Hei,
liittyisin joukkoon iloiseen. Saadaan sitten ensimmäinen LA tuonne 26. päivällekin.
Saa nähdä sitten muuttuko vielä ultrassa, luulisin niin. Meillä oli muuttohässäkkä kesken viimeisimpien kuukautisten aikaan, enkä todellakaan muistanut merkitä kalenteriin milloin alkoivat. Toi LA on sitten laskettu siitä, mitä muistelisin tai arvelisin.
Kävin eilen ensimmäisen neuvolan kun päästiin kotiin matkalta (plussasin juuri ennen reissua), huomenna pitäisi muistaa soitella onko lähete ultraan mennyt perille ja esittää toiveita mahdollisesta päivästä, että mieskin pääsee mukaan. Ja labraan pitäisi myös varata aika.
Tää on toinen lapsi, esikoinen on 5-vuotias. Selkeä
ero ensimmäiseen raskauteen on se, että maha kasvaa. Nyt on jo huomattavissa pieni kumpu, joka tosin voisi mennä herkuttelun piikkiin jos ei tietäisi. Esikoisen kanssa menin ihan loppumetreille tavalliset, normaalin kokoiset farkut jalassa. Tiukoista paidoista kyllä huomasi tilanteen, mutta monille tuli yllätyksenä kun näkivät vauvan kanssa, kun en ympäri kyliä puolitutuille raskauttani huudellut eikä se erikoisemmin näkynyt. Nyt taitaa olla haave vain, että saisin normifarkkuja pitää kovinkaan pitkään..
Iho&hiukset on sellainen aihe, josta en edes haluaisi puhua. Iho on kauheassa kunnossa, kiiltää koko ajan kuin peili ja näppylää on jos jonkinlaista. Hiukset ovat rasvaiset ja niitä irtoaa melkoisia määriä. Joinain päivinä tuntuu, että ainoa ratkaisu tähän olis trimmeri ja 5 mm terä.
Syömiset on mulla aika uusilla urilla myös. Parin tunnin välein on pakko syödä kun on nälkä. Ja jos ehtii olla nälkä, alkaa kuvotus. Toisaalta kuvotus alkaa myös syömisen jälkeen, ei sitä pääse pakoon. Syön kauheat määrät banaaneja, avokadoja, ruisleipää ja tomaatteja. Viikunat olen myös löytänyt viime viikkojen aikana. Oikeaa ruokaa pystyy syömään pienen annoksen kahdesti päivässä, loppu menee noilla välipaloilla. Mieli tekisi tietysti myös herkkuja, juustonaksuja ja irtokarkkeja, jäätelöä ja hampurilaisia. Mutta en halua lähteä sille linjalle, mä en ole vuotta puhkinut salilla naama violettina vain päästäkseni nyt mussuttamaan tuloksia pilalle.
Liikuntaa oon joutunut vähentämään radikaalisti. Osittain kuvotuksen vuoksi, se pahenee iltoja kohden eli just silloin kun pääsisin salille. Osa liikkeistä ei tunnu muutenkaan enää hyvältä, painojakin oon vähentänyt reilusti. Vähästäkin nousee syke melkein liikaa ja voimattomuuden tunne saattaa iskeä ihan kesken treenin. Oon ottanut sitten aika rauhallisesti, lisännyt kehonhuoltoa ja esim. spinningiä, vähentänyt salia ja rankkoja ryhmäliikuntatunteja. Sitä vaan kaipaa sitä rankkaakin rääkkiä.. ehkä sitten taas, kun kuvotus vähenee.
Oletteko jo kertoneet muille lapsille raskaudesta? En jaksanut lukea ihan jokaista riviä aikaisemmilta sivuilta, joten en tiedä onko ollut jo puhetta. Esikoinen on tosiaan 5v ja sen luonteinen, että melkein pelotti kertoa ettei hän kohta enää olekaan ainoa isän ja äidin silmäterä. Vaikka tervettähän se on joskus oppia, että maailma ei pyörikään hänen sievän napansa ympärillä. Eilen sitten kerrottiin, kun huomasi nipun neuvolasta saatuja oppaita ym. ja kysyi miksi meillä on vauvakirjoja. Muuten oltaisiin odotettu vielä pari viikkoa. "Joo no mä en sitten aikakaan halua mitään vauvaa tänne" oli ensimmäinen reaktio. Herttaista.
Vähän samalla mielellä oli tänäänkin, vaikka ehdotti varovasti josko mentäis kahvilaan kun vauvakin voisi haluta kakkua. Kahvilassa kyseli sitten kovasti vauvasta, vaikka edelleen muisti sanoa ettei ole kovin mielissään asiasta. Ehkä se tuosta, kun pääsee yli järkytyksestään. Onhan tässä aikaa..
Nyt on pakko mennä unille etten nukahda tähän. Ei sillä, että olisi ensimmäinen kerta.
Praline 9+3
Etusivulle 26.4. Praline/31/toinen/K-SKS
Edit: Kauhea romaani!
Mutta kun oli asiaa.. (muka).