Nyyttiselle suuri halaus.
Kävin illalla lukemassa tätä ketjua Nyyttisen uutiset nosti kaikki omat muistot ja tunteet pintaan. Meni yö pyöriessä ja miettiessä.
Edellinen raskaus meilläkin päättyi myöhäiseen keskenmenoon. Kävin rakenne ultrassa 21+4 ja meidän Helmi todettiin kuolleeksi, vastasi viikkoa 15. Olin käynyt tuon 15 viikon jälkeen 2 kertaa kuunteluttamassa ääniä ja ekalla kerralla saatiin istukan suhinat kuulumaan, mutta ei muuta ja toisella kerralla vauva liikkui anturia vasten. Kaikki oli neuvolan mukaan kunnossa.
Kyllähän vauva liikkui kun tökittiin sillä anturilla. Kerran kävin tuossa välissä meidän omassa tk:ssa lääkärissä kun vuodin verta, laittoi lähetteen, mutta tuli takaisin että seurataan omassa terveyskeskuksessa.
Helmi syntyi rv 21+6 osastolla 15. Sain tehdä hänet sänkyyn kun pidin oman pääni, muuten olisi pitänyt tehdä portatiiville. Katsoimme vauvaa kun hoitaja oli hänet siistinyt. Otimme pienet jalan jäljet muistoksi, sillä kuvia emme halunneet ottaa. Helmi oli ollut niin kauan menetyneenä että hänestä ei voinut selvittää kun sukupuoli, oli jo muuten niin huonossa kunnossa.
Saimme haudata Helmin omalle hautuumaalle minun hautapaikalle. 22 viikkoa kun tulee täyteen niin tulee se velvoite hautaamiseen, mutta Helmi olisi voitu viedä myös yhteys tuhkaukseen ja tuhka olisi viety jonnekkin oulun hautausmaalle lasten lehtoon. Halusimme kuitenkin Helmin tänne lähelle.
Arkkuna meille toimi yksin kertainen puinen rasia, joka teetettiin Luovilla, sinne tein itse "patjan" satiini kankaasta sekä levy vanusta ja "käärinliinan" johon Helmi kiedottiin. Itse emme saaneet Helmiä laittaa arkkuun vaan sen teki patologian laitoksella joku työntekijä.
Jälkihoito näissä asioissa on vielä lasten kengissä. Neuvolasta ei kertaakaan soitettu että miten voitte. Kun ilmotin Helmin kuolleen niin neuvola täti tuumasi vaan et sitähän se sitten oli. :/ tervetuloa iloisemmissa merkeissä takaisin. Siinä oli KAIKKI mitä neuvolasta "sai tukea".
Annankin nyyttiselle neuvon että puhukaa, puhukaa, puhukaa ja hakekaa itse apua nopsaa jos tuntuu että taakka on liian raskas.
Minä hain ammatti apua reilun kuukauden päästä kun Helmin kuolemasta kun tuntui että ei enään omin avuin jaksa eteenpäin.