Hei kaikille - piiitkästä aikaa! En ole tainnut tämän vuoden puolella vielä kirjoitella ollenkaan, mutta lukenut kyllä olen, ja kyllä tässä ketjussa riiittääkin lukemista! Onnitteluni
Tiijonalle (meniköhän nyt oikein) Sisu-pojasta! Mitä teille nyt kuuluu? Ja tervetuloa vielä uusillekin puolestani.
Tämä raskaus on tuntunut aika raskaalta suunnilleen joulusta asti, mutta nyt viime viikkoina voimat on vienyt sitkeä flunssa. Tammikuussa ongelmana oli aivan mahtavat kivut kävellessä (vaapuin todella kuin pingviini) ja lisäksi aina kuin seisoi paikallaan, alkoi huippaamaan. Silloin jo tuli tutuksi myös tuo halu kannatella mahaa, ja tajusin lopulta tilata tukivyön, ja se on aivan mahtava kapistus kyllä! Todella auttanut aivan hurjasti.
Nyt olotila raskauden osalta vaihtelee ihan päivästä päivään. On sellaisia täysin oireettomia, hyvänolon päiviä, ja toisaalta on sellaisia maha kivettyneenä koko päivän, päätä särkee, kuolemanväsynyt -päiviä... Mutta nyt aikaa olla niin vähän jäljellä, että melkein tuntuu, että en sittenkään olisi vielä henkisesti aivan valmis vauvan syntymään! Toisaalta olen hokenut viikkoja kuinka en jaksa odottaa, että pääsen tapaamaan tämän vilkkaan pojan, joka liikkuu todella paljon, ja monesti saa äidin kyllä ihan valittamaan kipuakin niillä jumppauksillaan. Tätä(kään) en muista ekasta raskaudesta ollenkaan?! Omasta mielestäni ensimmäinen raskaus oli yhtä autuutta kaikin puolin, mutta mies taas muistaa vähän erilaisia juttuja muka kiukkuisesta hormoonihirvöstä... Nyt kyllä myönnän olevani välillä "vähän" hormoonihuuruinen. Sekin on niin päivästä kiinni, kun joskus jaksan olla taas hyvinkin tasapainoisen oloinen - ainakin omasta mielestäni.
Synnytys alkanut jännittämään. Ensimmäinen sujui kaiken kaikkiaan ihan hyvin, mutta ilman kivunlievitystä. Siitä kivusta on jäänyt niin elävät muistot, että jos ei järki aivan sumene, niin tällä kertaa pyydän kyllä joko spinaalin tai epiduraalin. Minulle voisi muuten laittaa sairaalaksi Hyvinkään sairaalan, ja tuo laskettupäiväkin on muuten virallisesti jo 31.3. Taisimme olla tutustumassa Hyvinkäälle jopa kahden täällä kirjoittelevan kanssa? Minä olin se kaikkein isomahaisin...
Näin ainakin mies väitti, enkä kyllä epäile yhtään. Minun maha kasvaa suoraan eteenpäin, kun selkä on niin todella lyhyt.
Siitä pääsenkin vielä aiheeseen raskauskilot. Niitä on sitten tullut jo 16! : / Olen hillinnyt syömisiäni paljon (?) edellistä raskauttani paremmin, mutta niin vain taidetaan päätyä siihen samaan 18 kiloon tälläkin kertaa. No, en jaksa siitä enää stressata. Kyllähän ne reilussa puolessa vuodessa lähti viimeksikin, ja toisaalta vauvalle vähästä ylimääräisestä on hyötyä vain.
Jotta en täyttäisi koko sivua, lopettelen tällä erää tähän. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille, ja hyviä vointeja!
Midia ja poika, 37+1