6.4 / richi /26 / 1. lapsi / kos /?
Ujosti liittyisin seuraan.
Minulta löytyy kyllä noita oireita, plussasin eilen aika selkeästi, kolme päivää sitten testi oli selvä nega, enkä uskalla testata uudestaan jos vaikka olikin virheellinen tuo eilinen testi... vaan tekisi mieli ostaa 10 erimerkkistä testiä ja varmistaa asia!
Alavatsan nippailua sanoisin olleen jo viime kierrosta asti. Jätimme silloin ehkäisyn pois, eli tämä plussa tuli virallisesti tokasta yrityskerrasta, yhdet menkat ehti olla välissä. Ilmeisesti en kuitenkaan ollut vielä raskaana tämän nippailun alusta asti, niin kaipa se menee jännitykset tai stressin piikkiin...
Melkein nolottaa, että plussasin jo tokasta kerrasta, kun niin monilla tuntuu olevan vaikeaa, ja miehellekin "lupailin", että voi mennä vuosi pari ennen kuin mitään tapahtuu.
Masennuin aika lailla, kun menkkoja ennakoivat oireet alkoivat tuossa perjantaina loman alkajaisiksi. Rinnat arat, menkkamaisia kipuja, koko ajan sellainen "ai nyt alkoi vuoto" -olo. Mutta aina vessaan mennessä vain vähän tummempaa vv, kuin menkat olisivat alkamassa kunnolla saman päivän tai seuraavan aikana. Välissä oli päivä ilman mitään oireita, mutta kun menkkojen virallinen alkamispäivä alkoi lähestyä ja tuli vaan tuota vv, rinnat sen kuin kipeytyi ja flunssan oireitakin ilmestyi pienellä kuumeella, uskaltauduin testaamaan. Nega se oli. Menkkojen virallisen alkamispäivän aamuna testasin varuiksi uudestaan, ja puristin silmät tiukasti kiinni kun huomasin jo saman tien toisen viivan tikussa. Odotin ohjeistetut kolmisen minuuttia, viiva sen kuin vahvistui, itkin vähän ja menin sitten näyttämään tikkua miehelle. Uninen "mähän sanoin" oli ainoa kommentti.
Menkkaoireet ovat tänään loistaneet poissaolollaan, eikä vv ole tummaa. Vähän on ollut etova olo ja närästystä iltaisin, mutta voi johtua pitkästä valvomisesta (ei lomalla nukuta) tai jostain. Aamuisin ei mitään. Selkein oire on kuitenkin rinnat. Ne on ihan jättimäiset! Muutenkin aika isot, liiveistä riippuen d-f jopa, ja nyt ne suurimmatkin kiristävät ja ahdistavat. Ja sattuu muuten ihan tajuttomasti. Pienikin hipaisu (jota tuo mies sitten virnuillen harrastaa... "ai mitä, ei kai tää satu?") on ihan hirveä, yskähtäessä saattaa tuntua nänneissä, ja rintaliivien riisuminen on täyttä tuskaa.
Tuosta muille kertomisesta vielä, että itse toitottaisin mielelläni koko maailmalle, tai ainakin nyt perheille ja läheisille, mutta mies on toista mieltä. Kenellekään ei saisi kertoa, ei olisi melkein saanut soittaa neuvola-aikaakaan. Ja eilen sitten heti plussan jälkeen menin kaupungille ensin äitini ja sitten parhaan ystäväni kanssa. Oli niin vaikea olla hiljaa! Mielestäni vaikka kuinka pelkäisi keskenmenoa, uutiset pitäisi kertoa läheisille, koska he voivat sitten tukea jos keskenmeno tuleekin. Toki voinhan ilmoittaa vasta jos näin käy, että "hei, olin raskaana mutten ole enää, tukekaa". Meillä on tosi läheiset suvut ja olen itse tosi sosiaalinen ja puhun kaikille kaikesta. Mies on vähän tuppisuumpi, ja pitäisi mieluummin tämän tyyppiset tiedot ihan yksityisasiana lapsen syntymään asti!
Vähän hirvittää ensi viikko, kun olemme menossa paikkaan, jossa odotetaan, että juomme iltaisin porukalla, ja jossa jaamme huoneen veljeni kanssa. Entä jos minulla alkaa pahat pahoinvoinnit juuri silloin? Selitän veljelle, että ei tämä vatsatauti tartu? Ja miten vältän alkoholin? Joku sanoi, että antibioottikuurilla pitäisi välttää alkoholia, joten se toimisi tekosyynä, mutta en minä ole koskaan välttänyt
En juo paljoa, tulen yhdestä siideristä jo humalaan, niin miten sitten selitän etten voi juoda tippaakaan?