Sunnuntaipäivää!
Täällähän on kuumat puheenaiheet menossa!
Kai se on sananen minunkin sanottava kuumaan
vaippa-aiheeseen, esikoisella (s.01/04) oli käytössä ainoastaan kertakäyttöiset, jotenkin silloin en ollut oikein koko aiheesta kauheasti kuullutkaan, ja kuvittelin kestovaippojen olevan samaa sarjaa kuin 70-80-luvulla. Eli ei edes tehnyt mieli ottaa selvää. Kun kuopus, eli siis tuleva keskimmäinen (s. 11/06) teki tuloaan, olinkin jo näissä asioissa vähän fiksumpi. Tosin vain vähän... ja koska lasken todellakin itseni käsityöihmisiin, aioin tietenkin tehdä kaikki vaipat itse... No, kuinkas kävikään. Pahoinvointi ja väsymys kestivät ihan koko raskausajan, ja sain tehtyä vain muutaman vaipan. Ostin lisäksi pari vaippaa, mutta siinä kaikki. Kun kuopus sitten syntyi, meillä ei ollut ensimmäiseen reiluun kuukauteen lainkaan pesukonetta (muutimme, ja annoimme entisen pois, uusi ei saapunutkaan heti...) Käytin kuitenkin sitten pesukoneen saavuttua niitä muutamia vaippoja, jotka jo löytyivät, eikä se ollut ollenkaan mikään paha homma. Söpöisiäkin ovat mokomat. Mies niistä vaan ei todellakaan innostunut, ja se vähän lannisti ehkä minuakin. Ja puolustelin kertakäyttövaippojen käyttöä silläkin, että täällä Turussa ne saa laittaa energiajakeeseen, eli ne eivät jää maatumaan kaatopaikalle, vaan poltetaan. Nyt tämän kolmannen kohdalla ajatus kestoilusta nostaa taas päätään, ja olen jopa saanut miehenkin mukaan hiukan jo. Tarkoituksemme olisi nimittäin päästä muuttamaan omakotitaloon täältä kerrostalosta jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa, ja omakotiasumisessa tulisi sitten mukaan jätekustannukset, jotka tosiaan nousisivat kertakäyttövaippojen kanssa aika paljokin. Ehkä siis tällä kertaa kestoilemme oikein kunnolla, toivon niin!
Mitäs vielä oli kyselty? Ainakin
ruokien ja pahoinvoinnin yhteydestä. Mulla on osittain ihan mielikuvapahoinvointia useistakin ruoista, ja toiset taas aiheuttavat pahasti närästystä. Perunaa en esimerkiksi voi keitellä lainkaan, sillä en kestä perunankuoria... Kuulostaa ihan naurettavalta, mutta se yökkäys, minkä pelkkä perunankuoren näkeminen saa aikaan on ihan kamalaa. Jopa ajatteluasteella perunankuoret saavat heikotusta aikaan. Siispä olen syönyt perunaa hyvin vähän viime aikoina.
Mies jos keittää ja kuorii, niin sitten voin ehkä jo syödäkin. Niin ja pilkkoo ne, perunan sisältä kun "usein" löytyy näitä yllätysjuttuja, ja niitäkään en todella kestä. Sipulia olen vältellyt myös, mutta se liittyy närästykseen. Huomasin jo edellisissä raskauksissa, että voin paremmin jos en käytä sipulia kuin ihan niukasti. Sipuli kuuluu tavallisesti herkkuihini, mutta nyt selviän kyllä hyvin ilmankin. Ja curry-mausteen haju, en voi kertakaikkiaan sietää sitä nyt. Huh!
Jotain uusiakin makuja on tilalle tullut, piimä ei ole koskaan kuulunut suosikeihini, mutta eilen tajusin, että nyt olisi saatava piimää, ihan ehdottomasti. Ja kas kummaa, miten paljon parempi olo mulla olikaan juotuani melkein litran verran piimää illan mittaan... Harmi vaan, etten tajunnut ostaa piimää eilen enempää, nyt täytyy sitten odotella seuraavaa annosta huomiseen...
Liikunnasta, tunnustaudun laiskaksi liikkujaksi, ja raskausaikoina jo aikaisin alkaneet liitoskivut eivät todellakaan innosta mitään rehkimäänkään. Siispä liikunkin lähinnä vain hyötymielessä ja lasten kanssa ulkona (ja sisällä). Enkä edes jaksa siitäkään stressata.
Ammateista oli myös kyselty. Olen koulutukseltani kuvataiteilija, taidegraafikko, ja mulla on myös vaatetuspuolen artesaanin tutkinto taskussa. Viimeiset 6 vuotta olen kuitenkin ollut ihan vaan kotona lasten kanssa, ja ammattiani olen harjoittanut vain pätkähommina sitä aiemminkin. Nyt taas "kotiaresti" jatkuu vähintäänkin siihen saakka kun nuorimmainen täyttää sitten aikanaan 3v, joskin mielessäni liikkuu kuitenkin pieniä ideoita oman yrityksen perustamisesta, saa siis nähdä mitä tästä vielä tulee... Tässä välissä ennen tämän masun valtaajan syntymää, en aio töihin mennä, vaikka tämä kuopus täyttääkin sen 3v jo ensi kuussa. Kotona toki maalailen ja piirrän, ja teen kaikenlaista käsityötä, eli ammattitaito pysyy kyllä hanskassa. Taidegrafiikkaa taas en aio raskausaikana tehdä, sen verran tujuja myrkkyjä siinä hommassa täytyy käsitellä ja haistella. Ehdin sitä hommaa taas myöhemmin sitten.
Käsitöistä vielä, kuten jo ehkä ammatinvalinnastani huomaakin, olen tosiaankin käsityöihmisiä, paitsi nyt alkuraskauden aikana pahoinvointi on vienyt kiinnostuksen kaikkea tekemistä kohtaan. Ideoita silti riittää, ne eivät ole mihinkään kadonneet. Nyt kun vihdoin tuntuu, että ehkä tämä tästä vielä helpommaksi muuttuu, on taas into ompeluun viriämässä, kaikenlaista tekisi jo mieli päästä tekemään...
Ultrista vielä sananen, täällä ei ultrata kunnan puolesta kuin kahdesti, np-ultra/alkuraskaudenultra valinnan mukaan ja sitten myöhemmin rakenneultra. Neuvolassa ei ole ultraa, joten siellä ei siis ultrailla. Edellisissä raskauksissa olen molemmilla kerroilla kylläkin joutunut vielä lisäultriin, ensimmäisellä kerralla perätilan vuoksi loppuvaiheessa useammankin kerran ja toisessa raskaudessa epäiltiin liian niukkaa lapsivettä ja myöhemmin kävin vielä jostain muustakin syystä äitiyspolilla ultrassa, en enää muista mikä syy silloin oli... Mutta siis, kaksi ultraa, ellei lisätutkimuksia kaivata.
Ja nyt takaisin siivouksen pariin, mistä livistin ihan vaan vahingossa hetkeksi palstan pariin...
Bliss ja pikkuinen 12+5 (vai 13+2, en ole ihan vieläkään päättänyt kumpaa aikaa käyttäisi)