Heipparallaa täältäkin suunnalta jälleen. :wave:
Sapuskat: Sama maalaisjärki täälläkin kuin muillakin. Olen ollut aika pahatapainen aiemmin syömisissäni liittyen näihin pöpöihin... Jotenkin aina mieltänyt hommat niin, että jos saan pöpöjä tarpeeksi, niin en sairastele. En tiedä johtuuko siitä vai hyvistä geeneistä, mutta flunssia sairastelen maksimissaan noin joka toinen vuosi ja kunnon mahapöpö on ollut viimeksi ala-asteikäisenä. Mutta nyt olen tämän massun myötä tehnyt myönnytyksen ja ruvennut pesemään vihannekset ja hedelmät.
Mutta kuorineen ne syön silti... Ihan vain vitamiinien ja kuitujen takia. Pehmeistä juustoista olen vähän maistellut semmoisia, mitkä on pastöroidusta maidosta tehtyjä. En tiedä auttaako se asiaa, mutta eipä noitakaan suuria määriä mene. Kotimaisia marjoja olen myös iskenyt suoraan pakkasesta puuron sekaan, vaikka ovatkin kaupasta hommattuja. Makeutusaineita olen vähän rajoittanut ja koittanut juoda entistä enemmän vettä kevytlimppareiden sijaan. Yksi kahvimuki päivässä ja sitä rataa...
Liikunta: Aiemmin tuolla kirjoittelinkin, että itselleni omavalmentaja ohjeisti jo tässä vaiheessa välttämään pitkäkestoista rääkkiä (eli juuri tuo idea, ettei sykkeet olisi kovin korkealla sitä 15 min tai pidempään kerralla). Intervallia suositteli ja tietty paljon pk-lenkkejä, jotka itselleni lajienkin puolesta sopivat mainiosti. Viikko-ohjelmassa on siis paljon kävelyä, vähän fillarointia ja pari salikertaa. Jumppiin en ole nyt uskaltanut lähteä, kun en osaa vetää niitä rauhallisesti, vaan aina on sykkeet tapissa. Uinnin ajattelin ottaa mukaan kuvioihin kunhan saan vähän virtaa jostain.
).( Täällä on nyt tuhrutellut ruskeita vanoja jo melkein viikon. Tänään soitin jo neuvolaankin ja tiedustelin mitä tästä pitäisi olla mieltä. Neuvolan täti totesi, että jos ei enempi vuoda ja oireet jatkuu, niin kaikki ok. Vaan kun ei mulla ole niitä (oikeita) oireita ollutkaan! Nyt täällä sitten arvon, että menisikö ultraan vaiko ei menisi. Toisaalta on levollinen olo tuhruista huolimatta, mutta silti takaraivossa kaihertaa. Ensimmäinen neuvolakäynti on kahden viikon päästä, mutta siitäkin varmistui, ettei siellä ultrata tahi kuunnella mitään. Tai voidaan yrittää kuunnella, mutta kymppiviikolla ei välttämättä vielä mitään kuitenkaan kuulu. No, arpominen jatkukoon.
Olen myös onnistunut kehittämään ahdistuksen painosta. Se kipusi tuossa kesän aikana normaalista muutaman kilon ylöspäin, ja se ahdistaa. Olin niin ajatellut, että raskauden alussa on se normipaino ja sitten jatketaan samanlaista syöntiä kuin ennenkin, ettei kauheasti makkarakiloja kertyisi vauvakilojen lisäksi. No, ei niitä kiloja nyt tässä parin kolmen viikon aikana olekaan tullut lisää, mutta silti potuttaa nuo kesän aikana kertyneet kilot. Olenkin todennut, että vaikka vauvamasua ei vielä olekaan, niin pitää käydä ostamassa kaupasta mukavat siistit työhousut, joissa ei vyötärö paina. Farkut muistuttaa koko ajan noista muutamista kiloista kireydellään, jonka myötä odotusilo muuttuukin läskiahdistukseksi.
Eli mukavat housut -> parempi mieli -> nautinnollisempi raskaus... Tänään siis vaateostoksille töiden jälkeen.
tamariini ja maha 7+4
