Huhtikuun Helmet 2011 huhtikuussa **MEIDÄN KUU**

Viimeisille odottajille hirmuisesti tsemppiä ja voimia. Pian on teidänkin aika, vaikka se aika tuntuu pitkältä. Mulla olisi tänään ollut yliaikaiskontrolli. Onneksi siihen ei tarvinnut odottaa vaan vauva on jo sylissä. Eilen soittelin kotikäyntiaikaa ja se on ensi viikolla. Vauva ei enää ole niin keltainen, joten siitä ei tarvinne enää huolehtia. Viime yönä neiti oli rinnalla lähes koko ajan. Unet jäi vähempääkin vähiin. Mietin ja huolehdin eikö multa enää tulekaan tarpeeksi maitoa, kun ensin sitä tuli ihan liikaakin. Mutta kyllä se taitaa vaan olla sitä, että vauva tekee maitotilausta omiin tarpeisiinsa ja tiheällä imulla lisää sitä. Korvikkeita meidän lapset ei ole tarvinneet (esikko vasta kun lopetti rinnan syönnin 8kk, sen jälkeen sai korviketta. Kakkonen rinnalla 1,1v asti) joten sitä meille ei ole edes ostettu valmiiksi, Ei meillä ole tuttipulloakaan, ei edelliset ole osanneet pullosta juoda. Vauva saa olla rinnalla niin paljon kuin haluaa, tuttiakaan en ole antanut imuhommia sekoittamaan.
Ajatella, että vauva on jo yhden viikon ikäinen. Vastahan minä synnytin. Neiti on aivan ihana, voisin vaan istua ja katsella häntä. Silittää poskea ja hiuksia. Hormonit meinaa pistää itkemään ihan pienestäkin. Tällaista vauvanhuuruista on elämä tällä hetkellä ja nautin siitä ihan valtavasti Nimiasiaa ollaan mietitty. Kun ei vauva näytäkään siltä millaisen nimen olin suunnitellut Ristiäisiä meillä ei pidetä kun ollaan ateisteja. Pienimuotoiset nimijuhlat. Yritetään viettää ne samalla kun juhlitaan eskarilaisen ja minun synttäreitä. Talon naiset saa juhlia yhtäaikaa toukokuun lopussa =)

 

Sydänsydän paljon onnea sinne!!!! :flower:

Sisältää valitusta:

Viime yön valvoin pahoinvoinnin, epämääräisten suolistokipujen, veskiramppaamisen(suoli tyhjenee edelleen vähän väliä), närästyksen, pääsäryn ja jokusen melko voimakkaan supistuksen kanssa. Olo on edelleen todella huono ja vauva liikkuu poikkeuksellisen paljon koko ajan. Ainoa vain, että ne hemmetin supistukset ovat taas loppuneet! :'( Olen aivan väsähtänyt jo tähän. Kärsimys siis vain jatkuu täälläkin. Taidan silti jo pian luovuttaa ja soitella Tyksiin, että vaikka tarkastaisivat tuon alakerran tilanteen.

 

Täällä raskaus on tosi helppo, ei edelleenkään supistuksen supistusta, vauva rauhallinen, ei oo pahoinvointia, aikasemmin kovastikkin vaivannut närästys on vähentynyt huomattavasti (varmaan kun ei oo tullu makeeta mässäiltyä niin paljoo ) vessassa käyn yleensä yhen kerran yössä, noh nyt on taas tuo nukkuminen hieman hankalaa, kun on tottunu nukkuu kylellään tai mahallaan ja nyt ei enää kumpikaan onnistu kun on häpylyy aivan räjähtämis pisteessä. Mutta pääosin tosi helppo raskaus, mutta eihän tätä odottelua jaksa haluan pikkusen jo syliin siliteltäväks ja pussailtavaks ja tämä tylsyys mikä täällä kotona on viikolla, aina Tunne on että yli mennään aivan varmasti mutta toivomuksena kovasti olis että ekat äitienpäivät saatais ens kuussa nöppösen kanssa viettää kotosalla, mutta eipä tuo taida toiveita ottaa vastaan :/

Masuilija ja Nöppönen 38+6

 

Onnea taas vauvaantuneille :heart:

Täällä ollaan EDELLEEN yhtenä pakettina. Tulee kohta hulluks tän odotuksen kans, haluais jo vauvan syliin..

rv39+0 POKS

 

Kivasti heittelee tosiaan nuo mielialat, ei ihme että ukko viihtyy töissä ettei tarttee mun naamaa katella.
Eilen oli yltiö positiivinen päivä ja illalla nukkumaan käydessä oli outo fiilis, en osaa sitä kuvailla mutta olin ihan varma että nyt lähtee. Tänään sitten sitä toista ääripäätä ja pirunsarvet on ollu pystyssä heti aamusta asti. Ihan ku olis maanis-depressiivinen tai jotain :kieh:

Että yhessä koossa ollaan edelleen eikä vieläkään mitään merkkejä muusta, PLAAH!
Mä en kestä! No hyvä suklaa- parempi mieli, toivottavasti..

Netsuli & Papunen 39+4

 

Paljon onnea sydänsydän pojista! Haskasti sattuivat saamaan erisyntymäpäivät!

Me kotiuduttiin sunnuntaina terveen tytön papereilla. Sivuääni sydämestä oli hävinnyt, onneksi. Mennään kuitekin 2-3kk iässä kontrolliin kättärille. Arki on lähenyt rullailemaan ihan hyvin, opettelemista kuitenkin on vielä ihan hirveänä. Isosiskolle menee kaikki aika mitä vauva nukkuu ja tuntuu että sekään ei riitä. Eilen vauva olisi halunnut vaan nukkua äidin sylissä joten annoin pikkuiselle tutin. No sitten ei enää kelvannut tissi vasta kun itkujen ja kaiken maailman keinojen jälkeen. Yöllä sitten imetys alkoin taas onneksi sujumaan ja nyt tyttö taas nappaa kunnolla kiinni. Meillä ei siis selkeästikään oteta tuttia vielä hetkeen käyttöön. Ilta oli siis yhtä itkua, itki äiti ja itki tyttö. Taisi olla vähän yliampuvaan, mutta minkäs näille hormooneille voi Tyttö on niin ihana ja rakas että voisin vaan pussailla ja katsella toista kokoajan! Neuvolasta muuten täti tulee huomenna kotikäynnille saa nähdä miten painon kanssa käy, onko lähtenyt nousuun.

Ainiin pitikin kysyä pulautteleeko vauvaantuneiden vauvat paljon. Meillä menee kokoajan vaatteet vaihtoon kun neiti pulauttelee ihan kunnolla.

Nyt keittelemään kahvit, kummatkin prinsessat nukkuvat!!!

Pikkis ja Lumi 4vrk

 

Mulla on kans tosi helppo olla, ei siinä mitään. Ihottumaki on hurjasti parantunu, toki kutisee välillä ja sit on hilseilevän kuiva paikotellen. Mut pieni vaiva enää. Ja sisäreidet on ku hakattu, en ymmärrä mistä ne on kipeäksi tulleet... Kiristää kovasti ku nostaa jalkaa esim sukkaa laittaakseen. Turvotustaki on, kengät vähän ahtaat, mut lenkille pääsee silti hyvin. Ja pystyy tehä vaikka ja mitä. Ihan hyvin saan nukuttua myös, 2-3 kertaa yössä käyn vessassa. Närästystä lähinnä iltaisin ja ei mitään kovin pahaa.

Ainut vaan se, että kun ei ihan pieni tämä vauva ole arvioiden mukaan, ni ois hyvä saada se pian ulos. Muuten jaksaisin vielä vaikka kuin. En edes ankkakävele vaikka vauva on kuulemma kiinnittynyt ja laskeutunut.

Ikkunoita vois lähtä pesemään, katsoo nyt mitä tuola on lämpöä...

Orion & pikkunen 39+3

 

Täällä kotiuduttu lääkäristä vähän ristiriitaisin tuntein. Tänään siis tasan 39 viikkoa ja painoarvio oli 4,3 kg nyt. Tasan viikon kuluttua luultavasti käynnistys tai ainakin uusi käynti lääkärissä. Pään mitta vastasi viikkoja, reisiluu viikon isompaa ja vartalon ympärys kaksi viikkoa isompaa. Pulska poika siis tiedossa. Lääkäri kysyikin, että onko diabetes tai sokereissa ollut häikkää, mutta kun ei ole. Kutsui vielä toisen lääkärin paikalle mittaamaan vauvaa ja hän sai ihan samat mitat. Useampaan kertaan siis kaikki mitattiin.

Jotenkin pelkään tuota käynnistystä, mutta jos viikon kuluttua on painoarvio tyyliin 4,5 kg ni sit kyllä sen haluankin. Huolta tuotti myös vähän se kun vauva loikoilee tuolla alhaalla kasvot ylöspäin. Saattaa kuulemma hankaloittaa synnytystä kun vielä iso vauva muutenkin tai toisaalta voi vielä kääntyä parempaan asentoon naama selkään päin eli normaaliin tarjontaan. Pää on tosi alhaalla, mutta ei sanonut onko kiinnittynyt.

Nyt sitten poden huonoa omaatuntoa kun tuo vartalon ympärys oli niin suuri. Tyypillistä juuri sokerivauvoilla. Olen kyllä herkutellut liikaa omaan painoon nähden, mutta en suinkaan joka päivä. Tiedän, että noi mitatkin voi heittää, mutta tuo vartalonympäryskin mitattiin kuusi kertaa varmuuden vuoksi. Isä on kyllä iso ja pitkä ja ollut itse tasan 4 kg syntyessään viikon etukäteen joten sillä ainakin osittain selittyy tuo mahdollinen vauvan iso koko. Nyt vaan pitää toivoa, että synnytys käynnistyisi itsekseen tämän viikon aikana. Itsehän siihen ei juurikaan voi vaikuttaa. Ei minua varsinaisesti ison vauvan synnyttäminen pelota, mutta jos tuo vauvan asentokin on huono ni sit kyllä pelottaa. Keisarileikkaus on ihan viimeisenä mun toivelistalla, mutta joskushan siihen päädytään noiden virhetarjontojen vuoksi. Kun vaan nyt rauhassa ja nopeasti sais tän viikon kulumaan :headwall:

Niin ja kohdunsuun tilanne ihan epäkypsä. Pituutta vielä 3 cm ja vain 1,5 cm ulkosuu auki vaikka neuvolassa lääkäri koitti kolme viikkoa sitten, että 2 cm auki. Nyt katsottiin ihan ultralla joten tarkemman mitan sai.

Tässä nyt sitten päivä kerrallaan eteenpäin. Kassit pakattuna pitää ensi tiistaina sairaalaan lähteä sitten. Tiedän, että monille käy niin jotta kassit pakattuna sieltä vielä takaisin tullaan saman päivän aikana. Miten käy minulle, sen näkee sitten. Tämä ultrannut lääkäri oli sitä mieltä, että kyllä käynnistetään, mutta ensi viikolla voi taas olla eri lääkäri tai vauvan mitat ei ole kasvaneet liikaa tms. On se kyllä kuitenkin hurjaa kun vartalon ympärys tosiaan vastasi nyt viikkoa 41+ :O

Lääkäri oli kyllä tosi ihana ja totesi vain, että vauva on syönyt näköjään jo masussa hyvin Mitään hätää pienellä ei ollut. Sydän ja liikekäyrä oli tosi hyvä ja samoin napasuonivirtaukset =)
Nyt tuli vaan ihan tuon kokoarvion vuoksi olo, että sais jo syntyä pikkuhiljaa...

syyslaulu ja örvelö 39+0

 

Syyslaulu, ihana että vauvalla kaikki hyvin, mutta ymmärrän niin hyvin "huolesi". Tyttöhän syntyi 41+6 eli isoa vauvaa osattiin odottaa ja meilläkin tarjonta on viimeisten viikkojen aikana ollut avo-/kasvotarjonta. Vauva pää pyöri vielä synnytyksessä hakien tarjontaa ja kalvojen puhkaisun jälkeen asettui raivotarjontaan. Eli toivoa todellakin on että vauva vielä pyörähtää sieltä raivotarjontaan!

Pikkis

 

Tsemppiä odottajille ja onnittelut vauvan saaneille!

Meillä tyttö on aivan ihana tapaus..niin rauhallinen eikä kauheasti itke. Öisin herää vain kerran syömään. Saa nähdä milloin muuttuu?! Tuntuu ihan oudolta tällainen, kun saa nukkua eikä tarvitse aina kahden tunnin välein tai useammin herätä. Esikoinen herätti imettämään parin tunnin välein tai jopa puolen tunnin välein.
Joku kyseli puklaamisesta ja sitä meillä kyllä tapahtuu. Vaatteita saa vaihtaa sekä itseltä että vauvalta vähän väliä. Itse hikoilen kuin mikäkin..öisin herään ihan hiestä märkänä ja aamulla on sitten paita ja lakanat maidosta märkänä..ihanaa : /.

Synnytyskertomusta: Aamulla 8..4 herättiin miehen kanssa ja odoteltiin esikoista hoidosta kotiin. Aamupalalla alkoi tuntua vähän juilimista, mutta ihan hentoja. Minun isä toi esikoisen kotiin ja juiliminen jatkui hieman kovempana. Ajattelin, että tällaista on aiemminkin ollut, että varmaan loppuu.. hetken päästä oli pakko soittaa isälle (joka oli juuri meiltä lähtenyt), että varautuu ottamaan mein esikoisen takas hoitoon, kun alko tulemaan oikein kivuliaita supistuksia. Miehen kanssa siinä tehtiin kotihommia ja höpsöteltiin esikoisen kanssa. Aloin kirjottamaan lapulle milloin supistuksia tuli ja niitä alkoi tulla epäsäännöllisesti 1-7 minuutin välein. Kivut oli vielä siedettäviä, mutta ajattelin, että kohta pitää lähteä, kun kohdunsuu oli edellisessä tarkastuksessa jo noin kolmelle sormelle auki. Ehdittiin vielä nopsasti vaihtaa sänkyyn uudet lakanat ja lähdettiin viemään esikoista minun isälle. Hän joutui vahtimaan sekä minun esikoista että siskon vauvaa (sisko lääkärissä) ja ajelutti heitä pitkin kaupunkia , kunnes sisko pääsi lääkäristä.

Sairaalaan kun päästiin oli kivut jo sitä luokkaa, että teki mieli itkeä ja itkinkin. En suostunut menemään käyrälle makaamaan ja kätilö teki sisätutkimuksen ja olin jo 5,5 cm auki. Mentiin saliin ja sain ottaa käyrää seisaallaan. Ilokaasua sain ja se auttoi kipuihin ihanasti. Sain kohdunkaulanpuudutteen, mikä auttoi ehkä parin supistuksen ajan. Vauvan sydänäänet laskivat supistuksien aikana ja kalvot puhkaistiin, jotta saatiin pinni vauvan päähän. Supistukset oli tosi kovia ja koko kroppa kouristeli supistuksen aikana. Siinä ei kyllä pystynyt rentoutumaan mitenkään! Ilman ilokaasua olisin varmaan tullut hulluksi.

Pian tunsin painetta ja juuri viime hetkellä sain hälytettyä kätilön paikalle. Ponnistusvaihe kesti 2 min ja se kipu oli aivan kamalaa, kun vauva tuli sinne synnytyskanavaan. Huusin ja voivotin (revin miestä toisella kädellä paidasta), mutta onneksi lapsi tuli nopeasti ulos. Kipu jatkui kuitenkin kovana senkin jälkeen kun vauva oli jo ulkona. Istukka syntyi nopeasti sen jälkeen ja sitten alkoi ihan sairaat jälkisupistukset. Makasin vaan siinä synnytyspöydällä ja tärisin siitä kivusta. En oikein osannut nauttia vauvastakaan kun sain hänet siihen rinnalle, kun kipu oli niin kova. Sain pari panadolia, mutta oksensin ne pois.. litalgin auttoi sen verran, että pääsin kävelemään. Suihkussa kävin vasta osastolla, mutta kipulääkkeitä napsin koko ajan. Ensimmäisenä yönä jälkisupistukset oli kuin kunnolliset synnytyssupistukset voimakkuudeltaan. Vielä kotona ollessa tuli niin kovia supistuksia että itkin niiden takia. Tosi tuskallista!

Synnytys kesti kaikkineen noin kolme tuntia ja se ponnistusvaihe tosiaan 2 minuuttia. Kotiin tultua löysin sen lapun, johon oli merkannut ylös supistuksia ja huomasin että olin sairaalassa sanonut säännöllisten supistuksien alkaneen puoli tuntia oikeaa aiemmin. Eli synnytys kesti oikeasti papereihin merkattua vähemmän aikaa. Kätilö sanoikin, että seuraavalla kerralla mies saa varautua toimimaan kätilönä, kun oli niin nopeaa toimintaa. Sairaalassa oltiin 1,5 h ennen kuin tyttö syntyi.

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä mieli, mutta ne jälkisupistukset sai olon sen jälkeen aika tuskalliseksi. Kaikki meni kovin äkkiä ja oli hieman pöllähtänyt olo illalla siellä sairaalassa. Kun odotus oli kestänyt niin kauan niin olin jo ehtinyt asennoitumaan, että kyllä tässä vielä jonkin aikaa menee ennen kuin syntyy.. Tyttö syntyi rv 40+4.

Aurinkoisia päiviä kaikille ja toivottavasti loppujen odottajien synnytykset menevät hyvin.

Maidon tuoksuisin terveisin Dolores ja Erin 11 päivää.

 

Ompa vauvauutisia!! Onnittelut kaikille tasapuolisesti<3

Täällä myös viimein .
16.4 klo 01:47 (rv 41+5) synty ihana rakas "pieni" tyttövauva .. 4070g, 50cm. Päästiin eilen kotiin.
Tyttö on niin kiltti että välillä tuntuu, ettei tuommosta lasta voi ees olla olemassa.

Tosiaan, soittivat polilta pe aamuna, että yks peruutusaika tullu, joten lähin sitte yliaikaiskontrolliin. Oli mukana vaan neuvolakortti ja puhelin. Semmonen nuori mieslääkäri suoritti kontrollin ja kysy sitte et no mitenkäs tehhään, jäätkö osastolle nyt vai ootatko käynnistystä maanantaille. Eipä tarvinnu kahesti miettiä DD

Synnytyskertomusta.. Sain kahentoista jälkeen käynnistyspillerin ja puolentunnin päästä alko supisteleen. (HUHHUH). Heti säännölliset 3min välein ja ei tosiaan alkanu pienestä ja ruvennu voimistumaan, vaan ihan alusta asti tuntu et taju lähtee. Kätilöitä ja hoitajia siinä kävi vähän väliä "tsemppaamassa" et ota tästä särkylääkettä, käy suihkussa ymsyms. Salit oli kaikki täynnä, nii en saanu kipulääkettä moneen tuntiin :'(. Elämäni järkyttävimmät 5tuntia.
No, sitte viimein vapautu yks sali ja pääsin kaikkien jonottavien ohi ekana saliin. Sain kohdunkaulanpuudutteen kaks kertaa ja aqua-rakkuloita vasempaan kylkeen (oli ihmeen kipeä siitä myös supistusten välissä). Se PCB oli ihan loistava! Vaikutti vain turhan vähän aikaa. Kohdunsuulla tilanne oli 9 tuntia sama 4cm :/. Sain sitte 11 illalla epiduraalin + kipupumppu ja pystyin nukkumaanki hyvin. Kahen tunnin päästä kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja naureskeli ku kerroin että tuntuu supistuksen aikana ku vauvan käsi kävis pihalla ja palais sitte takas. No, kurkattuaan se huudahti et ei oo kumma jos siltä tuntuu ku sää oot 10cm auki . Olin ihan pöllämystyny. Mulla ei ollu minkäännäköstä ponnistamisen tarvetta ja nyt olis pitäny alkaa ponnistamaan. En tuntenu supistuksia, mutta ajatuksen voimalla sain homman kunnialla loppuun.
Ponnistusvaiheen kesto 12min . Pieni episiotomia jouduttiin tekemään ku vauvan sydänäänet heikkeni niin paljon jossainvaiheessa.

Kaikenkaikkiaan (kun ei lasketa sitä saliin pääsyn odottamista) ihana synnytys! Olin ihan virkeänä kun vauva pääsi maailmaan. Kuvittelin että ponnistusvaihe olis pahempi entä avautumisvaihe.. Ja sitäkään en ollu osannu odottaa että nyt kun kohtu supistuu takaisin pieneksi, kivut on samat kuin menkkojen pahimpina päivinä, jolloin selvisin vain syömällä kuuriluontosesti reseptilääkkeitä.. :/

Vauva on ihana ja äiti ja isä onnellisia. Elämä hymyilee .
Maitokin nousi heti synnytyksen jälkeisenä päivänä ja voi tuska sen määrää (auts myös).

Hirveästi tsemppejä vielä niille, joilla vauva mahan sisäpuolella, ja niillekin, joilla vauvantuoksuinen arki on alkanut! :flower:

Valjakka ja Alisa 3vrk

 

Lämpöiset onnittelut uusille äideille ja vauvoille! :flower:

Täällä ollaan edelleen yhdessä koossa... Yöllä heräsin jo pariin supistukseen ja aamullakin tuli pari. Elättelin taas toiveita, mutta ei niitä nyt ole lisää tullut, joten se siitä sitten taas.

Onko olemassa mitään keinoa, millä osaisi olla tätä koko ajan niin intensiivisesti odottamatta? Että ois se sellainen olo kun tammikuussa, että "no sitten joskus kun tää syntyy" ja menisi eteenpäin huoletta. Menisi nukkumaan ilman toiveita synnytyksestä ja heräisi ihan tyytyväisenä päivään miettien mitä tekisi. Mä en halua koko ajan miettiä synnytystä, toivoa supistuksia ja pettyä montaa kertaa päivässä. Se on kerta kaikkisesti kauhean (ja liian) raskasta! Mutta en vain ole (itse ainakaan) löytänyt yhtään keinoa olla ajattelematta, toivomatta ja pettymättä. Kaikki on koitettu, ahkerasta sosiaalisesta elämästä ja lenkkeilystä alkaen.

Ja kun sitä varsinaista käynnistyspäivää ei vielä voi täällä saada tietoonsa, vain yliaikaiskontrollin, niin mulla ei ole vielä edes mitään "ehdotonta takarajaakaan", koska hommalle laitetaan lääketieteellisesti piste. Jos tämä yliaikaisuus ois asia, josta voisi valittaa johonkin virastoon tai jollekin virkamiehelle, niin tekisin elämäni ensimmäisen ja hyvin ärhäkän valituksen sekä vaatisin miljoonakorvauksia!

Santtu ja ylikypsä katkaravunpoikanen 40+3

 

kaikille vauvaantuneille niiiiin paljon onnea :flower: :hug:

kiva kun ootte kirjotellut synnytyskertomuksia =)

kävin eilen neuvolassa ja ei täti tuntenut enää vauvan päätä, eli ois sit kiinnittynyt. toissailtana oliki ihme painetta alavatsassa ja alapäässä, ja toissayön valvoin lantiosärkyjen takia.

nyt on sit ollut jotain pientä tuntemusta masussa, ei tosiaan mitään supistuksia mut jotain outoo kuitenkin, ja eilen vihloi reisiä ja selkää HYVIN VÄHÄN! jos nää enteilis jotain, toivottavasti. pääsiäisenä ois hyvää aikaa synnyttää

hiikka rv 40 POOOOOOOOKS!

 

Tuhannet onnittelut kaikille vauvaantuneille!!!! :flower: Voi teitä onnekkaita!

Täällä ei vaan jakaannuta, vaikka jomotukset yms. ovat vaivana jo joka yö. :| Tulisi nyt joku hyvä haltija ja taikoisi mulle ne kunnon supistukset jo. Muuten se on käynnistys edessä.

viiva&fantti 41+1

 

tervehdys pitkästä aikaa!! :wave:
tosisssaan ei ole tullut tänne kirjoiteltuakaan aikoihin.. :/ no siis mulla tosissaan oltiin sitä mieltä että syntyy rv 34, tai ajoissa..
MUTTA vastoin kaikkia odotuksia vauva viihtyi masussa rv 37+5!! oli todella raskas kolme viikko oltiin jatkuvassa hälytys tilassa, ja siis henkisesti teki todella tiukkaa.. loppuenlopuksi olin itse sitä mieltä ettei se tule ulos ollenkaan..

kunnes aprilli päivää ennen yöllä 1.v.3kk:tta alkoi oksentamaan; ajattelin hetken, toivotaan ettei muut sairastu.. eipä mennyt tuntiakaan, kun aloin itse oksentamaan ja ripuloimaan; samalla vähän supisti (mutta samalla tavalla kun oli supistanut jo kolme viikkoa, joten en reagoinut mitenkään)..
aamulla mies sani hänellä on vähän heikko olo, lähti silti töihin ja minä jatkoin sairastamista+edelleen supisti jonkun verran.. mutta itse olin sitä mieltä että vatsakivut johtui vatsaflunssasta, joten ennen kymmentä soitin minun äitille että tuo jotain särkyyn..

minun äiti tuli paikalle puoli yksitoista, tajusin että kipu tulee aaltoina; siis supistuksia on. soitin sairaalaan, ne sanoi tule käymään näytillä.. soitin miehelle tule kotiin lähdetään sairaalaan..

mies tuli yhdentoista aikaan, ja oli oksentanut autoon..
oltiin noin 11.20 viemässä pojat toiselle mummolle hoitoon..
matkalla sairaalaan tunsin jonkun jännän napsauksen masun sisältä,
noin 11.50 oltiin sairaalan pihassa, nousin autosta ulos; vedet tuli ulos (voiton riemua oli päällä, koska tiesin että vauva tulee syntymään)
sairaalassa tunnusteltiin tilanne, ja oltiin edelleen samassa neljässä sentissä, missä oltiin jo kuukaus kyhnätty.. kele tämä kestää ajattelin..
supistukset alkoi kiihtymään älyttömästi seuraavien minuuttien aikana, otin ilokaasua, tilannetta tarkasteltiin ja alkoi älytön avautuminen; ensin viisi senttiä, viiden minuutin päästä kuusi senttiä.. minua alkoi ponnistuttamaan älyttömästi, kätilö koneelle minua vielä kirjasi, ja sanoin vaan etten pysty pidättämään enään; lääkäri tuli paikalle, päädyttiin siihen että saan alkaa ponnistamaan kyljelleen koska sydän äänet olivat kummalliset..
samaan aikaan labratäti kärräsi paikalle, ja alkoi tiukkaamaan minun henkilötunnusta, mihin mä vaan tokasin kauniisti helvetillisissä kivuissa että en tiedä, ja kun täti jatkoi tiukkaamista, kehotin
painumaan helvettiin tyhmiä kysymästä.. lääkäri kyllästyi tiukkaamiseen ja sanoi vaan että hän ja kätilö todistaa että minä olen minä; sitten minä alan ponnistamaan ja hoitaja ottaa samalla verikoetta, on varmaan ollut aika näky kun minä kiemurtelen kun kuoleva eläin tuskissani ja ponnistan, ja sadattelen samalla, ja hoitaja ottaa samalla verikoetta.. ponnistus kesti kaksi minuuttia, ja ysin tyttö syntyi 12.30, ja strategiset mitat oli 2440g ja 46cm pitkä, ja 31,5 cm pipo.. :heart: ihme kyllä ilman vammoja alakerrassa selvisin, ja ilman tikkejä..

eli tyttö syntyi 12.30, 40 minuuttia vesien menon jälkeen, ja 40 minuuttia sairaalaan tulon jälkeen.. kätilön kanssa asiasta keskustelin, ja siis jos vedet olisi kotona mennyt; en olisi sairaalaan ehtinyt.. toisaalta hyvä että meni nopeasti, koska isi ei olisi enään kauemmin jaloillaan pysynyt, sen verran kipeä oli..

siis ja kaikki tämä on kuin huonosta sketsistä, mutta sellainen aprillipäivän tyttö meille syntyi.. :heart:

 

Onnittelut äizikälle tytöstä!!! :flower:

Kiitoksia synnytystooreista kaikille! Niitä täällä silmät punaisena, niiskutellen saa lueskella. Voi mitä tässä vielä itselläkin on edessä.

 

viiva: ihan samat fiilikset myös täällä...
äizikkä: kiva kuulla että teillä on kaikki hyvin, onnea tytöstä

täällä on tosi huonosti nukuttu yö takana, kaikki tavalliset vaivat (närästys!) ja vessassa olen juossut vaikka kuinka monta kertaa kuin maha on ollut ihan sekaisin. Tänään sitt vihloo alapään paikkoja kuin viimeistä päivää. toivottavasti enteilis jotain...

mamsen + "pikkuinen" rv 39+1

 

Äizikkä ensiksikin anteeksi kun vedet silmissä nauraen luin synnytyskertomuksesi Voin vain kuvitella tilanteen mutta aika hölmöltä vaikutti se labratäti!!! Olisin varmaan samassa tilanteessa käskenyt painua sinne ja kauas.....ja litanian kirosanoja perään ..... painuu hevon kuuseen, täällä synnytetään nyt!!!!

Aikamoinen tapahtuma on tytön syntymä ollut... oksennustaudit ja kaikki samaan syssyyn, huh huh.

Ja kaikille vauvan saaneille mahottomasti onnea!!!!

Täällä edelleen yhtenäkappaleena.... närästys on hävinnyt... Eilen illlalla alkoi semmoinen outo tunne lantioluissa, kuin jokin levittäisi niitä ulospäin ja paineen tunne häntäluussa silloin kun masukki riehuu. Synnyttämään lähdöstä ei kuitenkaan ole minkäänlaista merkkiä. Marakatti jumppaa edelleen samaan malliin.
Vatsa on toooooosi pinkeänä ja neitosen jalat näkyy selvästi mahan läpi kun se kääntää kylkeä tai punnertaa.

Alan jo totutella ajatukseen että käynnistykseen mennään. On jo kerran kokemusta niin ei pelota/jännitä/tunnu pahalta ollenkaan se vaihtoehto. Ihan sama millä tyylillä ulos tulee, kunhan tulee

Joku puhui että tuntuu pahalle kun ei ole annettu aikaa käynnistykseen, vaan vain yliaikaiskontrolli aika. Noh, edellinen raskaus meni yliaikaiskontrolliin ja sille tielle jäin. alkoivat käynnistämään samalla, tosin ei lähtenyt käyntiin kunnolla sinä päivänä ja käynnistys keskeytettiin usean tunnin oksitosiinitippa supistusten jälkeen (kovenivat kyllä tipalla muttei olleet liian kovia), sain nukkua yön synnärin lepohuoneessa ja aamulla kalvojen puhkaisu sai synnytyksen käyntiin. Että voipi olla että alkavat käynnistellä jo silloin.

Jahas. ajatukset karkasi kun yrittää tehdä montaa asiaa yhtäaikaa.....

Pomm ja Marakatti 40+2

 

Onnea kaikille vauvan saaneille tasapuolisesti :flower: En enää meinaa perässä pysyä kun harvakseltaan tulee nyt täällä käytyä lukemassa.
äizikällä olikin vauhdikas synnytyspäivä.
Pikkis meidän neiti pulauttelee vain vähän. Nää tytöt on meillä näköjään tällaisia siististi käyttäytyviä, poika pulautteli kaaressa jatkuvasti. Enemmän vaatteet menee vaihtoon sen takia, kun multa valuva maito sotkee tai sitten sattuu pissavahinkoja nukkuessa.

 

Onnittelut vauvansa saaneille ja tsemppejä vielä odottaville!

Pari sanaa synnytyksestä:
Meillä ei taaskaan aikaa mennyt synnytykseen. Lapsivesi lähti menemään 15.4. klo 22.30. Sitä lorahti jonkin verran. Soitin Jorviin, josta neuvottiin odottelemaan suppareita ja vaikka menemään nukkumaan. Emme totelleet, koska viimeksi esikoinen syntyi tunti Jorviin saapumisen jälkeen ja siitäkin 20 minuuttia oli ponnistusvaihetta. Autoon kun päästiin tuli eka supistus. Ei se paha ollut, mutta sen verran, että sen tunsi suppariksi.

Jorvissa jouduttiin vähän odottelemaan. Tutkimuksessa olinkin vain 4 cm auki. Salissa olikin sitten ilokaasu valmiina (viimeksi en saanut edes sitä). Ekaan suppariin se vielä vaikutti, mutta muuten oli yhtä tyhjän kanssa. Oksensin railakkaasti, mutta kätilö väitti, ettei se kaasusta johdu, vaan kivusta - omasta mielestä en ollut kovin kipeä. Puudutusta toivoin ja spinaalia luvattiin. Kätilö tosin varoitti, että heti, kun hän puhkaisee kunnolla kalvot ja laittaa vauvan sydänäänet seurantaa, saanen taasen todennäköisesti unohtaa puudutuksen. Jep, tällä kertaa anestesia lääkäri sentään ehti ovesta sisään ja mun selän taakse (suppareissa ei ollut taukoa, joten ei voinut pistää). Vauva olikin jo matkalla ja syntyi 5 min ponnistuksen jälkeen. =)

Poika oli keltainen ja Jorvi-aika otettiin kolme verinäytettä bilirubiinin takia. Ei kuitenkaan lähelläkään sinivaloarvoja. Joku valopää oli kuitenkin merkinnyt mun papereihin lapsiveden mennen jo 14.4. - lääkäri urputti, että liian pitkä odottelu vesien menon jälkeen altistaa lapsen infektioille. Korjasin, että kaksi tuntia ei liene kauhean pitkä aika. Keltaisuutta katsotaan vielä huomenna neuvolassa.

Maitomäärä ei alkuun riittänyt pienelle, mutta nyt alkaa sujua.

Täytyypi tästä lähteäkin maitobaariksi.

Chilipapu ja äijä 4 päivää

 

Pikkis meillä tyttö myös pulauttelee jonkin verran ja paino nousee aika rauhallista tahtia. Mutta on siis kuitenkin onneksi nousussa.

Onnea äizikkä pikkuisesta tytöstä. Hienoa että kaikki on kunnossa! =)

Samoin onnea myös sydänsydän ja valjakka :flower:

Vauhdikkaita synnytyksiä on ollut muillakin. Mitenköhän mun käy, jos joskus viides lapsi meille tulee, kun synnytys tosiaan kesti ekasta supparista sen 1h38min. ja sairaalaan ehdittiin 20 min. ennen tytön syntymää vaikka lähdettiin heti....

Adrianna ja kirpputyttö 13vrk :heart:

 

Ihania kuulumisia siellä taas. Väki harvenee meijän mahakkaiden puolella.
Täällä ei edelleenkään mitään. Ihme flunssa iski nyt loppumetreillä ja tänä yönä ei ole sitten tarvinnu nukkua lainkaan. Paleltaa ku menee sänkyyn ja sit kohta on taas kuuma ja taas paleltaa ja nenä vuotaa. Kuumetta ei vielä oo mut jos tämä meno jatkuu niin aamulla varmasti jo on.
Tämä tästä vielä puuttu, muutenkin olo kun tulisilla hiilillä ni sitten vielä flunssaa, Blah!

Että sellasta valitusta tällä kertaa =)
Aamulla neuvolaan ja se olis jo 39+6 tänään.

 

Huomenia!

Täällä käydään siis pääsiäisen viettoon ison pallon kanssa. Taidanpa maalata sen nätiksi.
Palloa kiristelee jatkuvasti ja kipuja on edelleen, mutta kuten tiedätte... eihän näistä ole mihinkään. Blaaaah! Olisi paljon helpompi odotella käynnistystä, jos olo olisi edes joinkuin siedettävä.
Puhelin soi joka päivä kiitettävästi ja pelkään, että sanon pian rumasti jollekin supisteluista kyselevälle. : / En hemmetti vie halua enää edes kuulla sitä sanaa, kunhan pääsen tästä "pinteestä". :stick: Yritän nyt vain pitää ajatukset kiinni siinä pienessä nyytissä. On kuitenkin pääasia, että pikkuisella kaikki hyvin.

Koittakaahan pallovatsat jaksella vielä! (Tämäkin yrittää : /)

viiva&fantti 41+2 Jiiiihaa

 

Täälläkin on saatu pieni nyyti pihalle 14.4. klo 5:51 sektiolla, pieni rinsessa Kauheen "kiva" lukea teidän monen pikaisia synnytyksiä koska täällä tuota pientä ihmettä tehtiin kaiken kaikkiaan 29 tuntia!!!! Ja tämän kaiken päätteeksi vielä tyttö tuli ulos leikkaamalla...
Lohdutukseksi kaikille jotka tuskailevat sitä, että ei supista: ei minuakaan supistanut ollenkaan ennakkoon, kaikki alkoi sitten suoraan synnytyssupistuksilla. Ei ehkä kaikista kivoin homma, mutta näin kuitenkin...
Tänään tulee terkkari kotiin ja poistaa multa hakaset mahasta. Yllättävän nopeasti olen toipunut, nyt viikko leikkauksesta, olo on jo ihan hyvä. Haava on tosi siisti eikä aiheuta tähän uuteen ja ihmeelliseen tilanteeseen enää yhtään lisä miettimistä Minun mieltä vielä lämmittää aivan valtavasti se, että minulta on lähtenyt tätä elopainoa pois viikossa 13kg Aivan huippua!!!!! Enää muutama kilo alkupainoon, tosin siitä pitää vielä pudottaa jokunen kilo kun oli päässyt repsahtamaan ennen raskautumista... Onneksi kohta pääsee kärräilemään vauvan kanssa pitkin kylän raitteja.
Meillä myös tyttö pulauttelee jonkin verran.

Tsemppiä kaikille vielä kasassa oleville ja jo jakautuneille oikein ihanaa vauva-arkea!!!
Ja Hyvää Pääsiäistä!!!!!

 

Onnea taas vauvautuneille! :flower:


Mäki suunnittelin että maalaisin mahan, oma iso pääsiäismuna. Mut en oo muistanu hommata mitään kasvomaaleja tai muuta käyttökelposta, ni sepä jää sitte.

Eilen ja tänään on tuntunu olevan vähemmän harjotussupistuksia ku joskus aiemmin. Kiva. : / Pitänee sitte vaan koittaa käyttää hyödyksi tämä aika.