No heippa täältäkin;-)
Ja onnea kaikille vauvautuneille :flower: :hug:
Päivät menevät kuin siivillä, en ole koneelle ehtinyt kun kerran laitokselta tulon jälkeen =) Syöttämistä, seurustalua, vaipan vaihtoa ja muuten vain vauvan ihailua, siihen ne päivät tuntuvat menevän kuin itsekseen;-)
Synnytykseen sen verran, että kokemus ei ollut likikään niin paha kuin ennalta odottelin/pelkäsin. Tosiaan lauantaina lähdettiin laitokselle, oltiin siellä 23.15, supistusten väli oli tuolloin kaksi minuuttia, mutta kohdun suu täysin kiinni. Lapsivedet menivät kotona jo ennen lähtöä, eli eipä tuossa paljon ollut tehtävissä, muuta kuin odotella. Kolmen maissa yöllä sitten kohdun suu alkoi avautumaan, ja siitä laskettiin synnytys alkaneeksi. Koko ajaksi kirjautui 12.35 minuuttia, josta ponnistusvaihe oli 11 minuuttia. Lopussa kätilö sanoi, että nyt täytyy olla nopea, ja syykin selvisi hetken päästä; vauvalla oli napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä, oli aivan sininen ja kaamean näköinen, kun ulos tuli, virkosi siitä onneksi, kun kätilö hetken miestä herätteli, eli loppu hyvin, kaikki hyvin :hug: Sairaalassa olimme kaksi yötä, sitten lähdimme kotiin harjoittelemaan perheenä oloa.
Eilen tein oikein emämokan;
Vauva alkoi itkeä ihan hysteerisesti kolmen aikaan päivällä. Vaipat olivat kuivat, syötin, hyssyttelin, seurustelin, tein vaikka mitä, ja itku vain jatkui... Mies kun tuli kotiin illalla, vauva oli huutanut jo kolme tuntia, purettiin sitten ukolta kaikki vaatteetkin pois, ja syy löytyi; Kietaisupaidan nauha oli rispaantunut päästä, ja kaksi langanpätkää oli kietoutuneena napatyngän ympärille; ei varmasti tuntunut kivalta;-( Onneksi ei tullut mitään jälkeä, ja paidan vaihdon ja tissillä lohduttautumisen jälkeen vaavi sitten nukkuikin sikeästi yli neljä tuntia. Kaameat omantunnontuskat iskivät, kun en huomannut moista ajoissa, turhaa piinaa järjestin pienelle miehelle :'(
Painon putoamisesta ollut juttua. Miulta on nyt lähtenyt kahdeksisen kiloa, aamulla kävin hätäisesti vaaàlla, eli ihan tyytyväinen olen, olen syönyt kyllä, parina päivänä käynyt sentään edes jo koiran kanssa kävelyllä, tosin tikit vähän haittaavat, ja varmaan keho muutenkin vielä vähän rasittunut synnytyksestä.
Anu:
Olimme muuten samalla osastolla samaan aikaan, itse olin tosiaan 2A:lla huoneessa 7. sunnuntaista tiistaihin. Ihana osasto ja aivan ihanat hoitajat, jatkoivat kyllä ohjata ja opastaa, vaikka kaikesta näki, että kiirus oli heilläkin kova, öiseen aikaan varsinkin. Pelkkää positiivista sanottavaa =) :flower:
Ulos viemisestä:
Milloin olette uskaltautuneet ekan kerran? Kelit ovat melko lämpimät, Taysin hoitaja sanoi, että jos on lämmintä, tänään voisi jo vartiksi kuvitelle, oma neuvolatäti taas sanoi, että vasta joskus ensi viikolla.. Mieli tekisi kyllä jo tänään, kun täytyy totutella kuitenkin hissukseen, saisi elämän normiraiteillekin joskus, ja loppuisi tämä kotiaresti;-)
Mutta nyt jotain syömistä lämmittelemään, pieni mies nukkunee vielä hetken aikaa, äsken oltiin pitkään seurustelu- ja tissittelymoodissa;-)
Dooris ja Väinö 5pv
P.S. Valuuko muilla muuten tissit? Olen pitänyt utopistisena taruna, kun ihmiset ovat puhuneet, mutta viime yönä, kun vaippaa olin vaihtamassa Väinölle, ja Väinö kun siinä itki, molemmat tissit valuivat oikein urakalla; olin ilman liivejä, ja lattialla oli "kaamea" lammikko, kun homma saatiin valmiiksi...