Huhtikuun Hurmurit ~Huhtikuussa meidän kuu <3 <3 ~

Onnittelut ralliruudulle! :)

Itselläni olikin eilinen sitten väärä hälytys! Supistukset (2-3min. välein) lopahtivat sitten 7 tunnin jälkeen, ja kyllä harmitti! Nyt olen jo päässyt mielipahan yli, mutta kyllä otti yöllä päähän. Menin aamulla kasilta neuvolaan alle neljän tunnin unilla ja juttelu terkan kanssa teki ihan hyvää. Enää ei harmita ja nyt toivotaan synnytystä viikonlopulle :)

LiLeHe ja veikka 39+0
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Moikkamoi ja Onnea kaikille vauvansa jo saaneille!! :heart::flower:

Vaikea kuvitella että meilläkin nyytti tuhisee sylissä viimeistään 3vko päästä, sektio ajan sain jo. Eilen tosiaan kävin synnytystapa arviossa ja samalla sain ohjeet ja "valmistelut" leikkausta varten. Mukava lääkäri ultrasi pitkään ja siellä tuntui neidillä kaikki olevan hyvin :heart: 2,9kg oli painoarvio, sanoi että muutaman sataa grammaa ehtii tässä 3vkossa vielä kasvaa, en kyllä mitenkään usko että meille tulis max 3,5kg vauva! :D edelliset tosiaan 4,5kg ja vähän reilu 5kg, tosin esikoinen syntyi 42+0, mutta silti et olis kilon ero... Senhän näkee sitten :)

Meillä alkaa olla kaikki valmista vauvaa varten, tutti pitäis vielä käydä ostamassa nyt kun vielä kerran sai varmistuksen tytöstä, meinaan kaikki mun löytämät pienet tutit on olleet selkeesti joko pojalle tai tytölle...
Mun pitäis jostain etsii imetysliivejä, yhet on tallessa edelliseltä kerralta, mut eihä ne riitä... Ne on kokoa 75J ja suurinpiirtein samaa kokoa pitäs jostai löytää, ei ihan perusmarketista valitettavasti löydy tollasia kokoja :/ Olisko jollain vinkata mistä löytyis ja vieläpä edullisesti...? Pitää varmaan myös paketillinen kertisliivinsuojia ostaa, mulla jokunen pari on kyllä kestojakin. Enkä kyllä kovin kauaa niitä oo edellisillä kerroilla tarvinut edes, muutaman viikon jälkeen kun se maidontuotanto tasaantuu, niin mulla riitänyt tasan vauvan tarpeisiin, ei oikeestaan pisaraakaan yli. Eli enpä taida tälläkään kertaa rintapumppua tarvita, kun ei sinne mitään irtoa :LOL: mut onneks on vauvan tarpeisiin riittäny, toivon todellakin että tälläkin kertaa menis samoin, että onnistuu hyvin imetys. Jotenkin ajattelen imetyksen omalla kohdalla erityisen tärkeäksi osaksi siksi että en oo saanu "oikeasti" synnyttää lapsiani, vaan kaikki on syntyny ja tulee syntymän sektiolla, niin koen että haluan edes pystyä ruokkimaan lapseni itse, jos ymmärrätte mitä tarkotan... :ashamed:

Joko on muuten nimet mietittynä? Meinaatteko kertoa heti syntymän jälkeen nimen vaiko odottaa esim. ristiäisiin? Meillä taitaa olla nimi mietitty, pitää tietysti vielä tarkistaa että sopii sitten vauvalle kunhan syntyy :D Esikoisen nimikin oli valmiina ja otetiinkin käyttöön melko lailla heti syntymästä, mut pojan nimi oli vaikeampi päättää ja se varmistuikin vasta ristiäisiä edeltäneenä iltana! Saa nähdä miten käy nyt, maltetaanko puhua vaan vauvasta jos kuitenkin nimi on jo ennen ristiäisiä päätettynä...?

Pitäs lähtee iltasatua lukemaan, tänään oltiinkin paljon ulkona niin on nuo ipanat (ja äiskäkin) jo sammumispisteessä :D

Tsemppiä koitokeen, taitaa aika monella olla jännät paikat ihan pian!

NuVe ja neito 36+3
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Meillä ei oo vielä nimeä lyöty lukkoon, mies on kyllä tyytyväinen tämän hetkiseen ykkösvaihtoehtoon mutta itse oon vielä vähän jahkaillut. Esikoisen kohdalla oli nimi jo hyvissä ajoin päätetty mutta vauvapa ei sitten yhtään näyttänyt siltä, todettiin yksissä tuumin jo sairaalassa, kun yritettiin kutsua päätetyllä nimellä, että ei. Uusi nimi löytyi suht kohtuullisessa ajassa mutta paljastettiin se vasta nimiäisissä varmuuden vuoksi. Tuon kokemuksen pohjalta en ole edes ottanut nyt paineita sen nimen suhteen ennen synnytystä, voi olla että paljastetaan se tälläkin kertaa vasta nimiäisissä.
 
Onnea täältäkin ralliruudulle. :)

Viikkoja nyt 40+3, eikä vieläkään pihaustakaan vauvasta. Yhden yhtä supistustakaan ei ole tullut, tässä sitä ootellaan vielä tovi että mitään tapahtuu...

Nimiasioihin vielä kommentoin. Meillä on etunimi tiedossa, ei tosin lukkoon olla sitä lyöty. Kahtoo sitten kun pienokainen syntyy että näyttääkö yhtään sennimiseltä :) Ja ristiäisissä paljastetaan nimi muille.
 
NIMI: aiemmilla kerroilla ollaan paljastettu nimi vasta ristiäisissä, mutta tällä kertaa nimi oli valmiina ja poika jopa näytti AKU ILMARILTA, niin nimi jo käytössä :) ristiäispäiväkin sovittu 4.5, joten pikku hiljaa voi alkaa suunnittelemaan kemuja <3
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Toista päivää jatkuneen käynnistelyn jälkeen meille syntyi viime yönä pieni punatukkainen tyttö. Pituutta on tasan 50 cm ja painoa 3020 g. Tuskallisten pitkien supistelujen jälkeen hyvin pieni määrä oksitosiinia sai yllättävää vauhtia vauvaan ja edes paikalle hälytetty anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Tuli sitten tahtomatta koettua synnytys ilman kivunlievitystä. Mutta vaikka viime yönä meinasi usko jossain vaiheessa omaan jaksamiseen loppua, ei sitä enää mieti pienen käärön tuhistessa kainalossa. Nyt koitetaan levätä ja tutustua toisiimme.

Surffailen edelleen netissä pelkällä kännykällä, joten tekstien korostaminen ei onnistu.
 
Eekulle paljon onnea! :flower:

Neuvolassa käyty kolmen tunnin yöunien jälkeen. Eipä siellä yhtään viisastunut. Justiinsa pääsiäisen aikaan aletaan käynnistelemään, jos ei ennen sitä itsestään käynnisty. En usko että käynnistyy, kun ei ole muutkaan raskaudet käynnistynyt. Hieno juttu, sillä just silloin meillä ei ole lapsenvahtia :( itestään joutuu menemään synnyttämään koska mies joutuu olemaan lasten kanssa... ketuttaa niin ankarasti :'( Vauvan paino nyt n. 4150g. Eli käynnistykseen mennessä kivat vajaat 5 kg... En käsitä miksi ei voi käynnistää jo nyt?! Anteeksi vuodatus, mutta tuntuu että kukaan ei kuuntele ja kun on eri terkkareita ja lääkäreitä eri käynneillä niin kukaan ei hahmota tätä kokonaisuutta.

Nanija ja muru 40+1
 
Heippa kaikille! Meille syntyi aprillipäivän tyttö! Siis 1.4.14 tyttö 3750g ja 49,5cm rv 39+3 Nyt vasta koneen kerkesin ekan kerran avaamaan!:ashamed: Kotiuduttiin perjantaina ja ensimmäinen yö menikin kotona kun esikoinen 6v oli oksennustaudissa.. Ihanaa.. Siitä se sitten kiersi loppu perheen ja itse olin tuossa ihanassa taudissa ma-ti välisen yön.. Noh se on ohi nyt! Vauva on aivan ihana ja häntä voisi vaan katsella ja ihastella=) Aivan on isosiskonsa näköinen.

Lueskelen muiden kuulumiset kun kerkiän ja onnittelut jo nyt muillekkin vauvan saaneille!!

Synnytyksestäkin voisin kirjoitella lisää myöhemmin!

-Daniella ja pikkulikka 8vrk
 
Onnea eeku ja Daniella! :flower:

NuVe musta tuntuu myös siltä, kuin en olisi oikeasti synnyttänyt ja ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat tuolla imetyksen tärkeydellä. Vaikka todellisuudessahan ollaan synnytetty siinä missä muutkin, sen sanoo järki, mutta tunteet ei vaan hyväksy sitä.

Nanija on se kyllä kumma, että ne vetkuttaa käynnistämistä, vaikka vauva on jo noinkin iso. Tosin tiedän yhden toisenkin ihan vastaavan tapauksen, joten kai se sitten on vaan käytäntö. Toivotaan nyt, että tekisi poikkeuksen ja päättäisi omia aikojaan syntyä, että saisit miehenkin mukaan synnytykseen.

(.) Huomenna se sitten olisi edessä..... paniikki paniikki paniikki paniiki paniikki!!!!!! Mihin on kadonnut 9 kk? Kaikki harkkasupistuksetkin on kadonnut jonnekin. En tosiaan pääse puhelimella kirjautumaan, joten ilmoittelen vauvasta vasta, kun päästään joskus kotiin. Toivottavasti kuitenkaan ei tarvitse olla kuin se 3 vrk sairaalassa.
 
Onnittelut eeku ja -Daniella! :flower:

Meillä on nimi mietittynä vauvalle: ensimmäinen nimi löytyi ihan kalenteria selaamalla, toinen on molempien suvuissa kiertänyt ja sitten sukunimeksi miehen sukunimi. Ei olla kuitenkaan vielä kerrottu nimeä, odotellaan että onko vauva yhtään nimensä näköinen. Meillä ei mitään "työnimeä" ole, joten oikea nimi tulee heti käyttöön, mutta yritetään vähän pitää salassa että oisi nimiäisissäkin jotain ideaa.

Neuvolassa ei mitään uutta, sf-mitta ja painokin täsmälleen samoissa lukemissa kuin viikko sitten. Jos vauva ei itsekseen ymmärrä syntyä, niin käynnistys osuu pääsiäissunnuntaiksi viikoille 41+5, vähän helpottaa kun on joku päivämäärä johon mennessä tapahtuu varmasti jotain.

ässä+pikkuinen 40+1
 
Onnea Ralliruutu, eeku ja Daniella!

Tässäpä olisi meidän synnytystarina, pahoittelen sen pituutta, mutta lukee ken jaksaa. Toivottavasti saatte jotain selkoa.

Hommahan tosiaan käynnistyi la-su (29.-30.3.) yönä n. yhden aikaan ensimmäisellä vesien lurahduksella. Tähän en vielä suuremmin reagoinut, mutta aamusella yhdeksän jälkeen alkoi vettä sitten valua ihan tosissaan. Soitettiin heti miehen vanhemmille, että lähtevät vähitellen tulemaan esikoisvahtiin, matka kun kestää melkein kolme tuntia.

Appivanhemmat tulivat paikalle ja porukalla odoteltiin supistusten muuttuvan kipeämmiksi ja säännöllistyvän. Lopulta kahden jälkeen päätettiin lähteä vähitellen kohti KAKS:a. Supistukset tulivat alle 10 min. välein, mutta eivät tuntuneet vielä juuri miltään. En kuitenkaan uskaltanut jäädä odottelemaan, kun ei esikoisenkaan synnytyksessä supistukset olleet alussa kipeitä, mutta silti oli homma käynnissä.

Sairaalaan kirjauduttiin 15.30. Sisätutkimuksessa todettiin, että edistystä ei vielä ollut tapahtunut ja päädyin käyrille. Supistuksia tuli, mutta pikkuhiljaa hiipuivat iltaa kohden, kunnes loppuivat käytännössä kokonaan.

Maanantaiaamu valkeni ja minulle päätettiin aloittaa oksitosiinin tiputus (klo8) . Supistuksia alkoi tulla melkein heti ja säännöllisesti, mutta ei tuntemuksia. Tipan annostusta nostettiin puolen tunnin välein ja lopulta puolen päivän aikaan supistukset alkoivat jo tuntua vähän kivuliailta. Ajateltiin, että lopultakin! nyt alkaa!

Tippaa oli tiputettu sallittu 6 tuntia klo kahdelta, jolloin se lopetettiin. Supistuksia tuli vielä kolme, ja sitten loppuivat kuin seinään. Pettymys! Sisätutkimuksessa lääkäri totesi, etteivät supistukset olleet tehneet mitään. PETTYMYS! Tässä vaiheessa hommaa oli takana puolitoista vuorokautta ja ensimmäinen epätoivon itku pääsi valloilleen. En voinut uskoa, ettei vieläkään ollut tapahtunut mitään. Noh, suihkun kautta osastolle yöksi, ja odottelemaan seuraavaa päivää.

Tiistaina, huonosti nukutun yön jälkeen päätettiin vaihtaa lääkitystä ja sain cytotecia kohdun suulle, ensin yhden tabletin, joka käynnisti taas supistukset, jotka ei tuntuneet missään. Kahden tunnin päästä sain toisen, joka sai aikaan supistusten muuttumisen tuntuviksi. Taas kahden tunnin päästä sain vielä kolmannen, joka muutti supistukset kipeiksi. Supistukset jatkuivat säännöllisinä muutamia tunteja, mutta kun lähdin miehen kanssa kävelylle, tuli taas seinä vastaan. Tuloksena oli, ettei kohdun suulla ollut tapahtunut yhtään mitään, alavatsa oli todella kipeä, vauvan kaikki liikkeet tuntuivat kuin puukon iskuina, ja appivanhemmilla alkoi vapaapäivät käydä vähiin.

KAKS:ssa on päällä infektioriskin vuoksi karanteeni, jolloin ainoastaan isä saa käydä vierailemassa. En siis ollut nähnyt esikoista sitten sunnuntain. Tässä vaiheessa päätettiin esikoisen lähtevän appivanhempien kanssa Ouluun, mikäli mitään ei seuraavan yön ja aamun aikana tapahtuisi. Isovanhemmat hoitaisivat vuorotellen, yksi yövuorolainen, yksi normityöläinen ja kaksi liukuvalla työajalla järjestelisivät työaikansa kuntoon. Epätoivo ja holtiton vollotus!

Yön aikana supistukset alkoivat uudelleen ja olivat kipeitä, en tahtonut saada nukutuksi. Nukahtamislääkkeen voimin nukuin n. 4h.

Keskiviikkoaamu valkeni ja supistukset olivat taas tiessään. Alavatsa edelleen hellänä. Päätettiin jatkaa cytotecillä, nyt suun kautta ja vähän isompana annoksena. Ensimmäinen annos aiheutti jo supistuksia, ei kovin säännöllisiä, mutta kipeitä. Henkisesti olin jo ihan hajalla ja lääkäri kävi jossain vaiheessa katsomassa pillitystäni ja ehdotti, että antaa nyt minulle enää yhden annoksen cytotekia ja aamulla ultrataan ja mietitään josko voisin kuitenkin lähteä vielä välipäiväksi kotiin (lapsivettä ei ollut tullut enää ollenkaan maanantain jälkeen). Koska esikoinen oli lähtenyt Ouluun, mies jäi yöksi sairaalaan ja nukkui viereisessä sängyssä. (onneksi olin yksin huoneessa, ja onneksi tulloin vuorossa ollut kätilö oli ihan huippu ihana ja järjsteli meille sängyt vierekkäin ja miehelle ruuat yms.)

Miehen kanssa illalla sitten pohdittiin, ettei ole järkeä lähteä viettelemään mitään välipäiviä, kun esikoinenkaan ei ole kotona ja mieskin joutuu lähtemään seuraavana päivänä Ouluun hoitamaan mm. kaupanteon edellisestä asunnostamme.

Yö meni taas nukahtamislääkkeen voimin torkahdellen. Supistukset olivat toisen cytotecin jälkeen muuttuneet ihan hirveiksi. Tuntuivat, kuin puukolla olisi vatsaa viillelty. Tiesin jollain tasolla koko ajan, etteivät tuntuneet siltä, miltä olisi pitänyt, mutta silti pettymys oli ihan älytön, kun taas aamulla todettiin, ettei edistystä ollut juurikaan tapahtunut. Tässä vaiheessa olin kahdelle sormelle auki, eli neljän vuorokauden tulos oli 1cm.

Torstaina aamulla lääkäri saapui paikalle ja ilmoitin, etten ole lähdössä välipäivälle vaikka siitä oli ollut puhetta. Lääkäri kyseli jaksanko jatkaa käynnistelyä, vai toivoisinko jo leikkausta. Vastasin, etten halua leikkaukseen, joten siirryin takaisin synnytyssaliin nauttimaan jälleen uudesta päivästä käyrillä ja oksitosiinitipassa. Tällä kertaa supistukset alkoivat tuntua jo huomattavasti pienemmillä annostuksilla, mutta luulen sen johtuneen parin edellisen päivän cytoteceistä ja edelleen arasta vatsasta.

Torstain saldo oli entistä kipeämpi olo, viides kanyylinreikä kädessä ja ei edistystä kohdunsuulla. Kaikesta tästä sain nyt nauttia ihan yksin, mies tulisi seuraavan kerran perjantaina illalla. Nautintoa lisäämässä oli koko ajan kasvava pelko siitä, että homma päättyy lopulta kiireelliseen sektioon.

Perjantaina oli kätilön kanssa alustavasti puhetta ballongin asentamisesta ja mahdollisesta uudesta cytotec-kierroksesta. Olisi kuitenkin odoteltava lääkäriä ja odotellessa alettiin ajaa taas käyriä. Kätilö asensi anturit paikalleen ja poistui. (klo n.8) Muutaman minuutin päästä käyrän aloituksesta vauvan sydänäänet putosivat 60-70 välille. Hälytin kätilön paikalle, joka epäili, että anturi ottaa minun sykettäni, siirteli anturia ja vähitellen sykkeet nousivat. Kätilö lähti huoneesta sanoen, että soittaisi lääkärille, josko pääsisi käymään nyt heti ja käski soittaa kelloa heti, jos äänet taas laskisivat. No lääkärihän olikin noin 2min. myöhemmin jo huoneessa ja totesi saman, mitä olin itsekin vähän epäillyt, eli anturit olivat koko ajan mitanneet vauvan sykettä, eikä minun.

Lääkärille tuli yhtäkkiä kauhea kiire saada minut alakertaan synnytyssalin puolelle, ultraan ja takaisin kiinni käyriin. Ultrassa todettiin, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta minun olisii nyt oltava jatkuvasti käyrillä, enkä saisi syödä tai juoda mitään ja mikäli sykkeet laskisivat uudelleen, olisi edessä leikkaus. Leikkausrutiinit käytiin läpi, otettiin verikoetta yms. ja aloitettiin vielä yksi oksitosiiniyritys. Soitin miehelle, että pistää vauhtia asiointeihinsa, jos meinaa olla paikalla syntymän hetkellä.

Supistukset alkoivat heti tipan laiton jälkeen säännöllisinä ja melko kipeinä (oikealla tavalla) ja kätilö olikin merkannut synnytyksen alkaneeksi klo 10. Edistystä kohdunsuulla ei kuitenkaan tapahtunut. Käyrät alkoivat näyttää ihan mitä sattuu ja seilasivat 200-60 välillä. Tästä johtuen kätilö soitti lääkärin paikalle asentamaan pinnin suoraan vauvan päähän, jottei anturin mahdolliset kosketushäiriöt sekoittaisi käyrää. Pinni asennettiin ja punkasta ylös noustessa lattialle valahti ensimmäinen lapsivesierä sitten maanantain. (klo n. 11).

Vesien valahtamisen jälkeen supistukset voimistuivat entisestään, mutta kohdunsuulla ei edelleenkään tapahtunut yhtään mitään. Kahden aikaan kätilö ehdotti, että pistää minulle kankkuun lihasta rentouttavan kipupiikin, jotta en itse vastustelisi supistuksia niin voimakkaasti. Piikin pistämisen jälkeen supistukset olivat edelleen todella kipeitä, mutta aloin tuntea supistusten aikana, miten jännitin vastaan ja pystyin tietoisesti rentouttamaan lihaksia niiden aikana. piikin pistämisestä alle tunnin päästä lääkäri tuli jälleen käymään ja puheli edelleen sektiosta koska mitään ei ollut tapahtunut, mutta päätti kuitenkin vielä tarkistaa kohdunsuun tilanteen. 4-5cm auki!!!!

Tässä vaiheessa mies saapui paikalle. Aloin olla jo niin kipeä, että pyysin kätilöä antamaan jotain kivunlievitystä, vaikka olin alunperin toivonut synnyttäväni luomuna. Kätillö ilmoitti, etten toiskertalaisena saa enää epiduraalia, koska olen jo niin paljon!! auki. Kävi ehdottelemaan kahta puudutusta, spinaalia tai kohdunkaulan puudutusta. Päädyttiin siihen, että laitetaan ensin se kohdunkaulan puudutus ja lähempänä h-hetkeä sitten se spinaali, ettei sen vaikutus ehtisi lakata. Kutsuttiin lääkäri paikalle laittamaan puudutusta. Lääkäri tulikin melkein heti ja hetkessä kaikki oli valmiina puudutusta varten, mutta kun lääkäri alkoi sitä laittaa, hän ilmoitti ettei sitä kannattanut laittaa enää, koska olin jo 8cm auki. Kätilö lähti siis kiireesti soittamaan anestesialääkäriä paikalle, että saisin heti sen spinaalin. (Sain myös luvan juoda mehua! :) )

Kätilö käväisi hetken päästä ilmoittamassa, että anestesialääkäri oli juuri laittamassa jotain toista puudutusta, mutta tulee hetken päästä. Sihisin miehelle hampaiden välistä, etten ehtisi sitä puudutusta saada, että seuraavan tai sitä seuraavan supistuksen jälkeen minun olisi ponnistettava. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jouduin vielä pidättelemään, että kätilöt ehtivät saada alustat yms. vermeet valmiiksi, kun pää oli jo näkyvissä. Kaksi ensimmäistä supistusta meni vähän harjoitellessa ja kolmannella työnnöllä neiti oli jo maailmassa (klo 15.35).

Lopulta avauduin siis kokonaan alle kahdessa tunnissa. Kaikki meni hyvin, en revennyt ollenkaan ja olo oli heti syntymän jälkeen yllättävänkin hyvä. Maitoa alkoi tulla heti salissa, eikä neiti ole tarvinnut lisämaitoa koko aikana. Kotiin päästiin jo sunnuntaina, vähän vastoin KAKS:n politiikkaa, jonka mukaan lastenlääkäri tarkistaa vauvan kahden vuorokauden iässä. Meillä tuo 2 vuorokautta ei ehtinyt tulla täyteen ja luulenkin, että minua hoitaneen kätilön täytyi ylipuhua lääkäri ottamaan meidät vastaan jo aamupäivän kierrolla. (sunnuntaisin on vain yksi kierto)

Virallisessa synnytyskertomuksessa on avautumisvaiheen kestoksi ilmoitettu 5h 25 min ja ponnistusvaiheen 8min. lapsivesien menosta syntymään kului 133 h 35min.

Kokemus oli äärimmäisen rankka, enkä suosittele vastaavaa kenellekään! suosittelen synnyttämään alusta loppuun yhden vuorokauden aikana. :) Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen, että sain kuin sainkin synnyttää luomuna alateitse. Voittaja fiilis!

Täytyy vielä sanoa, että onneksi synnytin KAKS:ssa, enkä jossain suuremmassa sairaalassa. Sain lähes koko ajan olla itsekseni ilman huonekaveria ja henkilökunta oli ihan loistavaa. :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Hildur
Paljon onnea eeku ja -Daniella! :flower: :flower:

Ja kiitos synnytyskertomuksesta vilmuski, onpa ollut koettelemus! Sitkeesti olet kestänyt, ja onneksi kaikki päättyi loppujen lopuksi hyvin :)

Nanija harmittava tilanne, toivottavasti lähtis nyt vauva kuitenkin itse tulemaan hyvissä ajoin ennen pääsiäistä! :hug:

Ja Äippylille vielä tsemppiä huomiseen :)
 
Oih, hurjasti onnea kaikille vauvansa synnyttäneille! Olen niin kade teille! Minäkin haluan!

vilmuski, aikamoinen taistelija olet että jaksoit tuollaisen koettelemuksen. Nostan hattua! (Tuolle koettelemukselle en ole kade, itse en välttämättä kykenisi tuollaisiin sankaritekoihin).

Nanija toivottavasti vauva tajuaisi itse lähteä syntymään. Todella kurja tilanne. Ihmetyttää miksi se vauva pitää kasvattaa siellä vatsassa ihan jättimäiseksi ennen käynnistystä. Varsinkin jos viikot on jo täynnä.

Tytöillä onkin aikamoinen etumatka syntyneisiin poikiin verrattuna! Minulla on edelleen vahva poikaolo, vaikka mitään oikea tietoa sukupuolesta ei ole. Pojalle olisi jo nimi valmiina ja hankitut vaatteet ja tavarat on enemmän poikavärisiä. Olisi suuri yllätys jos tuolta vatsasta ilmaantuisikin tyttö. Toisaalta tyttö olisi kivempi kun sille voisi ommella kaikkia ihania rimpsumekkoja ;)

Tänään käväisin taas neuvolassa. Tylsistyttää käydä siellä kerran viikossa kun omat olot ei vihjaile minkään synnytyksen suuntaan. Olot suorastaan paranee päivä päivältä. Jos vatsaa ei olisi niin en edes muistaisi olevani raskaana! Enkä aina edes muista :D Yhtenä päivänä mietin että olenkohan raskaana kun erilaiset hajut ottivat niin kovasti nenään! Meni hetki tajuta että joo-o, aika viimeisilläni vieläpä. Jep, raskausdementia vaivaa täälläkin!

Neuvolakuulumiset on olleet joka viikko lähes samat. Rautaa pitäisi muistaa syödä ja vatsa kasvaa tasaisesti. Nyt sf on 34cm. Painoa on tähän mennessä kertynyt ensimmäiseen neuvolaan verrattuna 1.5kiloa! Tätä menoa olen synnäriltä tullessani sutjakammassa kunnossa kuin moneen vuoteen ;). Vauva on hengannut jo yli kuukauden pää alaspäin mutta ei ole vielä kiinnittynyt. Tänään onneksi vauvan pää ei ollut kuulemma enää kovinkaan heiluvainen eli se on tajunnut oikean suunnan ulostuloon, vaikkakin neuvolan jälkeen se taas yritti tunkea jalkaa navasta ulos, Auts!!!

Ei enää mahduttu pieneen opiskelijakämppäämme vauvan tavaroisen kanssa eli muutettiin isompaan asuntoon Espoosta Helsinkiin eli synnäri vaihtui Kätilöopistoon

Seuraava neuvola 15.4. .

Hildur 38+2
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Onnea pikkuisista!!! Mukava myös lukea synnytyskertomuksia. Ensikertalaisena kun ei oikein ole mitään käsitystä, mikä edessä odottaa.

Mun perätilahuoli on poistunut! Tänään ultrassa poju makoili raivotarjonnassa. Vielä kai tuo mahtuu kääntymään, mutta toivon totisesti ettei käänny. Nyt osaan ehkä jo itsekin sanoa, miten päin kaveri mahassa on. Aiemmin oli tosi hankala arvioida, kun terkkarikaan ei ollut yhtään varma.

Synnytys tuntuu vielä tosi kaukaiselta, ei supistuksia eikä mitään muitakaan tuntemuksia. Laskettuun aikaan kolme viikkoa, mutta luulen että toukokuulle mennään.

Mirenna 37+1
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Onnea Daniella! :flower:
Ässä+pikkuinen mulla on sama käynnistyspäivä jos ei ennen sitä tule. Jospa siellä osastolla on pääsiäisenäkin lääkäreitä ja kätilöitä riittävästi.

Synnytyskertomuksia on tosiaan kiva lueskella omaa vuoroa odotellessa. Kiitos niille ketkä ovat niitä rustailleet!

Tänään taas kipeitä supistuksia n. 30 min 5 min välein, pakkailin kamoja jo autoon kunnes ne loppuivat kuin seinään. Eli siis ei tänäänkään.

Nanijaja muru 40+2
 
Palsta tuntuu olevan niin hiljainen välillä, synnyttämässäkö kaikki on..? :)

Nimiasiasta: Nimi on valmiina, mutta pitää vielä katsoa sopiiko se vauvalle kun syntyy. Vasta ristiäisissä aiotaan se paljastaa. Hyvin perinteinen suomalainen nimi on tulossa.

Yöllä taas supisteli niin, että oli pakko kahdesti mennä suihkuun puolen yön jälkeen ja kolmen aikoihin. Reilu puoli tuntia kerrallaan tuli napakoita supistuksia, ja tuntuu että kaveri on jo todella alhaalla. Mutta eivät siis jatkuneet vaan loppuivat siinä vaiheessa kun mietin pitäisikö mies herätellä ja lähteä ajelemaan synnärille.

Käynnistyspäivä on siis 41+5 viikoilla eli pääsiäissunnuntaina. Toisaalta rauhoittaa tieto siitä, että todennäköisesti vauva on mahan toisella puolella ensi viikolla! :heart: sormet ristiin että mahtuu tulemaan ulos. En jaksa enää supistuksien takia hötkyillä, kun näitä on nyt toista viikkoa seurattu ilman tuloksia.

Nanija ja muru 40+3
 
Mun synnytyskertomus on kyllä todella tylsää luettavaa :)

Epäsäännölliset supistukset alkoivat perjantaina 4.4 klo 14, muuttuivat säännöllisiksi ja kipeähköiksi klo16, jolloin pyydettiin mummi meille hoitamaan lapsia. Lähdettiin miehen kanssa kohti lähellä sijaitsevaa sairaalaa ja laitettiin auto parkkiin ja käytiin vielä vähän kävelyllä. Sairaalaan mentiin sisään 17.45, sisätutkimus 4cm auki, käyrillä hetki ja kaikki sen puolesta hyvin ja siirryttiin saliin . Kivunlievitystä en tarvinut vielä tuolloin.

Klo19 oxynorm 5mg ja panadol 1g, ei merkkittävää vaikutusta. Tuolloin oli myös kätilöillä vuoronvaihto ja saatiin iloksemme sama kätilö kuin edellisessä synnytyksessä oli :) silloin yhteistyö sujui hyvin, joten tuli heti rennonpi fiilis!mukana oli myös ensihoito-opiskelija.

Klo20.25 supistukset teki jo tosi kipeää ja kätilö tarkasti tilanteen 6cm auki, mikä oli tavoite, ennen spinaalin laittoa. Tuskasimmat minuutit oli, kun kätilö tuli kertomaan, että anestialääkäri ei ehdi vielä toviin , koska on elvyttämässä jotain potilasta toisaalla. Noh, siinä vaiheessa otin ilokaasun käyttöön ja todellisuudessa anestesialääkäri tulikin ihan muutaman minuutin kuluttua, mutta spinaalin laitto onnistui kyllä helpommin, kun naukkailin hömppä-kaasua supistusten aikana ;)

Ponnistusvaihe kesti 5min, kipu oli koko ajan halussa spinaalin ja ilokaasun ansiosta. Poika syntyi siis klo21.55, ja hänet auttoi maailmaan oman kätilön ohjeistaessa vieressä, ensihoito-opiskelija poika/mies :) hyvin meni! Synnytyksen kesto siis 5h55min.Yö oltiin salissa ja lauantaina puolilta päivin lastenlääkäri tarkisti vauvan ja päästiin kotiin.

Lastenpolilla käytiin tiistaina vielä 3vrkn tarkastuksessa ja kaikki oli hyvin. Ja kuulo käytiin tarkastuttamasssa myös torstaina(koska unohdettiin tiistaina), mutta kuulo siis ok.nyt nautitaan kotoilusta ja ollaan palattu jo perusarkirutiineihin :) imetys sujuu hyvin, alussa oli tosi kipeät nännit, mutta onneksi se on helpottanut. Pari päivää kesti myös kipeät jälkisupistukset joita tuli imetyksen yhteydessä, mutta panadol auttoi hieman. Lisämaitoa annoin parina ekana päivänä, koska lastenlääkäri sitä erityisesti kotiutuessa suositteli, koska poika oli niin iso(4338g ja 54cm) syntyessään. Mun toipuminen sujunut nopeasti, jälkivuoto minimaalista ja wc-hommat on sujunut kivutta, jes!

Sini-Tuulia ja Aku Ilmari 1vko
 
  • Tykkää
Reactions: Kultapupu
Täytyy kyllä vielä lisätä, että olen kyllä päässyt koettelemuksesta paljon helpommalla kuin VILMUSKI! "olet kyllä tosi kova mimmi ja taistelija" :)

Mirenna: onneksi vauva kääntynyt ja toivottavasti ymmärtää pysyä raivotarjonnassa :)
 
Onnea kaikille vauvautuneille ja erityinen hatunnosto kyllä Vilmuskille, oot jaksanut olla kyllä kärsivällinen!!

(.) Täällä alkaa pälli levitä nyt ihan täysin. Virallisia viikkoja tänään 41+0 ja viime päivät on olleet henkisesti (ja vähän fyysisestikin) ihan kauheita. Tuntuu että miksi se oon aina minä, jonka pitää kitua sinne 42+0 asti (esikoinen syntyi siis ko. viikoilla ja pitkä odotus huipentui vielä pitkään ja traumaattiseen synnytykseen). Tuntuu että kaikki muut esim. fb:ssä synnyttää ajallaan ja helposti, minä vaan en. Oon tosi hyvin saanut itseäni tässä raskaudessa tsempattua tuon edellisen synnytyksen traumojen yli, mutta mitä pidempään pitää vain odottaa ja odottaa sitä enemmän alkaa pelot ja kauhuskenaariot taas valtaamaan mielen, ja ahdistus kasvaa. Lisäksi fyysisesti alkaa olla jo aika finaalissa, ja koko ajan soimaa huono omatunto kun ei jaksa esikoisen kanssa puuhata päivisin oikein mitään :( Miksi ei tää vauva voi vaan jo tulla??? Kaikki ässät on jo kokeiltu ja eilen kävin vielä 1,5h lenkillä josta viimeiset puoli tuntia vedin apinan raivolla vain yhtä tosi jyrkkää ylämäkeä edes takas, tuloksena jäätävät liitoskivut muttei yhden yhtä kivuliasta supparia :( Itkettää ja raivostuttaa koko tilanne vaan ihan hirveästi, ja pelottaa :( Anteeksi valitusvirsi, mutta on niin kamala olo kaikin puolin....

Eireann 40+4 - 41+0
 
Mirenna huippua että vauva kääntynyt oikein päin :)

Nanija toivotaan että vauvat ymmärtäisi syntyä ihan itse, muuten ollaan tosissaan samaan aikaan siellä kyssillä oven takana koputtelemassa :)

(.) Kivuliaita supistuksia ei lainkaan ja vauvan liikkeet vähentyny/rauhoittunu huomattavasti. Yöllä liikelaskentaa tehdessä oli kyllä semmonen olo, ettei enää jaksaisi tätä ja voi kun vauva jo syntyisi. Kurjaa jos viimeiset päivät menee vaan pienen voinnista huolehtiessa. Saattaa olla, että tuo harmaa sadekelikin vaikuttaa mielialaan, eilen oli kuitenkin vielä oikein hyvä fiilis.

ässä+pikkuinen 40+3
 
Onnea hurjasti kaikille Bluediamond ja ralliruutu ja eeku ja Daniella ja ties kuinka monta muuta!! :) (monen päivän viestejä tässä taas lukeneena)

ja kiitos tosiaan synnytyskertomuksista, niitä on oikeasti tosi mukava lukea. Vilmuskilla ollut kyllä todellinen rupeama, huhhuh ihaltavasti jaksoit!! Kiva kuitenkin lukea perään Sini-tuulian kertomus, että välillä niinkin sujuvasti. :)

Täällä vielä pidetään vauva tiukasti sisällä toivottavasti, ainakin nyt kaksi viikkoa vielä. Silloin on kokoarvio taas ja nyt sen käynnistyksen pelossa varailen aikaa akupunktiohoitoihin sille viikolle, josko sillä saisi kehoa valmisteltua.
Viime päivinä on iskenyt hirvittävä käsiturvotus! tuntuu kuin ei saisi nyrkkiin puristettua ja kädet puutuvat melkein missä asennossa vain, paitsi liikkeellä ollessa. Otoa ja hieman karmivan tuntoista, kaippa se on kuitenkin normaalia.... :S

Tsemppiä ja sympatiaa sinne eireann, toivottavasti asiat lähtee pian eteneen!

Dorian 37+2
 

Yhteistyössä