***Huhtikuun Helmet 2012 ' MAALISKUUSSA ' ***

Meille on tulossa kasvukontrolli tiistaina, koska mennään -2 käyrällä. Viikolla 32+4 painoarvio oli 1480g. :S En muista joko siitä kerroin, mutta kirjoitinpa nyt kun joku kysyi painoarvioista.

Saas nähä odotellaanko vauvan kasvamista kohdussa kovin kauaa, jos painoa ei ala kertyä. :snotty:

-Heidi & neiti JAy 33+5-

 

Hei kaikille - piiitkästä aikaa! En ole tainnut tämän vuoden puolella vielä kirjoitella ollenkaan, mutta lukenut kyllä olen, ja kyllä tässä ketjussa riiittääkin lukemista! Onnitteluni Tiijonalle (meniköhän nyt oikein) Sisu-pojasta! Mitä teille nyt kuuluu? Ja tervetuloa vielä uusillekin puolestani.

Tämä raskaus on tuntunut aika raskaalta suunnilleen joulusta asti, mutta nyt viime viikkoina voimat on vienyt sitkeä flunssa. Tammikuussa ongelmana oli aivan mahtavat kivut kävellessä (vaapuin todella kuin pingviini) ja lisäksi aina kuin seisoi paikallaan, alkoi huippaamaan. Silloin jo tuli tutuksi myös tuo halu kannatella mahaa, ja tajusin lopulta tilata tukivyön, ja se on aivan mahtava kapistus kyllä! Todella auttanut aivan hurjasti.

Nyt olotila raskauden osalta vaihtelee ihan päivästä päivään. On sellaisia täysin oireettomia, hyvänolon päiviä, ja toisaalta on sellaisia maha kivettyneenä koko päivän, päätä särkee, kuolemanväsynyt -päiviä... Mutta nyt aikaa olla niin vähän jäljellä, että melkein tuntuu, että en sittenkään olisi vielä henkisesti aivan valmis vauvan syntymään! Toisaalta olen hokenut viikkoja kuinka en jaksa odottaa, että pääsen tapaamaan tämän vilkkaan pojan, joka liikkuu todella paljon, ja monesti saa äidin kyllä ihan valittamaan kipuakin niillä jumppauksillaan. Tätä(kään) en muista ekasta raskaudesta ollenkaan?! Omasta mielestäni ensimmäinen raskaus oli yhtä autuutta kaikin puolin, mutta mies taas muistaa vähän erilaisia juttuja muka kiukkuisesta hormoonihirvöstä... Nyt kyllä myönnän olevani välillä "vähän" hormoonihuuruinen. Sekin on niin päivästä kiinni, kun joskus jaksan olla taas hyvinkin tasapainoisen oloinen - ainakin omasta mielestäni.

Synnytys alkanut jännittämään. Ensimmäinen sujui kaiken kaikkiaan ihan hyvin, mutta ilman kivunlievitystä. Siitä kivusta on jäänyt niin elävät muistot, että jos ei järki aivan sumene, niin tällä kertaa pyydän kyllä joko spinaalin tai epiduraalin. Minulle voisi muuten laittaa sairaalaksi Hyvinkään sairaalan, ja tuo laskettupäiväkin on muuten virallisesti jo 31.3. Taisimme olla tutustumassa Hyvinkäälle jopa kahden täällä kirjoittelevan kanssa? Minä olin se kaikkein isomahaisin... Näin ainakin mies väitti, enkä kyllä epäile yhtään. Minun maha kasvaa suoraan eteenpäin, kun selkä on niin todella lyhyt.

Siitä pääsenkin vielä aiheeseen raskauskilot. Niitä on sitten tullut jo 16! : / Olen hillinnyt syömisiäni paljon (?) edellistä raskauttani paremmin, mutta niin vain taidetaan päätyä siihen samaan 18 kiloon tälläkin kertaa. No, en jaksa siitä enää stressata. Kyllähän ne reilussa puolessa vuodessa lähti viimeksikin, ja toisaalta vauvalle vähästä ylimääräisestä on hyötyä vain.

Jotta en täyttäisi koko sivua, lopettelen tällä erää tähän. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, ja hyviä vointeja!

Midia ja poika, 37+1

 

Kasin aikaan sit tuli vaunut ihan kotiovelle asti kannettuna. Ovat noi Ora Jovi Air 2011, vaaleanharmaat. Tosi nätit ja tuntuu tosi näppäriltä. :heart:

Me tilattiin lauantai-iltana samat, mutta eri väriset yhdistelmävaunut, Vauvattaresta. Toivottavasti miellyttävät myös meitäkin. Kuinka nopeasti vaunut toimitettiin teille?

Täällä alkaa olla kaikki vauvantarvikkeet/ -vaatteet hankittu, kun keinusitterikin kotiutettiin Prismasta loppuviikosta. :heart:

 

Moikka!

Tänään poksahti 38.viikko eli 37+0. Jee! Viikon päästä voi alkaa jo odottelee synnytystä, vaikka tosiaan ed.käynnistyksen takia menisin mielummin hieman yli ku enne LA:ta (mm.keltasuutta en haluais lapselle).

Valittaminen on musta ihan luonnollista. Jo raskausoppaat siitä kirjottaa, että on ihan normaalia olla odottavalla kannalla ja välillä jopa turhautunut. Ennen kaikkea on tärkeää, että on väylä minne purkaa tuntojaan (puoliso, ystävä, oma äiti, foorumi tai ihan mikä tahansa), jottei tunteet jää alitajuntaan ja myllää sielä-->babyblues "koskettaa" muutenki useimpia meistä.

Itellä on todella aika kullannut muistot ed.raskaudesta. Muistelin, ett kaikki oli ihanaa, mutta lueskelin sen ajan kirjotuksia ja olihan sieläki vaivaa. Ei kuitenkaan mitään litsepääsemätöntä.
Mulla on tällä viikolla alkanu kuukautismaiset tunteet ja vihlasut lisääntyneet. Toivottavasti kypsyttelis paikkoja. Mulla on kyllä todella pahat kivut normaalisti kuukautisten aikoihin, että nämä kestää vallan mainiosti ilman kipulääkettä. En yhtään muista miltä supistukset tuntu ed.raskaudessa. Vaikka kai ne oli jotain tosi kivuliasta
Tällä hetkellä olo on kyllä sellanen, että voisin vielä olla raskaana useamman viikon. Olis kiva tutustua ja kotiutua ensin ite uuteen asuntoon. Mutta taas välillä ottaa pattiin, ku esim.sängylle meno/pois tulo kovettaa mahan kivikovaks ja tuntuu ett henki salpautuu (varmaan kohtu kasvanu kiinni palleaan )ja haarus on ku jättimustelmalla. Mutta on tosiaan ollut melkko helppo raskaus, ku lueskelee pahoinvoinneista ym.juttuja. Toki kaikki vauvat koetaan yksilöllisesti.

Ilmoittelusta, niin meidän äiti tai tarvittaessa veli tulee esikkoa katsomaan synnytyksen ajaks. Eli niille tietenkin tulee ilmotettua. Ja appivanhemmille. Nämä sit infoavat eteenpäin. Meillä ollu aikalailla tapana pitää pikkusuku ajantasalla. Sopii mulle, itekki tykkään jännittää ku toiset on synnyttämässä.

Nyt pitänee lopettaa, on jo NIIN pitkä teksti.

Oikein keväistä sunnuntaita kaikille!

Marimi ja poikanen 37+0

 

No niin, nyt on sitten koettu kunnon vatsatautikin tämän mahan kanssa. Voin kertoa, että ei ollut kovin miellyttävää... :$ Eilen aamulla tuli aika huono olo ja sitten lensikin ihan kunnolla oksennus iltaan saakka. En tiedä mistä lie tällainenkin tauti pukkasi. Huolestuttavinta on ehkä kuitenkin inhottava selkäsärky mikä tuosta alkoi. Vähän niin kuin sellainen menkkakipumainen polte on alaselällä koko ajan. Supistuksista en oikein vieläkään tiedä, että onko niitä ollut vai ei? Ehkä sellaista pientä paineen tunnetta ja vatsan kovettumista, mutta jotenkin vaikeaa on eritellä liikkeistä.

33+4

 

Midiasta kiva kuulla pitkästä aikaa

Ilmoittelusta: Anopille ilmoitellaan kun hoitaa lapset synnytyksen ajan, mun äidille varmaan soitan ihan muuten vaan ja kerron, että mennään, muuten ei varmaan kummemmin paitsi sit kun syntyy.. Jos ei satu joku just sillon soittamaan..

Mun mussut tulee tänään 4:n päivän lomalta :heart:

rv 35+1

 

PoKs 35+0! :heart: Taas viikko vähemmän kärsimyksiä edessä No sanotaan mielummin et taas viikon vanhempi vauveli =)

Mä haaveilin, et sitten kun oon raskaana niin on ihana iso masu, joka vähän tiellä loppu vaiheessa, pientä ähinää ja puhinaa.. Ne haavekuvat on kyl karissu melko kivasti vuoden vaihteen tienoilla kun liitoskivut tuli ihan rytinällä päälle Ei mulle kukaan ole puhunu et sit kärsit kauheista liitoskivuista etkä pääse viimisinä viikkoina enää liikkumaan kotoa pois.. Joten nää tämmöset vaivat tuli yllärinä.

Viimiset vauvan vaatteet pesty ja koneessa vielä pyörii liinavaatteita+pyyhkeitä. Se urakka ois sit siinä! Ja aikalailla kaikki tarvikkeetki on hommattu, kunhan sais järjesteltyä vielä paikoilleen..

Miten Tiijona ja GCS15 elo on alkanut sujua?

Enpä nyt taas keksi mitä mun piti kommentoida.. Ai niin, kuumia aaltoja on ja tulee ihan yllättäen, yhtäkkiä on kainalot ja naama märkänä eikä meinaa helpottaa millään..

Eikhän tää ollu taas tässä =) Sunnuntain jatkoja pallomahat :heart:

 

Tiijonan ja GCS15: kuulumisia kaipaillaan täälläkin!! =)

Midia: miullakin edelliset raskaudet oli tosi helppoja ja liki autuutta loppuun asti. Isännän näkemystä ei sitten tarvitsekaan kysyä... Sillä on varmaan muistihäiriöitä... Noihin "raskauskirjoihinkin" on joku muu varmaan käynyt kirjottamassa, kun ne eivät tue omaa muistikuvaa lainkaan.

Supparit ovat kestäneet toistaiseksi maksimissaan 20-30 sekunttia. Ja nekin ovat olleet niitä kivuttomia. Tosin kestoaika on mielestäni pidentynyt nyt viimeaikoina. Aiemmin meni vielä nopeammin ohi. Ainakin siltä tuntui.

Harrastukset ovat olleet aika pitkälti odottamassa parempia aikoja. Kaikenlainen metsässä samoilu on enemmän ja vähemmän ykkös juttu ja nyt noitten liitos- ym. kipujen kanssa siitä on rentoutuminen ja nautinta kaukana. Metsästys on toinen meikän homma koirien kanssa ja sekään ei oikein nyt ole tän hetken juttu... :headwall: Sisksipä sitä jakautumista alkaakin pikkuhiljaa kaipaamaan, että pääsisi kunnolla rentoutumaan ja nauttimaankin siitä rentoutumisesta. Vaan ehkäpä tuossa kesän korvalla sitten. Nyt keskityn vaellus- ym. kirjoihin ja koetan nauttia niistä.

Pulkkamäki kutsuu!! (Eli se reppujakkara siinä mäen kupeessa...)

 

Moi!

Täällä on voitu vähän vaihtelevasti. Pari viikkoa sitten iski yöllä ihan kamala alaselkäkipu, joka sitten lokalisoitui vasemmalle kylkikaaren alle. Sairaalareissun ja mahan/vag. ultrauksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, että se on todennäköisesti munuaisperäistä. Munuaisultrassa ei näkynyt kiviä (ultra hyvin harvoin näyttää kiviä). Äärettömän suureen kipuun sain paljon lääkkeitä, joilla kipu siten helpottui. Vähän vajaa vuorokausi meni sairaalassa. Seuraavana iltana kipu kuitenkin palasi ja yöllä oli pakko mennä päivystykseen. Samat lääkearsenaalit kehiin ja uusi ultra munuaisiin. Munuaisaltaan ja virtsajohtimen laajentuma enteili kiven olemassaolosta. Sen jälkeen siirryin osastolle (neljäksi päiväksi). Osasto vaihtui joka päivä (synnäri - kirran osasto), koska suurien kipujen takia kohdunkaulankanava lyheni muutamassa päivässä ja supistukset koveni. Sain kortisonit vauvaa varten ja vuorokaudeksi supistusta estävää lääkettä. Virtsajohdinstentti laitettiin limakalvopuudutuksessa virtsarakosta munuaiseen. "Pikkaisen" kirpaisi, mutta onneksi oli nopeasti ohi (yleensä tehdään spinaalissa tai unessa). Viisi päivää kärvistelin stentin kanssa, joka jo ahtaassa rakossa aiheutti aika kovaa ärsytystä ja vaivaa. En voinut kävellä, istua tai maata ilman ärsytystä rakossa ja vessassa käyminen oli aika tuskallista. Mutta ne hirveät munuaiskivikohtaukset se toki vei pois. Yleensä stentin ei pitäisi noin ärsyttää. Menin takaisin sairaalaan, jolloin päädyttiin nukutukseen, stentin poistoon ja kiven löytymiseen virtsajohtimesta. Heti seuraavasta päivästä lähtien olo oli täysin normaali. Nukutusta en olisi halunnut, mutta tiesin toimenpiteen vaativan sitä. Kaikki meni hyvin, vaikka jännitin vauvankin puolesta kovasti. Olin kuitenkin tosi hyvässä hoidossa (työkavereita). Vauvakin sitten nukkui minun kanssani sikeästi ja relaksoituneesti. Heräämössä sydänäänet kuuluivat hyvin ja baby alkoi venytellä makeasti. Nyt olo on mitä normaalein. Supistuksetkin helpottivat huomattavasti ja voimakkuus väheni kun jatkuvat kivut loppuivat.
Oli tosiaan huono aika sairastua ensimmäisen kerran munuaiskiville. Molemmat, raskaus ja kivi, voimistivat toisiaan. Hassua, että olen koko raskauden ajan vältellyt lääkkeitä, mutta nyt vauva sai nauttia sitten koko arsenaalin miedommista lääkkeistä opiaatteihin ja nukutuksessa saataviin voimakkaisiin lääkkeisiin. Mutta nyt se on ohi.

Synnytykseen lähdettäessä (joka gynen mukaan on ennemmin kuin LA), ilmoitamme varmaan lähimmälle perheelle eli vanhemmille ja sisaruksille sitten kun ehdimme ja sopivalta tuntuu/ on kutakuinkin varmaa, että vauva syntyy.

Muuten olo on ihan ok. Vielä jaksaa mahan kanssa olla ja touhuta, vaikka kovasti olen jo malttamaton. Haluan oman kropan takaisin. Odotan kun saan harrastaa liikuntaa ihan normaalisti. Kovasti myös odotetaan poikasta taloon. Vaikka edelleen tulee välillä sellaisia pieniä "pakokauhun" tunteita, että millaiseksi tämä elämä tästä oikein muuttuukaan. Tämä on tällaista ensimmäisen lapsen elämän mullistus -ajatuksia. Toisaalta samalla odottaa juuri sitä muutosta. Ristiriitaista välillä.

Babylonialainen 33+4

 

HUI Babylonialainen. Olipas vain hurjat hetket sulla. :hug: onneksi nyt kaikki hyvin

 

Kuulostipa hurjalta tuo BABYlonialaisen kokemus

Sitten omaa napaa. Täällä ollaan flunssan kourissa. Onneks mies otti esikoisen mukaan reissuun, että saan levätä. Meidän esikoinen kun on sellainen, että heti jos näkee mun jossain makaavan niin täytyy tulla kiehnäämään viereen tai kiipeilemään päälle. Terveenä se on mukavaa, mutta kipeänä ei niin mukavaa.
Mulla on ollu ihan karsea päänsärky ja kuumetta, panadol auttaa hetkeksi. Leposyke on 110, nenästä tulee verta ja äsken oksensin oikein kunnolla, ihan kivaa touhua tän mahan kanssa.

Huomenna olis pitänyt mennä labraan veriryhmä vasta-aine ja kilpirauhaskokeisiin, mutta taitaapi siirtyä se vierailu tiistaille.

Liitoskivut on myös mulla tosi kovia. Esikoisen aikanankin oli niitä ja kaikki varoitteli, että ne vain pahenee raskauksien myötä. En osaa sanoa onko tässä ollut pahemmat kivut vai ei, mutta ainakin monta niksiä on edellisestä kerrasta tiennyt ja niilla on vähän oloa saanut helpotettua.

Eniten kaipaan sitä, että sängyssä voisi kääntyä ilman kipua ja tuolista ja lattialta pääsisi normaalisti ylös.

Harrastukset/rentoutuminen molemmat on jäänyt nyt vähemmälle. Normisti harrastan keilaamista ja urheilua. Teen myös koruja.
Nyt on rentouttavinta ollut istua kevätauringossa ja katsella esikoisen lumileikkejä.

 

Eilen sitten käytiin Flamingon k-20 altaissa rentoutumassa, vaikka täällä olikin osa saanut ohjeita, että polskuttelu ei välttämättä ole hyväksi. Nyt vain jännittelen, että toivottavasti en aiheuttanut vauvalle haittaa. Vedessä olo oli yllättävän ihanaa ja pois tulo huomattavan hankalaa - ei sitä ollutkaan tajunnut, että paljonko maha jo painaa.

33+5

 

Elyna tilasivat noi kans tuolta vauvattaresta ja tosi nopee toimitus oli! Oli heti tilausaamuna jo pistetty postiin. Ja saapu ihan kahdessa päivässä.. Varmaan kun tuli ihan Varkaudesta Helsinkiin asti, eli jos asuis lähempänä niin ois tullu jo päivässä, tai näin ajattelen tällä mun logiikallani. :-D Oli tosin pakunkuski vähän ihmeissään, et kumpi kuittaa tilauksen, kun oli kaks tällästä pallukkaa ovella.

Kävin veikan kanssa ruokakaupassa just ja ostin mammalle ruusuja jostain hetken mielijohteesta. Meillä nyt tämmönen "kevätsiivous" meneillään, et mamma ja sisko siivoilee ja minä vähän järjestelen, kun en pysty tollalailla raataa.. Mut nyt lasagnen kokkailuun suuntaan! Jälkkäriks ajattelin ton blenderin kans tehä hedelmäsosetta, mitä sekoitan sit maustamattoman jogurtin kanssa. Nam !

ekulainen & pallero 36+4 <3

Ps. Saattaa löytyä jotain epämääräsiä sanoja seasta, kun kirjotan puhelimella ja tässä kuitenkin toi tyhmä tekstin korjaus, eli saattaa vaihtaa sanan mielensä mukaan.. :\

 

Heippa!

Kuulumisia olitte kaipailleet
Me ollaan oltu kotosalla Sisun kanssa nyt yli viikon. Sisu kotiutui nenämahaletkun kanssa ja sit sai sen torstaina pois, kun syöminen oli alkanut piristyä tarpeeksi. Oli tää kotona olo aika rankkaa, kun syöttöajat oli 4 tunnin välein yötä päivää. Sit yöllä valvoin 2 kertaa tunnin tai kaks. Oon ollut aika finaalissa. Nht sit eilen kävi kotisairaala ja Sisun paino oli noussu niin hyvin ( ollen nyt 2780g), että saadaan alata elämään tavallista lapsentahtista arkea ilman aikatauluja ja millilitramääriä! ihanaa!

Sisu on aika unelias syömäri ja tissillä se onkin niin raivostuttavaa, kun toinen on ihan unella ja saa herätellä ja patistaa syömään. Jos mä vielä joskus saan lapsen, niin toivon, että mielummin menee yli 40 viikkoa, koska se on paljon valmiimpi paketti sekä käsittelyssä, että syönnissä.

Arki on tosiaan ollut melko kiireistä ja raskasta - univelka on useita vuorokausia ja silmien alla kivesten kokoiset silmäpussit! Sektiosta oon toipunut loppuviimein hyvin. Ekan viikon se haava on tosi kipee, mutta sit sitä ei huomaakkaan. Välillä tietty se haavan kohta on arka. Varsinkin, jos oon ollut oikein aktiivinen ja tehnyt fyysisiä juttuja paljon päivällä. Jälkivuoto on vasta nyt loppumassa ja se on niin rasittavaa!!! Pupuillakkin tekis hirveesti mieli, mutta pelottaa et starttaa uus yllätys vahingossa mä kun en nyt haluaisi ottaa riskejä, ennen kuin saan minipillerit jälkitarkastuksessa.. Kuitenkin mun säkällä alan odottamaan jotain kaksosia heti

Kaikki siis on mallillaan, kunhan arkirutiinit saa käyntiin ja tää elo/olo tasaantuu.




Mites Tijonan vaavi?

GCS15 & Sisu 1kk 1vrk

 

GCS15 Ihana ku jaksoit tulla kertoileen kuulumisia :kiss: Ja paljon jaksamisia arkeen :hug: kyllä se tosta alkaa tasottuun. Itekki samaa mieltä tuossa et mitä myöhemmin syntyy nii sitä valmiimpi pakkaus maailmaan:heart:
Hienosti tullu pienelle painoakin jo:heart:

vauvis ja tyttönen 36+4

 

Babylonialainen: Olipa sulla kokemus : / Mutta onneksi kaikki hyvin nyt :flower:

GCS15: Oli kiva kuulla myös sinun ja Sisun kuulumiset

Supistukset: Kestoltaan about 20 sekunttia..(?) Lyhyiä on mut aika napakoita välillä, niitä on tullut nyt reilun viikon ajan aina silloin tällöin, samoin "sukkapuikko" kivut ollut parina päivänä ihan kauheita : / tuntui eilenkin kun kävelemään lähdin (ja siis ihan tässä kotosalla kävelin, en lenkkeillyt tms.), että aivan varmasti repeää paikat ja holahtaa vedet pöksyihin.. Oli se viiltelykipu sen verran kovaa..

Kuumat aallot: Ja niitäkin on tullut.. Kaverille just puhuin yks päivä, miten sitä on esikoisen aikaan voinu olla kun synnytin elokuun alussa ja oli aika hellettä, nyt ollaan vielä pikkupakkasten puolella ja hiki virtaa :O Nooh, mitäpä sitä ei pienen vuoksi :heart: (kunhan muistaa välillä valittaa )

Nyt tilaamaan tyttösten synttäreille kakkukuvat, kuopus jo hihkuu tuossa vieressä

Viikon päästä vihdoin lääkäri-neuvola, pääsee kuulemaan onko näistä kivuista ollut jotain hyötyäkin tuonne alapäähän vai ihanko turhaan tässä kärsii :kieh: Ja nähdään pieni ultrassa :heart: Sekä onkohan vielä perä/poikkitilassa.. Se on viimeinen ultra sitten paisi sitten jos ei ole vieläkään kääntynyt, samalla kuopuksen 5- vuotis neuvola :heart:

rv 35+2

 

Eilen käväsin synnärillä, kun viikonloppuna vauva liikkui tosi laiskasti. Otettiin sydänkäyrää ja istukan virtaukset. Kaikki oli ok. Vauva kuulemma vaan rauhoittuu usein ennen synnytystä. Painoarviokin tehtiin, ja nyt vauva painaa 3,5 kg, eli hyvän kokoinen on.

Alaselkäkivut on ollu kyllä melkosia nyt pari päivää. Ennen ne on vaivannu pääasiassa vain öisin, mutta nyt kipuja on ollu päivälläkin. Elikäs kyllä se vaan synnytys lähestyy.

Mulle on nyt iskenyt ihan hirveä energiapiikki ku koko ajan tekee mieli siivota, pyykätä, leipoa ym. Eilen tein aivan ihanaa sitruunaista vadelmapiirakkaa, ohjeen löysin, mistäs muualtakaan kuin Kinuskikissalta. Tuo piirakka kuulemma vaan mehevöityy pakastaessa, joten ajattelin että sitä vois tehä vielä lisää pakkaseen vierasvaraksi. Oli tosi yksinkertainen ohje! Nam nam!!!

Tänään taas poksuu!

Äittä ja Mussukka 38+0

 

No niin 5- ja 8- vuotis synttärit toteutetaan sit Barbie- teemalla Parit edelliset menneet (yllätys yllätys) Hello Kitty- teemalla, vaihtelu vrkistää Niitä olis tarkoitus juhlia sit 31.3, eli kolmisen viikkoa vielä.. Molempien tyttöjen synttärit sattui niin lähelle laskettuaaikaa, että päätettiin tuossa pitää jo etukäteen, jospa kerkeis ennen vauvan tuloa

 

äittä alkaakin olemaan jo jännät paikat kohta :heart:
josefian lapsosoille ihanaa synttäriä!!!:kiss::flower:
Babylonialainen Onneksi kaikki nyt hyvin!! kamalia tommoset ku saa pelätä ja säikkyä et mitä nyt on :hug:

( . ) Ei mitään ihmeellistä...same old same! Ens viikolla polikäynti, synnytystapa-arvio, jeij! Saa nähä samalla vauvvelinki ku painoarvion tekevät, ja toivottavasti tarkastaisivat ton alakerranki tilanteen Kohta poksuu vauvan täysikäisyys

vauvis rv 36+5

 

GCS15: Kiva että teillä on kaikki hyvin

on: Onko muilla paineen tunnetta peräsuolessa istuessa? Mulla on nyt muutaman päivän painanut ikävästi...Voiko se olla vauva joka on jo niin alhaalla vai mikä ihme? Vatsa toimii paremmin kuin hyvin ja toiminut koko raskauden ajan. Peräpukamia ei ole ikinä ollut. Myöskin tuolla bikinirajalla melko kova paine.

Kysyn vielä tuosta nesteestä rinnoissa,joko muut joutuvat pitämään liivinsuojia yötäpäivää?

Muuten olo ihan ok,mutta pikkusen alkaa olemaan tukala olla. Kävellessä lähinnä. Perjantaina neuvola.

Hyviä vointeja kaikille! :wave:

rv33+1

 

:headwall: hermot menee tuon uhmailevan tytön kanssa- yritä tehdä sitten jotain kivaa, kun toinen aina vaan kiukuttelee ja karjuu pää punaisena. Päätinkin jo että kotoota ei pariin päivään poistuta- mur! :kieh:

Turvotusta on ollut ja aamupaino saattaa heittää välillä jopa 4kg. Neuvolassakin puntari näytti tänään 64kg, mutta mulla on paikat niin turvoksissa...

Liikkuminen on päivästä riippuen täyttä tuskaa tai sitten oikein sujuvaa- kipuja rupes ilmaantumaan viimeviikkoisen sisätutkimuksen jälkeen(kun tuli ne kivuliaat supistukset jne). Mutta esikoisesta nuo kivut oli vielä pahempia, enkä pariin kuukauteen päässyt edes kävelemään kunnolla, joten nyt on asiat huomattavasti paremmin.

Menkkamaista jomotusta/kipuilua on alavatsalla ja alaselässä todella usein/joka päivä ja monta kertaa päivässä. Ja lisäksi noita supistuksia: välillä kivuliaita ja välillä kivuttomia.

Olen jo henkisesti varautunut, että tämäkin raskaus käynnistetään yliaikaisena, kuten esikoisenkin kohdalla. Harmittaa vaan todella paljon, jos en saa normaalia synnytystä kokea kun meillä on tämän vauvan jälkeen lapsiluku täysi...

jassåå+pyöriäinen 36+5

 

GCS15: Kiva kuulla teidän kuulumisia! Etenkin, kun kaikki on hyvin. Siitä se vauva-arki sitten lähtee varsinaisesti liikkeelle!! =)

Babylonialainen: Kauhistus, mitä olet joutunut kestämään!! Hieno homma, että kaikki on nyt ohi ja kunnossa. :hug:

Josefia: Meillähän lapset menee samaa tahtia näköjään. Tällä viikolla pitäisi järkätä noi 5v synttärit (tosin ei varmasti barbiteemalla ) ja kesällä tulee esikolle se 8v täyteen. Paljon onnea teidän tytöille jo näin etukäteen!! :flower:

Maitoa ei ole vielä näkynyt, mutta ei ole niin väliksikään, vielä. Perinteisesti se on lähtenyt tulemaan täytenä yllätyksenä ja kastellut paidan, jossakin vähemmän yksityisessä paikassa. Eikä tietysti liivinsuojia mukana... Jospa niitä nyt alkaisi kantaa mukanaan vaikkei vielä liiveihin laittaisikaan.

Nuo uhmaikäiset lapsoset ihanalla käytöksellään kuulostaa niiiin tutulta! Ja itellä on kaiken aikaa olo, että mitään en osaa tehdä oikein, kun se tuo vain kiukkua esiin näissä rakkaissa lapsukaisissa. :headwall: Välillä niin väsyttää noiden kanssa....

 

Maitoa täälläki tullu pariin otteseen sillee et tullu paidanläpi, mut nyt ei mitään pitkään aikaan
Peräsuolen paineen tunnetta täälläkin välillä

 

Jatiska: Joo se on tuo mun kuopus joka täyttää ens kuussa sen 5 ja miehen tyttö 8, mun esikoinen täyttää myös kesällä sen 8 Sama tahti siis

Tissejä on nyt parina päivänä vähän "kihelmöinyt" ja pari tippaa niistä tullut, en ole vielä siis joutunut liivinsuojia käyttämään..

Täällä fiilistellään kuopuksen kanssa jos viikonloppuna pääsis tätä kuulemaan SauruXet - Täältä Tulee SauruXet (musiikkivideo) - YouTube

 

Bluebaby olen joutunut käyttämään liivinsuojia jo pari kuukautta. Nyt suunnilleen viikko sitten alkoi tuntua paineen tunnetta peräsuolessa ja rakossa sekä yöheräileminen selkä/lonkkakipuun. siis pahempaan kuin aiemmin, kyllähän tässä on jo jonkun aikaa mahan kanssa yötä valvottu

Mutta kaipa se on merkki synnytyksen lähestymisestä, rv 36 menossa, painoa tullut 6-7 kiloa raskausaikana ja maha huitelee jossain yläkäyrillä. Painoarviota lääkäri ei antanut vaikka pyysin "kyllä se sieltä ulos tulee". Ai kun kiva.

Sattui sellainen osa-aikaeläkkeellä oleva naislääkäri kohdalle ja oli siis muuten ammattimaisen ja kokeneen oloinen mutta väkisinkin mietin että tuleehan lääkäritkin vähän höppänöiksi vanhemmiten? itselläni kun on sellainen pigmenttijälki navasta alaspäin ja lääkäri luuli sitä sektioarveksi. Naurettiin makeasti asialle miehen kanssa sitten jälkeenpäin, mutta eikös nyt luulisi pigmenttimuutoksen ja sektioarven erottuvan toisitaan vaikkei lääkärinpapereita taskusta löytyisikään

maha on ihan tajuttoman iso!! olo on tukala, kuin olisi mursu kuivalla maalla. Turvotus on sellaisissa mitoissa etten pysty edes laittamaan käsiä kunnolla nyrkkiin ja kävellessä tuntuu kuin jalkapohjissa olisi pienet ilmatyynyt.

Kunpa sitä viimeistään parissa viikossa poksahtaisi! Onko vinkkejä synnytyksen käynnistämiseen kotikonstein ?