Naneni: On ollut mulla, silloin kun meillä oli oikeen hirmu riitasa kausi meneillään niin itkin kerran keskellä kauppaa miehelle että "vituttaa kun on tääkin tuol vatsassa..." (en muista miten jatkoin). Siihen rakas ihmetteli että etkös sä niin toivonu lasta??? Vastasin et kyl joo, mutten kelannu ikinä et olis sit muuten näin kauheen vaikeeta. Silloin ihan todella muutaman kerran ajattelin, et ois ollut parempi ettei oliskaan natsannut! Ja mähän oon kans ollut aikalailla masentunu koko tän raskauden ajan, mikä ei helpota tilannetta ollenkaan. Tos oli muutama oikeen ihana päivä kun mieskin oli oikea herran enkeli, ja sillon koinkin muutaman super onnellisen hetken. Nyt taas yhen typerän riidan myötä matelen niin syvissä vesissä ettei tosikaan. Joo, mun pitäis jo olla unten mailla, mut tulin kertoon sulle vähän näitä mun fiiliksiä. Jospa toivottavasti yhtään helpotti. :hug: Pää kelailee niin paljon juttuja viel ettei meinaa oikeen taas uni tulla vaikka väsy painaakin simmussa jo... |O Nyt uudella ja paremmalla yrityksellä: ZzzZzz...
Huhtikuun hurmurit 2013 *syyskuussa*
- Viestiketjun aloittaja Naneni
- Ensimmäinen viesti
Kiva, että tänne tulee tekstiä 
On älyttömän mukava lueskella, mitä kaikille kuuluu.
Valtavasti onnea kaikille hyvistä ultrauutisista :heart:
Ultraa ja vastauksia odottaville jaksamista!
Tunteista on ollut puhetta. Itse ainakin olen huomannut, että itku tulee nyt paljon herkemmin ja liikuttuu lähes kaikesta. Ylipäätään tunnetiloissa mennään laidasta laitaan; välillä on tosi onnellinen, seesteinen ja luottavainen olo, sitten välillä taas päässä pyörii kaikki mahdolliset kauhukuvat ja jokin vaan kiukuttaa... :ashamed:
Normaalisti olen hyvin tasainen luonne Että kyllä tämä raskaus koko tunteiden skaalaa herkistää. Mielestäni olen nyt vielä herkemmillä, kuin esikoista odottaessa.
Joka tapauksessa sain eilen ihanan kirjeen :heart: Se tuli huslabista ja siinä luki tieto, että veriseerumiseulan tulos on normaali. Ei lisääntynyttä riskiä eikä tarvetta lisätutkimuksille Piti avata kirje jo ulkona, en sisälle asti malttanut ensin tulla, kun jostakin syystä jännitti niin tuo tulos. Verikokeesta ja ultrasta oli siis vain tasan viikko tulosten saapumiseen.
Ellotus on mulla oikeastaan kadonnut. Pissalla hyppään öisinkin noin kahden tunnin välein, ja nyt on sitten alkanut ilmaantua hieman unettomuutta. Herään usein joskus 4.30-6.00 välillä, enkä saa millään nukuttua :kieh: Oonkin sitten ihan suosiolla noussut ylös ja tehnyt jotain hyödyllistä. Se on tietty rauhallista omaa aikaa, kun muut vielä nukkuu. Ja silloin saa tosiaan jotain aikaiseksikin. Että ei kai tuosta kannata valittaa Esikoisen kanssa voi sitten ottaa päikkäreitä, jos ja kun päiivällä nukuttaa.
Sisarusrattaista. Me ollaan kierrelty viimeisen viikon ajan kattelemassa sisarusrattaita. Mies on asiasta ihan innoissaan (!). Esikoiselle ollaan hankittu käytettynä melkein kaikki, mutta nyt ajateltiin sitten panostaa uuteen ja myydä vanhat pois.
Ollaan paljon liikkeellä, ja oisi tärkeää, että sitten kahdenkin muksun kanssa pääsisi sujuvasti etenemään paikasta toiseen, autoillen, kauppakeskuksissa ja ulkona.
Mitäs suosikkeja teillä on sisarusrattaiden suhteen? Me ollaan noita Britaxin B-dualeja ja Phil&Tedsin Navigatoreita kateltu erityisesti. Britaxiin saa helposti liitettyä kaiken mahdollisen, ja tuotteet löytyy samasta "Britax-perheestä". Edullisemmatkin on kuin P&T, nyt alkavat olla tarjouksessa, kun myydään tämän vuoden mallistoa pois. Mietityttää vaan, miten ne sitten talvella kulkee ulkona.
P&T:t kai paremmin. On vaikea päättää
Anteeksi näin omanapainen teksti :ashamed:
Muistetaan tosiaan, että yleensä raskauden päätös on onnellinen, ja tulos on mitä ihanin Vaikka odottavan aika tuntuu pitkältä, koitetaan keksiä mukavaa puuhaa tähänkin vaiheeseen.
On älyttömän mukava lueskella, mitä kaikille kuuluu.
Valtavasti onnea kaikille hyvistä ultrauutisista :heart:
Ultraa ja vastauksia odottaville jaksamista!
Tunteista on ollut puhetta. Itse ainakin olen huomannut, että itku tulee nyt paljon herkemmin ja liikuttuu lähes kaikesta. Ylipäätään tunnetiloissa mennään laidasta laitaan; välillä on tosi onnellinen, seesteinen ja luottavainen olo, sitten välillä taas päässä pyörii kaikki mahdolliset kauhukuvat ja jokin vaan kiukuttaa... :ashamed:
Normaalisti olen hyvin tasainen luonne
Että kyllä tämä raskaus koko tunteiden skaalaa herkistää. Mielestäni olen nyt vielä herkemmillä, kuin esikoista odottaessa.Joka tapauksessa sain eilen ihanan kirjeen :heart: Se tuli huslabista
ja siinä luki tieto, että veriseerumiseulan tulos on normaali. Ei lisääntynyttä riskiä eikä tarvetta lisätutkimuksille Piti avata kirje jo ulkona, en sisälle asti malttanut ensin tulla, kun jostakin syystä jännitti niin tuo tulos. Verikokeesta ja ultrasta oli siis vain tasan viikko tulosten saapumiseen. Ellotus on mulla oikeastaan kadonnut. Pissalla hyppään öisinkin noin kahden tunnin välein, ja nyt on sitten alkanut ilmaantua hieman unettomuutta. Herään usein joskus 4.30-6.00 välillä, enkä saa millään nukuttua :kieh: Oonkin sitten ihan suosiolla noussut ylös ja tehnyt jotain hyödyllistä. Se on tietty rauhallista omaa aikaa, kun muut vielä nukkuu. Ja silloin saa tosiaan jotain aikaiseksikin. Että ei kai tuosta kannata valittaa
Esikoisen kanssa voi sitten ottaa päikkäreitä, jos ja kun päiivällä nukuttaa.Sisarusrattaista. Me ollaan kierrelty viimeisen viikon ajan kattelemassa sisarusrattaita. Mies on asiasta ihan innoissaan (!). Esikoiselle ollaan hankittu käytettynä melkein kaikki, mutta nyt ajateltiin sitten panostaa uuteen ja myydä vanhat pois.
Ollaan paljon liikkeellä, ja oisi tärkeää, että sitten kahdenkin muksun kanssa pääsisi sujuvasti etenemään paikasta toiseen, autoillen, kauppakeskuksissa ja ulkona.
Mitäs suosikkeja teillä on sisarusrattaiden suhteen? Me ollaan noita Britaxin B-dualeja ja Phil&Tedsin Navigatoreita kateltu erityisesti. Britaxiin saa helposti liitettyä kaiken mahdollisen, ja tuotteet löytyy samasta "Britax-perheestä". Edullisemmatkin on kuin P&T, nyt alkavat olla tarjouksessa, kun myydään tämän vuoden mallistoa pois. Mietityttää vaan, miten ne sitten talvella kulkee ulkona.
P&T:t kai paremmin. On vaikea päättää
Anteeksi näin omanapainen teksti :ashamed:
Muistetaan tosiaan, että yleensä raskauden päätös on onnellinen, ja tulos on mitä ihanin
Vaikka odottavan aika tuntuu pitkältä, koitetaan keksiä mukavaa puuhaa tähänkin vaiheeseen.Ultrakuulumisia!
Käytiin eilen ultrassa, viikkoja piti olla 11+5 mutta ollaan selkeästi pidemmällä. Pituutta oli ainaki 5,55 cm, sai toisella mittauksella 5,86 cm jolloin oltaisiin viikkoa pidemmällä. Mittaaminen oli vaikeaa koska pikkuinen liikkui ihan mielettömästi. Mutta mennään nyt tuolla 5,55 mitalla joka antaa viikoiksi 12+2, laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu eikä muuteta.
Niskaturvotus oli 1,2 joka on normaali, verikokeiden tulokset tulevat ensi viikolla. Kätilön mukaan kaikki siis normaalisti, aivot, kädet, jalat, munuaiset, selkäranka ja nenä. Tuo nenä on kuulemma tärkeä että se näkyisi (3/4 down-lapsella nenäluu ei näy nt-ultrassa).
Jännitin ultraa kamalasti, mutta kun hyppäsin pöydälle tutkittavaksi, kaikki jännitys katosi samantien. Jos verikokeissa on jotain pielessä on se jotenkin helpompi hyväksyä, nyt kun näki tuon pienen ihmisen (ja se todellakin näyttää ihan ihmiseltä!)
Lisäisin kuvan jos osaisin...
Tsemppiä teille kaikille muillekin ultraan ja onneksi olkoon niille jotka ovat saaneet hyviä uutisia
Käytiin eilen ultrassa, viikkoja piti olla 11+5 mutta ollaan selkeästi pidemmällä. Pituutta oli ainaki 5,55 cm, sai toisella mittauksella 5,86 cm jolloin oltaisiin viikkoa pidemmällä. Mittaaminen oli vaikeaa koska pikkuinen liikkui ihan mielettömästi. Mutta mennään nyt tuolla 5,55 mitalla joka antaa viikoiksi 12+2, laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu eikä muuteta.
Niskaturvotus oli 1,2 joka on normaali, verikokeiden tulokset tulevat ensi viikolla. Kätilön mukaan kaikki siis normaalisti, aivot, kädet, jalat, munuaiset, selkäranka ja nenä. Tuo nenä on kuulemma tärkeä että se näkyisi (3/4 down-lapsella nenäluu ei näy nt-ultrassa).
Jännitin ultraa kamalasti, mutta kun hyppäsin pöydälle tutkittavaksi, kaikki jännitys katosi samantien. Jos verikokeissa on jotain pielessä on se jotenkin helpompi hyväksyä, nyt kun näki tuon pienen ihmisen (ja se todellakin näyttää ihan ihmiseltä!)
Lisäisin kuvan jos osaisin...
Tsemppiä teille kaikille muillekin ultraan ja onneksi olkoon niille jotka ovat saaneet hyviä uutisia
Onnittelut Halaus hyvistä ultrakuulumisista! :heart:
Minäkin kävin eilen ultrassa. Sen mukaan viikot on tänään 12+5 eli päivää pidemmällä kuin omat laskuni ja viikkoa pidemmällä kuin menkoista laskien. Virallinen la:ni on nyt siis 4.4., mutta sitä ei tarvitse korjata etusivulle, koska siinä on vain päivän heitto.
Niskaturvotusta oli 0,94 ja verseulijen jälkeen dr oli 1:580 eli ei down-riskiä. Muakin jännitti aika ajoin etukäteen tosi lujaa. Ajattelin, että ei voi olla niin, ett kaikki olisi taas hyvin. Ja kun ikääkin on jo 36, niin riskiluvut on jo senkin takia isommat.
Kaikki osat näytti kätilönkin silmään olevan paikallaan ja haarovälistäkin löytyi pieni nipukka. Sukupuolta kätilö ei tietenkään vielä lähtenyt arvuuttelemaan, mutta orientoidun nyt pojanpalleroon.
Domi ja Pallero 12+5
Minäkin kävin eilen ultrassa. Sen mukaan viikot on tänään 12+5 eli päivää pidemmällä kuin omat laskuni ja viikkoa pidemmällä kuin menkoista laskien. Virallinen la:ni on nyt siis 4.4., mutta sitä ei tarvitse korjata etusivulle, koska siinä on vain päivän heitto.
Niskaturvotusta oli 0,94 ja verseulijen jälkeen dr oli 1:580 eli ei down-riskiä. Muakin jännitti aika ajoin etukäteen tosi lujaa. Ajattelin, että ei voi olla niin, ett kaikki olisi taas hyvin. Ja kun ikääkin on jo 36, niin riskiluvut on jo senkin takia isommat.
Kaikki osat näytti kätilönkin silmään olevan paikallaan ja haarovälistäkin löytyi pieni nipukka. Sukupuolta kätilö ei tietenkään vielä lähtenyt arvuuttelemaan, mutta orientoidun nyt pojanpalleroon.
Domi ja Pallero 12+5
Ihanaa, kun alkaa tulaa enemmän ja enemmän ihania nt-ultrien kuulumisia :heart: Itsellä huomen iltapäivällä ja kovasti jo odotan ja jännitän
Närästys tai mitä ikinä lieneekään (ei tunnu polttavalta missään, kipu on vain mahassa), ei tunnu helpottavan Joku (anteeksi, en millään muista kuka olit) antoi vinkiksi sen puolukan, se on tuntunut auttavan ainakin hieman, ISO KIITOS!!! :flower: Palleatyrä mulla todettiin esikoisen jälkeen, joten pelottaa, miten nyt käy Jollei ala helpottamaan, niin pitää valittaa lääkärille...
Te, joilla on jo ennestään lapsia, miten he ovat ottaneet vauvauutisen vastaan? Meillä poika on innoissaan, huutelee napaani vauvalle juttuja ja kuulostelee perään, mitä tuo vastaa :heart: Lisäksi totesi odottavan vauvaa kovasti; "leikin sen kanssa, niin saan taas leikkiä vauvaleluilla"
Sipulisankari & Narsku 11+3
Närästys tai mitä ikinä lieneekään (ei tunnu polttavalta missään, kipu on vain mahassa), ei tunnu helpottavan
Joku (anteeksi, en millään muista kuka olit) antoi vinkiksi sen puolukan, se on tuntunut auttavan ainakin hieman, ISO KIITOS!!! :flower: Palleatyrä mulla todettiin esikoisen jälkeen, joten pelottaa, miten nyt käy Jollei ala helpottamaan, niin pitää valittaa lääkärille...Te, joilla on jo ennestään lapsia, miten he ovat ottaneet vauvauutisen vastaan? Meillä poika on innoissaan, huutelee napaani vauvalle juttuja ja kuulostelee perään, mitä tuo vastaa :heart: Lisäksi totesi odottavan vauvaa kovasti; "leikin sen kanssa, niin saan taas leikkiä vauvaleluilla"
Sipulisankari & Narsku 11+3
Ihania ultra kuulumisia =)
Itsellä torstai-iltana np-ultra.... vatta on jo niiiiin ISO että vois luulla oottavan seittosia mutta kuitenki pikku pelko persuksissa että mitä jos sielä ei olekhaan mitään elämää???? Mies luulee että meile tulee kolmoset, sanoinki että saat ihan yksin hoitaa sitten kantamisen, synnytyksen ja hoitamisen : / Yx riittää mulle ihan hyvin
Kuullaan
12+1
Itsellä torstai-iltana np-ultra.... vatta on jo niiiiin ISO että vois luulla oottavan seittosia
mutta kuitenki pikku pelko persuksissa että mitä jos sielä ei olekhaan mitään elämää???? Mies luulee että meile tulee kolmoset, sanoinki että saat ihan yksin hoitaa sitten kantamisen, synnytyksen ja hoitamisen : / Yx riittää mulle ihan hyvin Kuullaan
12+1
Onnea kaikille ihanista ultra-uutisista!! :heart: !
Tänne ei mitään erikoista, np-ultraa odottelen... siis tulis se ilmoitus ajasta edes!
Olo on aika normi, välillä hieman päässä vippaa ja etoo. Väsymystä on edelleen ilmassa... ja herkuttelua :ashamed: !
Toisaalta haluaisin kertoa jo raskaudesta, mutta en uskalla hehkuttaa ennen ekaa ultraa.
Olikos se martsu76 jolla oli laskettu Kättärillä huhtikuun lopussa?? Jos kaikki menee molemmilla nappiin, niin silloin ollaan siellä samoihin aikoihin...
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
T: Alexa ja muukalainen 10+0
Tänne ei mitään erikoista, np-ultraa odottelen... siis tulis se ilmoitus ajasta edes!
Olo on aika normi, välillä hieman päässä vippaa ja etoo. Väsymystä on edelleen ilmassa... ja herkuttelua :ashamed: !
Toisaalta haluaisin kertoa jo raskaudesta, mutta en uskalla hehkuttaa ennen ekaa ultraa.
Olikos se martsu76 jolla oli laskettu Kättärillä huhtikuun lopussa?? Jos kaikki menee molemmilla nappiin, niin silloin ollaan siellä samoihin aikoihin...
Hyvää loppuviikkoa kaikille!
T: Alexa ja muukalainen 10+0
Halauksia kaikille! =) Miehen sympatiasta toivottavasti kukaan nyt ei oikeasti ajattele ettei omaa miestä kiinnosta, jos ei koko aikaa ole hellimässä ja hoitamassa. Ei miehet vaan taida tajuta tätä meidän naisten hellyyden kaipuuta raskaana ollessa.
Mun mies on kans perus jörrikkä, ei juuri puhu eikä pussaa. Mutta tiedän kuitenkin että on henkisesti tässä mukana, läsnä ja apuna. Monia (ainakin omaa miestä) inhottaa tai pelottaa synnytys/veri/kipu/lääketiede-asiat. Se ei ole niin konkreettista miehille, ja tää raskaus ja synnytys on semmoisia asioita joissa nainen hoitaa sen fyysisen puolen, ja miehen pitäisi olla henkisesti tukena, kun ei fyysisesti voi olla raskaana tai synnyttää tai kokea kipua naisen puolesta. Ehkä se oma voimattomuus on se joka pelottaa miehiä eniten, kun ei voi auttaa? Tämmöistä pohdintaa kävin läpi esikoista odottaessa. Ja mieskin on jälkeenpäin sanonut että pelksäsi minun kuolevan synnytykseen, (vaikka mitään komplikaatioita ei todellakaan ollut).
En tiedä onko tästä mun pohdiskelusta mitään apua teille jotka tuskailette miestenne kanssa. Mutta koitetaan ainakin ymmärtää heitä, tämä raskaus on niin konkreettinen asia naiselle, mutta miehelle ei. Toivottavasti ei kuulosta siltä että puolustelen kaikkia miehiä tässä. On asia erikseen sitten jos miestä ei oikeasti kiinnosta vaimo tai lapsi... silloin ei auta puolustella moista mitenkään.
Asiasta seitsemänteen, tunnetteko te jo vatsan? Siis niin että tuntuuko se esimerkiksi jos venyttelette, käytte joogassa tms? Mulla alkaa jo bodybalancen kierto-biisissä jo vatsa tuntumaan.
Alexa mulla on välillä ohimeneviä menkkapoltteluita. Esikoisesta oli alkuraskaudessa tosi koviakin kipuja vatsassa ja selässä. Kohdun kasvukipua kuulemma.
Mun mies on kans perus jörrikkä, ei juuri puhu eikä pussaa. Mutta tiedän kuitenkin että on henkisesti tässä mukana, läsnä ja apuna. Monia (ainakin omaa miestä) inhottaa tai pelottaa synnytys/veri/kipu/lääketiede-asiat.
Se ei ole niin konkreettista miehille, ja tää raskaus ja synnytys on semmoisia asioita joissa nainen hoitaa sen fyysisen puolen, ja miehen pitäisi olla henkisesti tukena, kun ei fyysisesti voi olla raskaana tai synnyttää tai kokea kipua naisen puolesta. Ehkä se oma voimattomuus on se joka pelottaa miehiä eniten, kun ei voi auttaa? Tämmöistä pohdintaa kävin läpi esikoista odottaessa. Ja mieskin on jälkeenpäin sanonut että pelksäsi minun kuolevan synnytykseen, (vaikka mitään komplikaatioita ei todellakaan ollut).En tiedä onko tästä mun pohdiskelusta mitään apua teille jotka tuskailette miestenne kanssa. Mutta koitetaan ainakin ymmärtää heitä, tämä raskaus on niin konkreettinen asia naiselle, mutta miehelle ei. Toivottavasti ei kuulosta siltä että puolustelen kaikkia miehiä tässä. On asia erikseen sitten jos miestä ei oikeasti kiinnosta vaimo tai lapsi... silloin ei auta puolustella moista mitenkään.
Asiasta seitsemänteen, tunnetteko te jo vatsan? Siis niin että tuntuuko se esimerkiksi jos venyttelette, käytte joogassa tms? Mulla alkaa jo bodybalancen kierto-biisissä jo vatsa tuntumaan.
Alexa mulla on välillä ohimeneviä menkkapoltteluita. Esikoisesta oli alkuraskaudessa tosi koviakin kipuja vatsassa ja selässä. Kohdun kasvukipua kuulemma.
Viimeksi muokattu:
felicia
Tänään rv 10 tasan, vieläkin väsyttää mut ei onneks enää kuvotusoloa niin paljon. Tunteet heittelee
välillä, olin eilen aivan raivona miehelle, sinänsä pienestä asiasta, mutta tässä olotilassa tuntuu
isolta ja en ole vieläkään täysin leppynyt. Itku tulee herkästi vaikka vaan kun katon jotain ohjelmaa telkkarista jossa happy end. Nyt yritän välttää kaiken pahan kattomista. Edellisessä raskaudessa sain trauman kun menin vahingossa katsomaan leffan aavikonkukka...vieläkin puistattaa.
Piti mennä miehen kanssa ulos viikonloppuna, mut saa kattoo nyt. Ukko meinas et olis hyvää mennä ennenkuin mun maha on liian iso. Luotettavan lastenvahdin saaminen on kiven alla ja ei oikein muutenkaan millään jaksais. Varsinkin kun sinne tulee miehen kavereita myös mukaan.
Huomenna pitää raahautua kuivausrumpu-ostoksille, pyykin määrä tässä talossa on kasvamaan päin
Eikun nukkumaan....öitä kaikille
Felicia 10+0
välillä, olin eilen aivan raivona miehelle, sinänsä pienestä asiasta, mutta tässä olotilassa tuntuu
isolta ja en ole vieläkään täysin leppynyt. Itku tulee herkästi vaikka vaan kun katon jotain ohjelmaa telkkarista jossa happy end. Nyt yritän välttää kaiken pahan kattomista. Edellisessä raskaudessa sain trauman kun menin vahingossa katsomaan leffan aavikonkukka...vieläkin puistattaa.
Piti mennä miehen kanssa ulos viikonloppuna, mut saa kattoo nyt. Ukko meinas et olis hyvää mennä ennenkuin mun maha on liian iso. Luotettavan lastenvahdin saaminen on kiven alla ja ei oikein muutenkaan millään jaksais. Varsinkin kun sinne tulee miehen kavereita myös mukaan.
Huomenna pitää raahautua kuivausrumpu-ostoksille, pyykin määrä tässä talossa on kasvamaan päin
Eikun nukkumaan....öitä kaikille
Felicia 10+0
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Heips!
Minulla oli eilen neuvola kaikki oli ok paino ei ollutkaan noussut,sokerit ok,hb 135,verenpaine samaa luokkaa kun viimeksi edellisten raskausten kohdalla ollut myös vähän korkeampi.Maanantaiksi sovittiin kuiten sokerirasitus kun tätä ikääkin on...Sydänääniä ei kauhean hyvin kuulunut,vauva liikkui niin paljon että ei keritty matkassa sydämenlyönnit näytti kuiten 160 Meän ihana Neuvolaterkkari kuiten sanoi että uskoo että tässä vaiheessa toiset voi jo tuntea liikkeet ja laittoi liikkeitten kohdalle pienen plussan..
Nyt odotan ja jännitän tuleeko kutsu lapsivesipunktioon johon olen kuiten valmistautunut menemään...Meillä ollut pohdinnassa että kerrottaisko kuiten lapsille jo nyt ennen punktiota,uskon ja luulen että meän teinineiti aavistelee jotain joten olisi reilua kertoa varmaan ja kun esikoinenkin tulee viikonlopusta kotiin. Onkohan täällä muita joilla on lapsia tai puolisolla lapsia edellisestä liitosta ? Meillä ainakin lisähaastetta antaa tämä sinun lapset/minun lapset juttu.Mutta olen monen kuullut sanovan että yhteinen lapsi yhdistää koko perhettä kaikilla lapsilla yhteinen sisar ja vanhemmilla yhteinen lapsi...
Myös puhuttu nuista miehenpuolikkaista,muistelen vanhaa sanontaa mies Marsista ja Nainen Venuksesta tässä odotustilanteessakin se pitää niin paikkaansa...Miehet ajattelee niin erilailla asioista kuin naiset..Mutta toisaalta minäkin usein mietin että miettiiköhän tuo siippa koko raskautta ollenkaan ja ultran jälkeenkin mutta sitten huomasin että Hän miettii ja pohtii asioita pitemmän aikaa ja kyllä sitten ihanasti kertoi lukeneensa netistä lapsivesipunktiosta ja olleen huolessa pelottaako minua kovin ja itteki miettineensä asioita.Ja Hellyttävää kyllä hän usein yöllä kun huomaa minun pyöriskelevän herää ja kysyy onko kaikki hyvin ja eihän mitään ole sattunut :heart:
Vaikka kyllä meilläkin riitoja tulee tyhmistä ja nyt monesti minä painun makkariin itkemään ja saatan kauankin tuhrustella jotankin ihmeen tyhmää asiaa, se on sitä herkkyyttä joka kuuluu tähän vaiheeseen kait....
Tulipas tuota omaa vuodatusta nyt paljon ja Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja ultraan meneville Peukutuksia ja tsemppiä
Ylläri Iltatähti 13+6
Minulla oli eilen neuvola kaikki oli ok paino ei ollutkaan noussut
,sokerit ok,hb 135,verenpaine samaa luokkaa kun viimeksi edellisten raskausten kohdalla ollut myös vähän korkeampi.Maanantaiksi sovittiin kuiten sokerirasitus kun tätä ikääkin on...Sydänääniä ei kauhean hyvin kuulunut,vauva liikkui niin paljon että ei keritty matkassa sydämenlyönnit näytti kuiten 160 Meän ihana Neuvolaterkkari kuiten sanoi että uskoo että tässä vaiheessa toiset voi jo tuntea liikkeet ja laittoi liikkeitten kohdalle pienen plussan..Nyt odotan ja jännitän tuleeko kutsu lapsivesipunktioon johon olen kuiten valmistautunut menemään...Meillä ollut pohdinnassa että kerrottaisko kuiten lapsille jo nyt ennen punktiota,uskon ja luulen että meän teinineiti aavistelee jotain joten olisi reilua kertoa varmaan ja kun esikoinenkin tulee viikonlopusta kotiin. Onkohan täällä muita joilla on lapsia tai puolisolla lapsia edellisestä liitosta ? Meillä ainakin lisähaastetta antaa tämä sinun lapset/minun lapset juttu.Mutta olen monen kuullut sanovan että yhteinen lapsi yhdistää koko perhettä kaikilla lapsilla yhteinen sisar ja vanhemmilla yhteinen lapsi...
Myös puhuttu nuista miehenpuolikkaista,muistelen vanhaa sanontaa mies Marsista ja Nainen Venuksesta tässä odotustilanteessakin se pitää niin paikkaansa...Miehet ajattelee niin erilailla asioista kuin naiset..Mutta toisaalta minäkin usein mietin että miettiiköhän tuo siippa koko raskautta ollenkaan ja ultran jälkeenkin mutta sitten huomasin että Hän miettii ja pohtii asioita pitemmän aikaa ja kyllä sitten ihanasti kertoi lukeneensa netistä lapsivesipunktiosta ja olleen huolessa pelottaako minua kovin ja itteki miettineensä asioita.Ja Hellyttävää kyllä hän usein yöllä kun huomaa minun pyöriskelevän herää ja kysyy onko kaikki hyvin ja eihän mitään ole sattunut :heart:
Vaikka kyllä meilläkin riitoja tulee tyhmistä ja nyt monesti minä painun makkariin itkemään ja saatan kauankin tuhrustella jotankin ihmeen tyhmää asiaa, se on sitä herkkyyttä joka kuuluu tähän vaiheeseen kait....
Tulipas tuota omaa vuodatusta nyt paljon ja Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja ultraan meneville Peukutuksia ja tsemppiä
Ylläri Iltatähti 13+6
Viimeksi muokattu:
Ihania ultrakuulumisia täällä, Onnea!!
Ei vissiin kaikilla muillakaan ihan "kivuttamasti" ole mennyt parisuhteessa. Meillä törkee riita/möksötys päällä, kun mies on alkanut huomauttelee siitä mitä syön. Prkele pelkää että lihon, ja urpo sano sen ääneen!! No siitä onkin seurannut itkuporkuraivaria ja yletöntä skitsoilua minun puolelta. Minun mielestä tuo nyt vaan on vihon viimeisiä asioita mitä raskaana olevalle naiselle sanotaan. Olen normipainon ylärajalla, aina ollut, ja paino muutenkin vähän arka asia.
Toinen, oikein mieltä ylentävä tilanne sattui tänään kun olin kertomassa työkaverille, että millä aikataululla aijon kertoa muille töissä tästä raskaudesta.. aloitin sanomalla, nii että ens viikolla on se ultra sitten, että näkee onko se hengissä.. niin tämä tölväs siihen, että näin muuten, että se ei oo...
Aha, tuntupa melkoiselle, vaikka ei se sitä pahalla sanonut, mutta jotenkin, että tarviiko sitä nyt enneunia nähdä tai ainakaan ääneen sanoa tässä tilanteessa. Jaa, no jäipä itelläkin juttu kesken mutta eipä sillä väliä, se jatkoi muuta juttua toisen kanssa jo..
Paska päivä.fi
Toive
Ei vissiin kaikilla muillakaan ihan "kivuttamasti" ole mennyt parisuhteessa. Meillä törkee riita/möksötys päällä, kun mies on alkanut huomauttelee siitä mitä syön. Prkele pelkää että lihon, ja urpo sano sen ääneen!! No siitä onkin seurannut itkuporkuraivaria ja yletöntä skitsoilua minun puolelta. Minun mielestä tuo nyt vaan on vihon viimeisiä asioita mitä raskaana olevalle naiselle sanotaan. Olen normipainon ylärajalla, aina ollut, ja paino muutenkin vähän arka asia.
Toinen, oikein mieltä ylentävä tilanne sattui tänään kun olin kertomassa työkaverille, että millä aikataululla aijon kertoa muille töissä tästä raskaudesta.. aloitin sanomalla, nii että ens viikolla on se ultra sitten, että näkee onko se hengissä.. niin tämä tölväs siihen, että näin muuten, että se ei oo...
Aha, tuntupa melkoiselle, vaikka ei se sitä pahalla sanonut, mutta jotenkin, että tarviiko sitä nyt enneunia nähdä tai ainakaan ääneen sanoa tässä tilanteessa. Jaa, no jäipä itelläkin juttu kesken mutta eipä sillä väliä, se jatkoi muuta juttua toisen kanssa jo..
Paska päivä.fi
Toive
Onpa sulla Toiveena kauniina idiootti työkaveri.: / Tuollaiset kommentit kannattaa vain sivuuttaa, jos vain pystyy.
Juuri kun pääsin mainostamasta tätä pahoinvoinnin vähenemistä, niin eilen oli taas ihan hirveä päivä. Aamu oli ihan ok, mutta pikkuhiljaa se huono olo alkoi. Illalla vain makasin sohvalla peiton alla ja mies hoiti pojan ja kantoi mulle syötävää. Olin kyllä syönyt eilen vähän huonosti, eli täytyy tsempata siinä asiassa, josko se auttaisi.
Miehistä oli puhe, ei meilläkään hirveästi sympatiaa heru näille kiukkukohtauksille ym. ja välillä tuntuu, että onko tuo yhtään kiinnostunut tästä raskaudesta, mutta onhan tuo Mutta kyllä tuo mies on mun kallio. Olen ihminen, joka on aina huolissaan jostain, osittain se on varmasti perusluonteeni ja toisaalta elämänkokemukset ovat tehneet musta tällaisen. On helpottavaa, että vierellä on joku, joka pitää minut murehtimisen keskellä jollain lailla järjissäni Meillä vietetäänkin tänään hääpäivää:heart:
Tänään ollut taas ihan ok olo normi kuvotusta lukuunottamatta..toistaiseksi
Hjannah&Pallero rv 13+2:heart:
Juuri kun pääsin mainostamasta tätä pahoinvoinnin vähenemistä, niin eilen oli taas ihan hirveä päivä. Aamu oli ihan ok, mutta pikkuhiljaa se huono olo alkoi. Illalla vain makasin sohvalla peiton alla ja mies hoiti pojan ja kantoi mulle syötävää. Olin kyllä syönyt eilen vähän huonosti, eli täytyy tsempata siinä asiassa, josko se auttaisi.
Miehistä oli puhe, ei meilläkään hirveästi sympatiaa heru näille kiukkukohtauksille ym. ja välillä tuntuu, että onko tuo yhtään kiinnostunut tästä raskaudesta, mutta onhan tuo
Mutta kyllä tuo mies on mun kallio. Olen ihminen, joka on aina huolissaan jostain, osittain se on varmasti perusluonteeni ja toisaalta elämänkokemukset ovat tehneet musta tällaisen. On helpottavaa, että vierellä on joku, joka pitää minut murehtimisen keskellä jollain lailla järjissäni Meillä vietetäänkin tänään hääpäivää:heart:Tänään ollut taas ihan ok olo normi kuvotusta lukuunottamatta..toistaiseksi
Hjannah&Pallero rv 13+2:heart:
Heippa hei, pitkästä aikaa taas. Harmittaa kun tänne kirjoittelut on alun vilkkauden jälkeen jäänyt tosi vähälle :/ Ehkä mä tästä pian reipastun, kun nämä olotkin ehkä helpottaa pian.
Ensinnäkin hurjasti onnea ihanista ultrakuulumisista, niitä olikin nyt paljon tullut! :heart:
Miehistä on juteltu. Ei oo täälläkään mikään hemmotteleva mies Ei siis tuosta noin vain hiero, helli ja kanna herkkuja naaman eteen. Välillä toki, mutta yleensä ei. Joskus tuntuu, ettei se ymmärrä mua ollenkaan. Välillä kyselee, kuinka oon päivän aikana voinut jne, mutta ei kovin aktiivisesti sitäkään. On kuitenkin ihana mies pohjimmiltaan, luotettava ja vakaa, aina tarvittaessa kuitenkin tukena kaikissa asioissa, hoitaa lapset pyytämättä työpäivän jälkeen, kun mä oon huonovointinen jne. En ilman pärjäisi :heart:
Omaa napaa: Huono olo roikkuu mukana edelleen, ja on kyllä läsnä aikalailla 24/7.. Muutamat päivät jo tuntui olevan aika helppoja, mutta nyt taas kolmatta päivää aika järkkyä oloa. Toissapäivänä viimeksi oksentanut, että sitä ei onneksi tarvi joka päivä tehdä. Väsymys on sen verran helpottanut, että enää en sammu kesken päivän sohvalle, vaan vasta illalla telkun ääreen Mutta väsy on siis koko ajan, haukottelen ainakin sata kertaa päivässä.
Masu näkyy ja tuntuu jo. Selvä kumpu alavatsalla, toisaalta ihanaa, mutta samalla kauhistuttaa! Mutta toista odottaessakin se masu vaan kasvoi kasvamistaan rv 10+ lähtien. Sydänäänet kuulin sunnuntaina dopplerilla ekaa kertaa :heart: Ja ne kuuluikin yllättävän ylhäältä, vähän navan alapuolelta!
Kaksi viikkoa sitten kävin siellä yksityisellä ultrassa, se helpotti mieltä tosi paljon kun näki, että pikkuinen oli siellä voimissaan. Lisäksi kun on ne sydänäänetkin jo saanut kuulla. Silti mua jännittää huominen, kun on vihdoin nt-ultra! Onneksi se on jo heti aamusta!
Minkälaisia ruokahimoja muilla on? Itsellä tämän hetken suosikit: SATSUMAT!! Nektariinit, tuoremehut, Saarioisen kanahamppari+amerikan kastike, Mars-patukka sekä Fazerin Lontoonrae suklaa.. Siis mulla oli monta viikkoa niin, etten pystynyt edes ajatella suklaata, saati sitten syödä (normaalisti oon suklaariippuvainen), kunnes yhtäkkiä oli pakko saada noita, ja nyt tekis joka päivä mieli hakea. Kamalaa. Pakko rajoittaa jo heti alkuunsa.. Onneksi himottaa myös noi hedelmät!
Lapsille kertomisesta Me ei olla vielä kerrottu, koska myöskään miehen isä+naisystävä ei tiedä, ja esikoinen ainakin olis möläyttänyt jo sata kertaa niille Huomenna on kuitenkin se ultra vihdoin, ja sen jälkeen ajateltiin kertoa lapsille ja ehkä tehdään niin, että lapset saa sitten luvan kanssa kertoa paapalle ja 'mummullekin'
Toiveena kauniina Siis miten voi olla mahdollista, että on noin ääliö se sun työkaveri?! Kuinka kehtaa ääneen tollasia edes sanoa :O Aina ei ymmärrä.. Älä välitä tuollaisista<3
mmiilia & Marita 11+0! <3 (Työnimi muuttunut Napu:sta Maritaksi Muistui nimittäin yhtäkkiä mieleeni tässä yksi päivä, että esikoinen muutama kuukausi taaksepäin kyseli vauvajuttuja, ja lopuksi sanoi, että "äiti, jos meille joskus tulee vielä vauva niin laitetaan sen nimeksi Marita!" )
Ensinnäkin hurjasti onnea ihanista ultrakuulumisista, niitä olikin nyt paljon tullut! :heart:
Miehistä on juteltu. Ei oo täälläkään mikään hemmotteleva mies
Ei siis tuosta noin vain hiero, helli ja kanna herkkuja naaman eteen. Välillä toki, mutta yleensä ei. Joskus tuntuu, ettei se ymmärrä mua ollenkaan. Välillä kyselee, kuinka oon päivän aikana voinut jne, mutta ei kovin aktiivisesti sitäkään. On kuitenkin ihana mies pohjimmiltaan, luotettava ja vakaa, aina tarvittaessa kuitenkin tukena kaikissa asioissa, hoitaa lapset pyytämättä työpäivän jälkeen, kun mä oon huonovointinen jne. En ilman pärjäisi :heart:Omaa napaa: Huono olo roikkuu mukana edelleen, ja on kyllä läsnä aikalailla 24/7.. Muutamat päivät jo tuntui olevan aika helppoja, mutta nyt taas kolmatta päivää aika järkkyä oloa. Toissapäivänä viimeksi oksentanut, että sitä ei onneksi tarvi joka päivä tehdä. Väsymys on sen verran helpottanut, että enää en sammu kesken päivän sohvalle, vaan vasta illalla telkun ääreen
Mutta väsy on siis koko ajan, haukottelen ainakin sata kertaa päivässä.Masu näkyy ja tuntuu jo. Selvä kumpu alavatsalla, toisaalta ihanaa, mutta samalla kauhistuttaa! Mutta toista odottaessakin se masu vaan kasvoi kasvamistaan rv 10+ lähtien. Sydänäänet kuulin sunnuntaina dopplerilla ekaa kertaa :heart: Ja ne kuuluikin yllättävän ylhäältä, vähän navan alapuolelta!
Kaksi viikkoa sitten kävin siellä yksityisellä ultrassa, se helpotti mieltä tosi paljon kun näki, että pikkuinen oli siellä voimissaan. Lisäksi kun on ne sydänäänetkin jo saanut kuulla. Silti mua jännittää huominen, kun on vihdoin nt-ultra! Onneksi se on jo heti aamusta!
Minkälaisia ruokahimoja muilla on? Itsellä tämän hetken suosikit: SATSUMAT!! Nektariinit, tuoremehut, Saarioisen kanahamppari+amerikan kastike, Mars-patukka sekä Fazerin Lontoonrae suklaa.. Siis mulla oli monta viikkoa niin, etten pystynyt edes ajatella suklaata, saati sitten syödä (normaalisti oon suklaariippuvainen), kunnes yhtäkkiä oli pakko saada noita, ja nyt tekis joka päivä mieli hakea. Kamalaa. Pakko rajoittaa jo heti alkuunsa.. Onneksi himottaa myös noi hedelmät!
Lapsille kertomisesta Me ei olla vielä kerrottu, koska myöskään miehen isä+naisystävä ei tiedä, ja esikoinen ainakin olis möläyttänyt jo sata kertaa niille
Huomenna on kuitenkin se ultra vihdoin, ja sen jälkeen ajateltiin kertoa lapsille ja ehkä tehdään niin, että lapset saa sitten luvan kanssa kertoa paapalle ja 'mummullekin' Toiveena kauniina Siis miten voi olla mahdollista, että on noin ääliö se sun työkaveri?! Kuinka kehtaa ääneen tollasia edes sanoa :O Aina ei ymmärrä.. Älä välitä tuollaisista<3
mmiilia & Marita 11+0! <3 (Työnimi muuttunut Napu:sta Maritaksi
Muistui nimittäin yhtäkkiä mieleeni tässä yksi päivä, että esikoinen muutama kuukausi taaksepäin kyseli vauvajuttuja, ja lopuksi sanoi, että "äiti, jos meille joskus tulee vielä vauva niin laitetaan sen nimeksi Marita!" )Heissuli! Mulla olisi myös nyt ultrakuulumisia! Iltapäivällä käytiin katsomassa, mikä on mahassa tilanne, ja siellähän köllötteli 45,8mm (rv11+3, ei vaihdettu laskettua) pitkä Narsku :heart: Sydänääänet olivat hyvät, reilu 170/min. Niskaturvotus oli vain 0,5mm ja nenäluukin näkyi hienosti! Verinäyte otettiin silti. Aivolohkot näkyivät hyvin ja kaikki muutenkin mainiosti! Aluksi tuo vain nukkui, mutta hetken yskähtelyillä ja tökkimisillä saatiin pieni hereille. Sitten alkoikin hirvittävä touhuaminen =) Aivan ihanaa nähdä oma pieni!!! Nyt alamme varmaankin kertoa kaikille, en vaan oikein tiedä, miten sen työkavereillekin töksäyttäisi, "huomenta, oon muuten raskaana"
Miehistä: Mulla on kyllä aivan upea mies, koulutustahan se on vaatinut, mutta nyt tekee ruokaa, jos tulee ennen mua kotiin, hieroo joka ilta mun jalkoja jne. Mutta tänään!!! :headwall: Aloitti keskusten siitä, että on vähän miettinyt hakisiko ILTAKOULUUN!!!!! Vedin täydet kilarit! Että aloittaisi alkuvuodesta koulun, juuri kun on vauva tulossa ja mut on taas vuodeksi lukittu neljän seinän sisään 24/7! Olisi töiden jälkeen illatkin poissa ja viikonloput keskittyisi tekemään läksyjä! Että on pokkaa! Oon vieläkin niiiiiiin vihainen pelkästä ehdotuksestakin!
Eli sekä hyvää, että huonoa tähän päivään. Onneksi tuon hyvän määrä on niin iso, että mies pelastui ulkoruokinnalta...
Sipulisankari & Narsku 11+4
Miehistä: Mulla on kyllä aivan upea mies, koulutustahan se on vaatinut, mutta nyt tekee ruokaa, jos tulee ennen mua kotiin, hieroo joka ilta mun jalkoja jne. Mutta tänään!!! :headwall: Aloitti keskusten siitä, että on vähän miettinyt hakisiko ILTAKOULUUN!!!!! Vedin täydet kilarit! Että aloittaisi alkuvuodesta koulun, juuri kun on vauva tulossa ja mut on taas vuodeksi lukittu neljän seinän sisään 24/7! Olisi töiden jälkeen illatkin poissa ja viikonloput keskittyisi tekemään läksyjä! Että on pokkaa! Oon vieläkin niiiiiiin vihainen pelkästä ehdotuksestakin!
Eli sekä hyvää, että huonoa tähän päivään. Onneksi tuon hyvän määrä on niin iso, että mies pelastui ulkoruokinnalta...
Sipulisankari & Narsku 11+4
Toiveena kauniina: Ei kannata välittää, vaikka vaikeeta se onkin. :hug: Me kuultiin mun ystävän kautta, että miehen isä oli sanonut, ettei ole onnellinen tästä meidän toisesta ennen kuin vauva on tässä. Eli kai tarkoitti että sen pitää syntyä ennen kuin uskoo/voi olla onnellinen siitä. Kumma tyyppi se on muutenkin, mutta kyllä loukkasi. Tulee sellainen olo, että toinen povaa huonoa onnea kun päästää tuollaisia suustaan. Ärsyttää vieläkin, vaikka siitä on jo 3vko aikaa. Tosin meillä ei oo koskaan kemiat kohdanneet tämän tyypin kanssa, olen kai ainoa, joka uskaltaa sanoa vastaan jos on eri mieltä asioista
Miehistä: Ei meilläkään mitään romantikkoa asu. Itsestään ei tee kuin sovitut, eli lähinnä astianpesukoneen tyhjennys. Sitten jos erehdyn avaamaan suuni jostain, minkä olen tottunut tekemään toisella tapaa, niin riita on varma. Mutta sitten taas kun on itsellä vaikeaa/pahamieli niin hän on se kehen pystyn tukeutumaan, enkä vaihtaisi toiseen
Ruokahimot: Mansikkakiisseli ja siihen loraus kermaa päälle, hiilihapolliset juomat ja tänään oli pakko saada mäkkärin pehmis kinuskikastikkeella Mitään hedelmiä ei oikein tee mieli, en ole koskaan osannut niitä sen ihmeemmin syödä. Mutta siitä olin iloinen, että eilen maistui salaatti, mikä on ollut yökkö listalla koko alkuraskauden ajan
ON: Työreissussa pohjoisessa, rankka matka mutta ihana olla itsensä kanssa rauhassa hotellihuoneessa. Ilman mitään ihmeempiä tekemisiä, vain telkkari ja kannettava seurana Tosin ikävä kotiin on jo kova, vaikka nautinkin näistä reissuista.
Huomenna poksuu 11+0 ja sitten on enää 1vko ultraan. Sitten meinataan tytöllekin kertoa, kun/jos on jotain näytettävää.
Miehistä: Ei meilläkään mitään romantikkoa asu. Itsestään ei tee kuin sovitut, eli lähinnä astianpesukoneen tyhjennys. Sitten jos erehdyn avaamaan suuni jostain, minkä olen tottunut tekemään toisella tapaa, niin riita on varma. Mutta sitten taas kun on itsellä vaikeaa/pahamieli niin hän on se kehen pystyn tukeutumaan, enkä vaihtaisi toiseen
Ruokahimot: Mansikkakiisseli ja siihen loraus kermaa päälle, hiilihapolliset juomat ja tänään oli pakko saada mäkkärin pehmis kinuskikastikkeella
Mitään hedelmiä ei oikein tee mieli, en ole koskaan osannut niitä sen ihmeemmin syödä. Mutta siitä olin iloinen, että eilen maistui salaatti, mikä on ollut yökkö listalla koko alkuraskauden ajan ON: Työreissussa pohjoisessa, rankka matka mutta ihana olla itsensä kanssa rauhassa hotellihuoneessa. Ilman mitään ihmeempiä tekemisiä, vain telkkari ja kannettava seurana
Tosin ikävä kotiin on jo kova, vaikka nautinkin näistä reissuista.Huomenna poksuu 11+0 ja sitten on enää 1vko ultraan. Sitten meinataan tytöllekin kertoa, kun/jos on jotain näytettävää.
Viime yönä heräsin klo 3.00, ja siitä asti olen ollut hereillä. Nyt alkaa pikkaisen painaa..
Tänään oli np-ultra. Siellä pieni touhusi, jouduttiin myös tökkimään ja yskimään, jotta saatiin asentoa sellaiseksi, että saatiin turvotus mitattua. Turvotus oli 1,49mm, oli kuulemma hyvä, kätilö sanoi yli 12 vkoisella olevan yli 1mm joka tapauksessa. Pää-peppumitta oli 6,04 cm. Menkkojen mukaan 12+0, vastasi ultran mukaan 12+3, pään koko vastasi vkoa 12+0. Taitaa tulla pitkäjalkainen, niin kuin äiteestäänkin
Iän mukainen down-riskiluku on 1:250, henkilökohtainen riskiluku (ikä, niskaturvotus ja verikokeet) on 1:1900.
Kieltämättä olo on helpottonut, kävin ostamassa muutamia mammavaatteitakin ultran jälkeen. Mies-ressukka oli jo huolestunut, kun laittoi viestin että miten ultrassa meni. Vastasin siihen, mutta viesti ei ollutkaan mennyt perille :O Luuli tulleen taas huonoja uutisia kun ei kuulunut mitään. Jostain syystä tänään ei lähettämäni viestit ole menneet perille.
Tänään oli np-ultra. Siellä pieni touhusi, jouduttiin myös tökkimään ja yskimään, jotta saatiin asentoa sellaiseksi, että saatiin turvotus mitattua. Turvotus oli 1,49mm, oli kuulemma hyvä, kätilö sanoi yli 12 vkoisella olevan yli 1mm joka tapauksessa. Pää-peppumitta oli 6,04 cm. Menkkojen mukaan 12+0, vastasi ultran mukaan 12+3, pään koko vastasi vkoa 12+0. Taitaa tulla pitkäjalkainen, niin kuin äiteestäänkin
Iän mukainen down-riskiluku on 1:250, henkilökohtainen riskiluku (ikä, niskaturvotus ja verikokeet) on 1:1900.
Kieltämättä olo on helpottonut, kävin ostamassa muutamia mammavaatteitakin ultran jälkeen. Mies-ressukka oli jo huolestunut, kun laittoi viestin että miten ultrassa meni. Vastasin siihen, mutta viesti ei ollutkaan mennyt perille :O Luuli tulleen taas huonoja uutisia kun ei kuulunut mitään. Jostain syystä tänään ei lähettämäni viestit ole menneet perille.
Jeii, onpa tänne tullut paljon ihania ultrauutisia! :heart:
Halaus: Kiiiiiiitos tosta nenäluu tiedosta!! Mun ultraajatäti ei maininnut kyseistä asiaa, ei edes tuntunut kuuntelevan kun olin ihan sairaan huolissani tossa eilisessä ultrassa. Eli siis nukuin edellisenä yönä 2h ja olin siksi ihan jotenkin sumussa koko ajan. Siinä kun sit makasin ja alettiin ultrata iski äkkiä oikea kauhupaniikki että mitäköhän kamalaa sieltä löytyy. Ja vaikka ne veriseulathan vasta määrittelee yhdessä sen niskaturvotuksen kanssa et onko tarvetta jatkotutkimuksiin, rupesin silti kelaileen ihan pakkomielteisesti että mikäköhän se turvotus sitten on. Anyway, pikkuinen oli hengissä ja kaikki tärkeä löytyi! Pienen pieni sydän jumpsutti ja vauveli liikuskeli ja vilkutteli somasti ("apua, liikkuuko se nyt ihan tarpeeksi?? Siis sydän lyö? Lyökö tarpeeksi nopeasti"- mitenniin hysteerinen äiti??). Pituutta oli yhteensä sellaset 11cm, päästä peppuun 6,9cm, vastasi ihan täsmälleen viikkoja. Sitten tuli se kuuluisa niskaturvotus ja sitä on tällä veitikalla 2,3mm. Tämän tätsyn mukaan riskiraja on 2,5 (sanon näin siksi kun ihmetyttää kun jotkut on saaneet ylärajaksi eri lukuja ja oon alkanu miettiin mistä johtuu moinen). Hetihän mä sitten kehitin siitä draaman siinä... No, nyt oon levänny, syönyt ja nukkunut hyvin ja katsellut niitä kolmea pientä kuvaa missä mielestäni niin täydellinen pieni ihminen poseeraa edestä ja sivulta. Ja nenä on, oikein hieno nenä!! =)
Toiveena kauniina: Kauheata kuin ajattelemattomia osaakin jotkut olla!! Mur! Vaikka ei pahaa tarkottaiskaan niin tuollaisesta saisi vaikka tintata sanon minä... No joo-o, ei kyllä ole järin huomaavaista puhetta mieheltä tuollainen. Mun eräs exäni oli kanssa joskus turhan kärkäs huomautteleen vaikka mun löllöistä reisistä ja se osti mulle jopa Claudia Shifferin jumppavideon! Ne ei ehkä vaan tajua että naisiin kohdistuu muutenkin niin paljon enemmän ulkonäköpaineita että tuollainen voi loukata ihan tosissaan!
Alexa: Mulla on ollut niin menkkamaisia kipuja kuin aivastaessa tuntuvia repäisykipuja (tosi voimakkaita välillä) ja pari päivää ennen ultraa tuntui kumma navasta alas liikkuva kipu joka tuntui tosi ilkeältä, jotenkin arastavan ja vihlovan väliltä, ja oli kova! Luulisin että niin kauan kun ei tule vuotoja, niin ei tarvitse olla mitenkään kauhean huolissaan.
Miehistä vielä sen verran, että kyllä mä tiiän että mun mies rakastaa ja välittää. Helposti vaan vaivun riitatilanteessa sellaseen synkkyyteen joka vääristää ajatuksetkin pahimmillaan. Tätä sattunut mulla nyt raskaana ollessa. Tuntuu välillä että päässä viskoo niin pahasti että ihan tosissaan miettii ollaanko täs enää tervejärkisten kirjoissa! Mun mies ei ole lapsuudessaan saanut kokea hellyyttä ja mua taas on rakastettu ja hellitty erittäin suurissa määrin, ja se heijastuu luonnollisesti käyttäytymisessä tuollaiset asiat. Ite kaipaan ja annan hellyyttä paljon! Miehellä on kaksi lasta ennestään ja se on niille tosi hyvä isä, mutta sellaista fyysistä läheisyyttä se ei ehkä aina osaa antaa niillekään, vaikka kun toinen itki kerran hammaskipua niin mies siinä tilanteessa ennemminkin ärtyi ns. turhasta itkusta (asialle ei sillä hetkellä voinut keskellä yötä tehdä kauheasti mitään)...
Kamalasti tuli tekstiä tällä kertaa. Taidampa siis lopetella. Haleja kaikille! :heart:
Namida ja Emppuomppu 12+5
Halaus: Kiiiiiiitos tosta nenäluu tiedosta!! Mun ultraajatäti ei maininnut kyseistä asiaa, ei edes tuntunut kuuntelevan kun olin ihan sairaan huolissani tossa eilisessä ultrassa. Eli siis nukuin edellisenä yönä 2h ja olin siksi ihan jotenkin sumussa koko ajan. Siinä kun sit makasin ja alettiin ultrata iski äkkiä oikea kauhupaniikki että mitäköhän kamalaa sieltä löytyy. Ja vaikka ne veriseulathan vasta määrittelee yhdessä sen niskaturvotuksen kanssa et onko tarvetta jatkotutkimuksiin, rupesin silti kelaileen ihan pakkomielteisesti että mikäköhän se turvotus sitten on. Anyway, pikkuinen oli hengissä ja kaikki tärkeä löytyi! Pienen pieni sydän jumpsutti ja vauveli liikuskeli ja vilkutteli somasti ("apua, liikkuuko se nyt ihan tarpeeksi?? Siis sydän lyö? Lyökö tarpeeksi nopeasti"- mitenniin hysteerinen äiti??). Pituutta oli yhteensä sellaset 11cm, päästä peppuun 6,9cm, vastasi ihan täsmälleen viikkoja. Sitten tuli se kuuluisa niskaturvotus ja sitä on tällä veitikalla 2,3mm. Tämän tätsyn mukaan riskiraja on 2,5 (sanon näin siksi kun ihmetyttää kun jotkut on saaneet ylärajaksi eri lukuja ja oon alkanu miettiin mistä johtuu moinen). Hetihän mä sitten kehitin siitä draaman siinä... No, nyt oon levänny, syönyt ja nukkunut hyvin ja katsellut niitä kolmea pientä kuvaa missä mielestäni niin täydellinen pieni ihminen poseeraa edestä ja sivulta. Ja nenä on, oikein hieno nenä!! =)
Toiveena kauniina: Kauheata kuin ajattelemattomia osaakin jotkut olla!! Mur! Vaikka ei pahaa tarkottaiskaan niin tuollaisesta saisi vaikka tintata sanon minä... No joo-o, ei kyllä ole järin huomaavaista puhetta mieheltä tuollainen. Mun eräs exäni oli kanssa joskus turhan kärkäs huomautteleen vaikka mun löllöistä reisistä ja se osti mulle jopa Claudia Shifferin jumppavideon!
Ne ei ehkä vaan tajua että naisiin kohdistuu muutenkin niin paljon enemmän ulkonäköpaineita että tuollainen voi loukata ihan tosissaan!Alexa: Mulla on ollut niin menkkamaisia kipuja kuin aivastaessa tuntuvia repäisykipuja (tosi voimakkaita välillä) ja pari päivää ennen ultraa tuntui kumma navasta alas liikkuva kipu joka tuntui tosi ilkeältä, jotenkin arastavan ja vihlovan väliltä, ja oli kova! Luulisin että niin kauan kun ei tule vuotoja, niin ei tarvitse olla mitenkään kauhean huolissaan.
Miehistä vielä sen verran, että kyllä mä tiiän että mun mies rakastaa ja välittää. Helposti vaan vaivun riitatilanteessa sellaseen synkkyyteen joka vääristää ajatuksetkin pahimmillaan. Tätä sattunut mulla nyt raskaana ollessa. Tuntuu välillä että päässä viskoo niin pahasti että ihan tosissaan miettii ollaanko täs enää tervejärkisten kirjoissa!
Mun mies ei ole lapsuudessaan saanut kokea hellyyttä ja mua taas on rakastettu ja hellitty erittäin suurissa määrin, ja se heijastuu luonnollisesti käyttäytymisessä tuollaiset asiat. Ite kaipaan ja annan hellyyttä paljon! Miehellä on kaksi lasta ennestään ja se on niille tosi hyvä isä, mutta sellaista fyysistä läheisyyttä se ei ehkä aina osaa antaa niillekään, vaikka kun toinen itki kerran hammaskipua niin mies siinä tilanteessa ennemminkin ärtyi ns. turhasta itkusta (asialle ei sillä hetkellä voinut keskellä yötä tehdä kauheasti mitään)...Kamalasti tuli tekstiä tällä kertaa. Taidampa siis lopetella. Haleja kaikille! :heart:
Namida ja Emppuomppu 12+5
Minä kysyin, että onko se turvotuksen raja edelleen 3mm. Sanoi olevan, mutta turvotusta suhteutetaan myös raskausviikkoihin. Eli viikoilla 11 on odotettavissa eri lukemat kuin viikolla 12, ja muutoinkin vauvan mitat vaikuttaa tulosten tulkintaan ja "riskeihin".
Oli aivan pakko tulla kertoon kun odotelin kutsua lapsivesipunktioon niin aivan täysin yllättäen mulle tulikin kirje tänään postissa teille tehdyn sikiön yhdistelmäseulan tulos on normaali
Onnesta soikeana Ylläri iltatähti
Onnesta soikeana Ylläri iltatähti