Paljon onnea
Miwwi ja
melin!:heart: tää on vaan niin jännää seurata, kun vauvoja rupee putkahtelemaan
Tänään kävin äitipolilla ultrassa ja käyrillä(piti olla jo viime viikolla, mutta mies ja esikoinen olivat mahataudissa, niin en voinut jättää niitä keskenään kotiin). Kaikki oli oikein mainiosti, poitsu otti kunnon spurtteja ja kätilö sanoi, että aika villi tapaus
hehheh. Painoarvioksi lääkäri antoi 2,6 kg (35+5) eli vissiin keskikäyrällä mennään. Esikko meni samalla käyrällä ja oli syntyessään (40+2) 3,7 kg, eli ei pitäisi ainakaan mitään jättiläisvauvaa olla tulossa.
Sairaalakassia varten kävin ostamassa lanolinia nänneihin, koska viimeksi tuli ainakin tosi kipeäksi siinä kun imetystä aloittelin. Sitten ajattelin pakata myös rintakumit, koska viimeksi niistä oli tosi paljon apua. Ostin myös löysät collegehousut seppälän alennusmyynneistä, niin niillä on sitten kiva kotiutua, ettei purista mistään
Sisarusrattaat on meilläkin nyt hommattuna, ovat kylläkin vielä anopin varastossa, kun meillä ei hirveästi ole ylimääräistä tilaa. Uusi turvakaukalokin odottaa nyt tuolla eteisessä
vanha heitetään kaatopaikalle, kun se on ollut jo niin monella lapsella käytössä, niin en enää oikein luota sen kestävyyteen ja onhan se aika kulahtaneen näköinen. Varsinkin kun esikko oli aikamoinen pulauttelija, niin on kaukalokin saanut osansa
vauvalle ei ole vielä omaa sänkyä hommattuna. Ajattelin, että aluksi varmaan kuitenkin nukkuu mun vieressä ja sitten äitiyspakkauksen laatikossa. Esikko nukkuu vielä pinnasängyssä ja ollaan tässä pohdittu, että joko voisi ostaa ihan tavallisen lastensängyn, kun ikää on 1v 7kk. Musta vaan tuntuu, että se ei taida vielä tavallisessa sängyssä pysyä, vaan lähtee harhailemaan. Ja se siinä vähän pelottaa, kun makuuhuoneet on yläkerrassa, ettei tule sitten rappusia alas, kun on vielä niin pieni, ettei osaa hyvin yksin tulla. Portaitten yläpäähän ei saa turvaporttia viritettyä, niin on vähän miettimistä, et miten saatais homma toimimaan...
Toivon kyllä, että ei tarvitsisi olla sairaalassa kuin max 2 päivää. Viimeksi en saanut nukuttua, kun huonetoverit kuorsasivat tai sitten niiden vauvat huuti, niin en nukkunut yhtäkään yötä. 3 yötä nukkumatta siinä tilanteessa on aika hanurista ja olinkin silloin neljäntenä päivänä niin herkällä päällä, että en voinut sanoa hoitajille mitään ilman että olisin purskahtanut itkuun
Vaivoista sen verran, että nyt on tullut semmoinen uusi hermokipu toiseen nivuseen. Välillä meinaa oikea jalka lähteä väkisin alta, kun vauva vissiin jotenkin painaa päällään johonkin hermoon. Ei pysty kyllä enää mihinkään kovin kauaksi lähtemään kävellen, ku ei välttisti pääse enää kotiin
sitten jos oon pidemmän aikaa pystyssä, niin koko loppuilta menee sit tuskaillessa kun kylkiin sattuu niin paljon. Paras asento olisi olla sohvalla kyljellään, mutta eihän se onnistu, kun esikon perässä pitää juosta. Mietin vaan, että mitenkähän tässä seuraava kuukausi taas pärjätään, kun mies lähtee ensi viikolla töihin lomautusten jälkeen. Nyt on ollut niin helppoa kun on ollut apuna tässä arjen pyörityksessä. Voipi olla vaivaiset ajat edessä: /
Mutta se on sentään ihanaa, että pihalla tarkenee olla jo enemmän ja kun arska paistaa, niin aijettä se on mukavaa :heart:
Vemia 35+5