***Huhtikuun Helmet 2012 ' MAALISKUUSSA ' ***

Tosta voivottelusta... En mä välttämättä käsitä kaikkia kommentteja "syntyispä se jo", että niitä oikeasti tarkoitetaan. Tuskin kukaan toivoo, että vatsa tyhjenee ennen aikojaan. Tai varmaan semmosia on, mutta omien kokemusten perusteella, mitä oon puhunu raskaana olevien kanssa, kyse on lähinnä siitä, että se raskaus lisäkiloineen ja liikuntarajoituksineen alkaa kyllästyttää. Kyllä omaan päähän tulee pettymyksen tunteita, kun tiet alkaa taas sulamaan, mutta itse ei jaksa eikä uskalla mennä juoksemaan tuonne kevään tuiverrukseen. Tai että vois nukkua yhden yön normaalisti, mikä unelma! :D

Ja toki joillakin voi olla oikeitakin ongelmia raskautensa kanssa. Kaikki ei mene aina nappiin. Varmaan itteä sapettais, jos oisin joutunu vuodelepoon kuukausiks. Parempihan ne negatiiviset asiat on puhua auki purkautumalla kuin jättää hautumaan negatiiviseks ajatteluks lasta kohtaan. Jaettu kurjuus on yleensä puolittainen kurjuus. ;)

Eri asia on sitte liika panikointi. Ei niillä vauvoilla ole kalenteria, eihän ne kelloakaan tunne. Ite toivon, että syntyis siinä lasketun ajan tietämillä, ois mahollisimman valmis, mutta toisaalta pikkunen välttäis äitin stressihormonit, kun äiti miettii, miksei se jo tule. Mutta saa nähdä, koska hänen armonsa suvaitsee tulla tänne. :D
 
voivottelusta mua ei niinkään odottavien äitien voivottelut haittaa, mutta muutama naapurin mummo on käynyt jo hermonpäälle. Jokakerta, päivittäin kun ulkoilen tytön kanssa, niin aina ne jaksaa ihmetellä: "Eikö se vieläkään ole syntynyt?", "koska se syntyy?"- ollaan vaan miehen kanssa vastattu, ettei tiedetä koska vauva syntyy(kuka sitä nyt hemmetti voi tietää :D). Eilenkin kun mies tuli töistä, niin nuo mummut oli koirineen jo odottamassa parkkipaikalla ja taas alkoi kamala kyselyrumba- siinä vaiheessa meinasi miehellä hermot pettää :LOL:

Esikoinen meni yliaikaiseksi, joten olen tälläkertaa varautunut siihenkin mahdollisuuteen :D nyt ei onneksi ole kamalia helteitä kun on viimeisillään masu pyöreänä, kuten viime raskaudessa oli(esikoinen syntynyt 28.5-09). Kamala turvotus ja hiki virtasi... edelleen muistan sen tuskan- ja niin muistaa mieskin(ainakin sen, että olin kuin perseeseen ammuttu karhu).

Ehkäisystä juttelin lääkärin kanssa ja olen melkein 100% varma, että otan nyt sitten sen hormonikierukan. Lääkäri suositteli sitä, koska kärsin todella runsaasta vuodosta- toivottavasti se sitten auttaa edes vähän...
 
Voivottelusta sen verran et mua ei vaivaa kyl yhtään jos ihmiset voivottelee, se on silti vaan voivottelua vaan. Toiset voi olla tosi kipeitä odotusaikana ja ymmärrän kyl et halutaan et muksu syntys jo. Tavallaan toivon itekki oloni puolesta mut muuten on helpompaa jos menee lasketun ajan tienoille. Mulla on yks laps syntynyt rv 36 ja oli ihan valmis vauva jonka sai saman tien vierihoitoon joten sen puolesta sillä ei ole merkitystä tuleeko nyt vai rv42 (mitä en todellakaan toivos ittelleni kun on kokemusta siitä et menee 5 päivää yli lasketun ajan) joten mä kuulun kyl tavallaan niihin voivottelijoihin. Ja mua ärsyttää itteeni se et arvostellaan siitä etteikö muka tiennyt mitä tää tulee olemaan - joo kyllä sen tiesi mut on eri asia kokea se silti. Mut kuten sanottu eipä tää voivottelulla pihalle tuu :D

(.) vitsi kun kohta alkaa sitä rahaa virrata kun tulee jälkikäteen tilejä ja mies saa kuun lopussa jo melkein täyden tilin Afganistanista :) Saan laskut maksettua kaikki pois, vähintään yhden luottokortin nolliin ja matkaa ja asuntolainaakin maksettua hyvin pois. Kyllä raha vaan tekee onnelliseks, jauhakoon muut mitä paskaa vaan sen osalta :whistle: Mut kyl tässä on sit yli kuukausi jo kituuteltukki!

Champion ja Martti 36+1
 
Olen Felinan kans samoilla linjoilla, itse lukeudun tähän valittavaan ryhmään ja MINÄ olisin niin valmis pukkaamaan tän lapsen jo ulos, koska oon niin kyllästyny tähän liikkumattomuuteen ja kumminki oon 24/7 kipee vaikken mitään tekiskään. Eri asia on HALUANKO lapsen jo nyt syntyvän, en tietenkään halua ja vaikka haluaisin niin eipä se lasta paljon hetkauta. Eiköhän se tule ihan omilla ajoillaan kun hänestä siltä tuntuu.. Toivon toki et syntyis LA:n tietämillä, eikä ainakaan ennen 37 viikkoa, mutta en kyllä toivo että menis hirveesti LA:n ylikään. Mut kuten sanottua, tuskin mun toiveet paljon hetkauttaa..
Eilen erehdyin käymään entisten työkavereiden kanssa syömässä kaupungilla, yö meni ihan vituiksi ja oon yhä edelleen perkeleen kipee siitä reissusta vaikken juuri edes kävelly, särkylääkkeet ei auta, lepo ei auta. Ainoa missä on hetken hyvä olla niin kyljellään liikkumatta. Tänään pitäs vääntyä perhevalmennukseenki. Eli tämä tarkoittanee sitä että mun liikkumiset alkaa olla tässä sit loppu ajaksi enkä kilju riemusta.. :/ Kotona, kotona, kotona ja kerran viikossa kauppaan. JES!
Kyllä, vituttaa, mut en silti vaihtais hetkeekään pois ja koen olevani onnellisessa asemassa kun ylipäänsä olen raskaana ja tämän hetkisten tietojen mukaan saamassa terveen vauvan. :heart:

Mutta kuten Felinakin sanoi niin Jaettu kurjuus on puolittainen kurjuus, eikä välttis tarkoita et oon käsin repimäs sitä lasta tuolta ulos..

Joo otin itteeni ja olen kiukkunen ku ampiainen, mut syytän näitä kipuja ja hormooneja :stick: :D

Kiitos, anteeksi ja kuitti.

edit. kun kirjoitin et lepo ei auta mut kyljellään hyvä niin siis tarkoitin, että sen ajan kun on kyljellään niin ei satu (paitsi ihan vähän pakottaa) mut vaikka makaisin kyljellään 12 tuntia niin kipu on edelleen tallella kun jalkaani liikautan.. :(
edit part 2. Puhumani kivut ovat liitoskipuja, häpyluukipua, toosakipuja mitä ne nyt oikeelta nimeltä ovatkaan..
 
Viimeksi muokattu:
Neuvolassa käyty.
Pissa puhdas
Turvotus + tuumas neuvolan tätikin, että selvästi näkyy että turvotusta on tullut viime kerrasta
paino +1270g/vko
RR 124/70
Hb 129
syke 144
sf 31, nyt oli tasoittunut selvästi. Mulla on molemmissa raskauksissa sf-mitta mennyt yläkäyrillä alkuraskauden ja sitten tasoittunut siihen keskikäyrän tuntumaan.
tarjonta rt, ollut nyt viimeiset kolme kertaa, että eiköhän pysykkin

Seuraava käynti on sitten lääkärineuvola 1,5viikon päästä ja sitten saa ekaa kertaa vähän jotain kokoarviota vauvelista.

Valittamisesta mä itse "valittelen" että kumpa vauva jo syntyis, mutta en siis todellakaan toivo vauvan syntyvän ennen aikojaan.. vaan tarkoitan, kumpa aika kuluisi nopeasti ja olisi jo se aika kun vauva syntyy.
Mulla itsellä on hirveät säryt jaloissa, istuminen ei käy eikä seisomine ja makuullakin puutuu, joten välillä aika käy todella pitkäksi.

Sukupuoli toiveista esikoista odottaessa ajattelin, että kiva jos tulis tyttö. Mulla ei ollut mitään kokemusta poikavauvoista, että ajatus johtui ehkä siitä. Mutta ajattelin kyllä koko alkuraskauden, että poika varmaan on tulossa ja tulikin. Eipä se sitten ollut sen kummempaa tuo pojan hoitaminen, ja en voisi kuvitellakaan suloisempaa lasta kuin tämä meidän poika.
Nyt toista kun alkoi odottamaan oli ajatus, että tulee toinen poika, nyt se ajatus oli tutumpi. Meille on luvattu nyt tyttö, ja olen ihan innoissani ajatuksesta, että sitten meillä on molemmat, mutta vaikka tyttölupaus vaihtuisi poikaan en pettyisi yhtään.

Vaivoista uutena on tullut päänsärky, jota on ollut jo viikon aina aamusta alkaen. Oliskohan niska-hartia peräistä.
 
jaettu kurjuus on tosiaan pienempi kurjuus :) Pitäähän sitä jotenkin päästä olojaan purkamaan :)

Valittelu on jollain tavalla myös ”käänteispsykologiaa”. Jokainen varmasti toivoo täysiaikaista ja tervettä lasta, ja yrittää parhaansa mukaan kestää loppuun asti. Mutta jokainen myös pelkää, että se lapsi tuleekin liian aikaisin, ja jotain ikävää sattuu. Mua on peloteltu alusta asti kaksosraskaudessa siitä, että lapset tulevat ennenaikaisina. Joten olen kiitollinen jokaisesta viikosta, mutta sitä yrittää kuitenkin tsempata itsensä siihenkin vaihtoehtoon, että tulevat jo lähiaikoina…ymmärrätteköhän yhtään mitä yritän sanoa tuolla ”käänteispsykologialla” :)

Vaivoista huolimatta ihana olla raskaana!

Pipsa & twins 32+3
 
Mä välillä heitän vitsinä et "vois syntyä jo, hehee" Pääsis käyttämään omia vaatteita ja tietty näkemään vaavin:) Mut eipä mulla ole kiirettä tän syntymän kanssa, olo on kuitenkin tosi hyvä ja pääsen vaivatta liikkumaan. Eiköhän tämä lasketunajan tienoilla saavu. Esikoinen meni viikon yli ja sillon toivoin, ettei ainakaan ennen aikojaan syntyisi koska mulla oli la heti vuoden alussa. Halusin ehdottomasti mieluummin alkuvuoden vauvan kuin loppuvuotisen:)
 
Tuohon voivotteluun liittyen pakko kommentoida. Tyttö syntyi ihan oikeasti yliaikaisena rv42+1 ja synnytyshän jouduttiin käynnistämään. Vaivoja oli, mutta onneksi silloin ei ollut pienempää lasta josta pitää huolta ja kanniskella jne. Selän takia olin sairaslomalla noin rv24 alkaen. Eli pitkät oli odottavan viikot. Kesä 2010 oli ihanan helteinen ja ahh mikä olo oli olla loppuraskaana heinäkuun helteissä. Lasketun ajan tienoilla, vähän sen jälkeen alkoi tulla tunne etteikö se vauva nyt oikeasti tule sieltä ikinä. Kun rv 41 oli mennyt niin monena aamuna heräsin itkien, kun olin niin pettynyt kun vauva ei ole vieläkään tuhisemassa vieressä. Onneksi ihmiset eivät paljoa kyselleet, eikö se vauva ollut vielä syntynyt. Muutama tuttu kerkesi synnyttää ennen minua, vaikka la oli minun jälkeen. Vaikka vaivoja oli, niin kaikkein raskainta aikaa se oli henkisesti. Kaikki kolme ässää ja kaikki extrat tuli kyllä kokeiltua, eikä se vauva sieltä syntynyt! Kun synnytys käynnistettiin sitten rv42+0 yliaikaisena niin olin helpottunut, mutta tietyllä tapaa pettynyt. En saanut kokea sitä luonnollista synnytyksen alkamista.

Ihmiset minun mielestä tuijottaa liikaa sitä laskettua aikaa. Pitäisi vaan muistaa, että se laskettu aika on arvioitu toimitusaika :) Eli se todellisuus on yleensä se +-kaksi viikkoa. Vauvat eivät tosissaa tunne kelloa ja tulevat sitten kun ovat oikeasti valmiita. Minullekkin muistuteltiin monesti, ettei sinne masuun ole kukaan jäänyt ikuisiksi ajoiksi :)

Tälläiset ajatukset tulivat nyt siis mieleen. Ihanaa naistenpäivää kaikille mammoille :)

-minde- rv35+0 POKS!
 
Valittelusta joo. Taidan itsekin kuulua niihin kivuista ja vaivoista vaikertajiin. Se vaan tuntuu niin kivalta, kun täällä on ollut se paikka, mihin on voinut käydä purkautumassa, kun liitoskivut ja hidas käveleminen tai hengenahdistus ym. alkaa ottaa riittävästi aivoon. Kotona miehelle ei viitsisi ihan joka kerta purkautua tai kavereille sen enempää. Sitä on ajatellut, että täällä ymmärretään, kun muilla on tilanne sama ja saman tyylisiä vaivojakin monella. :| Toisaalta on ollut "lohdullista" lukea, että eivät ne muutkaan sen helpommalla pääse masunsa kanssa. Vertaistukea parhaimmillaan. :)

Vaavelin syntymää en todellakaan toivo vielä tuossa viikoilla 36. Ehdottomasti saisi pysyä sisällä sinne LAn tienoille, mutta kuten muutkin ovat todenneet, niin eipä me sitä päätetä. Tulevat ulos kun ovat tullakseen. Lähinnä sitä aikaa alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan, että vaava ei olisi enää mahassa, koska sitten olisin taas minä ja voisin tehdä niitä hommia (luonnollisesti edelleen vauvan ehdoilla), mitä nyt vatsan kanssa en ole voinut tehdä. Lähinnä supistusten ja kovien kipujen takia. Alkaa siis vaan ärsyttää olla vauvan kantokoppa näin rumasti sanottuna. :ashamed: Kaikesta huolimatta tiesin toki mihin ryhdyin enkä todellakaan päivääkään pois vaihtaisi. Muutenkin olen todella onnellinen, että se vaava on tulossa. Sitäkään kun ei kaikille suoda. :(

Taisi käydä kuten Löllöttelijälle, että otin nyt hieman liikaa itseeni. Anteeksi tästä! Jatketaan muista aihesta...

Felina, meilläkin on kovin pieni asunto ja päätinkin heti kättelyssä, että esimerkiksi hoitopöytää meille ei tule. Sängyllä ne on noiden muidenkin vaipat ja vaatteet vaihdettu ihan näppärästi vaikka edellisessä kämpässä tilaa olikin pöydälle -ja se meiltä löytyi. Vaatteet ja mut tilpehöörit koetan saada mahtumaan... jonnekin. =) Eiköhän se arki näytä, missä niiden tavaroiden hyvä sijoituspaikka lopulta on. :)

Maximillian: oletko varma, ettet puhu hormonikierukasta? Tuossa kuparikierukan haitoissa varotellaan mahdollisista vuoto-ongelmista nimen omaan niin päin, että vuoto lisääntyy. Sen sijaan hormonaalisessa luvataan kovasti, että vuodot voivat loppua kokonaan (se olisi autuus!!) Kohdallani ei niin käynyt vaan se mistä puhuivat alun mahdollisena tiputteluna tuli todella kuin koskena ja viikko viikon perään putkeen. Ei todellakaan kiva. Mielestäni inhottavinta oli, ettei tuota vaihtoehtoa edes tuotu ilmi, kun sitä hormonikierukkaa harkitsin. Sanottiin vaan, että niukentaa vuotoja. Nyt jälkikäteen monenkin kanssa jutellessa ovat valittaneet nimenomaan tuota lisääntynyttä vuotoa. :kieh:

Hyvää Naistenpäivää vaan kaikille!! :flower: :hug:
 
Josefia Nykyään varmaan kaikki raskausvatsaa tukevat vempeleet on noita tukivöitä, kun ennen ovat ilmeisesti olleet enemmänkin tukiliivejä, tulivat kai jotenkin koko vatsalle ja olivat ns. isompia vempeleitä :) Mun mummo on ollu raskaana 50- luvulla ni sillon on ollu eri meininki, kovasti mummo on selittäny mulle et hanki sellainen, mut ovat varmaan nykyään lähinnä noita tukivöitä.

Jepjep...Ai se joka tähän leikkiin ryhtyy ni sen leikin kestäköön...enpä taida tähän edes kommentoida.

Voikaamme hyvin raihnaset odottajat ;)
 
aurinkoista naistenpäivää:cool:

Tukivyöstä/liivistä mulle ehdotettiin tukivyötä kipeän selän takia ja sanottiin että samalla se tukisi ja kannattelisi myös tuota masua. en ole vieläkään sitä tukivyötä hommannut mutta on ollu kyllä aikomus. katsotaan nyt saanko aikaseks...

voivottelusta itse saatan kuulua tähän voivotteluryhmään juurikin siitä syystä että koko tämä alkuvuosi on mennyt sairaslomalla ja erittäin minimaalisella liikunnalla, alkaa kohta seinät kaatumaan päälle, vielä oon saanu pidettyä pystyssä silti:) mutta en minäkään silti halua että vauva syntyisi ennen aikojaan, vaan kuten joku muukin jo sanoi niin myös minä toivon että aika kuluisi nopeammin että oltaisiin jo lasketu ajan tienoilla:)

nukuin taas yöni huonosti ja aamuyöstä sain nukuttua sit muutaman tunnin, nukuin jopa puoli seiskaan. mut olin jo ihan pirteä joten laitoin auton lämmitykseen ja söin aamupalan. sitten läksin koira mukana autolla lidliin, kun halusin välttämättä sieltä yhden jutun. nousin autosta ja ihmettelin kovaa jonoa lidlin ulko-ovella... ja sitte iski hävetys ja nolotus, olin eläkeläisten kans jonottamassa kaupan aukeamista:LOL: vetäydyin vähin äänin autoon kiltisti odottelemaan kaupan aukeamista... ihan tosi hei, mikä kauppa edes aukee niin myöhään ku ysiltä...

no, kaupan jälkeen mentiin koiran kanssa lenkille järvenrantaan ja vähä jäällekin, oli kyl ihanaa ku aurinko paistoi ja oli hyvä fiilis. täytyy vissiin koiralenkit alkaa tekeen juurikin noin että autolla mennään johonki koska mua alkaa supisteleen ihan sikana toi meidän pihaan tuleva jyrkkä ja pitkä mäki... tiedänpähän ainaki missä tallustelen mäkeä ylös alas jos meinaa mennä paljo lasketun ajan ylitte=)
 
  • Tykkää
Reactions: neiti80 ja nykeröt
ilmeisesti mun miestä ei häiritse että raskauden aikana on ilmestynyt se 20kg lisää:heart: koska toi mulle töistä tullessaan naistenpäivän kunniaks kismet-laatikon:p ja on muuten hyvää kun en edes muista millon olisin kismettiä viimeksi syöny...
 
http://i.imgur.com/ehfr0.jpg

Tässä on Arvo Ylpön kirjasta (Äiti pikkulapsensa hoitajana, 1941) lainattu kuva. Siinä on vatsavyö raskaalle vaimolle.
Ehkä Ingerin mummo tarkoitti tätä.

Kyllä täälläkin on olo hieman tuskainen ajoittain, mutta en silti tosissani tuota pikkuista vielä pihalle haluaisi. Kunhan valitan ääneen.

Täällä oli joskus puhetta siitä, kuinka paljon minkäkin kokoisia vaatteita olette vauvalle hankkineet. Mitään konkreettiasia lukuja ei silloin tullut ilmi. Eli kokeneemmat kuinka monta yläosaa kannattaa hankkia ja kuinka monta alaosaa (tai kokopukua). Lähinnä ajattelin noita 5:lla alkavia kokoja. Huolestuin kun joku täällä sanoi pesseensä monta koneellista vauvan vaatteita. Ei mulla niin montaa ole. En haluaisi olla heti synnytyksen jälkeen ostamassa lisää vaatteita, mutta toisaalta en haluaisi huomata, että tuokin vaate jäi käyttämättä.
 
No mulleppa meinas sitte käydä noin, että näen vaavit nyt jo..

Lomittaja oli jättäny lapun, että siä on (taas) yks lehmä syömätön ja maidoton, meninpä sitte katsomaan iltanavetan aikana. Se ensimmäinen potilas meni ihan hyvin, mutta menin sitte katsomaan toista, jolle oli tullu utaretulehdus.. No sepä potkaisi ja osui sitte tuohon kohtaan, mikä on hyvin esillä.. Ja kaaduinki potkun voimasta ja pöksyihin hulahti ämpärillinen jotain kivaa.. Siitä sitte vauhdilla seinäjoelle tutkittavaksi, täältä on 1,5h matkaa :(

sydänkäyrät oli molemmilla ihan ok, mutta valitettavasti siihen piirty supistuksiakin ja niitä sitte alko tullakki 5minuutin välein. Ultrassa molemman vauvat voi hyvin ja istukoiden virtaukset oli hyvät. Supistusten takia sitte piti jäädä yöksi osastolle, että saivat seurata käyriä.. Sitte ne unohtiki mut reiluksi tunniksi ja tulivat sitte melkoisen nopeasti, kun vähä itte vaihdoin asentoa ja anturit ei mitannutkaan enää kunnolla :D ja heivasivat mut sitte vielä vauhdilla ihan synnytysosaston puolelle jatkuvaan seurantaan, ei auttanu yhtään vaikka yritin kertoo, että ku mä vähä asentoo vaihdoin, kun meinas taju lähtee :ashamed: Supistukset katos yötä myöten onneksi, en kyllä nukkunu juuri ollenkaan, kun seurasin vain vauvojen liikkumista ja murehdin :(

Aamulla sitten vielä seurattiin käyriä puolen tuntia, ennen ku päästivät pois. Vauvat painaa tällä hetkellä 1,9kg ja 1,8kg. Rauhallisesti pitäis ottaa, mutta ei ne mitään vuodelepoa mulle määränny, herkemmin vain pitää loppuaika lähtee polille näyttäytymään, kuulemma mielummin 10 ylimääräistä käyntiä kuin jättää menemättä.

Voin kertoa, että säikähdin ja pelkäsin ja olin kauhuissani.. ( puolen sukua on ollu yön varpaillaan meidän takia..)

Mutta edelleen siis onnellisesti yhtenä kappaleena :wave:

Neiti80 ja nykeröT 33+3
 
Olipas sulla neiti80 hurja tilanne, onneksi kaikki nyt hyvin!

Täällä neuvolapäivä

Pissa oli puhas
Paino tippunut -200/vko jeejee (tänään voin syödä tuon takaisin:LOL:)
Paineet 127/86 vähän koholla, mut käytiin läpi synnytystä ja kuopuksen synnytystä, ni ei ihme
Turvotus yhel +, kun jää suksista jälki
Sykkeet 140-147
Rt2, pää alhaalla, mutta sai vielä heiluun
Sf pomsahtanut 34 (30, 2,5vko sitten)
Laitettiin nyt lähete synnytystapa-arvioon ja neuvolatäti oli sitä mieltä, että leikkaus olisi varmaan nyt hyvä vaihtoehto, mutta tästä sit keskustellaan tayssissa lääkärin kanssa. Itse en oikein vielä tiedä mitä ajatella tuosta. Syynä siis ihan puhtaasti pelko vauvan puolesta, koska kuopuksella se kehitysvamma on ja sen syytä ei ole löydetty, yhtenä vaihtoehtona syöksysynnytys.

Ite oon ihan vinksahtanut, kuopuksesta koitettiin nopeutettaa hommaa ties millä vadelmanlehtiteesysteemeillä ja vesimelonia söin kilokaupalla, mutta nyt oon ihan paniikissa, että ei kai vaan vielä aikoihin synny, en oo jotenkin henkisesti yhtään valmis. Jotenkin ei tunnu, että vielä aikoihin ois vauveli syntymässä, vaikka sektioaikakin on sit jo luultavasi n. reilu 3vkn päästä, jos siis semmonen tulee.

Mut nyt pitää ja reintää hemmoteltavaksi. Sain jo 4 iso ruusua, yhden jokaiselta mieheltäni, eli masuasukkikin osallistui tähän. :heart:

Pomppuli ja muru 34+6
 
Onneksi neiti80 sulla kuitenkin kaikki hyvin. Lehmät on arvaamattomia, olen itsekkin maatalon tyttö joten osumia tuli paljonkin.

Käynnit neuvolassa ja äitipolilla takana.
Paineet ok.
Painoa tullut yhteensä +2 kg
Turvotus +
Pissa muuten ok mutta ketoaineet+++!!! Siitäkös tuli sotku. Nyt enemmän juotavaa ja enemmän syötävää eli hiilaria. :ashamed:
RT, ei kiinnittynyt ja paikat tiukasti kiinni. Kaula jäljellä myös.
Kokoarvio n.2,9 kg joten yläkäyrällä mennään mutta tasaisesti.
Käyrälläkin makasin tovin ja hyvä syke oli sekä muutamia supistuksiakin piirtyi.
Veden määrä normaali sekä istukan virtaukset hyvät.
Ja poikana oli pysynyt :LOL:

Ateria insuliinin sain iltaisin pistettävän pitkävaikutteisen rinnalle. Tää on yhtä mittaamista ja pistämistä mutta olen tyytyväinen siitä että meitä seurataan tarkasti.

Kerroin peloistani että jos poika on niin iso etten selviä hänen syntymästään ilman että repeän pahasti niin sovittiin että kahden viikon päästä kun on taas kokoarvio kontrolli niin mietitään vaihtoehdot. Mua on alkanut jotenkin pelottaa koko synnytys, ehkä siksikin että kun on tämä rd niin ei tiedä minkäkokoinen sieltä tulee.

Tukivyötä olen pitänyt jo kauan. Antaa mukavasti tukea alamahalle ja selälle. Ei tarvi kottikärryjä eikä tarvi käsin kannatella :wave:

Flunssa ei vain ota helpottaakseen. Kuukauden jo kestänyt, onneksi ei tarvi yskiä vaan niistää. Sais helpottaa jo.

Hoitopöydän kanssa meilläkin tulee ongelmia että minne sijottas. Mutta se on pakko olla kun selkäni on niin huono etten pysty kuin oikeasta asennosta hoivata. Ainut tila minne sen voi laittaa niin on olohuone. Meillä on vain yksi makuuhuone ja sekin on jo täynnä.

Esikoinen tuumas eilen ihan yhtäkkiä että äiti, ostetaan meillekkin vauva. Minä siihen että mistäs niitä saa, niin toinen tuumas vaan että kaupasta. Ja minä sitä syöttäisin ja silittelisin. Se olis kivaa, eikö vain äiti? :LOL: No, tyttö (2v) voipi kohta saada tilaamansa :LOL:

Piiper ja poika 34+5
 
Huh huh, lisää voivoittelua ja valittelua täältäkin!
Eilen tuli aivan sairaan huono olo. Makasin koko iltapäivän sitten sohvalla ja valittelin oloani. Puol ysin aikaan mentiin nukkumaan ja pyysin ukkoa tuomaan oksennusämpärin. Ei siinä kauaa menny niin oksennus tuli ja ripulinkin pukkas. Koko yön sitten oksentelin ja ripuloin puolen tunnin välein, saatoin 10 min nukkua kun olikin jo oksennus tulossa. Mies lähti ennen neljää töihi ja silloin söin appelsiinin enkä enään oksentanut. :) Nyt on koko päivän ollu ihan kamala ja sairas olo, mut tauti jo vissiin helpottanut, kun mitään ei ole tullut.
Luulin illalla jo et nyt rupian synnyttään kun ensin tuntu supistuksia koko aika. Sitten aina oksentelua ennen rupes supistamaan. Eipä onneks vielä päättänyt syntyä!
 
Kierukka asiasta. En voi sanoa varmaks. En luota pätkääkään omaan muistiini. :D

Tukivyöstä Kaupungilta sain kaksosia odottaessa tukivyön lainaan. Oli sellanen joka auttoi myös selkäkipuihin. Tai ainakin sen olisi pitänyt auttaa. Sellanen kovasta kankaasta, jossa oli metallikiinnikkeet. Mielenkiintoisen näköinen päällä, paistoi selkeästi vaatteiden alta.

Voivotteluun Toki saa ja voi. Sattui vaan ottamaan aivoon just sinä hetkenä ja tuli siitä mainittua. Kukapa ei valittais ja voivottelis. Jos ei kiinnosta lukea sellaista, niin sellaisen yli osaa monikin hypätä lukiessaan. ;)

Suljetun puolelle kävin uusperheellisyydestä parin sanan verran laittamassa.

Onnea ja menestystä, varsinkin, tuplien odottajille. Niistä muistetaan muistuttaa, että on riskiraskaus ja usein syntyvät ennen aikojaan. Itsekin psyykkasin itseni aikoinaan ennen aikaiseen synnytykseen, varmuuden vuoksi. ;)
 
saahan sitä voivotella ja valitella, teen sitä itekki ja vaikka paikat on kipiänä ja kylen kääntäminen on tuskan takana, puhumattakaa että joutuu kahden pienen kans päivät taisteleen, nii en siltikää toivois syntyväksi vasta kun mahd. lähellä LA :) Mulla molemmat syntyny rv 41+3, et en edes odota syntyväksi aikasemmin, enkä oo noista edellisistäkää kironnu yliaikaa:D
 
Hui kauhistus, neiti80, onneksi ei käynyt pahemmin! :O

(.) Kyllä välillä käy mielessä, et olispa nää vaivat ohi, mutten siltikään haluais vauvaa ulos ihan vielä. Tosin en kyllä yli ajankaan, kun olo ei tästä paranemaan päin ainakaan ole. Turvotukset vois heivata jorpakkoon, mut eipä auta. Samoin liitoskivut...

Ultrassa kävi ilmi, et vauva on noin 400g pienempi kuin normaalisti näillä viikoilla pitäis olla. Istukassa kalkkeutumia pikkuisen. Onko muilla moisesta ollut puhetta? Lääkäri sanoi kyllä, että kalkkeutumia saattaa hyvinkin tulla kun ollaan tän verran pitkällä. Tilannetta sit seurataan vähän tarkemmin. Voi olla, että on kyse vaan hieman pienikokoisemmasta vauvasta, eikä istukan toimintahäiriöstä. Eipä ainakaan tule jättivauvaa, jos ei se sit ota jotain mahdotonta kasvuspurttia tähän loppuun. Jospa äiti säästyis pahemmilta repeämiltä...:whistle:
 
:saint: vali vali vali :saint: :LOL:
Kyllä minäkin oon sanonut et sais tulla jo, mutta että en taho viel kyl syntyvän pariin viikkoon. Meidän insuliini hoitoisten äitien raskauksia ei yleensä päästetä ihan loppuun asti, kun komplikaatioiden riski kasvaa. Nykyään käynnistävät/ leikkaavat rv 38.

Kyl minäkin oon sanonut et tulis jo, mut en kuitenkaan HALUA ihan vielä.
Mulla on sormet niin turvoksissa että ei taho liikkua mihinkään ja tosi kipeet. :S
Nyt on kaikki 4 kummia kysytty vauvalle ja jokainen on lupautunut hoitamaan asiansa.
Pääsin tutustumaan kummipoikani tyttöystävään tänään. Ihana ujo nuori tyttö. Toiseksi vanhin kummipoikani on siis juuri 18 täyttänyt, vanhin on jo 22v. :ashamed: joo mää oon vanha akka jo. Siksipä me jo puhutaan sterilisaatiosta kun ikää on liki 40v ja lapsiakin on usemapi.
 
Neiti80 Onneksi tosiaan kaikki hyvin! :hug: Hirvee matka istua autossa ja odottaa kuulevansa että kaikki on hyvin. Oliko se sitten lapsivettä vai mitä kivaa kun housuihin tuli,selviskö se?


(.) Täällä oltiin eilen kokoarviossa ä-polilla ja lääkäri sanoi että "saa tulla!" ja 4.4 viim käynnistetään jos ei itse löydä tietään tähän maailmaan :) Kokoarvio oli 3.2kg ja lääkäri pienen mutinan ja narinan saattelemana sanoi että "PITÄISI mahtua tulemaan." Mahtaneeko olla tuo tilanne enään 4.4 jos sinne menee..? Kylkiä valitin kun oikeapuoli aristaa niin että ei siedä kosketusta eikä kiertoliikettä ei mitään yhtään! Sieltä on pallea työntynyt kylkiluiden alle kun kudos on venynyt ja käski varautua siihen et jos poika on vielä pitkään masussa niin kaksi alimmaista kylkiluuta saattanee mennä ihan poikki. Ilmeisesti hieman ahdasta : /
Huomenna poksuu 36! :heart:
 

Yhteistyössä