verikokeiden kautta osastolle käynnistykseen. Kohdunkaula oli tuossa vaihessa vasta sentin auki. Päivän aikana sain kaksi Cytotecia, jotka aiheuttivat jonkin verran supistuksia, mutta mitään muuta merkittävää ei tapahtunut ja päivä meni käyrillä. Yötä vasten vauvan sykkeet nousivat huolestuttavan korkealle, joten minut siirrettiin synnytysosastolle tarkkailuun. Yön aikana supistukset kipeytyivät ja vauvan vointi tasottui, mutta aamulla kohdunsuu ei ollut edelleenkään kuin muutaman sentin auki. Tiistaina asennettiin pallongi, mutta siitäkään ei ollut merkittävää apua. Pallongin putoamisen jälkeen päätettiin kuitenkin puhkasta kalvot, joten siirryin takaisin synnärille. Supistuksia tuli tiistain aikana enenevästi ja ne kipeytyivät, mutta edelleen kohdunkaula ei auennut kunnolla. Tiistai ilta meni jo kivuliaissa supistukissa ja Tens-laitetta tuli käytettyä ahkerasti. Kokeilin ilokaasuakin, mutta siitä tuli lähinnä tokkurainen olo, mutta kipuun siitä ei ollut apua. Onneksi osastolla oli akupunktiota osaava kätilö vuorossa ja sain kipua lievittävää ja kohdun kaulaa avaavaa neuloitusta. Puolen yön maissa päädyttiin aloittamaan oksitosiinitiputus ja anestesialääkäri kutsuttiin paikalle epuduraalin laittoa varten. Hyvin pieni määrä oksitosiinia sai aikaan melkoisen reaktion aikaan ja n. 10 min tipan laiton jälkeen kohdunsuu oli kokonaan auki ja teki mieli ponnistaa. Epiduraali jäi siis laittamatta ja ainoana kivunlievityksenä oli akupunktioneulat. Itse synnytys oli lopulta melko nopeasti ohi ja vaikka kivunlievityksen puute kauhistutti, ei sitä enää pitkään synnytyksen jälkeen muistanut. En ollut miettinyt synnytystä etukäteen paljoakaan, mutta ilmeisesti tein jotain oikein, sillä kätilö on kirjoittanut synnytyskertomukseen, että upea ponnistaja
Vauvan vointi oli synnytyksen jälkeen hyvä, mutta seuraavana yönä hengitys muuttui tiheäksi ja vauva oli tärisevä, joten lääkäri päätti siirtää vauvan teholle tarkkailuun ja aloittaa antibiootit tulehdusepäilyn vuoksi. Antibioottien annon vuoksi oltiin osastolla vähän pidempään, mutta mitään isompaa hätää ei vauvalla onneksi ollut. Teholla tosin vauvalle aloitettiin lisäruoka, joten sen jälkeen olen taistellut oman maidontulon ja pulloruokinnasta irti pääsemisen kanssa.
Viime viikon maanantaina oli kontrolliaika äitiyspolille korkeiden verenpaineiden vuoksi. Samaisena aamuna alkoi vähäinen verinen vuoto, mutta mitään muuta synnytystä ennakoivia merkkejä ei ollut. Olin varautunut jäämään sairaalaan, mutta silti pienoinen paniikki iski, kun lääkäri ilmoitti, että menen suoraan verikokeiden kautta osastolle käynnistykseen. Kohdunkaula oli tuossa vaihessa vasta sentin auki. Päivän aikana sain kaksi Cytotecia, jotka aiheuttivat jonkin verran supistuksia, mutta mitään muuta merkittävää ei tapahtunut ja päivä meni käyrillä. Yötä vasten vauvan sykkeet nousivat huolestuttavan korkealle, joten minut siirrettiin synnytysosastolle tarkkailuun. Yön aikana supistukset kipeytyivät ja vauvan vointi tasottui, mutta aamulla kohdunsuu ei ollut edelleenkään kuin muutaman sentin auki. Tiistaina asennettiin pallongi, mutta siitäkään ei ollut merkittävää apua. Pallongin putoamisen jälkeen päätettiin kuitenkin puhkasta kalvot, joten siirryin takaisin synnärille. Supistuksia tuli tiistain aikana enenevästi ja ne kipeytyivät, mutta edelleen kohdunkaula ei auennut kunnolla. Tiistai ilta meni jo kivuliaissa supistukissa ja Tens-laitetta tuli käytettyä ahkerasti. Kokeilin ilokaasuakin, mutta siitä tuli lähinnä tokkurainen olo, mutta kipuun siitä ei ollut apua. Onneksi osastolla oli akupunktiota osaava kätilö vuorossa ja sain kipua lievittävää ja kohdun kaulaa avaavaa neuloitusta. Puolen yön maissa päädyttiin aloittamaan oksitosiinitiputus ja anestesialääkäri kutsuttiin paikalle epuduraalin laittoa varten. Hyvin pieni määrä oksitosiinia sai aikaan melkoisen reaktion aikaan ja n. 10 min tipan laiton jälkeen kohdunsuu oli kokonaan auki ja teki mieli ponnistaa. Epiduraali jäi siis laittamatta ja ainoana kivunlievityksenä oli akupunktioneulat. Itse synnytys oli lopulta melko nopeasti ohi ja vaikka kivunlievityksen puute kauhistutti, ei sitä enää pitkään synnytyksen jälkeen muistanut. En ollut miettinyt synnytystä etukäteen paljoakaan, mutta ilmeisesti tein jotain oikein, sillä kätilö on kirjoittanut synnytyskertomukseen, että upea ponnistaja
Vauvan vointi oli synnytyksen jälkeen hyvä, mutta seuraavana yönä hengitys muuttui tiheäksi ja vauva oli tärisevä, joten lääkäri päätti siirtää vauvan teholle tarkkailuun ja aloittaa antibiootit tulehdusepäilyn vuoksi. Antibioottien annon vuoksi oltiin osastolla vähän pidempään, mutta mitään isompaa hätää ei vauvalla onneksi ollut. Teholla tosin vauvalle aloitettiin lisäruoka, joten sen jälkeen olen taistellut oman maidontulon ja pulloruokinnasta irti pääsemisen kanssa.
Hildur: Kyssillä vauvan ensimmäisen vuorokauden aikana mitataan sokeri pistämällä kantapäästä 3 tunnin välein, tuloksen pitää olla muistaakseni yli 2,8. Jos kaikki arvot on hyviä, niin vauvaa pistellään enää 1,5 ja 2 vuorokauden ikäisenä. Meillä enää yksi mittauskerta jäljellä ja kaikki arvot tähän asti ok!
Osastolla kaikki toistaiseksi hyvin, imetys sujuu eikä viitteitä keltaisuudesta. Vielä kun osaisi nukkua vieraassa paikassa...
Osastolla kaikki toistaiseksi hyvin, imetys sujuu eikä viitteitä keltaisuudesta.
Vielä kun osaisi nukkua vieraassa paikassa...Ihanaa, nyt alkoi tässäkin ketjussa vauvoja putkahdella melkein joka toisessa viestissä :heart: Onnea kaikille vauvoja saaneille, nauttikaa vauva-ajasta :flower:
Meidän poika oli teholla juuri noiden sokeriarvojen takia. Synnytyssalissa todettiin pojassa pientä tärinää ja hänen sokeriarvoiksi mitattiin 1,8, kun sen pitäisi juuri syntyneellä olla vähintään 2,8 ja myöhemmin vähintään 3,0. Meidän pojalla nuo sokerit alkoivat olla yli 3:n vasta sitten, kun verensokereiden paastoarvoja oli teholla seurattu 3 päivää 3 tunnin välein juurikin kantapäästä mittaamalla. Poika oli 4 päivää sokeritiputuksessa, jota vähennettiin koko ajan sokeriarvojen kohentuessa. Ja mulla ei siis ollut mitään raskausajan diabetesta, kuten ei ilmeisesti ole suurimmalla osalla lastenteholle verensokereiden takia joutuvien lasten äideillä...
Tuo rintapumppu ei kyllä ollut turha ostos! Teholla olleiden lasten kanssa on kuulemma usein imetysongelmia, mutta poika oppi heti ensi-imetyksellä oikean imuotteen ja mulla tuota maitoa tulee ihan liikaakin... Poika oli jo viikon ikäisenä n. 150g syntymäpainoaan painavampi, nyt oli neuvolantädin kotikäynnillä mitatun painon mukaan nostanut painoaan n. 30g/pv. Rintamaitoa tuo saa aina kun haluaa, mutta silti pitää vielä joka päivä erikseen lypsää 2-3 desiä ylimääräistä, välillä jopa keskellä yötä, että saa paineen rinnoissa helpottamaan Ihan hullua. Toivottavasti tää tasoittuu hiljalleen, en nimittäin tiedä mitä teen, jos tissit on koko ajan täynnä - saati sitten tuon ylimääräisen maidon kanssa.
Meidän poika oli teholla juuri noiden sokeriarvojen takia. Synnytyssalissa todettiin pojassa pientä tärinää ja hänen sokeriarvoiksi mitattiin 1,8, kun sen pitäisi juuri syntyneellä olla vähintään 2,8 ja myöhemmin vähintään 3,0. Meidän pojalla nuo sokerit alkoivat olla yli 3:n vasta sitten, kun verensokereiden paastoarvoja oli teholla seurattu 3 päivää 3 tunnin välein juurikin kantapäästä mittaamalla. Poika oli 4 päivää sokeritiputuksessa, jota vähennettiin koko ajan sokeriarvojen kohentuessa. Ja mulla ei siis ollut mitään raskausajan diabetesta, kuten ei ilmeisesti ole suurimmalla osalla lastenteholle verensokereiden takia joutuvien lasten äideillä...
Tuo rintapumppu ei kyllä ollut turha ostos! Teholla olleiden lasten kanssa on kuulemma usein imetysongelmia, mutta poika oppi heti ensi-imetyksellä oikean imuotteen ja mulla tuota maitoa tulee ihan liikaakin... Poika oli jo viikon ikäisenä n. 150g syntymäpainoaan painavampi, nyt oli neuvolantädin kotikäynnillä mitatun painon mukaan nostanut painoaan n. 30g/pv. Rintamaitoa tuo saa aina kun haluaa, mutta silti pitää vielä joka päivä erikseen lypsää 2-3 desiä ylimääräistä, välillä jopa keskellä yötä, että saa paineen rinnoissa helpottamaan
Ihan hullua. Toivottavasti tää tasoittuu hiljalleen, en nimittäin tiedä mitä teen, jos tissit on koko ajan täynnä - saati sitten tuon ylimääräisen maidon kanssa.Millaisia ohjeita teille on annettu sairaalasta, koska sinne kuuluisi lähteä? Mua ihmetyttää oman sairaalan ohje siitä, että sairaalaan voi tulla sitten kun säännöllisiä ja kipeitä supistuksia on tullut kaksi tuntia 5min välein. Eikö tuo ole aika pitkään kotona odottelua?
Uusi huolenaiheeni onkin, että ehtiiköhän sairaalaan ajoissa (meiltä ajaa 45min)
Uusi huolenaiheeni onkin, että ehtiiköhän sairaalaan ajoissa (meiltä ajaa 45min)
Mirenna varmaankin siksi tuo ohjeistus kun oletus että ensi synnyttäjillä kestää synnytys jonkun aikaa itselläni eka synnytys säännöllisistä supistuksista n. 7h alkoi vesien menolla, kesto veden menosta n. 12h , kakkonen alko supistuksilla kesto vajaa 7h, ja tämä kolmas alkoi vesien menolla kesto supistuksista n 5h vesien menosta n 13h ... ja synnärille kun soittelee monesti sanotaan että kotona voi olla niin kauan kun pystyy sitten kun ei pärjää kipujen kanssa niin synnärille. meiltä ajaa kanssa sairaalaan n. 45 min. Nyt tällä ketaa lähdettiin yöllä kun ajateltiin että kolmas melkein kolme viikkoa etuajassa niin voi tulla nopsaankin mutta kätilö tokaisi vain että miksi tulitte yöllä... kello taisi olla jonkun 4-5 aamulla.
Onnea kaikille vauvautuneille :heart:
Onnea kaikille vauvautuneille :heart:
Mirenna: mä oon joka kerta mennyt vaan synnyttämään, eli silloin kun kivut olleet sellaiset, ettei halua enään kotona olla. Ja aina olen päässyt synnärille "sisään". Eli Yönenkelin kanssa samaa mieltä, että kun ei kipujen kanssa enään pärjää kotona niin sitten synnärille
Kummasti sitä synnytystä jaksaakin odottaa taas, kun esikoinen on saanut jostain vatsataudin Eipä mielellään lähtis synnyttämään nyt kun toinen on tuossa kunnossa. Pelottaa vaan jos ollaan miehenkin kanssa kohta samassa jamassa. Mutta onneksi sairastellaan nyt sitten pois alta, pahempi olis ollut jos olis ollut vielä vastasyntynytkin tässä. Nyt vaan jalat ristissä hetken aikaa! Tänään onkin ollut aika hiljaista, pientä jomottelua vaan.
Eipä mielellään lähtis synnyttämään nyt kun toinen on tuossa kunnossa. Pelottaa vaan jos ollaan miehenkin kanssa kohta samassa jamassa. Mutta onneksi sairastellaan nyt sitten pois alta, pahempi olis ollut jos olis ollut vielä vastasyntynytkin tässä. Nyt vaan jalat ristissä hetken aikaa! Tänään onkin ollut aika hiljaista, pientä jomottelua vaan.Onnea kaikille vauvautuneille! :flower:
Lyhyesti omaa synnytyskertomusta:
Käynnistysaika oli varattu ma 17.4. Palmusunnuntaina normi puuhastelujen lomassa alkoi tuntua taas supistuksia, en kuitenkaan ensin välittänyt niistä, koska harkkasuppareita oli tullut jo pari viikkoa. Yhtäkkiä huomasin, että nämähän alkavat jo ihan oikeasti tuntua oikeilta supistuksilta (säteili reisiin ja selkään vatsasta) ja muutaman kipeämmän supistuksen jälkeen alkoi tihuttaa lapsivettä. Laitoin siteen ja seurasin tilannetta, ja totesin että sitä se on, väri oli heikosti vaaleanpunainen ja vettä tuli koko ajan pikku hiljaa. Supistukset muuttuivat säännöllisiksi, n. 10 min välein tuli. Siinä vaiheessa päätettiin toimia, koska synnärille on matkaa puoli tuntia ja lapset piti saada hoitoon ennnen sitä.
Olimme synnärillä n. 16:30, käyrillä vartti ja sitten saliin. Salissa pärjäsin alkuun panadolilla ja lämpöpusseilla jotka laitoin selän puolelle ja istuin kiikkutuolissa. Limpparia join ja lueskelin lehtiä. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin kokeilla ilokaasua, ja se auttoikin kun tehoa laitettiin vähän lisää. Kun paikat olivat auki 5 cm pyysin epiduraalin. Siinä vaiheessa jokainen minuutti alkoi olla tuskaa, ja etenkin reisissä kipu oli sietämätöntä, reidet vapisi kipujen takia holtittomasti. Epiduraalin jälkeen helpotti huomattavasti, ja sen jälkeisestä 2 tunnista ei ole mitään muistikuvia. Kymmenen aikaan alkoi tuntua voimakasta painetta alapäässä. Pyysin kätilöä katsomaan mitä siellä tapahtuu ja hän sanoikin, että sitä saa alkaa ponnistamaan heti kun tuntuu siltä. Eli paikat oli auki. Yritin ensin vähän aikaa polvillaan, sitten kyljellään ja lopulta puoli-istuvassa asennossa. Uskon että kaikista asennoista oli apua, mutta loppu-urakka oli helpoin hoitaa perinteisessä asennossa. Supistukset meinasivat hävitä joten lisättiin oksitosiinitippa, joka laittoin vauhtia ponnistussupistuksiin. 22.17 syntyi maailman suloisin poika! Kivut unohtuivat ja tikkejä ei tarvittu. Kohdun painelu tuntui inhottavalta, mutta onneksi huolellisesti sen painelevat, ettei tule kohtutulehduksia tms. Sairaalasta pääsimme vauvan ollessa 36h tuntia vanha, eli kaksi yötä nukuimme osastolla. Henkilökunta oli erittäin osaavaa ja huomaavaista ja hyvä mieli jäi
Tsemppiä vielä kaikille loppumetreille!
Nanija ja jäbä 6 vrk
Lyhyesti omaa synnytyskertomusta:
Käynnistysaika oli varattu ma 17.4. Palmusunnuntaina normi puuhastelujen lomassa alkoi tuntua taas supistuksia, en kuitenkaan ensin välittänyt niistä, koska harkkasuppareita oli tullut jo pari viikkoa. Yhtäkkiä huomasin, että nämähän alkavat jo ihan oikeasti tuntua oikeilta supistuksilta (säteili reisiin ja selkään vatsasta) ja muutaman kipeämmän supistuksen jälkeen alkoi tihuttaa lapsivettä. Laitoin siteen ja seurasin tilannetta, ja totesin että sitä se on, väri oli heikosti vaaleanpunainen ja vettä tuli koko ajan pikku hiljaa. Supistukset muuttuivat säännöllisiksi, n. 10 min välein tuli. Siinä vaiheessa päätettiin toimia, koska synnärille on matkaa puoli tuntia ja lapset piti saada hoitoon ennnen sitä.
Olimme synnärillä n. 16:30, käyrillä vartti ja sitten saliin. Salissa pärjäsin alkuun panadolilla ja lämpöpusseilla jotka laitoin selän puolelle ja istuin kiikkutuolissa. Limpparia join ja lueskelin lehtiä. Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin kokeilla ilokaasua, ja se auttoikin kun tehoa laitettiin vähän lisää. Kun paikat olivat auki 5 cm pyysin epiduraalin. Siinä vaiheessa jokainen minuutti alkoi olla tuskaa, ja etenkin reisissä kipu oli sietämätöntä, reidet vapisi kipujen takia holtittomasti. Epiduraalin jälkeen helpotti huomattavasti, ja sen jälkeisestä 2 tunnista ei ole mitään muistikuvia. Kymmenen aikaan alkoi tuntua voimakasta painetta alapäässä. Pyysin kätilöä katsomaan mitä siellä tapahtuu ja hän sanoikin, että sitä saa alkaa ponnistamaan heti kun tuntuu siltä. Eli paikat oli auki. Yritin ensin vähän aikaa polvillaan, sitten kyljellään ja lopulta puoli-istuvassa asennossa. Uskon että kaikista asennoista oli apua, mutta loppu-urakka oli helpoin hoitaa perinteisessä asennossa. Supistukset meinasivat hävitä joten lisättiin oksitosiinitippa, joka laittoin vauhtia ponnistussupistuksiin. 22.17 syntyi maailman suloisin poika! Kivut unohtuivat ja tikkejä ei tarvittu. Kohdun painelu tuntui inhottavalta, mutta onneksi huolellisesti sen painelevat, ettei tule kohtutulehduksia tms. Sairaalasta pääsimme vauvan ollessa 36h tuntia vanha, eli kaksi yötä nukuimme osastolla. Henkilökunta oli erittäin osaavaa ja huomaavaista ja hyvä mieli jäi
Tsemppiä vielä kaikille loppumetreille!
Nanija ja jäbä 6 vrk
Yöllä taas heräilin pariin kipeämpään supistukseen, aamulla vielä supisteli mutta laimeasti. Huvikseen katoin sitten kellosta niitä välejä vaikka tiesin ettei ole synnytyssupistuksia, ja välit oli jotain 5-8min kuitenkin - olisin arvannut jotain reilu 10min. Mutta oli tosiaan niin laimeita että en huolestunut ja loppuikin siinä 10 jälkeen kun pääsin taas päikkäreille. Päivän mittaan pari yksittäistä laimeaa tullut kanssa. Onpas ärsyttävää :stick: jospa sitä ensviikolla pääsis synnyttämään?