Okkei, sit meni hermot:headwall:
Luulin jo, että tässä elellään seesteistä raskautta, mutta kikkeliskokkelis...eikä ole ees mitään syytä tälle pinnan kireydelle, siis mitään oikeeta syytä!!!!
No mikä ketuttaa eniten, vastaus on sokerit. Viikon olen mitannut ja kaikki arvot ok, no yksi ennen päivällistä arvo oli 5,5 (mikä siis raja, et sen alle pitäs olla), mut sekin johtu puoli h sitten syödystä välipalasta. Eli musta kaikki oli ok. Eikä kukaan ole toisinkaan sanonut, mutta valmiiksi olen jo vetänyt herneen puolitankoon. Tiedän, että tämä koko mittausjuttu on omaksi ja vauvan parhaaksi, mutta ketuttaa tää stressi asiasta, jota ei oikeestaan olekkaan. Nyt mietin ihan paniikissa ihan joka kerta kun syön, että mitäköhän tämä tähän vaikuttaa jne. ja siis mitenkään ei oo vaikuttanut, neljän letunkin jälkeen arvot tosi hyvät. Tuntuu, että raskaana oleviin lyödään sellaset paineet nykyisin joka suunnalta ja sit vielä mietitään kun verenpaineetkin nousee, murmur. Sit terveydenhoitajan kommentti, että se liikunta ois niin tärkeetä ja sama täti käskee olla levossa, kun supistelee, mitä kuttua mun sit pitäs tehdä ja siis edelleen arvot hyviä, murmurmur...
Nooh, se siitä. Ens vkl on lääkäri noista supistuksista, tän viikon olenkin lomalla. Ja samalla katotaan noita sokeriarvoja neuvolatädin kanssa. Vkl suppari meni jo tosiaan sellasiksi, että en voinut kuin maata, tuntu sisäreisissä asti. Mutta lepo tosiaan auttaa ja nyt eilen ja tänään ollut taas rauhallista.
Kylläpä helpotti, se omanapaisuudesta.
Tervetuloa uudet! Mukava, kun saadaan vielä uusia mukaan.
Imetyksestä päästään tosiaan vielä varmasti puhumaan. Muistan, että viime raskaudessa oli ainut aihe, josta tuli ns. riitaa palstalla, tai lähinnä niitä syviä herneen vetoja nokkaan
Onhan se herkkä aihe. Musta on kuitenkin tärkeää, että jokainen saa sanoa mielipiteensä, eihän sillä luultavasti kukaan halua toisia arvostella. Varsinkin imetysmyönteiset kommentit sai aika paljon muistaakseni silloin mutaa niskaan, osa jolla ei ollut imetys onnistunut koki varmaan jotenkin ne arvosteluksi. Itsella esikoisen imetys lähti sujuun heti hienosti, kuopuksen kanssa painittiin todella. Jos ei ois itellä ollut kokemusta onnistuneesta imetyksestä olisin takuulla lopettanut alkuunsa. Pojalla tosiaan lihasjäntevyys sen verran heikompi, että voimia ei ollut normaalisti, tätä ei kuitenkaan silloin vielä tiedetty. Hoitajat vaan sairaalassa meinas että annetaan lisämaitoa, kun ei ime rintaa ja annettiinkin, mutta sitkeesti jatkoin imetystä ja päätin, että hommahan onnistuu. Paino laski alkuunsa ja olin jo ihan paniikissa, mutta onneksi se siitä sitten lähti pian sujumaan ja painokin lähti nousuun. Jälkeen päin lääkärit ovat kiitelleet imetystä, ilman sitä voisi olla, että kuopus ei olisi pystynyt alkamaan mm. syömään kiinteitä, koska suun motoriikka ei toimisi. Nyt imetys vahvisti suuta ja homma onnistui heti. Tämä meillä. Tästä imetyksestä en ota paineita, voi olla jopa että en edes yritä imettää niin kauan kuin poikia, jotenkin olen vähän kyllästynyt koko hommaan, mutta voihan se olla, että se on taas ihan mukavaa.
No mutta nyt lopetan, tuli sellasta stooria että, koittakaa jaksaa
Pomppuli ja muru 15+4
