tervehdys kaikille kanssa odottajille
olen käynyt täällä jo aiemmin kurkkimassa ja näyttää olevan tosi aktiivinen mammalauma ja taidan itsekkin uskaltaa ilmottautua joukkoon. ikähaitari on mukavan laaja, saa monenlaista juttua ja mielipidettä näkyviin ja kuuluviin, oma
ikäni 23
ennenkuin aloitan oman sepustukseni, suuren suuret halit kaikille, joiden pikkuruinen masuasukki ei pysynyt odotuksen mukana, jaksamista ja uusia plussatuulia.
ylläritukokas olisi
kolmas lapsukainen, aiemmat sektiolla tulleet pojat 09/07 ja 10/09. tämä siis vähän salakavalasti ilmoitteli tulostaan, mutta kuitenkin kovinkin tervetullut katraaseemme :heart:
laskettu aika 7.4.
pikkukakkosen saaminen oli henkisesti rankka kokemus joten tämäkin on todennäköisesti yhtä helvettiä. meillä siis pikkukakkonen ns. anti-d immunisaatiovauva pikaisella sektiopäätöksellä maailmaan rv 36+1. mulla todettiin vaikea immunisaatio ja kohdunsisäisesti verensiirrosta apua vain muutamiksi päiviksi viikkojen sijaan.. tiedossa siis on että raskaus tulee olemaan vaikea ja immunisaatiotila etenee huomattavasti nopeammin.. toiveisssa olisi päästä mahdollisimman lähelle huhtikuuta, katsotaan nyt sitten miten käy ja mahdolliseen keskenmenoon olen jo yrittänyt asennoitua.
tokihan meillä on mieheni kanssa muutaman prosentin mahdollisuus saada täysin "terve" nyytti, mutta siinä täytyy jo olla jotain taikaa kun emme verijuttujen perusteella sovi alkuunkaan toisillemme..
itkettää jo valmiiksi, miten tässä käy, sairaala on mitä todennäköisemmin
tays, koska se on lähin yliopistollinen meiltä katsottuna, ja tämmöiset hommat hoidetaan siellä. välimatkaa on yli 200km ja viimeksi vietin esikoisestani erossa kuukauden ja sitten vauvan saatua siirron lähemmäksi kotiamme, valohoitoa jatkettiin vielä melkein kaksi viikkoa.. nyt ehkä vielä kauemmin.
toiveet kuitenkin suuret, että saataisiin kolmas tepsuttelija tähän taloon vaikka pelon kanssa eletään ja jokainen masun vihlaisu saa kauhukuvat valloilleen :heart:
ensimmäisen neuvola-ajan sain 9.9 ja sitä ennen immunisaatioon kuuluvat verikokeet 31.8.
raskaustunnelmina jatkuva etova olo ja palelu, mitä ei ole aiemmissa odotuksissani ollut. mies tuhahtelee jatkuvasti, kun ehdottelen, että mitä jos tekisit takkaan vähän tulta kun meinaa olla niin viileä
villatöppöset kuuluvat vakiopukeutumiseen öisinkin, koska varpaat jatkuvasti jäässä. lisäksi mahani pömpöttää jo reippaasti, kun omaan vielä jonkun verran ylipainoa
nereida näkyi kyselevän sektioiduista äideistä, lapset tosiaan molemmat sektiolla, kummallakaan kerralla ei mahdollisuutta synnyttää. ensimmäiseltä perätila, kapea lantio ja raskausmyrkytys, joten sektio 37+3 ja toiselta tämä edellä mainitsemani immunisaatio, sektio 36+1. nyt siis myöskin sektio tulossa, jos sinne asti päästään.. sektiosta synnytystapana en ole ottanut kummempaa stressiä vaikka sairaalassa kuulinkin muutamien äitien vankkoja mielipiteitä, että alatiesynnytys on se ainoa oikea tapa.. no, minun kohdallani oli kuitenkin toisin. sektioista olen parantunut hyvin ja ongelmitta, joten mitään kammoa ei ole jäänyt. olisi kuitenkin ollut vertailun kannalta mukava kokea alatiesynnytyskin, mutta eihön ne suunnitelmat mene ikinä yksiin omien ajatusten kanssa.
olipas omanapaista tekstiä pitkälti, pahoittelen. en vain ole voinut jakaa tätä asiaa kenenkään kanssa, kun ei tässä uskalla oikeen olla mitenkään päin..
oletteko pystyneet pitämään salassa odotuksenne, vai oletteko jakaneet haikarauutisia? itse olen kertonut mieheni lisäksi kahdelle läheiselle lapsettomalle ystävälleni, jotka olivat vahvasti läsnä edellisessä raskaudessani.
ah, ihana gordoin ramsey, joka raivoaa juurikin kokki-paroille.. taidan mennä itsekkin kurkkaamaan, olisiko jääkaappiin jäänyt joku mukava pieni suupala..
heituska ja ylläri 6+6 (jos oikeen laskin)