*Huhtikuun Helmet 2012 * HUHTIKUUSSA* MEIDÄN KUU!!*

Täällä kauhea ketutus päällä ja kaikille pitää vähän kiukutella :mad:

Kipeitä harjotussuppareita? Selkä on niin kipeä että räjähtää eikä mitenkää päi voi olla ja niin tiuhaa tahtia tulee. Olisi edes niitä oikeita niin pääsisi lähtemään :D ihme menkkajuilimistaki huh.

Mitäköhän tämä on? Toiveajattelua että olisi jotai ennakoivaa heh. :D

Seuraava neuvola olisi samana päivänä kun la toivottavasti ei tarvitse mennä.
Millään ei jaksaisi odottaa omaa pikkuista syliin.

Linda & pikkunen 39+2
 
Neuvolassa käyty! :)

Kaikki kunnossa niin vauvalla kuin äidilläkin. Verenpaine oli parantunut, mutta hemoglobiini oli taas laskenut hieman (on kuitenkin vielä tosi hyvä 123). Pissa puhdas. :) Painoa oli tullut viikossa lisää 700g, vaikka oon pienentänyt annoskokoja ja syönyt äärimmäisen puhtaasti - bläh! :(

Nyt vadelmanlehtiteetä nassuun ja sitten päikkäreille, kun viime yöhän meni ihan harakoille. |O
 
Paaaaljon onnea uusista muruista! Ihana oli lukea, kun pitkään jo oireilleetkin pääsi tosi toimiin. Ja edelleen tsemppiä vielä kärvisteleville!

Meillä tulee huomenna poju jo 3viikkoa ja tänään käytiin neuvolassa. Painoa oli 4884 (4320 syntymäp.) ja pituutta 57 (54,5 syntymäp.) ja pipa oli nyt 38 (36). Hienosti siis kasvaa rinnalla ja on kyl äipän tissitkin koetuksella. Nää päivät on ihan jees, mut iltasin kun syö niin tiuhaan, niin ai kun sattuu aina se alotus ja komiasti punottaa syötön jälkeen. Onneksi verta ei ole enää tullut, vähän aika jouduin käyttään toisessa rinnassa rintakumia. Viime yönä oikein nukuttiin ja nyt on mahtava fiilis. Jaksaa hoitaa nuo kaksi muutakin murua kotona, kun ovat kipeitä. Toivottavasti ei tartu nyt muhun ja vauvaan. Flunssassa siis ovat.
Sain jo jälkitarkastukseenkin ajan ja pitäis varata aika myös kierukan laittoon. Kokeilen nyt sitä kuparikierukkaa, kun mulle ei nuo keltarauhashormonisetit sovi, eli ei oikein jää vaihtoehtoja. Onko kokemuksia tosta kuparikierukasta??

Aika talvinen on ollut tää meidän huhtikuu, toivotaan nyt et alkas ilmat lämpeneen, ni ois mielleyttävämpää tuo ulkoilukin.

Hyvää viikonloppua kaikille, montakohan vauvelia saadaan maanantihin mennessä maailmaan:)

Pomppuli ja reippaasti poskiaan kasvattava pikkumies=)
 
minimami ja ceali kiitos vinkeistä. Tosiaan toi rintakumin kanssa sählääminen rupee ottaa päähän. Taidan kans kokeilla tota et lypsän eka vähän et rinta hieman pehmenee niin jospa vauva saisi sitten paremmin otettua kiinni.
 
Anazu, mulla auttanut eniten tuo kun pitää lämmintä kaurapussia rintojen päällä ja antaa herua vapaasti (näin opastivat sairaalassa esikoisesta ja auttaa ehkä paremmin kuin suihku). Eli pelkkä harso tms. siinä välissä, ei rintaliivejä tms puristavaa. Sit valuu sitä ylimääräsitä pois, mut ei kuitenkaan maitomäärä lisäänny niin kuin pumpatessa (tosin eihän se pieni helpotus vaikuta). Mulla ei nyt enää oo toi pingotus suuri ongelma, mut suihkutissit haittaa kyl vähän vauvaa. Aika hyvin pääsee jo rytmiin, eikä mee väärään kurkkuun, mutta hotkimistahan tuo alku on ja masuvaivoja tulee. Iltasin parempi toi juttu, kun syö tiheemmin, ni ei suihkuu niin paljon.
 
Huuh, saattoipa tulla limatulppaa tuossa äsken! Pyyhkiessä tuli limainen klöntti, jossa oli seassa ruskehtavaa ja vaaleanpunertavaa. Tosin eilen kokeiltiin 3xS:n taktiikkaa, ja sen jälkeen tuli kyllä myös heti vaaleanpunaista limaa. Eilisillan jälkeen ei ole kuitenkaan tuota limaa näkynyt ennen äskeistä. Alaselkääkin on nyt iltasella juilinut ja mahakin kovettunut useammin... Ehkä tässä ei enää kovin kauaa mene...? :)
 
Älkääpä nyt yrittäkö ohitella! Kiltisti oottelette ainaki sen viikon (viikon päästä yakontrolli ja toivottavasti käynnistys) ;) ai ette oottele, no voi pee.. :p

Tänään tullu normaalia runsaammin valkkaria, that's it. Sen pituinen se. Oon jo asennoitunu et tää syntyy 28.4 :)
 
Paljon onnea kaikille vauvansa saaneille! :flower:

Eipä ole aikaa kauheasti netissä roikkua, mutta nyt kävin sentään pari viimeisintä sivua lukemassa. Synnytyskertomustakaan en taida saada nyt kirjoitettua, mutta sen verran siitä aiheesta, että todella suureksi avuksi sinne puoleen väliin asti oli sellainen TENS-laite, joita voi myös vuokrata. Aktiivinen Synnytys ry TENS vuokraus Itse ostin sen, koska en löytänyt sellaista siihen hätään enää vuokralle. Auttoi todella paljon, eli suosittelen kokeilemaan. Joissakin sairaaloissa on niitä myös, esim. HYS:sissä olisi ollut.

Poika on aivan ihana. :heart: Kaikki on mennyt todella hyvin, ja painokin pojalla nousee kohisemalla. Ihana juttu, koska taas kesti maidon nousu vähän aikaa, ja kahtena tai kolmena päivänä sairaalasta kotiutumisen jälkeen piti antaa pitkän syötön päälle aina muutama hörppy korviketta. Onneksi alkoi oma maito sitten riittää, ja paino nousi ekan viikon aikana lopulta huimat puoli kiloa. Nyt toisella viikollakin painoa tullut n. 350 g lisää. Poika on kovin jäntevä, kannattelee jo hyvin päätäänkin, ja jaksaa seurustellakin jo pitkiä pätkiä. Tämän lisäksi hän osaa myös nukkua päiväunia, toisin kuin isoveljensä, joka ei nukkunut ensimmäisten parin kuukauden aikana kuin pieniä torkkuja pitkin päivää. Ei tulisikaan mitään, jos tämä toinenkin olisi samanlainen, joten onneksi näyttää siltä, että on vähän "helpompi" tapaus. Nyt vielä jännitetään, että tuleeko mitään mahavaivoja, koska tässä iässähän ne alkaisivat, jos ovat alkaakseen.

Isoveljellä on vielä vähän sopeutumista tähän muutokseen, ja hakee huomiota välillä aika rasittavin keinoin, mutta vauvalle on ihana. Silittelee, antaa pusuja ja laulaa lauluja sille. Mutta kyllähän se pientä ihmistä harmittaa, kun äiti ei ole aina heti saatavilla. Nyt on isä ollut vielä kotona, mutta ensi viikolla koittaa se hetki, kun meidän pitäisi pärjätä täällä ihan kolmistaan. Saas nähdä, kuin meidän käy!

Tsemppiä kaikille odottaville vielä! Kyllä se maaliviiva siellä jo häämöttää ihan teillä kaikilla!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Papaya ja Jatiska
Pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö takana! Toki kävin yön aikana muutaman kerran vessassa, mutta eipä tarvinut kipujen takia valvoa - ihanaa. :heart:

Alaselkää jomottaa, mutta tuskinpa tuo mitään tarkoittaa. :)

Hyvää viikonloppua kaikille! ;)
 
Paljon onnea syysmyrsy, kultakurkku, minde ja josefia :heart: :flower: Olikohan muita vauvan saaneita..? onnea onnea kaikille!

Täällä ei mitään oiretta mihinkään suuntaan, aika maltilla oon jaksanut odottaa vauvan syntymää, kun ei kipujakaan oo haittaamassa kummemmin. Tässä ne päivät menee esikoisen kanssa touhutessa.

Tuli mieleen siitä vauvat-puolen pinosta, et mä kyllä voin sitten avata sinne pinon, mutta en tosiaan osaa linkittää näitä odotusajan keskusteluja sinne ja en voi luvata et oon siellä ahkerasti päivittämässä tietoja (kun ei tiedä miten kädet on täynnä töitä vauvan ja 1veen kans). Mutta toki haluaisin kirjoitella siellä ja lukea muiden kuulumisia ni eiköhän me saada sinne kasaan sit vaikka yksinkertainen pino :) Mutta oleskellaan mun puolesta täällä kuun loppuun ja sit halukkaat jatkaa vauva puolella jutustelua. Joku viisaampi saa toki tehdä pinon, mutta mä voin tehdä yksinkertaisen pinon ettei tää homma sen takia tyssäis.
 
Hei te jo synnyttäneet, oletteko saaneet synnäriltä mukaan Libero-kassia tms.? Liityin Libero-kerhoon ja siellä sivuilla sanottiin, että sairaalasta pitäisi saada kassi mukaan kotiin lähtiessä, kunhan muistaa pyytää sitä. Kiinnostaisi siis etenkin TAYSin käytännöt. :)

T. minimami + minimies 39+5
 
Neuvolakuulumisia..
Eilen kävin, viikkoja 39+0
Painoarvio 3.5-3,6 kg
Hb 110 (laskee koko aika...)
Sydänäänet 140
paineet jotain 130/80, nousee tuo alapaine koko aika ja yläpainekkin kyllä noussut..
Turvotus ++
Liikkeet ++
Painoa oli vieläkin tullut vain lisää.
Ja vauva ei ole laskeutunut mihinkään!! yhtä ylhäällä kuin viikko sitten. Seuraava neuvola ens torstaina ja meinas, et jos sittenkään ei ole vielä laskeutunut niin vois soittaa äitipolille, että ottaisivatko kokoarviointiin ja semmosta.. Vähän pelottaa se kun tosiaan äitillä ei ole ykskään ite syntynyt vaan jouduttu leikkamaan. Niin voi tulla geeneistäkin, ettei vaan käynnisty luonnollisesti. Mutta katotaan, kyllähän sitä on vielä aikaa tapahtua jotain :) Malttamaton vain kun on.. Taas kirpputorilta kannettu vauvanvaatteitaja ostin semmosen pikku-piian imetystyynynkin kun oli vain 4€, vaikka ei sitä taijettu kauhiasti kehua..

Papaya ja Hilma 39+1<3
 
Hei kaikki mammat.

Pikainen päivitys täältä - Bertta muuttui Bertiliksi ja syntyi 41+1, 18.4.2012 klo 15.33.
Painaen 3715g ja 53cm. Sekä lisänä paljon tummaa tukkaa :)

Kaikki meni tosi hyvin ja päästiin tänään kotiin.

Täytyy joskus paremmalla hetkellä lukea tässä viime aikoina tulleet tekstit ja onnea myös muille murusten saaneille! Ja teille jotka vielä odottelette.

Hyvin onnellinen saraneito & Bertil 4vrk
 
Ja taasen onnea kaikille tasapuolisesti vauvojen johdosta!! Huh, kun teitä onkin jo paljon :)

Vähän hei gallupia nyt täältä teiltäkin: Eli paljon teillä on jäänyt ns. kiloja laitokselle? Tai vaikka ekan viikon aikana hävinnyt?

(.) Täällä alkaa tuntua keilapalloa jalkojen välissä, että josko se tyyppi tuolla alkaisi pikkuhiljaa kiinnittyä...?

-- Magpie 38+4
 
Onnea saraneito pojasta! :flower: Oliko teille ultrailtu tyttöä vai oliko tyttöfiilis? edit. kävinkin etusivulta kurkkaamas niin sainkin jo vastauksen :D ja samalla huomasin et synnäri oli hys, mitkä fiilikset jäi? Nimim. sinne ois tarkotus suunnistaa jossain vaiheessa.

Tänään on ollu kiva päivä, oli niin kesäistäki! Touhuttiin ukon kans takapihalla laittamas paikkoja kesäkuntoon talven jäljiltä, tulihan sitä käytyä kävelylläki ja maisteltua mehujäätelöä :p
Karmee närästys pilas viime yön, saa nähä oisko ens yö parempi. Hyvä fiilis :)

40+6 -huomenna iso poks!-
 
Viimeksi muokattu:
Onnea vauvautuneille!! :flower:

Taitaa nykyisin olla jo helpointa, kun alottaa tarinan aina noilla onnitteluilla. Joku on kuitenkin kerenny poksahdella siinä edellisen kirjotuksen jälkeen. =)

Tänne ei taas kummempia. Yön sai nukuttua ihan hyvin ja päivä tuli vietettyä poikien kanssa reissussa. Käytiin ensin sukulaisten mökillä retkellä ja sitten vielä isovanhemmillani kylässä eli autoiltu ja liikuttu on. Suppareitakin on siihen malliin tullut, muttei vielä sen tuntuisia, että pitäisi hoitoa alkaa noille isommille suunnitella. Lähinnä vain hankala olo tuon kivikovan masun kanssa. :$

Saapi taas nähdä mitä tuleva yö tuo tullessaan. :whistle: Vai ei mitään. :p
 
Onnea muillekin vauvansa saaneille :heart:
ja jaksamista muille loppumetreille.

Me päästiin eilen kotiin. Ihanaa!

Synnytys oli raju ja nopea taas kerran. Kaikkein rankin minusta näistä mun kolmesta synnytyksestä.

Mullahan siis alkoi maanantaina sisätutkimuksen jälkeen tulla hieman veristä limaa, tiistaina sitä tuli jo tosi paljon, samalla supisteli, mutta ei synnytyssuppareita vielä. Keskiviikkoa vasten yöllä suhde muuttui ja vuoto oli enemmän verta kuin limaa, ja yöllä meni limatulppa, tai no loput siitä. Valvoin ja torkuin ja nukahdinkin kunnolla välissä. Aamulla peruutin koiran rokotusajan ja soitin synnärille kun mielestäni verta tuli aika paljon. Pyysivät tuleen näytille jos ei rauhotu. Päätettiin lähteä näytille, kun mies ja anoppi oli kovin huolissaan. Sisäänhän ne otti tarkkailuun, auki olen väljästi kahdelle sormelle ja kaulaa jäljellä ja sieltä kohdunkaulalta se veri vuosi.

Päivä sitten meni hengaillessa ja ootellessa. Käyrää ajettiin säännöllisesti, supistuksia tuli aika tasaisesti 6min. välein, mutta ei niillä vielä synnytetty. Mies kävi aina välillä mulla seurana ja välillä oleili kotona lasten kanssa. Iltaan mennessä ei juuri ollut edistystä tapahtunu, kaula hissukseen lyhentyny.

Yheksältä synnytys sitten käynnistyi. Ensin tuli tosi kova suppari ja sitten lorahti vettä. Soitin kelloa, mutta synnärillä oli hirvee ruuhka, kaikki kätilöt hommissa, lopulta päivystävä lääkäri tuli katsoon tilannetta. 4cm auki. Käski levätä sängyllä, joka ei todellakaan onnistunu, kun supparit tuli 4min. välein ja teki mieli jo itkeä. Soitin miehen paikalle. Tästä sitten mentiinkin rytinällä. klo 22 tuli uusi tuttu kätilö vuoroon ja tutki tilanteen, ja lähti odottaan salia vapaaksi. Laittoi mulle Buscopanin jotta kohdunsuu rentoutuu. Tästä tosiaan alkoi sitten tuska. Roikuin supistusten ajan miehen kaulassa, ja mies hieroi selkää. Olin kyllä TODELLA kipeä. En kuitenkaan halunnut mitään kivunlievitystä. Inhottavaksi tilanteen teki se että olin samassa tarkkailuhuoneessa ensisynnyttäjän kanssa, jolla synnytys ei vielä ollut lähteny käynnistymään. Kätilö kävi uudestaan kyseleen kivunlievitystä ja halusin ilokaasua. Edelleen salia siivottiin. Yhdentoista jälkeen saatiin lähteä käveleen hissukseen saliin päin. Vieläkin siivottiin, ja jouduttiin vielä ainakin vartti ootteleen synnyttäjien vastaanottohuoneessa. Mulla oli näkö jotenkin kumma, näin kaiken utuisesti, en pystyny tarkentaan katsetta. Sitten päästiin saliin. Olo oli tosi tuskanen. Hengittelin vuoroin ilokaasua vuoroin happea ja se auttoi hetken. Kätilö ja mun mies edelleen petailivat sänkyä jne, kun sänky oli vihdoin valmis köllähdin siihen ja nakkasin sen ilokaasumaskinkin pois, ja roikuin siinä happimaskissa. Kätilö tarkisti tilanteen, kokonaan auki, kalvopussi pullisti. Hän laittoi vielä jonkun puudutteen emättimen sisäseiniin, että helpottaa venytystä. Puhkaisi kalvot ja sitten ponnistettiin. Musta tuntu etten uskalla ponnistaa, kun tiesin et vauva on isompi kuin aiemmat, mutta pakkohan se oli. Tuntui ikuisuudelta, mutta sitten vauva syntyi. Oli rankka kokemus, mutta palkinto oli vaivan arvoinen.

Synnytyksen kesto yht. 3h17min
ponnistus 2min.
jälkeiset 6min.

9 pisteen poikavauva syntyi rv 40+2 19.4. klo 00.11, mitat 51,5cm 3735g ja pipo 36,5cm

Mie repesin hieman pinnallisesti. Mutta pari tikkiä piti laittaa myös vanhan epparihaavan päälle ja se kohta aristaa ja kiristää :(
 
Löllöttelijä Jäi tosi hyvät fiilikset Hys:stä. Kätilöt ja hoitajat todella mukavia ja vaikka loppuvaiheen oleskelun aikana siellä tuli pieniä ruuhkia.. (Viime viikolla syntyi tosi vähän vauvoja,esim. maanantaina ei yhtään mutta tällä viikolla tiistaista alkaen suurempia lukuja, ke 6, to 8 tai 9 yms..) niin silti koin että ei jääty huomiotta tai muuta sellaista. Täysihoito pelasi hyvin ;) Sai kyllä multa hyvät arvosanat. :) Ja varmasti voisin joskus mennä uudestaankin sinne synnyttämään.

Täytyykin jossain vaiheessa raapustella synnytystarinaa kun jaksaa.. Nyt on vaan on ihanaa totutella tähän elämään kotona ja elämään vauvan kanssa.
Ja tosiaan tuo tyttöolo oli enemmän aluksi ehkä sellainen oma toive tai olonen, mutta jossain vaiheessa kyllä se vaihtui vähän siihen poikafiilikseen ja kun sieltä tuo poika tuli niin oli että juu näin sen pitääkin olla.. :) Olen kyllä hyvin rakastunut <3



saraneito & bertil 5vrk
 
Pikainen päivitys, 11.4. syntyi poika, painoa 2260 gr, pituus 46 cm. Synnytys kokonaiskesto 2 h, 39 min ilman kivunlievitystä kun ei ehtinyt mitään saamaan, sairaalaan kerkesin niin samantien sängylle ponnistamaan.
Oltiin sairaalassa 5 pv, pojasta otettiin paljon kokeita ja tutkittiin kun on noin pieni ja itse menetin verta aika lailla niin laittoivat pussin verta, mutta kaikki kuitenkin nyt kunnossa. Nyt vaan täytyy imettää vähintään 3 tunnin välein joten kaikki aika meneekin jotakuinkin siihen.
Mutta maasta se pienikin ponnistaa! Nyt vaan seuraillaan että paino nousee hyvin.
 
Hei! Ja onnittelut kaikille vauvan jo saaneille ja paljon jaksamisia lähtöä odotteleville!

Meidän pieni tytär syntyi perjantaina 13.04.2012 klo 01.07.

Mulla oli torstai-aamuna neuvolakäynti klo 8.30 ja proteiinit oli hieman plussalla ja verenpaine oli jo mun luukemiin verraten todella korkealla. Neuvolasta lähettivät mut sairaalaan tarkistukseen.

Sairaalassa olin puoli yhdeksän maissa ja otettiin käyrää, joka oli aivan priimaa. Sitten pääsin lääkärille tutkittavaksi. Hieman meinas jäädää suu auki, kun lääkäri kertoi minun olevan kolme senttiä auki ja kaulaa ei jäljellä.Pää tuntui jo melko alhaalla. Kysyin vielä ihmeissäni että siis ulko- vai sisäsuu ja lääkäri tarkoitti kuulemma sisäsuuta. Hän pyöritteli hieman, että saatas käynnistyyn ja heti alkoi tuntua menkkajomotusta, jotka jatkuivatkin sitten siitä eteenpäin.

Ultra näytti vauvan olevan ensin 3050g ja uudessa mittauksessa 3200g. Lantio oli tämän lääkärin mielestä aivan normaalin kokoinen, joten uskoi syntyvän normaalisti. Hetken mietittyään, hän kertoi vaihtoehdot, eli verrenpainelääkitys ja osastolle tai käynnistys. Suositteli käynnistystä, koska viikot olivat hyvät ja vauva hyvän kokoinen. Etukäteen olin sitä mieltä, että välttelen käynnistystä, mutta eipä se verenpainelääkityskään kovin hyvältä vaihtoehdolta tuntunut. Synnärillä oli sillä hetkellä hyvin tilaa ja paikat olivat hyvin kypsyneet, joten ei tarvitsisi lähteä ihan nollatilanteesta.

Lähdettiin synnytyssaliin. Soitin miehelle, että lähtee tuleen paikkakunnalle ja hakee mun sairaalakassit ja vie avaimen koiravahdille ja tulee vaikka naapurin kyydillä sairaalaan, sillä minun auto oli jo sairaalan parkissa. =)

11.30 mies saapui paikalle ja muutaman minuutin kulutta saapui lääkäri puhkaisemaan kalvot. Supisteluita tuli kokoajan, mutta ne olivat vielä vain jomotuksen tasolla. Pikkuhiljaa oksitosiinimäärää lisäiltiin ja supistukset koveni. Otin aluksi ilokaasun käyttöön ja se vaikutti ainakin henkisesti =)

Puol neljän aikoin alkoi olla supistuksissa jo liian raskasta hengittää ilokaasua, joten pyysin epiduraalin. Kätilö suostui, mutta sanoi, että niin kauan kuin pärjää kipujen kanssa, niin kannattaa odottaa. Tunsin kuitenkin itsestäni, että vaikka vielä pärjäänkin kipujen kanssa, niin pian en enää pärjää, joten pyydän mieluummin hieman etukäteen, jotta jaksan odottaa puuduttajaa.

Puuduttaja tuli todella nopeasi, ehkä noin 10:ssä minuutissa, mutta myös supistukset ehtivät kipeytyä. Kunnon kipeitä supistuksia ehti tulla vain noin puolikymmentä, mutta nekin ajoittuivat juuri hetkeen ennen puudutusta, joten oli jo pakko käyttää hieman ääntä, että sai kivun purettua johonkin. Pyysin miestä ja hoitajaa pitämään minua köyryssä paikallaan, etten vahingossa liiku ja mies painoi ilokaasunaamaria kasvoille ja valitin maskin sisälle ja heti kun kipu lähti laskemaan, niin Unijukka aloitti hommat.

Epiduraali vei kivut kokonaan pois. Jäljelle jäi ainoastaan supistusten aikaan tuntuva paine ja pallo pepussa, eli ei sattunut enää, tuntui vain ilkeältä. Sitten odoteltiin. En malttanut edes nukkua, kun ei väsyttänyt.:popcorn:

Noin klo 23 kipupumppu tyhjeni ja sain tuomion, että lisää ei tule, koska olen jo lähes auki. Otin kohdunkaulanpuudutteen ja toivoin, että epiduraalinjämät vaikuttaisivat vielä ponnistaessa =(

Klo 12 sain luvan alkaa ponnistaan. Mies tuki niskasta ja jalan takaa ja minä olin perus puoli-istuvassa. Vauva mahtui vielä pitkään heilutteleen päätään, sillä anturi heilui. Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet alkoivat laskea ja sain happiviikse. Välillä sali hälytettiin täyteen väkeä ja välillä se taas tyhjeni ylimäärisistä. Vauva tuli todella hitaasti. Kuulin kuinka ponnistaessa vauvan sydänäänet aina harvenivat ja loppuivat, mutta se ei tullut ulos, ja aina ne äänet palautuivat hetken päästä.

Jossain vaihessa tunsin, kuinka katilö puudutti välilihan ja se pisti ilkeästi =) Kuulin, saksien äänen, mutta en tuntenut mitään. Yhden lähellä kätilö ja lääkäri puhuivat imukupilla avustamisesta ja minä oli täysin valmis, vaikka olin etukäteen ollut varma, että ennemmin vaikka leikkaus kuin imukuppi, sillä pelkäsin sitä aivan hirveästi. Nyt olin kuitenkin vain helpottunut. Sali täyteen väkeä ja imukuppi käyttöön. Sitten alkoi jo sattuakin, mikä mielestäni hieman heikensi minun ponnistuskykyäni, Taisin kuitenkin vain kuvitella sen, sillä kuulin vain kun mieheni sanoi, että pää on jo ulkona. Kyselin, että mitä minä teen? Pitääkö ponnistaa vai olla ponnistamatta. Pian käskettiin ponnistaa lujasti ja tasaisesti ja pitkään. Miehen laskujen mukaan meni kaksi ponnistusta ja tyttö oli syntynyt. Hetken kätilö hieroi vauvaa ja vihdoinkin hän alkoi itkeä. Samassa minulle tuttu lastenlääkäri tuli huoneeseen ja vei tytön suoraan tarkastettavaksi.

Kätilö tikkasi puoli tuntia ja sinä aikan kaverini kävi kertomassa, että tyttö voi hyvin ja jäi vielä happikaappiin voimistumaan. Kätilö lähti viemään isää vauvan luo, kun kukaan muukaan ei ollut tullut isää hakemaan ja minä pääsin suihkuun ja vessaan. Isä otti onneksi reissullaan vauvasta kuvia, joten näin hieman miltä tulokas näyttää. Saimme synttäriteen ja kaakaon ja leipää ja jugurttia ja juuri kun olin haukkaamassa leivästäni niin tyttö tuotiin saliin. Syntymästä oli kulunut tunti, joten saimme viettää vauvan kanssa salissa vielä tunnin ja sitten meitä lähdettiin viemään osastolle. Huoneen ovella sanoimme iskälle heipat ja hiivimme tytön ja kätilön kanssa huoneeseemme.

Jossain vaiheessa kätilö kertoi syyn siihen, että tyttö tuli niin hitaasti. Hän oli tehnyt kaikkensa pistääkseen vastaan, eli syntyi käsi poskella. Kätilökin sai kuulemma tehdä ihan kunnolla töitä imukupin kanssa. Ponnistusvaihe oli kestänyt hieman yli tunnin.
:heart:Aivan mielettömän iso kiitos miehelleni uskomattoman suuresta tuesta.:heart:

<3 <3 <3 <3 <3 3375g, 50 cm, pipo 35,5 cm, pisteet 7-8-9, <3 <3 <3 <3 <3
 

Yhteistyössä