Heippa
pikaisen silmäyslukemisen jälkeen jonkin omankin sanan tähän heitän. =)
Juu, mulla myös ollut tän päivän aikana etenkin aika tukalia supistuksia/nippailuja. En tiedä, oisko poika jotenkin niin päin, että jalka tai joku pääsee välillä painamaan tuolta alhaalta, mutta käypä mielessä, ettei vaan siellä mitään aukeamista tms. olisi tapahtumassa. Ei kun lääkärille, jos tää jatkuu tai pahenee. Todella teräviä kipuja siis tuntuu välillä äkkiarvaamatta, kun pieni liikkuu.
Vuotaraaputin, mulla myös supistukset tekee useinkin hengenahdistusolon. Ja sitten, nyt arvaan tästä saavani oudoksuntaa osakseni, mähän vieläkin imetän Anttoa. Viime päivinä kun poika on vähän kovempaa napannut, mulla on tullut aika epämukavan oloista supistusta. Katsotaan vielä vähän, mutta voipi olla lääkärikonsultaatio kohta paikallaan mullakin... :| En muista ollenkaan, että mitään tällaisia ois ollut esikoisesta ennen kuin vasta ihan lopussa.
Neuvola olis ollut tänään, mutta terkkari soitti ja sanoi olevansa sairaana. Niinpä ei sitten sinne menty. Kävin pojan kanssa kaupungilla vähän ostoksilla, mm. tukivyön sain sitten lopulta hankittua, kun meidän kellari ei näytä sitä vanhaa hyvällä kätköistään luovuttavan. Hyvä kun nyt kuitenkin on se vyö. Ja mokoma myyjä valitteli heti ekana, että M-koko on loppunut ja kiikutti L-kokoa. Mä olin sitten että ei S:ää olisi, se kyllä luultavimmin on se mun koko. Ja sehän se oli, juuri sopiva koppiin ängenneen myyjänkin mielestä. Mä vaan oon tossa takissa ja muutenkin nyt niin valasmainen että ei hyvää päivää. Kävin aamulla vaa'alla valmistautuakseni henkisesti neuvolaan enkä ollut tyytyväinen lukemaan, totta vie. Paitsi että mulle tulee selvästi enemmän painoa tässä raskaudessa kuin esikoisesta, lukematkin nousevat suuremmiksi, ja otettakoon siis huomioon, että esikoisen jälkeen painoin 5 kg vähemmän kuin ennen ekaa raskautta. :ashamed: Erityisesti harmittaa se, että tuo etumus on noin turvoksissa, saa mut todella näyttämään kauttaaltani tosi isolta. :kieh:
Sitten virkistin itseäni siivoamalla muutaman kodin ongelmapaikoista. Otin oikein kuvat ennen ja jälkeen
Kyllä teki hyvää. Siis aika pientä järjestelyä, ei tosiaan mitään mieletöntä mattojen tamppausta tai muuta sellaista, mitä voisi syyttää kipuiluista.
Anuuu, tsemppiä avioliiton kautta sukulaisten vierailuun. :hug: Meillekin on anoppi tulossa huomenna lapsenvahdiksi. Oltiin melkein unohdettu Jannen kanssa, mitä meillä oikein oli huomiseksi, kun J puhui anopin kaa puhelimessa ja sai kuulla, että hän on tulossa meille - ollaan menossa valokuvauskurssille molemmat. Joo ei varsinaisesti ilahduta nyt nähdä anoppia, ei niin että olisi jotenkin hankala ihminen mutta kun vain oon koko raskauden ajan kokenut kaikki tunteet niin älyttömän voimakkaasti, ja henkilökemioiden ristikkäinmeno pistää kiukuttamaan ihan tolkuttomasti, mitä anoppiin tulee. Parempi kun nähtäisiin joskus, kun olen toivottavasti taas tolkuissani
Ajatella, tänään kolme viikkoa siihen, että saisin synnyttää täällä paikallisessa sairaalassa ja viisi viikkoa siihen, että tyyppi on täysiaikainen. =) Ja kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan, ja siitä vielä viisi päivää Anton syntymän hetkeen.
Vaikka en yhtään mitään ennenaikaisuuden aiheuttamia ongelmia hetkeäkään lapselle toivo, kyllä voisi tämä maratoni olla jo lähempänä loppusuoraa. Odotus kuvaa sanana tätä mun odotusta erittäin hyvin, ei mulla meinaa hermo riittää ensin plussatestin odottamiseen ja sitten lapsen odottamiseen. :|
Tutista piti sanomani vielä, että me puolestamme ollaan sitä tälle toiselle ehdottomasti yrittämässä. Antolle ei kauheasti tyrkytetty alkuun eikä sitten kelvannut myöhemmin, kun olin mm. kuullut ja lukenut monesta paikasta, että tutti helpottaa lapsen hengitystä tai jollain konstilla ainakin ehkäisee kätkytkuolemia ja korvatulehduksia. No, ei ole kumpaakaan tullut tosin, mutta olin tosi huolissani pojasta pitkään ja harmitti, kun en ollut tuollaista pientä varmuuskonstia huomannut ottaa ajoissa käyttöön. Eihän se sitten parin kuukauden iässä enää kelvannut. Sen sijaan tutista luopumisen kanssa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa, kun se ei alun alkaenkaan kiinnostanut yhtään
No mutta tällä en tarkoita, että olisi mielestäni jotenkin riskaabelia olla käyttämättä lapsella tuttia, itse vain olisin antanut esikoiselle, jos olisin tiennyt noista jutuista. Olin kuitenkin omien hormonieni vallassa ja tosi huolissani kaikesta, mikä vain mitenkään liittyi lapseen.
Jaa no ehkä tässä voisi seurustella miehenkin kanssa, hän kun kerrankin olisi hereillä vielä tähän aikaan. Poika simahti jo pidempi tovi sitten, ihanaa.
Rentouttavaa viikonloppua,
t. Kalenteri ja Paapau 32 tasan :heart: