Suunnilleen olen taas kartalla. Ehdin muutaman sivun taaksepäin selailla tekstejänne, kaikkia en kyllä ala lukemaan, mitä puolessatoista viikossa on tullut...
mutta suunnilleen sain itseni taas ajantasalle.
Ihan ekaksi, Suuret ihanat onnittelut muillekin vauvansa saaneille :heart:
..ja oikein paljon voimia vielä odottaville!
Mä tiedän, että ne viimeiset viikot on yhtä tuskaa. Meidän poika ei helpolla meitä vanhempia päästänyt.
Eli tässä pieni synnytyskertomus, lukekoon ken jaksaa..
ke 9.4. aamulla lähdimme polille käynnistykseen. Tutkimusten jälkeen mut otettiin osastolle, tässä vaiheessa ei ollut oikein mitään merkkejä, että pitäisi pojan alkaa jo syntymään.
Ke, to ja pe olivat MAAILMAN PISIMMÄT PÄIVÄT sairaalassa, minulle annettiin Cytotecia neljän tunnin välein (paitsi yöllä) ja parin tunnin välein otettiin vauvasta sydänkäyrää. Kun lähes kolme pitkää päivää oli vain odotettu..ja odotettu, niin VIHDOINKIN perjantaina iltapäivällä alkoi supistukset. Ne oikeat!
Voitte varmaan uskoa, että supistusten tuoma kipu ja tuska sai minut vain nauramaan ja itkemään helpotuksesta, viimein jotain oikeasti alkaa tapahtumaan. Kipuja lievittelin kuumassa suihkussa ja ammeessa. Illalla yhdeksän aikoihin meidät siirrettiin synnytyssaliin, ja sitten kun alkoi tapahtua, niin tapahtuikin rytinällä. Kaksi ponnistusta epiduraalin avulla, ja poika parkaisi ensimmäiset huutonsa (rv42+2)!Hän sitten viimein päätti tulla suihkarina maailmaan.
Istukka irtosi viiveellä ja kaikkein pahin oli vielä edessä. Ompelu.
Mutta vaikka paikat repesivätkin ja tuli noita tikkejä aikalailla, niin palkinto siitä kaikesta odottamisesta, kivusta ja tuskasta on niin sanoin kuvaamattoman ihana, että kaiken vain kestää. Sairaalassa viivyimme yhteensä viikonverran, sillä mun liikkuminen on ollut kyynelten saattelemaa. Ihan hirveät kivut, jotka jo onneksi nyt alkaa hellittämään pikkuhiljaa.
Tuloksena kuitenkin ihana hurmuripoika, 3040g, 50cm, pipo 34,5. rv. 42+2.
*********
Sitten muuta asiaa.
Mökkiytymisestä: Mua alkaa jo pikkuhiljaa ahdistamaan tämä "mökkeily", ensin sairaalaassa vain kyljellä makoilua viikko, ja sitten kohta toinen viikko on mennyt täällä kotona neljänseinän sisällä. Ajattelen kuitenkin niin, että haluan parantua nyt kerralla kuntoon, että ei tule mitään jälkiseuraamuksia.
Imettämisestä: Mulla on maito riittänyt, ainoastaan osastolla poika sai muutaman kerran lisämaitoa. Vielä en ole kuitenkaan alkanut maitoa pumppaamaan, vaikka tarkoitus olisikin ihan piakkoin.
Ja sitten niille, joilla on kokemusta vauvan ihottumasta: Eli meidän pojulla on noussut punoittavaa ihottumaa kasvoille, poskipäille ja silmän alaluomelle. Poika ei ole kuitenkaan moksiskaan asiasta, mutta nyt mä mietin että mitä mun tulee jättää ruokavaliosta pois, ja kuinka hoidan ihottuman. Ihottuma ei ole kuitenkaan niin paha että lähtisin viikonloppuna häntä lääkäriin viemää, mutta ajattelin kysäistä että onko kelleen tuttua?
Mä tässä ihmettelen pientä "löysää" vatsaani...mitenhän kauan menee, että tuo nahka tuosta kiristyy omiin mittoihinsa. Painoa jätin sairaalaan viitisen kiloa ja nyt toiset viisi on lähtenyt tässä lähipäivinä kun tuo turvotus on laskenut, mutta jäihän tuota ylimääräistä vielä tuohon..voikun pääsisi jo urheilemaan!
Saunaan mä en taida uskaltaa vielä vähään aikaan, en muuten tiedä miten on noiden tikkien kanssa saunominen... :/
poitsu alkaa heräilemään, mutta jätänpähän palstatilaa muillekin. =)
ootus ja poitsu 8 vrk