kuulumiset jälleen luettu
Orion meistähän tulee sitten intti-leskejä
nukkuisin itekin niiiiiiiiiiiiin mieluusti vaikka kokonaisen vuorokauden, mutta nuo kaksi pikkuapinaa tekevät siitä mahdotonta :heart: aamut ovat ihan tuskaa, kun ei meinaa päästä ylös.. syynä tietenkin tämä yömyöhäinen rytmi, ja väsymyksestä ei tietoakaan.. väkisin en voi mennä sänkyyn, kun järki meinaa loppua pyörimisessä.. jospa sitä pakottaisi ens viikolla aikaiseen rytmiin, niin voisi tehdä jotain "normaalin lapsiperheen rutiineja" kuten tyhmä neuvolatäti ohjeisti minua aikaisemman rytmin suhteen..
Dolores Haze toivottavasti vuotosi oli harmitonta ja kaikki olisi hyvin :hug:
Sinnlos itse olisin kyllä neuvolasta toivonut parempaa ohjeistusta immunisaation saatuani. kakkosen raskausaika oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä, enkä pystynyt keskittymään mihinkään. neuvolasta hoettiin samaa "kyllä kaikki on hyvin, odotetaan rauhallisin mielin" RAUHALLISIN MIELIN?! odotappas siinä n. 7kk rauhallisin mielun, kun saat ensimmäiset verikoetulokset, ja niissä todetaan että sinulla on lapselle pahimmassa tapauksessa hengenvaarallisia vasta-aineita veressäsi ja ne läpäisevät istukan jatkaen matkaansa suoraan lapsen verenkiertoon. rauhallinen mieli oli hyvin kaukana todellisuudesta ja mitään tietoa ei netistäkään meinaa löytyä. täällä onneksi ihana neuvolatäti, joka otti parhaansa mukaan asioista selvää. varmimmin selvää saa, jos soittaa itse SPR:än veripalveluun, siellä on asiantuntijoita, jotka osaavat vastailla kysymyksiin.
kakkonen sai synnytyksen jälkeen n. 4kk ikäisenä "terveen" paperit sairaalasta, tämä tarkoitti sitä, että pojan hb oli kääntynyt nousuun itsestään ilman tankkausta. viimeksi 10kk neuvolassa hb kuitenkin aivan normaalin alarajalla, ja seuraava mittaus vasta vuoden ikäisenä eli vasta-aineita käsittääkseni vieläkin vaikuttamassa verenkierrossa, mutta ei haittaavissa määrin, koska vasta-aineet eivät lisäänny siirtyneeseen elimistöön ja muuten poika kasvaa joten vasta-aineiden määrä jää pieneksi kokoon suhteutettuna. minun elimistöni taasen tuottaa lisää vasta-aineita, joten määrä tuplaantuu joko hitaasti tai hyvin nopeasti, sitä ei pystytä ennustamaan.
neuvolasta olisin toivonut parempaa ohjeistusta ja edes pienen valaistuksen, että mitäpä jos kuitenkin kuulut siihen pieneen prosenttiin ja lapsesi on pahasti anemisoitunut. lopulta kun kaikki paska kaatuu muutamassa viikossa päällesi, voimat ehtyvät kun ei ole tietoa, mihin kaikki voi lopulta edetä. mieluusti olisin kuullut pahimman jo alussa, niin se olisi helpompi sulatella ja selventää. itse olin niin ulapalla odotusajan, että olin vain kotona märehtimässä, en pystynyt keskittymään mihinkään tai kehenkään ja minusta ruvettiin juoruilemaan, että en halunnut olla enää kenekään kanssa tekemisissä ja olin mökkihöperö. muidenkin tietoisuus voisi auttaa ja helpottaa läpikäymistä kaaoksessa. sairaalassa oloajastani en muista juuri mitään, olen joutunut lukemaan kirjoituksiani, koska mieleni on sulkeutunut siltä osin täysin.
mehän emme välttämättä tule saamaan enempää lapsia mieheni kanssa, hyvin suurella todennäköisyydellä, koska tähän ei ole hoitokeinoa (aika kuulemma edesauttaa asiaa vähän) ja tilani on triplaantunut. no aikaa ei ollut kovasti, kun tulokas oli yllätys. rakastan poikiani yli kaiken, mutta sisälläni on kolkko tunne, että minulta puuttuu tyttö, josta olen pienestä asti haaveillut. tietenkin olen kiitollinen siitä, että meille on lapsia suotu, koska kaikki eivät niitäkään suurista toiveista huolimatta saa.
vaikka selitän tästä negatiiviseen sävyyn jatkuvasti, olen siltikin 110 kertaa rauhallisempi, koska tiedän asiasta enemmän enkä ole itkenyt läheskään niin paljon kuin kakkosen aikana, vaikka riskit ovat moninkertaistuneet. ehkä olen sisäistänyt sen, että vauvan menetys on huipulla, ja kaikki siitä poispäin on askel meille kotiinpäin, vaikka se aiheuttaisi miten tuskaa niín pitää jaksaa ajatella, että onneksi nyytti jäi edes henkiin.
( . ) omassa navassa ei kummempia, torstain verikokeita odotellessa. äitini tiedusteli tänään laskettua aikaa, iskä oli arvellut perjantaina meidän käyvän ultrassa, koska emme muuten lähde yhdessä shoppailemaan kauemmas. olivat sitten yhdessä pätsäilleet, että muita vaihtoehtoja ei ole.. ihme touhua
kuittasin asian vain, että saattaa olla laskettu huhtikuussa.. odotan nyt vielä labrojen tuloksen, niin tietää vähän enemmän, ehkä tästä sitten uskaltaa jo kertoa vähän enemmän, eli vielä n. 2,5vk.
ihana syyskeli täälläkin, pakkasta on yöllä ollut, kun kukkaset ovat paleltuneet. pidän syksyn kirpeydestä ja maaston alastomuudesta, kun ensimmäiset lumihiutaleet hiljalleen laskeutuvat kohmeiselle ruohikolle <3 en malta odottaa
heituska 12+4