Tosta voivottelusta... En mä välttämättä käsitä kaikkia kommentteja "syntyispä se jo", että niitä oikeasti tarkoitetaan. Tuskin kukaan toivoo, että vatsa tyhjenee ennen aikojaan. Tai varmaan semmosia on, mutta omien kokemusten perusteella, mitä oon puhunu raskaana olevien kanssa, kyse on lähinnä siitä, että se raskaus lisäkiloineen ja liikuntarajoituksineen alkaa kyllästyttää. Kyllä omaan päähän tulee pettymyksen tunteita, kun tiet alkaa taas sulamaan, mutta itse ei jaksa eikä uskalla mennä juoksemaan tuonne kevään tuiverrukseen. Tai että vois nukkua yhden yön normaalisti, mikä unelma!
Ja toki joillakin voi olla oikeitakin ongelmia raskautensa kanssa. Kaikki ei mene aina nappiin. Varmaan itteä sapettais, jos oisin joutunu vuodelepoon kuukausiks. Parempihan ne negatiiviset asiat on puhua auki purkautumalla kuin jättää hautumaan negatiiviseks ajatteluks lasta kohtaan. Jaettu kurjuus on yleensä puolittainen kurjuus.
Eri asia on sitte liika panikointi. Ei niillä vauvoilla ole kalenteria, eihän ne kelloakaan tunne. Ite toivon, että syntyis siinä lasketun ajan tietämillä, ois mahollisimman valmis, mutta toisaalta pikkunen välttäis äitin stressihormonit, kun äiti miettii, miksei se jo tule. Mutta saa nähdä, koska hänen armonsa suvaitsee tulla tänne.
Ja toki joillakin voi olla oikeitakin ongelmia raskautensa kanssa. Kaikki ei mene aina nappiin. Varmaan itteä sapettais, jos oisin joutunu vuodelepoon kuukausiks. Parempihan ne negatiiviset asiat on puhua auki purkautumalla kuin jättää hautumaan negatiiviseks ajatteluks lasta kohtaan. Jaettu kurjuus on yleensä puolittainen kurjuus.
Eri asia on sitte liika panikointi. Ei niillä vauvoilla ole kalenteria, eihän ne kelloakaan tunne. Ite toivon, että syntyis siinä lasketun ajan tietämillä, ois mahollisimman valmis, mutta toisaalta pikkunen välttäis äitin stressihormonit, kun äiti miettii, miksei se jo tule. Mutta saa nähdä, koska hänen armonsa suvaitsee tulla tänne.