Huhtikuun helmet 2011 ** helmikuussa **

Naistenklinikalla tuli käytyä, ja kaikki hyvin. Tai melkeen.

Sokerit pysyneet diabeteshoitajan mielestä hyvinä, vaikka muutama 0,1 ylitys löytyykin. Hoitajan mielestä voi mennä mittarivirheen piikkiin, ja muutamalla kerralla ei ole juurikaan vaikutusta. Olisihan se outoa, jos rajat paukkuisivat kun en juurikaan mitään uskalla syödä. Vauva kasvaa tasaisesti, nyt painoarvio 2,5kg. Lisäystä kahdessa viikossa 400g.

Ensimmäisen kerran sattui kohdalle empaattinen lääkäri. Näytti mm. tarkasti ultralla napanuoran ja sen, ettei se mene tällä hetkellä kaulan ympäri. Mikä minun pahin pelkoni tällä hetkellä on.

Yllättävä uutinen oli se, että neiti Taimi Itunen oli pää ylöspäin. Eilen vielä neuvolassa rt:ssä, eikä mulla ole mitään havaintoa, milloin on kääntynyt. Uskomatonta, että mun mahassa on vielä niin paljon tilaa kääntyillä, ja huomaamatta.

Ja onko neiti neiti ollenkaan. Lääkäri puhui "kaverista", ja mitat laittoi mun papereissa poikasarakkeeseen. Eli nyt sitten jäi pieni kutkuttava jännitys synnytykseen asti. Voi olla, että huutiksessa on huhtikuussa myynnissä oiva kasa uusia tyttöjen vaatteita. Nähtäväksi jää.

äizikkä Tuo sokerien näkyminen pissassa on jännä juttu. Mulla ei ole koskaan ollut sokerit plussalla neuvolassa, mutta rasituksessa olen jäänyt kiinni. Olisi voinut rd jäädä huomaamatta, jos en automaattisesti olisi saanut passitusta rasitukseen.

Synnytysohjelmista on ollut puhetta. Suomalainen versio on minusta ihan kiva. Kotisynnytysjakso oli aika hurja. En itse uskaltaisi moiseen ryhtyä, synnytyksen aikana kun voi tapahtua mitä vain, vaikka raskaus olisi mennyt kuinka hyvin tahansa. Amerikan versio ei ole oikein mun mieleen, on jotenkin teennäinen. Tehdäänkö siellä tosiaan niin paljon sektioita kuin sarja antaa ymmärtää, vai onko ne helpompi kuvata ja suunnitella, että niitä näytetään sitten useammin. En voisi kuvitellankaan puolta sukua mukaan sairaalaan, eikä se taida olla edes Suomessa mahdollista.

Hyvää viikonloppua teille kaikille. Kohta on maaliskuu, ja heituska saa seuraa seuraavasta synnyttäjästä ja nyytistä.

Scala ja Taimi Itunen rv 34+1

 

Väsyttäää....en ole tänään ehtinyt nukkumaan päikkäreitä kun on ollut poikkeuksellisen puuhakas päivä. Onneksi selkä ei ole kipetytynyt vaikka olen ollut paljon jalkojen päällä.
Synnytysohjelmista vielä, että olis kyllä ihan kammo juttu mulle, jos vanhempani ja appivanhempani ynnä muut sukulaiset olisivat oven takana odottamassa vauvan syntymää. On se sen verran intiimi hetki, että ei sitä halua jakaa muitten kuin miehensä/muun tukihenkilön kanssa. Enkä kyllä muutamaan päivään synnytyksen jälkeenkään ole halukas ottamaan vieraita vastaan. Onneksi osastolle ei nykyään saakaan tulla muut kuin vauvan isä ja sisarukset.
scala jännät paikat teillä tosiaan, jos vauva ei olekaan tyttö niin kuin aluksi luulitte Jännitystä viimeisille viikoille.

 

Eipä ollu kummone juttu tuo insuliinin pistämine Eka muka jännitin sitä mut ei tuntunu yhtää se piikki ees. Jos en ois kattonu ite mitä teen nii en ois tietäny. Toivotaan et huomenna on paastoarvo kohillaa

 

Kiva, kun olette kommentoineet tuota paniikkihäiriöasiaa ja kertoneet omia kokemuksianne. Näistä ei kovin usein kuule. Ensi viikolla on seuraava neuvola ja miehen otan sinne mukaan henkiseksi tueksi, niin saa terkan vakuutettua, jos ei tunnu miuta pelkästään uskovan. Jotenkin niin voimaton olo todella, ettei jaksa asiasta "jankata", jos ei heti oteta kuuleviin korviinsa.. meen jotenkin ihan lukkoon.

Tsemppiä teille raskausdiabeteksen kanssa painiskeleville. Miulla oli viimeksi sokerit plussalla neuvolassa, mut olin kyllä koko edellisyön ja aamun tankannut kaikkea sokerista tuon pahoinvoinnin takia. Kamala olo kun verensokeri laskee. Tänään oksensin ruisleivän hajun takia..ja nyt närästää.

Jotain piti vielä kirjottaa...muisti pätkii. No jos sitten ens kerralla muistas.

 

34+0 POKS! :heart:

Synnytysohjelmista oon myös katsellut tota Sydänääniä ja ihan kiva sarja se on ollut. Siinähän yhdessä jaksossa pari luuli saavansa tytön, mutta vauva olikin poika. Tuli heti mieleen, että onneksi en ole juuri kenellekään kertonut, että meille on luvattu tyttöä, jos se onkin meilläkin poika Saa sitten ihan hiljaisuudessa vaihtaa nuo tyttöjen vaatteet poikien vanhoihin vaatteisiin. Kohtahan se on jo niin lähellä, että se sieltä lopullisesti paljastuu. Ja ilmeisesti Scalakin saa vielä vähän jännittää, että kumpikos se vauva nyt onkaan.

Kovasti voimia ja jaksamista kaikille nyt jo aika isojen vatsojen kanssa!! :heart:

Adrianna ja kirpputyttö 34+0 :heart:

 

Mä katoin kans ku se esitteli heti kotiin tullessa sille vauvalle sitä mekkoo
Mä oon kyl kaikille kertonu et meille luvattii tyttöö. Mut oon kyl puhunu et "onha se voinu pallitki kasvattaa sen jälkee"

Mä jatkan omaa napaa ku niin tykkään itestäni
Eli ihan sika reipas olo ollu nyt tän päivää. En tiiä johtuuko tuo siitä et insuliini alko vaikuttaa heti vai siitä et työpäivät vähenee ja enää kaks jäljellä. Ihan erilainen olo eikä yhtää nuutunu.. Kivaa Tänää leivon vielä kakkua töihi ja jos se menee kaikki nii sit huomenna toinen kakku maanantaille

 

En tiedä missä vika mutta olo on ihan hirvee ollut koko päivän. Tosi väsynyt ja pöhnäinen. Välillä ihan järkyttävän pahoinvoivakin. Jos on huomennakin niin päivystykseen on varmaan mentävä. Mittaliuskat on loppu, en tiedä mitä sokeriarvot on mutta eilen ne oli ihan ok.
Voiko niistä heilahteluista tulla huono ja heikko olo vaikka ne arvot ei oliskaan varsinaisesti pielessä?
Tai sitten se närästyslääke tekee pahan olon. Tänään söin semmoisen, eilen en. Alkaa vaan ärsyttää koko raskaus. Ei jaksais yhtään. Käveleminenkään ei oikein suju kun sukkapuikkomeiningit vetää kaksinkerroin. Esikoinen hätääntyy kun en osaa pitää turpaani kiinni kun sattuu

 

Kotilohikäärme: mulla on ihan samat tuntemukset ollu jo pitkään. Tänään on onneks jo viikko 32 vaihtunu ja synnytys vaan lähenee. Toivon muutenkin, että tekisivät sen sektion esim. 2 viikkoa ennen laskettua (mikä näillä on siis 23.4.). Katoin jo, että 9.4. olis hyvä päivä Oikeen odotan kieli pitkällä, että maanantaina sais jotain uutta tietoa mahdollisesta sektiosta. Olen kyllä jo ihan varma, että sillä mennään, koska nyt tuntuis, että A olis kääntyny poikittain tai perätilaan myös.

Olin tänään Ikeassa ja näin siellä 8 kk ikäiset kaksoset. Konkretisoitu oikein taas vauvojen saaminen ja voih, miten söpöjä ne kaks oli keskenään. Toinen niistä kosketteli siskoaan koko ajan, kun ne istu syöttötuolissa vierekkäin. Vielä vähemmän jaksaa odottaa, mutta samalla on hieman parempi fiilis, kun tietää, että kohta tää palkitaan.

 

Ihan järkyttävä yö taas takana. Montaa tuntia en ole nukkunut vaan lähinnä yö on ollut sellaista puolihorroksessa pyörimisistä. Painajaisia näin ja silti olin puolittain hereillä. Sit mulla tuli jossain vaiheessa semmoinen ihnottava olo niin kuin olis vaikee hengittää ja se jatkuu edelleen. ei siis ahista henkeä, eikä vauva paina vaan on semmonen kumma tunne. Eli jotain psyykkistä varmaan...Ja nyt sitten jo valmiiksi on ihan väsynyt ja kiukkuinen vaikka aamu on vasta alussa |O
Kyllä alkaa itelläkin jo olla olo, että kumpa nää viimeiset viikot vierähtäis nopsaa ja sais vauvan syliinsä. Onneksi viikkoja on jo 34+3. Tiistaina on seuraava neuvola. Mitähän siellä sanotaan.

 

Sydänsydän ja milas muistaakseni viimeksikin just nää viikot oli kaikkein väsyttävimmät. Olo alkaa painaa ja unen kanssa on vähän niin ja näin. Nyt on vielä noi sokeritkin, mutta viimeksi kaikista helpointa mulla oli rv 37-41
Siinä vaiheessa kai tulee joku uus hormoni jylläämään... Toivottavasti tälläkin kertaa

Kyllä täytyy myöntää että tuon supervilkkaan taaperon perässä pysyminen on kyllä lähes mahdottomuus. Toisaalta muuten ei ehkä tulis liikuttua ja olis kiloja ja turvotusta ihan eri tavalla. Viimeksi oli ainakin tuplaten painoa kuin nyt.

Tiistaina neuvola. Aika jännää kyllä. Mietin vaan että pitäiskö niitä sokerimittaliuskoja hakea jo ennen.... No ehkä parempi etten liikaa niitä mittaile kun en oo ihan satavarma teenkö sen edes oikein eikä toissapäiväisissä ollut mitään vikaa. Stressaa vaan koko homma. Jos mä nyt vaan keskityn keksimään mitä suuhuni laitan.

 

Kyllä täällä vielä tallella ollaan vaikka tuonne fb:hen olenkin tyystin jämähtänyt

Aika usea tosissaan on saanut ton rd:n riesakseen.
Itse en sitä kauheasti riesaksi koe, otan sen kolme kertaa vkossa.
Jännä miten kaikilla tuntuu olevan erilaiset ohjeet.
Itse otan aamupaaston ja tunti sen jälkeen, lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen, siis tunti noiden jälkeen.

Ainut missä mulla meinaa nostattaa sitä sokeria on toi aamupaaston tunnin jälkeen, ei sekään yli nosta mutta useimmiten mittari pomppaa 7,1.
Jossakin joku sanoi että ei kannata syödä silloin paljon vaan syö sitten uudestaan vaikka sen mittauksen jälkeen, kokeilin sitä eilen ja olin lentää perseelleni!
tein miehelle aamupalaksi mannapuuroa ja ajattelin että otan itekkin siitä hiukan, oisko ollu reilu 3dl, mittasin sitten tunnin päästä siitä puuron syömisestä niin ei ollu enää kuin 5,7.

Väliin mulla on mennyt vähän luotto tohon mittariin kun se antaa mitä tahansa lukuja ja sitten olen testaillu eri liukaskalla samasta, juuri äsken otetusta veritipasta niin saattaa tiputtaa tulosta jopa yhdellä.
Nlassakin vaan sanoi täti että ne nyt on tommosia pikamittareita että ne antaa vaan vähän osviittaa.

Eilen hesessä käytiin syömässä niin tunnin arvo vähän reilu 5 samoin jos käy vaikka pitsalla, kokonaista en enää jaksa syödä, mutta siinäkin arvot reilu 5.
Eilen himoissani söin puolen pussia pollyja, niitä suklaa-vaahtokarkkeja, tunnin arvo himpan reilu 6.
Ett siinä mielessä se turhauttaa kun ei mulla tolla normisyömisellä ne sokerit nouse, mutta sitten taas hyvä etteivät nousekkaan.

Tuo oli kanssa jännää että jossain säännöstellään niitä tikkuja, täällä niitä saa hakea ihan ujostelematta ja neukka sanoikin että silloin ollaan hyvällä mallilla ja tiedetään että homma toimii kun niitä haetaan kohta lisää ettei siitä mittauklsesta luisteta.
Vaikka mullakin on tuo 3xvko mitattavana niin silti mittaan liki joka päivä, tietääpähän heti mistä tulee ylitykset jos on tullakseen.

Muuten täällä voidaan hyvin, masu kasvaa ja mä olen ihan rakastunut tähän mun möhikseen <3
Silittelen ja paijaan sitä hirmusesti ja toivon salaa että poikakin tuntee mun silitykset masun läpi ja jotenkin vaistomaisesti nyt kun tietää että poika majailee tossa mun oikeassa kyljessä, silittelen sitä puolta paljon enemmän, aivan kuin pojan selkää silittelisin <3

Synnytysvalm. käytiin, se oli liian pitkä, ois ollu kivempi kuin ois ollu kaksi kertaa.
Mutta jotenkin synnytys alkoi pelottamaan enemmän kun puhuttiin niistä supistuksista ja kivuista ja kaikesta.
Sanoinkin miehelle että sitten kun aika koittaa niin pyörryn varmaan tohon ulko-oven ja auton välille 10 kertaa ennekuin päästään lähtemään.

Nyt mua vielä "pelotellaan" sektiolla kun kohdun muodon takia poika ei välttämäät itse käänny ja netistä lukemieni kokemusten perusteella en myöskään anna sitä kääntää ellei se nyt itsekseen käänny...

Mutta aika alkaa olla kohta meillä täynnä, itsekkin eilen siirryin jo tasan 31viikkoon, en ikinä uskonut että näin pitkälle pääsisin ja siitä muistakin kiittää yläkerran herraa joka päivä että poika on vielä meidän mukana.

Ihanaa sunnuntaita kaikile ja jaksuja <3

 

Ompa kiva, että pino on taas aktivoitunut, itsestä en voi niinkään sanoa Meillee haettiin viikko sitten koiranpentu ja se kohta 2-v uhmiksen kanssa pitävät tämän mamman melko kiireisenä... Olisiko ketään halukasta, joka ottaisi listan itselleen päivitettäväksi? Voin kyllä jatkaa jos ei halukkaita ilmaannu, mutta en ehdi tänne välttämättä enää joka päivä edes lukemaan. Toisaalta jos se ei jotakuta haittaa, niin...

Tikkipää Toivottavasti poitsu kääntysi, onhan tässä vielä aikaa

Scala Sullahan on sitten jännä tilanne sukupuolen suhteen. Eiköhän se kohta selviä kumpi sieltä tulee

(.) Koiranpentu ja tuo mustasukkainen, uhmaileva pikkulikka pitävät melko lailla kiireisenä ja liikkeessä. Eilen mulla lähti jalka alta :O Soitin sitten siskolleni (on kätevää kun on oma terkkari-sairaanhoitaja suvussa ja aina tavattavissa :saint: ) niin oli sitä mieltä että joku painaa nyt iskias (?) hermoon tai sitten on ihan suonenveto. Käskiottamaan pari panadolia ja koittamaan venytellä. Tein niin ja illalla vihlaisi vielä pari kertaa uudelleenkin ihan kunnolla. Itkua väänsin ja kävelin keittiön tuolia "rollana" käyttäen. Yön sain onneksi nukuttua hyvin (niin no, muutaman kerran piti vessassa juosta). Onhan se lonkka kipeä nytkin ja äkkiliikkeet vihloo, muttei onneksi semmoisia pistoksia ole tullut kun eilen illalla.

Lääkärineuvolassa kävin perjantaina (rv 34+6 ). Painoa oli tullut 300g/vko (alusta 14,5kg ) RR 133/79, proteiinit + (ke seuraava neuvola,katsotaan sitten uudelleen. Veikkaan syyksi sitä etten ollut taaskaan muistanut/ehtinyt juoda tarpeeksi vettä), sf 29cm (pieneltä jotenkin tuntuu...). Mutta mikä tärkeintä, meidän jupura oli kääntynyt poikkitilasta MELKEIN raivotarjontaan Siis on edelleen vähän vinottain, mutta nyt jo pää alaspäin. Kuulemma saattaa pieni sf mitta selittyä sillä vinolla asennollakin kun mittasi sen suoraan eikä "vinoon" lapsen mukaan. Esikoisellakin meni sf mitta keskikäyrän alapuolella ja 4160g likka putkahti... Mutta nyt valmistautumaan kummipojan päiville lähtöön, mukavaa päivää kaikille

-snowball ja tyyppi 35+1 :heart:

 

Tikkipää
Jännä tuo aamupala-asia. Mä en oo koskaan syönyt aamupalaksi kahvikupillista kummempaa. Sitten vaan jonkun bulgarian jogurtin jos oon lähdössä johonkin. Nyt mä sitten sain päähäni syödä kunnolla aamupalaa ja olo oli mitä kamalin. Pelkäsin kuukahtavani siihen paikkaan. Aamupalat ei vaan sovi mulle... Ilmeisesti sokerit nousee liikaa. Liuskat on loppu. Niitä ei täällä säännöstellä mutta neuvolan sijainen ei kai tajunnut kurkata purkkiin ja mä vielä tyrin aika monta kun en meinaa saada verta sormestani.

Pakko koittaa ulkoilla vähän kun kerran on hyvä ilmakin. Kerrankin. Jospa sekin vähän piristäisi. Koirakin pääsis kerrankin lenkille. Yleensä se lenkittää itse itsensä omalla pihalla.

 

Täällä ollaan kärvistelty menkkamaisesta polttelusta ja muutamasta mahan kiristyksestä eilisestä lähtien.Tosin en oo viel menossa synnyttämään ku ei tämä ole vielä "sitä".

Viikolla kävin neuvolassa ja olipahan taas reissu.Mitään muuta ku panikointia ja pahaa mieltä tuli :| Oma neuvolath oli lomalla,joten menin toiselle.Alkuraskaudessa kävin tällä toisella ja mitään positiivista ei jäänyt koko käynnistä.Th on hirveen ylimielinen ja siinä on ihminen josta voin sanoa jo ensimmäisen minuutin aikana etten tule toimeen....

Verenpaineet oli noussut ylös (146/100),pissa puhdas,sf-mitta ei kuulemma kahteen viikkoon ole kasvanut ollenkaan (vauva tosin on kasvanut...),painokin oli toisen puntarin mukaan -900g.Th siinä kopeloi mahaa ja voi hittolainen että se sattui alamahalla.Tuumas siin kokeillessa et onko sulla nyt tarpeeksi lapsivettä ku mahakin on näin pinkee No mulla sattuu vaan olemaan tollanen pinkee pallo maha,aivan niin ku oisin koripallon nielaissut.Lapsivettä on ihan normaalisti ja vauvakin kasvaa keskikäyrällä.Sain sitten lähetteen sairaalaan verenpaineen takia.

Sairaalassa vauvan sydänkäyrät oli ok,jotain pieniä supistuksia piirtyi käyrälle.Lääkäriksi sattui aika hauska tapaus.Hyvin tultiin juttuun mutta hauskuus loppui ku alkoi kokeilemaan kohdunsuuta.Kohdunsuu on todella takana,mitä on vaikea käsikopelolla löytää.Lääkäri aikansa "kaiveli" ja mua vaan sattui.Lopputulos oli sitten se et toinen lääkäri joutui tulemaan paikalle ja kohdunsuukin löytyi käsikopelolla että ultralla.
Vauva on alakerrassa ihan hollilla.Ekana vastaan tulee pää.Sellaisia tuntemuksia onkin ollut et siellä ollaan asemissa.

Jotenkin nyt alan olemaan loppu tähän et koko ajan on jotain.Olenkin alkanut toivoa et tää raskaus vaan loppuu.Viime yön valvomisen takia oon ihan hermoraunio ja loppu.

Vauvan painoarvio oli 2.3kg ja kovasti liikuskelee mahassa.
Huomenna on 35 raskausviikkoa täynnä :heart:

 

Snowball minä voin kyllä väsätä meille ensi kuun pinon. Itsekään en välttämättä ehdi käymään ihan joka päivä, enkä kuulu siihen fb-ryhmään, että sieltä en sitten tiedä mitään, mitä siellä kirjoitellaan. Mua ei siis haittaa vaikka, et ehtisi jatkuvasti päivittelemään, mutta ajattelin, että jos susta tuntuu, että haluaisit siirtää pinon jonkun muun hoidettavaksi, kun olet sitä itse kuitenkin jo yli puolivuotta päivitellyt...

Mulla täällä supistuksia erityisesti öisin. Ja siis kipeämpiä mitä päivällä. Noi päivällä tulevat supparit johtuu kyllä ihan selkeesti siitä, että päivän aikana en ihan hirveesti lepäile ja tota kuopusta 1v2kk joutuu kuitenkin vielä jonkun verran kanniskelemaan vaikka osaakin itse kävellä. Mutta mietityttää vaan kun kipeimmät supparit tulee nimenomaan silloin kun oo levossa... Mites teillä muilla?

Adrianna ja kirpputyttö 34+2 :heart:

 

adrianna samassa veneessä melkein.. :/ siis kanssa kantelen tota 1v. melkein 2kk:tta päivittäin, ja se tuntuu aika häijyltä.. :/ yö aikaan alkanu suppaillee ihan kiitettävästi, tosin en panikoi asiaa mitenkään; kuuluu kuvioon ja kun vauva liikkuu paljon joten nou hätä.. päivisin ei oikeastaan niinkään tule suppareita, mut yöllä tosissaan alkanu keho potkimaan takasin.. :/ tässä siis odotellaan synnytystä, sit kaikki vaiva on ohi..

 

adrianna ja äizikkä mullaki supistelee kovemmasti lähinnä yöllä, eikä ole kun teini-ikäset lapset kotona joita en kantele, mutta mulla on ollu muutenki supisteluherkkä raskaus. Kuuluisko se asiaan tuo yösupistelu, en muista enää miten silloin 15v sitten supisteli

milas kuulostaa hirmu tutulta nuo hengitysvaikeudet, mullaki on niitä jatkuvasti, ehkä hieman eri tavalla ilmenee kuitenki. Puristava tunne rinnassa ja jos olen makuulla, pitää nousta vähän kohoasentoon että pystyy hengittään kunnolla ja oleellisesti tähän liittyy supistus. Olen itsekin ihmetelly mistä on kyse ja meinaan neuvolassa taas kysyä siitä, viimeksi ei osannu sanoa juuta eikä jaata..?

Haaveilen jo olotilasta ilman tätä painavaa mahaa vaikka toisaalta onkin ihanaa olla raskaana mutta kyllä se mitta jossaki vaiheessa täyttyy.
Samoten lista ruoista ja herkuista joita syön kun olen synnyttänyt, on tooosi pitkä

Oletteko ostaneet jo imetysliivit?? Mulla ei ole vielä, mutta se että minkä kokoiset uskallan ostaa, askarruttaa minua..

ElliLei 33+4

 

adrianna Kiva jos jaksat alkaa päivittäjäksi =) Eihän se haittaa vaikkei päivittäin käykään sivuilla. Etusivun päivityksiä ehtii tehdä harvemminkin, kaikki uutiset kuitenkin tulee tekstissä esille.
Valkyria Mulla kans oli edellisissä lääkärinneuvolan tutkimuksissa kohdunsuu tosi takana ja tuntui hirmu ilkeelle kun väkisten yritetään tunnustella. Mutta on sulla kyllä ollut kelju terkkari. Siinäkin jo syytä verenpaineitten nousulle.
Supistelut tuntuu mullakin eniten levossa. Iltaisin ja alkuöisin. Jännä, kun jotenkin niitä vois kuvitella olevan eniten touhutessa. Mutta niinhän se synnytyksetkin alkaa usein yöllä, lepoaikaan. Mulla on myös molemmat synnytykset alkanut yöllä.
ElliLei Minä olen jo ostanut imetysliivejä, koska olen jo alkanut käyttään niitä. Ei kannattanut ostaa tavallisia isompia näin lyhyeksi käyttöajaksi. Edellisten imetysten mukaan arvioin ja ostin liivit. Mulla aika nopeesti tasottunut maidontulo ja yhtä kuppikokoa tavallista isommat imetysliivit on riittänyt.
Tämä päivä ei ollutkaan odottamani leppoisa ja rauhaisa, kun poika kipeenä ja jäi kotiin. Ei ole ollutkaan mahdollisuutta torkkua koko päivää puoliunessa sohvalla kirjan kanssa Mutta toisaalta kiva kun on seuraa.
Tuntuu siltä kuin maha olis taas himpun verran alempana kuin viikko sitten. Pitää mieheltä kysyä huomaako eroa vai olenko vaan kuvitellut. Muistin muuten neuola-aikani väärin, ei se olekaan tiistaina vaan keskiviikkona. Muisti pätkii kummasti....

 

Heippa taas ..
Viiminen lääkärineuvola oli tänään ja nyt tulee vaan omaa napaa nopsaan.
35+0 (32+1)
+450g/vk (yhteensä 13,6kg)
rr 120/74 (120/70)
pissa - (-) (estolääkitys päällä)
SF 31cm (28)
tarjonta rt (rt)
syke 165 (150)
liikkeet ++ (++)

Sf-mitta ottanu nyt kiinni. Synnytystapa-arviointi ei kovin paljoa vaatinu ku kuulemma hyvän mallinen lantio synnyttämiseen ja pieni neiti tulossa. Supparit ja sukkapuikot eivät olleet kohdunsuuhun hirveästi vaikuttaneet. Syke vauvalla alituisen riehumisen vuoksi nuin korkeana D. Lääkäri meinas pään olevan jo hyvin lähtökuopissaan.
Semmosta tälläkertaa.. Nyt on sitten maha kipeä tuon ronkkimisen ja ultrien ja sydänäänien kuuntelemisen vuoksi. :/
Nyt pakkailemaan pikkuhiljaa.

 

Mulla ei oo supistelua isommin, päivittäin kuitenki muutamaan otteeseen. Ja liikkeessä ennemmin kuin levossa. Ei kipeitä supistuksia, semmosia lieviä niinku kai pitää ollaki.

Yhet imetysliivit oon ostanu, semmoset rennommat "yöliivit". Niissä ei oo se koko niin justiin, mahtuu vähän kasvamaanki. Tosi mukavat päällä.

Neuvolassa kävin taas, oli sijainen tällä kertaa, ja tosi mukava sellainen. Oispa aina tuo. Ei omassakaan terkassa sinänsä valittamista, on vaan paljo etäisempi eikä juttele mitään ylimääräistä. Tämä sijainen kysy sit lopuksi että ultrataanko vai kuunnellaanko vaan syke, oma terkka ei oo kertaakaan kysyny sellasta. Tottahan mä ultraan halusin, vaikka se on kyllä vanha huono ultra enkä siitä paljoa tajunnu. Kiva silti nähäki pikkusta. :heart: Edelleen on pää hyvästi alaspäin, ei se taida enää kääntyä ku on jokusen viikon jo noin pysyny. Vähän vaan pyörii siinä ympäri, kuitenki tuntuu mukavin asento olevan selkä vasemmalla ja oikeaan kylkeen mukava paukutella.

Hemppa oli pudonnu turhan paljo, 105 oli. Pitää rueta syömään enempi rautaa. Lihan ja marjojen osuutta ruokavaliosta vois koittaa lisätä kans.

Viime yönä nukkuun mennessä vaavi jumppas pienen hetken ihan kunnolla, tuntu aivan että koko sänky heilu. Onneks ei ihan kylkiluista ponnistanu sillon.

Orion & pikkunen :heart: 32+2

 

Ihan järkyttävä yö taas takana. Montaa tuntia en ole nukkunut vaan lähinnä yö on ollut sellaista puolihorroksessa pyörimisistä. Painajaisia näin ja silti olin puolittain hereillä. Sit mulla tuli jossain vaiheessa semmoinen ihnottava olo niin kuin olis vaikee hengittää ja se jatkuu edelleen. ei siis ahista henkeä, eikä vauva paina vaan on semmonen kumma tunne. Eli jotain psyykkistä varmaan...Ja nyt sitten jo valmiiksi on ihan väsynyt ja kiukkuinen vaikka aamu on vasta alussa |O
Kyllä alkaa itelläkin jo olla olo, että kumpa nää viimeiset viikot vierähtäis nopsaa ja sais vauvan syliinsä. Onneksi viikkoja on jo 34+3. Tiistaina on seuraava neuvola. Mitähän siellä sanotaan.

Oliko se sellainen tunne, että sulla ois joku kivi tai möykky rinnassa tai muuten sellainen painava tunne rintakehässä...? Itsellä silloin tuollainen olo oli lievän paniikki/ahdistuskohtauksen aikana.. Eli ihan kuin rinnan päällä (rintojen välissä) olisi ollut jotain isoa ja painavaa.. Tuli vaan mieleen, kun kuulosti niin samalta kun omat tuntemukset joskus..

 

Ärsyttää...

Tulin just vähän aikaa sitten Jorvin äitiypolilta. Uskomatonta toimintaa oli kyllä, tai en tiedä, onko tämä tavallistakin äitiyspolilla, mutta enpä aikasemmin ole ollut missään lääkärin tutkimuksessa, jossa 3 eri kertaa tutkimukseen kuulumatomat henkilöt tulisivat huoneeseen ihan muissa asioissa silloin, kun tutkittava on itse siinä housut kintuissa tutkimuspöydällä. Lisäksi kesken ultran lääkäri vastasi kännykkäänsä 4 kertaa ja puhui ihan rauhassa puhelut pois alta. Vitsaili siinä sitten, että geelitkin kuivuu vatsalle!

Lisäksi lääkärin mielestä mun piti kääntyä todella huonoon asentoon puoliksi kyljelleen, koska kuulemma raskaana olevilla tulee huono olo selällään (olin kyllä jo sanonut, että kaikki on hyvin ja nukunkin vielä selällään). Lääkäri oli myös sitä mieltä, etten voi erottaa kumpi vauvoista milloinkin potkii! No itsehän olen sitä mieltä, että erotan vallan hyvin. Viimeksi, kun tsekkasin, niin minä tässä olen se, joka raskaana olen ja jonka vatsassa nämä vauvat ovat.

Tuli jotenkin ihan typertynyt olo tuosta käytöksestä. Ihan kuin mulla ei olisi enää itsellä mitään arvoa tai mielipiteitä, vaan olisin joku hautomo. En muutenkaan ole mitenkään innokas olemaan sisätutkimuksessa ja mielestäni siellä oli jo ihan tarpeeksi porukkaa (mieheni, lääkäri, kätilö ja lääkäriopiskelija). Ole siinä sitten jotenkin rentona, kun vieraat ihmiset ramppaa huoneessa silloin, kun itse on alapää paljaana. Tiedän kyllä, että kukaan ei siellä erityisemmin varmasti tuijottele, mutta silti!!!!

Vauvoilla oli onneksi kaikki hyvin, mikä on tärkeintä. Painoarviot oli molemmilla 1900 g hujakoilla (rv 32+2). A raivotarjonnassa ja B vinossa.

Sokerirasituksessa ensimmäisen tunnin jälkeinen arvo kohollaan. 10 on kuulemma raja ja mulla 11,1. Neuvolasta tulee kuulemma sitten enemmän ohjeita.

Aaah, ihana tuulettaa! Laitoin kyllä erikseen jo palautetta Jorviin saamastani kohtelusta.

Minkälaiset kokemukset teillä muilla on saamastanne kohtelusta raskauden aikana yleensäkin?

P.s. Kiitos pinojen pitäjille!

 

sydänsydän Jopas oli kohtelua! Meinasin heti laittaa, että ehdottomasti palautetta, mutta hyvä, että jo laitoit! Siis kuulosti tosi tökeröltä, on unohtunu ihan peruskäytöstavat lääkäriltä. Ja millasen kuvan antaa niillle opiskelijoille?!!

Hyvä, että vauvoilla oli kaikki hyvin

Mä jäin ite miettimään sitä, että pitääkö lääkärin kysyä, onko raskaus suunniteltu vai ei. Iteltä tuo kysyttiin ekassa lääkärineuvolassa, siis jokus viikoilla 15 tms. Ei mua siinä tilanteessa häirinny, totesin, että oli kiva, että raskaus lähti yhtä nopeasti eli parissa kierrossa käyntiin ku edellinenkin. Ku ikää on jo yli 30 ja lähipiirissä lapsettomuutta niin olen onnellinen, että raskaudun helposti.

Tänään kysyin neuvolassa, että kuuluuko toi kysymys lääkäri ns. normipatteristoon, kun ei sitä ekassa raskaudessa kysytty. No ei kuulu. Enkä sitten tiedä, että miksi multa tota kysyttiin. Mietin vaan, että vähän herkemmässä tilassa ollu olis voinu pahoittaa mielensä.

 

Täällä vietetään äitiysloman ekaa päivää!!! :heart: Ja rv:t 35 tasan!!! Eli poks poks..

Jännitys alkaa tiivistymään pikkuhiljaa ja tajusin oikeasti että tässä ollaan nyt oikeasti ihan loppumetreillä!! Huisaa!!!

 

Sydänsydän ikäviä tommoset lääkärit. Ei hirveesti innosta tuo Jorvi muutenkaan, mutta kai sinne on mentävä kun lohjalla ei oo lastenosastoa.

Äitipolille varmaan käy munkin matkani huomenna neuvolan jälkeen. neuvolan täti ja lääkäri laittoi lähetteen. Pahoinvointi on ollu aika pahaa
Aattelin että se on se närästyslääke mutta kauanko se voi kestää? Aamulla labraan. Ihmettelinkin kuinka kauan saa päätä särkeä ilman että kukaan testauttaa mitään. En enää ihan luota siihen että pysyn tajuissani. Jos ei huippaa, niin oksettaa tai särkee päätä

Vauva potkii ja riehuu ihan hirveesti.