Hei taas pitkästä aikaa! Ja ihan alkuun Nyyttiselle ihan mielettömästi voimia :hug: En oikein edes tiedä mitä sanoa, omat murheet ja huolet tuntuu pieniltä tuohon verrattuna:'( Ketellekin iso :hug: Raskaita asioita on sielläkin jouduttu käymään läpi
Ja iso iso kiitos kaikille omalta osaltani lohduttavista sanoista :heart:
Viime viikonloppu meni hyvin aaltoilevissa tunteissa - välillä olin ihan pohjalla ja sit taas kohta ihan varma, et meidän vauvelilla olis kaikki hyvin. Mua ihan kauhistutti edes ajatella mitään ikävämpiä vaihtoehtoja (toki edelleenkin kauhistuttaa), tuntui että meen ihan hysteeriseksi ja toimintakyvyttömäksi siitä pelosta.
Maanantaina sitten soittelin ekoja tuloksia ja meidän pienokaisella oli nää ekat vastaukset normaalit :heart: Ei siis trisomiaa 13, 18 tai 21(down) ja kaiken lisäksi meidän tyttölupaus olikin POIKA :heart: Uskon, että kaikella on jokin tarkoitus ja ehkä tän kaiken tarkoituksena oliskin se, ettei me nyt osteltukaan vauvalle tyttölupaus saatuamme hirveät määrät röyhelöitä ja pinkkejä vaatteita Vielä saamme ainakin reilun viikon jännittää, onko loputkin vastauksista normaalit, mut ainakin todennäköisyys siihen nyt vain kasvoi, kun lähes ainoastaan downin syndrooma olis yksi harvoista kromosomivioista, johon ei aina kuulu mitään liitännäisvikoja esim. sydänvikaa/aivojen poikkeavuutta tmv. Eli oon jo 95% huokaissut helpotuksesta ja uskon, ettei meille vain voi syntyä isoa vauvaa geenejen takia (miehenkin äiti aikoinaan synnytti kaikki 4 lastaan 2vk lasketun ajan jälkeen, eikä yksikään painanut yli3100g).
Mut toki silti vielä huolettaa hieman. Ensi keskiviikkona meillä on lääkäriaika polille ja silloin kuullaan sit taas lisää tuloksia. Toivon ja rukoilen koko sydämestäni iloisia uutisia.
Muuten omaan napaan kuuluu edelleen sitä samaa väsymystä ja pahoinvointikin vielä vaivaa. Pari päivää sitten jouduin taas oksentamaan. Mut millään pahoinvoinneilla ymv ei väliä, kunhan vaan sais sen ihanan pienen vauvelin sit ensi keväänä.
Onnea taas kaikille iloisia uutisia saaneille
Gallupiin, meillä yritettiin tätä lasta lähemmäs kaksi vuotta. Clomikuurit kokeiltiin ja tuloksettomina niistä siirryttiin femariin, josta sit ekasta femar-kuurista tavallaan tärppäs. Ja siis tavallaan, kun ovuloin kp32 eli osittain ilmeisesti oli ihan oman kropan toimintaa kun ei tahtonut normaaliajoissa ovista tulla. Ja pian oviksen jälkeen mulle tuli kiinnittymisvuoto, jonka tulkitsin menkoiksi ja sit ekat viikot menikin raskaana ilman että osasin raskautta edes epäillä!
Nyt en oikein ehdi muuta kirjoittaa : / Hyvää vointia kaikille!
Tiijona & taavi (oli pakko vaihtaa poikamaisempaan työnimeen)
Ja iso iso kiitos kaikille omalta osaltani lohduttavista sanoista :heart:
Viime viikonloppu meni hyvin aaltoilevissa tunteissa - välillä olin ihan pohjalla ja sit taas kohta ihan varma, et meidän vauvelilla olis kaikki hyvin. Mua ihan kauhistutti edes ajatella mitään ikävämpiä vaihtoehtoja (toki edelleenkin kauhistuttaa), tuntui että meen ihan hysteeriseksi ja toimintakyvyttömäksi siitä pelosta.
Maanantaina sitten soittelin ekoja tuloksia ja meidän pienokaisella oli nää ekat vastaukset normaalit :heart: Ei siis trisomiaa 13, 18 tai 21(down) ja kaiken lisäksi meidän tyttölupaus olikin POIKA :heart: Uskon, että kaikella on jokin tarkoitus ja ehkä tän kaiken tarkoituksena oliskin se, ettei me nyt osteltukaan vauvalle tyttölupaus saatuamme hirveät määrät röyhelöitä ja pinkkejä vaatteita Vielä saamme ainakin reilun viikon jännittää, onko loputkin vastauksista normaalit, mut ainakin todennäköisyys siihen nyt vain kasvoi, kun lähes ainoastaan downin syndrooma olis yksi harvoista kromosomivioista, johon ei aina kuulu mitään liitännäisvikoja esim. sydänvikaa/aivojen poikkeavuutta tmv. Eli oon jo 95% huokaissut helpotuksesta ja uskon, ettei meille vain voi syntyä isoa vauvaa geenejen takia (miehenkin äiti aikoinaan synnytti kaikki 4 lastaan 2vk lasketun ajan jälkeen, eikä yksikään painanut yli3100g).
Mut toki silti vielä huolettaa hieman. Ensi keskiviikkona meillä on lääkäriaika polille ja silloin kuullaan sit taas lisää tuloksia. Toivon ja rukoilen koko sydämestäni iloisia uutisia.
Muuten omaan napaan kuuluu edelleen sitä samaa väsymystä ja pahoinvointikin vielä vaivaa. Pari päivää sitten jouduin taas oksentamaan. Mut millään pahoinvoinneilla ymv ei väliä, kunhan vaan sais sen ihanan pienen vauvelin sit ensi keväänä.
Onnea taas kaikille iloisia uutisia saaneille
Gallupiin, meillä yritettiin tätä lasta lähemmäs kaksi vuotta. Clomikuurit kokeiltiin ja tuloksettomina niistä siirryttiin femariin, josta sit ekasta femar-kuurista tavallaan tärppäs. Ja siis tavallaan, kun ovuloin kp32 eli osittain ilmeisesti oli ihan oman kropan toimintaa kun ei tahtonut normaaliajoissa ovista tulla. Ja pian oviksen jälkeen mulle tuli kiinnittymisvuoto, jonka tulkitsin menkoiksi ja sit ekat viikot menikin raskaana ilman että osasin raskautta edes epäillä!
Nyt en oikein ehdi muuta kirjoittaa : / Hyvää vointia kaikille!
Tiijona & taavi (oli pakko vaihtaa poikamaisempaan työnimeen)