Huhtikuun Hurmurit ~Huhtikuussa meidän kuu <3 <3 ~

Yönenkeli

Hei! Päädyin vasta pari päivää sitten tälle sivustolle ja pakkohan oli rekisteröityä. Sinä ilmeisesti lisäät nämä tiedot alkuun?

8.4.2014 / Jonna_84 / 29 / Ensimmäinen / Kos

-Jonna_84

 

Jonna_84 Lisätty

Me käytiin mini kanssa eilen neuvolassa herra on maanantaina sitten 1kk :heart:

Syntymämitat 2675g 48cm
20.3.2014 2560g
28.3.2014 2810g 49cm 34.3cm
11.4.2014 Neuvolassa mitat eiliseltä 50cm 3680g hattumitta 35cm

 

Moi. Oon seurannu tätä ryhmää alusta asti, mut nyt vasta viime metreillä sain aikaseks ite kirjotella. On ollu mukava lueskella teidän etenemisiä.

Mulla on LA 26.4, mut baby pysytelly sitkeesti perätilassa, ja kun kääntöyritys ei onnistunu, sektioaika varattu. Syntymäpainoarvio oli noussu parin viikon sisällä 3,3 kg-> 3,7 - 3,8 kg, ja koska neljä kiloo lähestyy, en halunnu senkään vuoks perätilasynnytystä. En tosin ehkä muutenkaan olis siihen ensikertalaisena uskaltautunu. Lääkäri sano, ettei heidänkään puolesta alatiesynnytykseen annettas lupaa, jos arvio olis 4 kg. Nyt yritti useaan kertaan suostutella siihen, mut totes kuitenki, et saan ite päättää. Nyt mennään tässä ihan hyvillä mielin kohti sektiota. Onhan toki kääntyminen vielä mahollista, mut äitipolilla eipäilivät, ettei sitä välttämättä tapahu. Baby istuskeli sen verran tiiviisti, ja oli jo aika lailla kiinnittyny lantioon.

Tähän mennessä ei oo ollu minkäänlaisia oireita, että synnytys lähestys, mut tällä viikolla alko ekat kipeet supistukset, joita oli enemmän parina päivänä. Liekö kääntöyrityksellä ollu jotain vaikutusta.. Nyt kuitenki taas normimeiniki, eli huilata pitää vähän väliä, mut ei muuten sen ihmeempää. Saa nähä päästäänkö suunniteltuun päivään, vai tuleeko aiemmin lähtö.

Tässä tietoja
26.4.2014/Makru/36/ensimmäinen/K-SKS

Makru 38+0

 

Täällä ollaan yhä sairaalassa kuudetta päivää. Huomenna päästään pois. Synnytyksen jälkeen poika tuli kanssani vuodeosastolle, mutta joutui yöllä lähtemään lastenteholle matalien sokeriarvojen takia. Teholla ollessa myös tulehdusarvojen huomattiin olevan koholla. Letkuja ja mittareita siis riitti. Missään vaiheessa pojan tila ei siis ole ollut kriittinen, onneksi. Teholla meni 4 päivää mistä kotiuduttiin vuodeosastolle eilen. Täällä ollaan vielä huomiseen, melkein ehtii tulla viikko täyteen sairaalassa oloa. Synnytyskertomuksen voin kirjoittaa, kunhan pääsen kotiin ja saadaan taas arki rullaamaan

ralliruutu + poika 5 vrk

 

Hyvä ettei mitään vakavampaa Ralliruutu ja että ootte päässeet teholta pois! Toivottavasti pääsette huomenna kotiutumaan hyvin voivan pojan kanssa

(.) Tänään (tai siis eilen) oli vihdoin sitten ne vauvajuhlat, pysyttiin kuin pysyttiinkin siis yhtenä kappaleena niihin asti Nyt on kuulemma lupa "posahtaa". Pippalot järkättiin siskolla ja päätin sitten kävellä sinne, sellainen 30-40min rauhallista köpöttelyä, vähän jouduin pysähdellä. Ihan loppumatkasta sitten supistelikin hieman ja vähän jopa napakammin kuin mitä pupuilun jälkeen on supistellut, mutta supistukset kuitenkin loppuivat kun pääsin perille. Tavallaan lupaavaa että supisteluherkkyys on selvästi lisääntynyt tässä viimeisen viikon aikana mutta kyllä nuo on vielä(kin) niin pieniä että synnytykseen voi mennä aikaa. Kertaakaan ei ole vielä käynyt mielessä että olis lähtö edes lähellä, mikä kertoo varmaan supistelun laadusta. Toisaalta ei mulla mikään kiirekään tässä synnyttämään ole päästä mutta välillä taas tulee sellainen olo että ei enää jaksais odottaa. Olen kuitenkin ottanut sen asenteen että elän normaalisti (tai niin normaalisti kuin mahdollista/tuntuu hyvältä) ja syntyy sit kun syntyy.

Olen muuten ottanut neuvolan ohjeesta nyt 5 päivää niitä rautatabletteja ja ne kyllä aiheuttaa vähän mahaoireita ja pahoinvointia. Tänään oli sit koko aamupäivän niin paha olo että yhdessä vaiheessa pystyin vaan maata sohvalla kun oksetti. Viikon verran piti ottaa 1 päivässä, sen jälkeen joka toinen päivä, mutta taidan jo huomenna pitää sen välipäivän jos vähän jeesais. Onneksi ei ole enää pitkä matka synnytykseen, ihan korkeintaan se vähän yli 4vkoa!

Kp & Kultakala 37+4

 

Tervetuloa mukaan Jonna_84 ja makru!

Täällä tapahtuu vihdoinkin edes jotain, perjantai- ja lauantai-iltoina tuli hyvin tiiviiseen tahtiin harkkasupistuksia ja tänä aamuna supistellessa on tuntunut menkkamaista kipua alavatsalla ja -selässä. Epäilen vähän, että saattaa tihkuttaa myös vähän lapsivettä. Vauvan liikkeet edelleen paljon vähäisempiä verrattuna aiempaan, pitää aamiaisen jälkeen aloittaa taas liikelaskenta. Mutta nyt on toiveikas olo, että jos tämä syntyisi ihan itsekseen ennen sunnuntaita, esim. 14.4.2014 ois tosi hieno syntymäpäivä.

ässä+pikkuinen 40+5

 

Tervetuloa mukaan Jonna ja Makru!

Ralliruudulla on ollut jaksamista, mutta jospa pääsette nyt kotiin! :hug:

Eilen masuasukki oli niin hiljainen, että jouduimme piipahtamaan osastolla. Liikkeet löytyivät ja kaikki ok, ja sain samalla ajan käynnistykseen huomiselle! Syynä vauvan koko, joka oli jo 4,2kg. 14.4. olisi siis todellakin hieno päivä syntyä jospa ässä+pikkuinenkin pääsee synnärille huomiseksi!

Nanija ja muru 40+5

 

Moikka moi! Täällä pikkutyttö on nyt tasan viikon ikäinen ja arki on alkanut kivasti pääosin imetyksellä mennään, mutta jonkin verran pullomaitoa annetaan myös. Imetän rintakumin kanssa kun nännit on vielä aika arat ja vauva imee hyvin kumilla. Tyttö nukkuu tosi hyviä öitä ja saattaa nukkua kuusikin tuntia yhteen menoon oon ollut nyt koko viikonlopun yksin vauvan kanssa kun mies ja esikoinen lähtivät sukulaisen hautajaisiin toiselle puolelle Suomea. Loistavasti kuitenkin ollaan pärjätty Huomenna olis neuvolantäti tulossa kotikäynnille. Kiva nähdä paljonko vauvan paino on huomenna.

Tsempit vielä loppuraskaudessa sinnitteleville! Jokainen päivä yli lasketun ajan tuntui ainakin musta ylitsepääsemättömältä!

Bd ja Helmi-vauva 1 vk

 

Tsemppiä lopuille loppuraskauteen! :heart: ja onnea pikkuisten saaneille! :heart:

En oo kauheesti ehtinyt tänne kirjotella, mutta lukemassa olen välillä käynyt. Täälä arki on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Yöllä joudutaan edelleen pikkuista syöttämään 3 tunnin välein ja välillä pikkuinen heräilee itse 2 tunnin välein huutamaan ruokaa ja mahavaivoja täälä on myös ollut eli yöt ollaan nukuttu huonosti! Mutta toivotaan että vatsavaivat helpottaa pian Vauvan paino saavutti lähtöpainon juuri 2 viikon ikäisenä eli 2700g ja nyt painoa on jo yli 2800g! Aika se vaan menee niin nopeasti! Huomenna oliskin ollut sitten se laskettu päivä

Miwwi ja vaavi 3 viikkoa ja 1 päivä

 

Paljon onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä meille muille loppumetreihin?
Täällä tänään LA ja olot suunnilleen entisellään. Oma tietsikka edelleen rikki ja varaosa siihen tulee kun tulee jos tulee jossain vaiheessa - ehkä sen jälkeen aktivoidun taas kirjoittelunkin suhteen.

Viime keskiviikkona tänne ampaisi seuralaiseksi flunssa ja pikkuhiljaa tuntuu siltä, että on lähtemässä muualle. Sen jälkeen voisikin jo synnyttää

Fujin & Pippelsson 40+0

 

Jonna_84:lle ja Makrulle tervetuloa!

Mä haluaisin kyllä jo synnyttää! en jaksaisi millään odottaa, vaikka yritän kokoajan psyykata itseäni siihen, että vauva tulee sitten kun on siihen valmis. Muutamia harkkasupistuksia tulee iltaisin, mutteivät ole kipeitä, juuri ja juuri tuntuvat "joltain".

Mitään merkkejä ei lähestyvästä synnytyksestä ole. Luin jostakin vadelmanlehtiteestä ja suurena teen ystävänä päätin kokeilla sitä. Sillä ilmeisesti saattaa olla jotain positiivisia vaikutuksia synnytykseen. Olen vähän skeptinen sen tehoon, mutta maku on hyvä, joten taidan jatkaa sen nauttimista. Viime kesänä tuli kerättyä vadelmanlehtiä, joten sitä löytyy omasta takaa.

Mirenna 37+4

 

Kiva lukea kuulumisia synnyttäneiltäkin

Ässällä tosiaan kuulostaa et olis lähtö lähellä! Ja tsemppiä Nanijallekin käynnistykseen. Kävipä hyvä tuuri että sait sen painoarvion ja käynnistysajan nyt! Toivotaan että käynnistyy reippaasti, että teillä on jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä vauva sylissä ja jopa kotona

(.) Tuntemuksia on ollut tänäänkin hieman vaikka aika rennosti oon ottanut. Tänne on nyt rantautunut sitten flunssa vaihteeksi :headwall: Huomenna silti pakko lähteä pankkiin jonottamaan kun kortti on jostain syystä päättänyt sanoa itsensä irti, siru ei ilmeisesti toimi. Tietenkin siirsin rahat juuri sille tilille mihin ei oo verkkopankkitunnuksia jaksettu hakea... Pitää kyllä muutoin levätä nyt hyvin että pääsee tästä taudista eroon mahdollisimman nopeasti. Kaverilla on kestänyt samanlainen flunssa jo monta viikkoa että toivottavasti ei käy samalla tavalla! Esikoistakin on valvottanut hampaiden tulo viimeisen viikon, nyt kun uni on alkanut maistumaan taas paremmin niin ihanaa jos flunssa alkaa vuorostaan valvottaa (kopkop). :attn:

No jos jotain positiivista pitää keksiä, niin pahoinvointia ei ole juurikaan tänään ollut kun jätin sen rautapillerin ottamatta. Toivotaan ettei huomennakaan olis pahasti, kun ottaa sen vaan joka toinen päivä.

Kp & Kultakala 37+5

 

Makru tiedot lisätty tervetuloa

KP Jaksamisia flunssan kanssa toivottavasti paranet pian

Tsemppiä kaikille masuille

Meidän mini tänään 1 kk

 

Nanijalle tsemppiä tälle päivälle! Onneksi ei tarvinutkaan odotella sunnuntaihin asti

Yönenkeli kylläpä aika kuluu nopeesti! Jo kuukaudenikäinen pikku herra

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena, mutta kivuliaat supistukset on jatkunut eilisestä ja läpi yön. Vähän meinaa väsyttää, puoli kuudesta asti supistuksia tuli alle 10 minuutin välein niin ei oikein ehtinyt nukkumaan väleissä. Pahoittelut, jossain on tämäkin ällöjuttu jaettava, mutta limatulppakin on alkanut irtoamaan. Nyt ajattelin lähteä kävelylle, jos vaikka saisi oman pienen syliin jo ennen pääsiäistä. :heart:

Olin muuten varautunut turhan hyvin virpojiin, ei meillä käyny ku muutama pikkunoita. Ompahan nyt minulle herkkuevästä synnärille.

ässä+pikkuinen 40+6

 

Terkut synnäriltä! Synnytys lähtikin eilen itsestään käyntiin vesien menolla jonka jälkeen alkoi kovat supistukset. Poika syntyi 13.4. Painoa 4350g, pituutta ei vielä mitattu. Rv 40+5. Tsemppiä loppuodotukseen! On tämä vaan niin ihana paketti <3

 

Oi onnea Nanija! :flower: Kävikin sitten paremmin kuin hyvin

 

Oikein paljon onnea Nanija ja muut pikkuisen saaneet!

Itsellä alkaa pikkuhiljaa olemaan pieni jännitys päällä, rv 40+6 tänään ja ei minkäänlaisia oireita.
Koko raskaus on itsellä ollut todella helppo, ei pahoinvointia, ei supisteluja eikä kyllä mitään muitakaan oireita. Päivä kerralla mennään ja toivotaan että pikkuinen tulisi itsestään ulos eikä tarvitsisi käynnistykseen saakka odotella. Ja olisihan se pieni pääsiäisvauva ihana <3
Huomenna olisi viineinen neuvola ja jos torstaihin mennessä vauva ei ole syntynyt, niin soitto äpkl ja luultavasti aika sunnuntaille (sanoi neuvolatäti) ja ehkä silloin käynnistys.
Jännittäviä hetkiä ja mukavaa loppuodotusta muille!

 

Kultapupulle paranemisia!

Yönenkeli: Teillähän on jo iso poika! Aika kyllä kuluu tosi nopeasti

Nanijalle hurjasti onnea pojasta!!

Tänne ei kummempia, muutamia harkkasupistuksia tulee silloin tällöin. Odottavan aika on pitkä

Mirenna 37+5

 

onnea Nanija

pakko oli 1kk kunniaks kaivaa järkkäri esille tässä muutama kuvanen

 

No niin. Sairaalasta kotiuduttiin eilen ja ehkä nyt olisi hetki aikaa kirjoittaa synnytyskertomus. Yritän pitää sen lyhyenä, vaikka synnytys olikin pitkä

Tosiaan limatulppa alkoi irrota perjantaina 4.4. ja sitä vuosi lauantain ja sunnuntain ajan. Sunnuntaina lima alkoi olla hieman veristä. Kipeät supistukset alkoivat sunnuntai-iltana 6.4. klo 18.30 ja niitä tuli n. 10-15 minuutin välein. Klo 21.00 supistukset tihenivät ja niitä alkoi tulla 5-7 minuutin välein. Katselin televisiota miehen kanssa ja yritin selata nettiä seuraillen koko ajan supistusten välejä. Puoli kahdeltatoista yöllä soitin synnytyssaliin ja kysyin, milloin lähteä kohti sairaalaan ja sain ohjeeksi lähteä, kun en enää pärjää kotona kipuineni. Yritimme käydä miehen kanssa lepäämään, mutta varttia yli kahdentoista kivut olivat sitä luokkaa, että herätin juuri torkahtaneen miehen ja lähdimme ajamaan sairaalaan. Matkalla kivut yltyivät poltoiksi ja kävellessäni ensiavun kautta synnytyssalia kohti minun oli pysähdyttävä huohottamaan paikalleni supistusten tullessa. Kun pääsimme osastolle, menimme heti synnytyssaliin. Turhautuminen oli lievä sana, kun kätilö totesi kohdunsuun olevan auki kahdelle sormelle ja kanavaa olevan jäljellä 1-2 cm. Kätilö kysyi, mitä kivunlievitystä haluan ja sanoin, että olen valmis kokeilemaan lähes kaikkea ja haluan myös epiduraalin. En tiedä, ymmärsikö kätilö niin, etten halua mitään kipulääkkeitä ennen epiduraalia vai mitä, mutta sain kitua salissa useamman tunnin ilman mitään kivunlievitystä. Joskus aamuyöllä kätilö tuli tuikkaamaan käsivarteeni jonkun oopium-johdannaiseen perustuvan kipulääkkeen, joka sai minut höpisemään ensin iloisesti puoli tuntia, mutta sitten vain voimaan pahoin: päässä pyöri todella pahasti.

Klo 7 kätilöiden työvuoro vaihtui ja seuraava kätilö olikin ihan eri maata, ihana ja ymmärtäväinen nainen, joka oli pitämässä synnytysvalmennusta, johon osallistuin viime vuoden puolella. Sain kätilöltä helpotusta alaselkään asetetusta TENS-laitteesta aina noin puolille päivin. Puolen päivän aikoihin pahoinvointini yltyi ja juoksin salin vessaan oksentamaan ulos kaiken, mitä olin syönyt ennen synnytyksen alkamista ja sen vähän, mitä olin syönyt sen aikana.

Olin auki vasta 5 cm ja supistukset tulivat voimakkaina. Kätilö suositteli epiduraalin laittamista tässä vaiheessa, joten saliin kutsuttiin lääkäri. Lääkäri yritti laittaa selkääni kanyylia epiduraalia varten, mutta ei saanut sitä laitettua useista yrityksistä huolimatta. Hän kokeili eri kohdista, tuikkaili lisää puuduttavaa ainetta ja pyysi paikalle lopulta toisen lääkärin. Toinen lääkäri yritti samaa. Minä makasin selkä kaarella salin sängyllä, supistukset tulivat valtavina aaltoina ilman kipulääkkeitä ja minä yritin vain pysyä paikallani, että lääkäri saisi epiduraalin laitettua. Lopulta lääkäri päätyi toteamaan laittavansa spinaalin ja kokeilevansa sitten epiduraalia. Spinaali rentoutti selkälihaksiani sen verran, että epiduraalin laitto onnistui lopulta - noin tunnin yrittämisen ja aika monen selässä olevan reiän jälkeen! Tässä vaiheessa olin ollut salissa jo 12 tuntia.

Spinaalin ja epiduraalin vaikutuksesta menin ihan tunnottomaksi. En voinut liikuttaa jalkojani, en tuntenut niitä. En tuntenut mitään rintojen alapuolelta ja pikkuhiljaa puudutus levisi myös käsiin ja kasvoihin. Lääkäri vaikutti hieman huolestuneelta, mutta onneksi puudutus alkoi kadota hiljalleen ylävartalosta. Joskin minä tulin entistä huonovointisemmaksi, päässäni pyöri, kasvoni menivät vitivalkoisiksi ja tuntui etten jaksa hengittää. Yhtäkkiä vain oksensin ja oksensin. Lapsivedet lorahtivat synnytyssalin sängylle spontaanisti lapsen potkun voimasta klo 12.30.

Neljän aikoihin iltapäivällä olin saanut nukuttua muutaman tunnin ajan (kiitos vahvan humalatilan kaltaisen olon), vaikka heräsin välillä supistuksiin, jotka tunsin voimakkaina epiduraalista huolimatta. Tässä vaiheessa kätilö (joka oli jo kolmas synnytykseni aikana) tarkasti aukioloni - edelleen vain 5 cm. Aloin itkeä lohduttomasti. Luulin, ettei synnytys lopu koskaan ja huoli vauvasta oli kova, kun en ollut saanut syötyä enkä juotua vaan olin vain oksentanut kaiken vatsani sisällön. Vauvan sykkeet olivat melko hitaat ja liikkeitä tuntui melko vähän. Oksensin vain lisää ja vointi alkoi olla todella heikko.

Puoli kuudelta illalla olin kuitenkin auki jo 8 cm ja tunsin todella voimakasta tarvetta ponnistaa. Kätilö antoi luvan ponnistaa kevyesti ja auttoi samalla kohdunsuun reunat vauvan pään yli. Kuuden maissa olin täysin auki ja sain alkaa ponnistaa. Ponnistin täydellä voimalla jokaisella supistuksella, joita tuli parin minuutin välein. Kätilö käski minut välillä puoli-istuvaan asentoon ja välillä kyljelleni. Minua alkoi kylmää ja tärisin kauttaaltani ihan horkassa. En ole koskaan tuntenut niin kylmää. Sain peiton päälleni, mutta vapisin silti niin, että oli vaikea keskittyä ponnistamaan. Epiduraalin vaikutusta en tuntenut. Kätilö avitti minua pitämällä sormiaan kohdassa, jota kohti minun piti ponnistaa ja nojaamalla jalkaani. Oma mieheni piti toista jalkaani paikallaan, kun ponnistin. Lopulta yhdellä supistuksella syntyi lapsen pää ja kätilö auttoi koko lapsen maailmaan. Tunne oli uskomaton, itkin ja nauroin yhtä aikaa. En ollut koskaan aiemmin nähnyt miehni vuodattavan yhtäkään kyyneltä, ja nyt silmistä valuivat sellaiset onnen kyyneleet, etten unohda niitä ikinä

Poika syntyi klo 7.4. klo 18.50, 21 tuntia 50 minuuttia kestäneen synnytyksen jälkeen. Vauva pääsi rinnan päälle heti synnytyksen jälkeen ja mies leikkasi napanuoran poikki. Istukka ja muut syntyivät 10 minuuttia pojan jälkeen. Alapäässäni oli synnytyksen jäljiltä toisen asteen repeämä, joten saliin kutsuttiin lääkäri. Lääkäri ompeli tikkejä kahteen kerrokseen emättimeen ja välilihaan yhden tunnin ajan ja itse tunsin lähes kaiken, koska puudutteet eivät ilmeisesti auttaneet tarpeeksi.

Synnytyksen jälkeen loppui kolmannen kätilön työvuoro ja neljäs tuli tarjoilemaan meille ihanan juhlailtapalan. Minä kävin suihkussa ja mies lähti kotiin nukkumaan. Hän oli valvonut koko synnytyksen ajan vierelläni ja ymmärrettävästi oli melko väsynyt. Minä ja poika jäimme ihmettelemään toisiamme saliin, jossa pojasta otettiin mitat 3655g ja 51 cm, päänympärys 35,5 cm. Pojan sokeriarvot olivat liian matalat ja hän sai lisämaitoa. Meidät vietiin osastolle ja pyysin saada jättää lapsen kätilöiden hoidettavaksi yön ajaksi, sillä itse en olisi siihen enää pystynyt. Sanoin, että minut saa herättää koska vain ja puoli viideltä tulikin yökkö kertomaan, että pojan sokeriarvot eivät pysy kurissa, vaan poika vietiin yöllä lasten teho-osastolle liian matalien verensokereiden takia.

Teholla poika vietti 4 päivää. Sokeriarvot olivat liian matalat ja tulehdusarvotkin nousivat koholle. Tilanne ei missään vaiheessa ollut vakava, mutta vaati ympärivuorokautista seurantaa ja mittauksia. Pienessä pojassa oli pahimmillaan kiinni kanyyli päässä antibiottia varten, toinen kanyyli kädessä sokeritiputusta varten, yksi happisaturaatio-/sykemittariletku jalassa ja nenämahaletku ylähuulessa, kun poika ei jaksanut syödä kunnolla. Vierailin teholla päivittäin ja oleskelin siellä useita tunteja putkeen. Pääsin hoitamaan vauvaani ja rintaruokkimaan häntä sekä laittamaan ruokaa hänen nenämahaletkunsa kautta. Sain olla paljon hänen kanssaan, kävin synnytysvuodeosastolla vain syömässä ja nukkumassa. Mies kävi osastolla aamupäivisin ja meni illaksi töihin, koska halusimme molemmat hänen olevan isyysvapaalla sitten, kun pääsisimme sairaalasta kotiin.

Vähitellen arvot alkoivat palautua ja letkuja pystyttiin riisumaan yksi kerrallaan ja perjantaina saimme tiedon, että poika pääsee vuodeosastolle kanssani. Ehdimme olla täydessä 4 hengen huoneessa vain muutaman tunnin, kun minulta tultiin kysymään, haluaisinko perhehuoneen. Perhehuoneessa meni perjantai-iltapäivä ja lauantai, sunnuntaina pääsimme onnellisesti lähtemään kotiin terveen pojan kanssa :heart:

 

Kiitos, Ralliruutu, synnytyskertomuksesta. Melkoinen koettelemus ollut teilläkin, onneksi nyt kaikki hyvin

Joo päätin flunssan takia nyt sitten levätä hirveästi ja sen takia olenkin tänään käynyt pankissa ja prismassa julkisilla, pakkaillut esikoisen hoitokassin ja sairaalakassia, siivonnut, kokkaillut kaikennäköistä ja pupuillutkin vielä päälle.

(Ällövaroitus) Mietin että onkohan mulla alkanut tulla sitä limatulppaa vai tuleeko tätä räkää vaan molemmista päistä, kun sellaista kellertävämpää limaa tullut vähän normaalia runsaammin tänään. Ei kuitenkaan mitään klöntsiä tai muuta mutta runsaammin kuin mitä jo valmiiksi tässä lopussa on tuo valkovuoto ollut. Hmmm, pitää seurailla tilannetta.

Laitoin tuossa illalla perunat kiehumaan huomista ruokaa varten ja päätettiin sillä aikaa sitten miehen kanssa peuhata. Viime aikoina se on aiheuttanut vaan todella pientä supistelua ihan hetkeksi, mutta nyt tietty sitten seurauksena oli ihan kunnon kipeitä supistuksia! Ei meinannut tulla ruuanlaitosta mitään kun piti keskeyttää siksi aikaa kun tuli supistus ja joko istuutua tai kumartua. En kellottanut kun ajattelin katsoa että laantuuko, tiheästi niitä tuli mutta nyt on tosiaan laantuneet ja välit pidentyneet ihan selvästi. Vieläkin kyllä tulee välillä ja tekee kipeetä mutta pystyy kuitenkin olemaan normaalisti. Eiköhän ne tuosta lakkaa kun pääsen nukkumaan. Hetki pitää vielä odottaa että saa ruuan uunista.

Huomenna ei onneksi tarvitse liikkua yhtään mihinkään, kun ei vaan vauva päättäis syntyä just kun on tämä flunssa päällä :stick:

Kp & Kultakala 38+0 POKS!

P.S. Miksiköhän en ole aiemmin tajunnut tätä jumppapalloa ottaa tähän tietsikalle, tuo tuoli pahentaa noita liitoskipuja ihan älyttömästi mutta tää pallo on kyllä ihan paras!

 

Ralliruudulle onnea ja kiitos synnytyskertomuksesta. Hurja urakka, mitenhän sitä itse moisesta sitten selviytyy..

Yöllä ekat kipeät supistukset bongattu! Intoilenkohan turhaan, eikös niitä saata tulla monta viikkoa ennen varsinaista syntymää??.. Harkkasupistuksia tullut iltaisin, mutta yöllä tuli ekat kipeät. Kävin kyllä eilen aluksi 1,5tunnin metsälenkillä koiran kanssa, sitten puolen tunnin kävelyllä toisen ja vielä vajaan tunnin pyörälenkillä kolmannen kanssa

Mirenna 37+5

 

Supistukset tosiaan loppui kun menin nukkumaan, tai pari tuli vielä sängyssä mutta sitten nukahdin ja heräsin vasta aamuyöstä vessaan. Ja supistuksia ei ole ollut nytkään mutta ehkä jotain pientä jomottelua? Harmi kun ei osaa sanoa kuitenkaan meneekö vielä viikkoja vai olisko kohta menoa Toiveet vaan herää kun on tälläisiä oireita.

Mun vanhemmat olis lähdössä pääsiäiseksi mökille, onneksi esikoinen pääsee kyllä sitten siskolle hoitoon jos juuri siihen osuu synnytys. Eiliset supistukset oli jo sitä luokkaa että vihjaisin niistä varmuudeksi äidillenikin, hän huomasi viestin aamulla ja meinas että uskaltavatko ollenkaan lähteä mökille Mun puolesta saa mennä kyllä, ihan varmasti synnytän toukokuun puolella varsinkin sit jos ne nyt jättää reissun väliin. Mieskin säikähti eilistä niin että kuulemma ei enää anna mulle :kieh: Että se siitä ässästä sitten.

 

Mirenna huoh kun tietäskin! Siskolla on tullut molemmilla kerroilla kipeitä supistuksia vasta päivää tai paria ennen synnytystä. Mullakaan ei viime raskaudessa ollut kun pari harkkasupparia ennen käynnistystä, tässä raskaudessa on taas ollut jomotteluja ja supisteluja jo monta viikkoa. Mutta ne on kyllä lähteny voimistumaan/lisääntymään tässä puolentoista viikon aikana ja eilen oli ekat joista tuli jo ihan lupaava fiilis Mutta niinku sanoin, tätä toiveilua jatkuu varmaan toukokuulle

 

Olen jo kahdesti aloittanut synnytyskertomuksen kirjoittamista tänne, mutta molemmilla kertoilla on homma keskeytynyt vauvan vaativaan huutoon. Enköhän mä sen jossain vaiheessa ehdi kokonaan kirjoittaa.

Meillä on pian viikko kasassa. Kotiutumisen jälkeen on ollut melkoista vuoristorataa imettämisen kanssa. Sunnuntaina sain kunnon itkukohtauksenkin, kun tuntui, että mistään ei tule mitään ja kokeilin ties mitä vippaskonstia, että saisin maidon nousemaan kunnolla ja vauvan imemisotetta paremmaksi. Olin yllättynyt siitä, kuinka vähän sairaalassa sai ohjausta imetykseen, vaikka pyysinkin sitä pariin otteeseen melko painokkaasti. Tilannetta vaikeutti se, että vauvan piti ottaa teholta vähän vauhtia vointiinsa, koska tulehdusarvojen epäiltiin olevan koholla ja vointi meni huonommaksi. Samassa rytäkässä määrättiin lisämaitoa ja kehoitettiin kotonakin jatkamaan vastikkeilla, joten imemisen harjoittelu on ollut aika haastavaa. Tänään näyttää jo vähän valoisammalta ja vastiketta on mennyt ainoastaan aamulla ja muuten olen imettänyt. Se tosin on tarkoittanut itkuisempaa vauvaa ja itselle ahdistusta, mutta eiköhän me tästä selvitä. Muuten vauvan kanssa on mennyt oikein hyvin ja ollaan jo tehty pieniä vaunulenkkejä.