***Huhtihiput 2008 Huhtikuussa***
- Viestiketjun aloittaja juuri
- Ensimmäinen viesti
Ootusta olenkin itse asiassa tässä miettinytkin ja toivonnut että kaikki on mennyt hyvin kun ei ole mitään kuulunut.. Kiva siis kuulla, että kaikki on pitkän odotuksen jälkeen päättynyt niin kuin pitääkin eli suuret onnittelut pojasta..
Pulttikselle myös isot onnittelut vauvelista..
Näköjään monilla on tosiaan sitten ottanut aikaa tuon synnytyksen kanssa kun on käynnistämällä lähdetty liikkeelle.. Mulle lääkäri sanoi, että melkein 40 % ensisynnyttäjille tehdyistä käynnistyksistä päätyy syystä tai toisesta hätäsectioon..
Kävin tuossa kävelemässä sellaiset noin 10 kilsaa.. Nyt pitäis ruokaa ruveta väsäämään.. Ei jotenkin yhtään kyllä kiinnostais..
Supistusrikasta illan jatkoa kaikille
Sofku 39+3
Pulttikselle myös isot onnittelut vauvelista..
Näköjään monilla on tosiaan sitten ottanut aikaa tuon synnytyksen kanssa kun on käynnistämällä lähdetty liikkeelle.. Mulle lääkäri sanoi, että melkein 40 % ensisynnyttäjille tehdyistä käynnistyksistä päätyy syystä tai toisesta hätäsectioon..
Kävin tuossa kävelemässä sellaiset noin 10 kilsaa.. Nyt pitäis ruokaa ruveta väsäämään.. Ei jotenkin yhtään kyllä kiinnostais..
Supistusrikasta illan jatkoa kaikille
Sofku 39+3
Onnea kaikille vauvaantuneille!!! :flower:
En ole paljon ehtinyt käymään täällä. On ollut kaikenlaista. Se turvakaukaloshow saatiin onneksi selvitettyä. Eihän se turvavyö riittänyt siihen emmaljungan kaukaloon. Piti vaihtaa toiseen, jossa onneksi oli se adapteri samassa.
Minkä ikäisinä olette alkanut ulkoiluttamaan vauvoja? Meille annettiin neuvoksi aloittaa 2 viikon ikäisenä 5 minuutilla.
En siis ole uskaltanut vielä ulos viedä. Täällä Oulussa ei kyllä kovin lämmintä ole ollutkaan, mutta itse olisin halukas pääsemään kävelylle.
Kiloista Mulle kerty se 16 kiloa ja puolet on nyt tippunut, joten on tässä vielä tekemistä. On kyllä kevyt olo ja tekee mieli syödä terveellisesti ja hedelmiä.
Kokeillaanpas saanko meidän vesselin kuvaa teille...
En ole paljon ehtinyt käymään täällä. On ollut kaikenlaista. Se turvakaukaloshow saatiin onneksi selvitettyä. Eihän se turvavyö riittänyt siihen emmaljungan kaukaloon. Piti vaihtaa toiseen, jossa onneksi oli se adapteri samassa.
Minkä ikäisinä olette alkanut ulkoiluttamaan vauvoja? Meille annettiin neuvoksi aloittaa 2 viikon ikäisenä 5 minuutilla.
En siis ole uskaltanut vielä ulos viedä. Täällä Oulussa ei kyllä kovin lämmintä ole ollutkaan, mutta itse olisin halukas pääsemään kävelylle.Kiloista Mulle kerty se 16 kiloa ja puolet on nyt tippunut, joten on tässä vielä tekemistä. On kyllä kevyt olo ja tekee mieli syödä terveellisesti ja hedelmiä.
Kokeillaanpas saanko meidän vesselin kuvaa teille...
jo synnyttäneet jotka imettävät
oletteko joutuneet antamaan lisämaitoa vauvalle?
kuinka monta kertaa ja miten?
mä jouduin laitoksella eilen kerran ja äsken kanssa että sain tytön rauhoittumaan. ei itseltä vielä tule niin paljon.. :/
annatteko pullosta vai miten? :attn:
oletteko joutuneet antamaan lisämaitoa vauvalle?
kuinka monta kertaa ja miten?
mä jouduin laitoksella eilen kerran ja äsken kanssa että sain tytön rauhoittumaan. ei itseltä vielä tule niin paljon.. :/
annatteko pullosta vai miten? :attn:
Hei vaan kaikille!!!
En just nyt jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta syvennyn kunhan oikein jaksan.
Onnittelut vauvan saaneille ja voimia vielä vatsakkaille :heart: :flower:
Meille syntyi maanantaina 14.4 poika 3760g, 52 cm ja pipo 37,5 cm
Sektiolla ulostautui ja hyvä niin, siinäkin sai lääkäri tehdä töitä tovin, että sai pojan ulos. Napanuora oli kaulan ympäri. Leikkausta aikaistettiin vähän lapsiveden takia. Toipuminen on sujunut hyvin ja tässä nyt ihmetellään tätä elämän ihanuutta :heart:
En just nyt jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta syvennyn kunhan oikein jaksan.
Onnittelut vauvan saaneille ja voimia vielä vatsakkaille :heart: :flower:
Meille syntyi maanantaina 14.4 poika 3760g, 52 cm ja pipo 37,5 cm
Sektiolla ulostautui ja hyvä niin, siinäkin sai lääkäri tehdä töitä tovin, että sai pojan ulos. Napanuora oli kaulan ympäri. Leikkausta aikaistettiin vähän lapsiveden takia. Toipuminen on sujunut hyvin ja tässä nyt ihmetellään tätä elämän ihanuutta :heart:
:heart: :heart: suuret onnittelut kaikille vauvansa saaneille!! :heart: :heart: Taas oikein kiirettä pitää, että pysyy tuon listan kanssa mukana, kun te jakaannutte niin vauhdilla. =)
lottopotkaripäivä muuten taas lähestyy!!
Täällä on kovasti toivoteltu tsemppiä kärvistelijöille, mutta onko täällä ketään muita, joilla olo ei niin pahaa kärvistelyä ole? Itsellä on nyt la:han 10 päivää jäljellä ja olo on ihan suht jees. Tai ei ainakaan ole pahemmaksi tässä viime aikoina muuttunut. Lisäksi tuntuu, että on vielä tuota hommaa ennen kuin vauva voisi syntyä (=täällä on paha siivo + koululla vielä paperihommaa). Perusjutut vauvaa varten ovat kyllä jo valmiina! Ehkä toisaalta myös hieman pelottaakin. Tuleehan se elämä varmasti aika kovasti muuttumaan.
Sit toisesta asiasta. Joskus olen huomannut jonkun mainitsevan sukkapuikkokivut. Mitä te niillä olette tarkoittaneet? Nimittäin nyt on itsellä ollut kahtena peräkkäisenä yönä (ennen nukahtamista) jotain outoa kipua mahassa, ehkä tuossa navan ja alapään välimaastossa. Kipu on ollut nopea ja pistävä/viiltävä ja on kestänyt ehkä vain sekunnin kaksi. Noita on sitten tullut peräkkäin sellainen 4-7 kertaa. Ja täytyy sanoa, että aika kova kipu on ollut. Vaikka ei ole kuin sen sekunnin kestänyt. On ehkä tuonkin takia alkanut vähän synnytys hirvittää, että jos se kipu on noin kovaa ja KESTÄÄ KAUAN!
Mitä ihmettä tuo nyt sitten oikein on?
lottopotkaripäivä muuten taas lähestyy!!
Täällä on kovasti toivoteltu tsemppiä kärvistelijöille, mutta onko täällä ketään muita, joilla olo ei niin pahaa kärvistelyä ole? Itsellä on nyt la:han 10 päivää jäljellä ja olo on ihan suht jees. Tai ei ainakaan ole pahemmaksi tässä viime aikoina muuttunut. Lisäksi tuntuu, että on vielä tuota hommaa ennen kuin vauva voisi syntyä (=täällä on paha siivo + koululla vielä paperihommaa). Perusjutut vauvaa varten ovat kyllä jo valmiina! Ehkä toisaalta myös hieman pelottaakin. Tuleehan se elämä varmasti aika kovasti muuttumaan.
Sit toisesta asiasta. Joskus olen huomannut jonkun mainitsevan sukkapuikkokivut. Mitä te niillä olette tarkoittaneet? Nimittäin nyt on itsellä ollut kahtena peräkkäisenä yönä (ennen nukahtamista) jotain outoa kipua mahassa, ehkä tuossa navan ja alapään välimaastossa. Kipu on ollut nopea ja pistävä/viiltävä ja on kestänyt ehkä vain sekunnin kaksi. Noita on sitten tullut peräkkäin sellainen 4-7 kertaa. Ja täytyy sanoa, että aika kova kipu on ollut. Vaikka ei ole kuin sen sekunnin kestänyt. On ehkä tuonkin takia alkanut vähän synnytys hirvittää, että jos se kipu on noin kovaa ja KESTÄÄ KAUAN!
Mitä ihmettä tuo nyt sitten oikein on?
Paljon onnea pian6!!! Onneksi kaikki meni hyvin!!
Pulttis Me jouduttiin antamaan sairaalassa lisämaitoa ja ekana yönä kotonakin annoin, mutta huomasin ettei se ole kovin hyväksi meidän pojan vatsalle. Pullosta annoin ja hyvin meni, mutta tosiaan yö meni valvoessa. Epäilen mahavaivoja. Nyt ollaan ihan omillaan pärjäilty. En olisi uskonut, että minultakin maitoa tulee näin paljon. Tänään ihan noppasi aamulla. Kyllä ne on välillä niin täyden tuntuiset. Pidän villaisia liivinsuojuksia sairaanhoitajan suosittellemana. Saa kuulemma maidon paremmin herumaan. Lämmin suihku ja saunahan on myös hyväksi. En tiedä vaan saako tikkien kans mennä saunaan?
Älä pulttaa. Kyllä sitä maitoa sieltä tulee. :hug:
Pulttis Me jouduttiin antamaan sairaalassa lisämaitoa ja ekana yönä kotonakin annoin, mutta huomasin ettei se ole kovin hyväksi meidän pojan vatsalle. Pullosta annoin ja hyvin meni, mutta tosiaan yö meni valvoessa. Epäilen mahavaivoja. Nyt ollaan ihan omillaan pärjäilty. En olisi uskonut, että minultakin maitoa tulee näin paljon. Tänään ihan noppasi aamulla. Kyllä ne on välillä niin täyden tuntuiset. Pidän villaisia liivinsuojuksia sairaanhoitajan suosittellemana. Saa kuulemma maidon paremmin herumaan. Lämmin suihku ja saunahan on myös hyväksi. En tiedä vaan saako tikkien kans mennä saunaan?
Älä pulttaa. Kyllä sitä maitoa sieltä tulee. :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja Haikara:
kiitos.
mä en osaa noista tikeistä sanoa.
en varmaan yleisee saunaan menisi ainakaan tulehdusvaaran vuoksi. mutta oma- enpä osaa sanoa
ja en pulttaa
:xmas: meillä kanssa mahavaivoja tuo tuolla örisee/inisee. kurjaa.. :/
ei kun tissiä taas peliin. :xmas:
paljon onnea ootus ja pian6 :flower: :flower:
juuri ei mullakaan tässä olotilassa muuten mitään olis, ilman noita nivuskipuja (+ajoittaisia selkä jumituksia) mut en mä kyllä koe kärvisteleväni vielä niin kovasti,kuin esikon aikana. (vointi tietty silloin kehnompi)
hyvät yöt kaikille. hyvää vauvanhaku matkaa seuraaville lähtijöille!!
t. m ja masu 38+2
juuri ei mullakaan tässä olotilassa muuten mitään olis, ilman noita nivuskipuja (+ajoittaisia selkä jumituksia) mut en mä kyllä koe kärvisteleväni vielä niin kovasti,kuin esikon aikana. (vointi tietty silloin kehnompi)
hyvät yöt kaikille. hyvää vauvanhaku matkaa seuraaville lähtijöille!!
t. m ja masu 38+2
Onnea taas kaikille jälleen jakautuneille. :flower: :hug:
juuri mulla myös paljon vielä hankitoja, taitaa kyllä käydä niin, että mies joutuu ne tekeen sit ku ite olen sairaalassa..
safariina sulla tuntuu olevan samoja oireita kun mulla, nivusissa on välillä kovaakin kipua ja sit ala selkä jumittaa. Mulla vaan nyt pahentunu kivut niin että ei käveleen juuri pääse, kävely on sellaista pientä tassuttelua eteenpäin.
Muuten mulla ihan hyvä olo, mut tuo maha kutiaa niin, että mä en kestä. Viime yönä ei taas tullu nukuttua kutiamisen takia. Maanantaina verikokeeseen, tavallaan toivon että sitä kautta löytyis syy miks kutiaa ja et sais apua, ei tästä näinkään mitä tule. :ashamed:
Hippo 38+6
juuri mulla myös paljon vielä hankitoja, taitaa kyllä käydä niin, että mies joutuu ne tekeen sit ku ite olen sairaalassa..
safariina sulla tuntuu olevan samoja oireita kun mulla, nivusissa on välillä kovaakin kipua ja sit ala selkä jumittaa. Mulla vaan nyt pahentunu kivut niin että ei käveleen juuri pääse, kävely on sellaista pientä tassuttelua eteenpäin.
Muuten mulla ihan hyvä olo, mut tuo maha kutiaa niin, että mä en kestä. Viime yönä ei taas tullu nukuttua kutiamisen takia. Maanantaina verikokeeseen, tavallaan toivon että sitä kautta löytyis syy miks kutiaa ja et sais apua, ei tästä näinkään mitä tule. :ashamed:
Hippo 38+6
iltaa!!
Juuri kyseli sukkapuikkokivuista... mulla niitä tulee pitkin päivää, mutta ehkä eniten jos kävelen. Se on juurikin tuollaista nopeakestoista kipua, vähän niin kuin vihlasis tuolta alapäästä.. tai niin kuin joku törkkäisi jollain ohuella kepillä liiuan syvälle..
ONNITTELUT kaikille vauvan taas saaneille!!! :flower: :heart: kyllä täytyy myöntää että olen kateellinen, kun niin monet ovat yht'äkkiä päässeet nyyttejä hakemaan, mutta toisaalta täytyy vaan olla kärsivällinen. Eihän mullakaan ole vielä edes tuo laskettu aika mennyt...
Hyvää yötä itse kullekin säädylle!!!
elzibelzi ja Nöttönen 39+3
Juuri kyseli sukkapuikkokivuista... mulla niitä tulee pitkin päivää, mutta ehkä eniten jos kävelen. Se on juurikin tuollaista nopeakestoista kipua, vähän niin kuin vihlasis tuolta alapäästä.. tai niin kuin joku törkkäisi jollain ohuella kepillä liiuan syvälle..
ONNITTELUT kaikille vauvan taas saaneille!!! :flower: :heart: kyllä täytyy myöntää että olen kateellinen, kun niin monet ovat yht'äkkiä päässeet nyyttejä hakemaan, mutta toisaalta täytyy vaan olla kärsivällinen. Eihän mullakaan ole vielä edes tuo laskettu aika mennyt...
Hyvää yötä itse kullekin säädylle!!!
elzibelzi ja Nöttönen 39+3
Pulttis oliko sulla mitä oireita ku käynnistykseen menit. Siis etkö sä sanonu et sul ei arvot ollu kohallaan. Oliko pitkään arvot huonot?
Ootus ja pian6 onnea vauvoista! Haikaralla ihana nyytti!
Eipä täälläkään hirveesti kärvistellä. Olo on ihan hyvä ja käveleenkin pystyy vielä hyvin. Eikä kyllä paljon muitakaan vaivoja. Mutta kyllähän tuo jo saisi ulos tulla. Haluttais jo päästä tositoimiin ja vauvaa hoitelemaan. Nyt kun tuntuu että elämä on yhtä suunnittelua ja varasuunnittelua. Jos olen kotona niin sitten näin ja jos olen synnyttämässä niin sitten noin. Mutta eihän tässä enää mitenkään kovin kauan mene. Jospa vaikka ne potkarit huomenna.
Vointeja kaikille!
Puella ja Kompiainen 39+4
Eipä täälläkään hirveesti kärvistellä. Olo on ihan hyvä ja käveleenkin pystyy vielä hyvin. Eikä kyllä paljon muitakaan vaivoja. Mutta kyllähän tuo jo saisi ulos tulla. Haluttais jo päästä tositoimiin ja vauvaa hoitelemaan. Nyt kun tuntuu että elämä on yhtä suunnittelua ja varasuunnittelua. Jos olen kotona niin sitten näin ja jos olen synnyttämässä niin sitten noin. Mutta eihän tässä enää mitenkään kovin kauan mene. Jospa vaikka ne potkarit huomenna.
Vointeja kaikille!
Puella ja Kompiainen 39+4
Pian 6 onnittelut pojasta.
Puellan kanssa oon samaa mieltä. Ei tässä niin kärvistellä fyysisellä puolella ollenkaan, ei siis mitenkään.. Mutta tuo henkinen puoli onkin sitten ihan eri asia.. Koko ajan pitää kaikki asiat miettiä niin, että jos tuleekin lähtö tai sit näin jos vielä ollaan kotona jne.. Tai sit pitäis vaan unohtaa suunnitteleminen kokonaan. Mut en mie ainakaan sellaiseen pysty, sillä oon niin aikataulu ihminen kuin vain voi.. Ehkäpä juuri tuo piirre mussa tekee myös tätä henkisesti raskaammaks, sillä en tosiaankaan oo tottunut etten aina voi suunnitella itse kaikkea..
Eilen mulla sitten tuli ulos verinen limatulppa... Onhan nyt muutaman päivän aikana pikkuisen supistellutkin, muttei mitenkään kipeästi.. Eilinen ilta meni kans pikku polttojen kanssa, varsinkin alaselkä ja reidet on välillä poltteessa.. Muttei tosiaan mitenkään kipeetä ole tehnyt vielä.. Kahtotaan nyt tässä miten homma etenee.. Jotenkin alko jännittää ihan erillä tavalla kun tuollainen noinkin selvä merkki tuli..
Sofku 39+4
Puellan kanssa oon samaa mieltä. Ei tässä niin kärvistellä fyysisellä puolella ollenkaan, ei siis mitenkään.. Mutta tuo henkinen puoli onkin sitten ihan eri asia.. Koko ajan pitää kaikki asiat miettiä niin, että jos tuleekin lähtö tai sit näin jos vielä ollaan kotona jne.. Tai sit pitäis vaan unohtaa suunnitteleminen kokonaan. Mut en mie ainakaan sellaiseen pysty, sillä oon niin aikataulu ihminen kuin vain voi.. Ehkäpä juuri tuo piirre mussa tekee myös tätä henkisesti raskaammaks, sillä en tosiaankaan oo tottunut etten aina voi suunnitella itse kaikkea..
Eilen mulla sitten tuli ulos verinen limatulppa...
Onhan nyt muutaman päivän aikana pikkuisen supistellutkin, muttei mitenkään kipeästi.. Eilinen ilta meni kans pikku polttojen kanssa, varsinkin alaselkä ja reidet on välillä poltteessa.. Muttei tosiaan mitenkään kipeetä ole tehnyt vielä.. Kahtotaan nyt tässä miten homma etenee.. Jotenkin alko jännittää ihan erillä tavalla kun tuollainen noinkin selvä merkki tuli.. Sofku 39+4
Huomenta (vähän paremmin nukutun yön jälkeen)!
Onnittelut Ootus ja Pian 6, Haikaralla ihana palleroinen siellä! :heart: =) Pian 6, meidän pojilla onkin sitten sama syntymäpäivä.
Imetyksestä ollut puhetta ja siitä oonkin jo omaa värikästä tarinaani kertonut. Meillä siis ei tällä kertaa sairaalassa tarvittu lisämaitoja eikä tarvita vieläkään. Oon pumpannut lähemmäs litran eilisen ja viime yön aikana, ihan vain tuodakseni helpotusta oloon :| Ja esikoinen ollut myös ahkerasti töissä, sekä tietysti pikkuisemme. Voitteko uskoa, meidän esikoisen kakka on muuttunut takaisin lähes maitokakaksi! Kaipa tuo tuosta tasaantuu, ja tuleepahan ainakin varastoon maidot siltä varalta, että jossain vaiheessa en pystykään imettämään, mutta pakotus on kyllä välillä aika mahdoton.
Viime yö siis meni ihanan helposti aiempiin verrattuna: heräsin pikku-ukon ähinään kello 2, sitten syötön jälkeen nukkumaan, puoli kuuden jälkeen ylös pumppaamaan maitoa ja pumppauksen jälkeen kuuluikin tuttu ähinä, joten pieni sai taas tankkauksen. Harmikseni jouduin kyllä vaihtamaan vaipan kummallakin kerralla, kun siellä oli kakat, mutta kuitenkin paljon paremmin sain nukuttua kuin aiemmin. Jospa se tästä...
Anu, kiitokset vinkistä: ajattelin nyt sitten lähteä esikoisen kanssa puistoilemaan, kunhan hän palaa isänsä kanssa rautakaupasta. Alan olla aika mökkiytynyt. Onneksi mies ehdotti illaksi ohjelmaa: kutsutaan esikoisen kummit käymään pitkästä aikaa, jos heille vain sopii. Ja onneksi ilma on ihana!
Onko muilla vauvan saaneilla mökkiytymistä havaittavissa? Mulla on mennyt se siihen, että ärsyttää taas suunnattomasti, että mies on meidän päivärytmiä päsmäröimässä: miten ja milloin lasten kanssa sopii mennä ulos, missä järjestyksessä astianpesukonetta täytetään, kuinka monta kananmunaa kaksi- ja puolivuotias saa syödä aamiaisella. Ei hän varmaan edes ymmärrä, että jokaiseen asiaan puuttuminen on mun mielestä masentavaa, mutta niin vain on. Sitten kun vielä samalla huolehdin tuon esikoisen suhtautumisesta vauvaan ja joudun koko ajan keskittymään siihen, ettei mikään lelu lennä päälle eikä hän lyö, olen ihan hermona. Ollut nimittäin havaittavissa pientä negatiivissävytteistä kiinnostusta Paapauta kohtaan. Keskittymisen puutteesta johtuu, etten tietenkään edes osaa lukea miehen ajatuksia ja toiveita ja teen kaiken koko ajan jotenkin väärin tai siltä tuntuu ja joudun siitä sitten kuulemaan. :/ Voi kun oltaisiin molemmat lempeitä ja kärsivällisiä ja osattaisiin oikeasti antaa arvoa toisillemme, mulla vaan tulee välillä sellainen olo, ettei mulla paljon arvoa ole :'( Menipä nyt itsesäälin puolelle, mutta kun on niin vaikea olo välillä. On meillä hyvätkin hetkemme, nyt vain tuntuu niin stressaavalta.
Meillä ovat isommat miehet nyt rautakaupassa, odottelen pikkuisen heräävän, jotta voisin vähän maitoa lykätä suuhun ennen kuin puistoillaan isomman pojan kanssa. Rentoa viikonloppua!
T. Kalenteri ja Paapau 5 vrk
Onnittelut Ootus ja Pian 6, Haikaralla ihana palleroinen siellä! :heart: =) Pian 6, meidän pojilla onkin sitten sama syntymäpäivä.
Imetyksestä ollut puhetta ja siitä oonkin jo omaa värikästä tarinaani kertonut. Meillä siis ei tällä kertaa sairaalassa tarvittu lisämaitoja eikä tarvita vieläkään. Oon pumpannut lähemmäs litran eilisen ja viime yön aikana, ihan vain tuodakseni helpotusta oloon :| Ja esikoinen ollut myös ahkerasti töissä, sekä tietysti pikkuisemme. Voitteko uskoa, meidän esikoisen kakka on muuttunut takaisin lähes maitokakaksi!
Kaipa tuo tuosta tasaantuu, ja tuleepahan ainakin varastoon maidot siltä varalta, että jossain vaiheessa en pystykään imettämään, mutta pakotus on kyllä välillä aika mahdoton.Viime yö siis meni ihanan helposti aiempiin verrattuna: heräsin pikku-ukon ähinään kello 2, sitten syötön jälkeen nukkumaan, puoli kuuden jälkeen ylös pumppaamaan maitoa ja pumppauksen jälkeen kuuluikin tuttu ähinä, joten pieni sai taas tankkauksen. Harmikseni jouduin kyllä vaihtamaan vaipan kummallakin kerralla, kun siellä oli kakat, mutta kuitenkin paljon paremmin sain nukuttua kuin aiemmin. Jospa se tästä...
Anu, kiitokset vinkistä: ajattelin nyt sitten lähteä esikoisen kanssa puistoilemaan, kunhan hän palaa isänsä kanssa rautakaupasta. Alan olla aika mökkiytynyt. Onneksi mies ehdotti illaksi ohjelmaa: kutsutaan esikoisen kummit käymään pitkästä aikaa, jos heille vain sopii. Ja onneksi ilma on ihana!
Onko muilla vauvan saaneilla mökkiytymistä havaittavissa? Mulla on mennyt se siihen, että ärsyttää taas suunnattomasti, että mies on meidän päivärytmiä päsmäröimässä: miten ja milloin lasten kanssa sopii mennä ulos, missä järjestyksessä astianpesukonetta täytetään, kuinka monta kananmunaa kaksi- ja puolivuotias saa syödä aamiaisella. Ei hän varmaan edes ymmärrä, että jokaiseen asiaan puuttuminen on mun mielestä masentavaa, mutta niin vain on.
Sitten kun vielä samalla huolehdin tuon esikoisen suhtautumisesta vauvaan ja joudun koko ajan keskittymään siihen, ettei mikään lelu lennä päälle eikä hän lyö, olen ihan hermona. Ollut nimittäin havaittavissa pientä negatiivissävytteistä kiinnostusta Paapauta kohtaan. Keskittymisen puutteesta johtuu, etten tietenkään edes osaa lukea miehen ajatuksia ja toiveita ja teen kaiken koko ajan jotenkin väärin tai siltä tuntuu ja joudun siitä sitten kuulemaan. :/ Voi kun oltaisiin molemmat lempeitä ja kärsivällisiä ja osattaisiin oikeasti antaa arvoa toisillemme, mulla vaan tulee välillä sellainen olo, ettei mulla paljon arvoa ole :'( Menipä nyt itsesäälin puolelle, mutta kun on niin vaikea olo välillä. On meillä hyvätkin hetkemme, nyt vain tuntuu niin stressaavalta.Meillä ovat isommat miehet nyt rautakaupassa, odottelen pikkuisen heräävän, jotta voisin vähän maitoa lykätä suuhun ennen kuin puistoillaan isomman pojan kanssa. Rentoa viikonloppua!
T. Kalenteri ja Paapau 5 vrk
mulla maksa ja sappiarvot nousi tosi korkeiksi rv 36 tienoilla. ja käynnistää rupesivat rv 38+2 sitten sen takia..Alkuperäinen kirjoittaja Hippoliina:
sain adursal lääkettä siihen silloin 36 viikon tienoilla ja kun menin sairaalaan niin arvot olivat hyvin tippuneet alaspäin.
omaa napaa ja vauvan myös
eka yö siis takana päin ja ilmavaivoja tms kitistiin melkein 02 saakka enemmän tai vähemmän kahdet kakatkin teki 22-02 välisenä aikana, joten huuto oli melkoinen kun jouduin viemään pyllypesulle neitiä
3 aikaan yöllä tyhjennettiin molemmat tissit ja sitten nukkuikin aamu 7 saakka tyytyväisenä.
sitten hetken oli hereillä ja taas tissiteltiin urakalla (varmaan kolme kertaa pikkuisen ajan sisällä) ja tuolla edelleen nukkuu, kohta neljättä tuntia :xmas:
vähän jotain ähinää kuuluu jo joten pian taas tissishow pystyyn.
tänään aamulla ekaa kertaa kuulin kunnolla ja monesti tytön nielaisuääniä eli alkaa pikku hiljaa maito nousemaan.. ja hyvä niin.
mutta nyt perheelle tekemään jauhelihakastiketta ala spagetti- miehen toive
ja täytyy täällä palstallakin "rehennellä" että mies on yllättänyt mut täysin. ottaa jotenkin vastuuta ihan eritavalla vauvasta kun pojista aikoinaan.
ja huomioi mua samalla..
ei voi kun olla ylpeä miehestä. ja mies jaksaa intoilla tytöstä- on aivan lääpällään siihen
joten mikäs täällä on olla :wave:
te jotka vielä paksuna olette niin iso :hug: -pian on teidän vuoro :wave:
ja kaikille vauvansa saaneille paljon ihania vauvan tuoksuisia päiviä.
nyt neiti tuolla ääntelee.. ei kun menoksi tissit ojossa
pulttis ja "nuppu" 3 vrk (tai ei ihan vielä) :heart:
Suunnilleen olen taas kartalla. Ehdin muutaman sivun taaksepäin selailla tekstejänne, kaikkia en kyllä ala lukemaan, mitä puolessatoista viikossa on tullut... mutta suunnilleen sain itseni taas ajantasalle.
Ihan ekaksi, Suuret ihanat onnittelut muillekin vauvansa saaneille :heart:
..ja oikein paljon voimia vielä odottaville!
Mä tiedän, että ne viimeiset viikot on yhtä tuskaa. Meidän poika ei helpolla meitä vanhempia päästänyt.
Eli tässä pieni synnytyskertomus, lukekoon ken jaksaa..
ke 9.4. aamulla lähdimme polille käynnistykseen. Tutkimusten jälkeen mut otettiin osastolle, tässä vaiheessa ei ollut oikein mitään merkkejä, että pitäisi pojan alkaa jo syntymään.
Ke, to ja pe olivat MAAILMAN PISIMMÄT PÄIVÄT sairaalassa, minulle annettiin Cytotecia neljän tunnin välein (paitsi yöllä) ja parin tunnin välein otettiin vauvasta sydänkäyrää. Kun lähes kolme pitkää päivää oli vain odotettu..ja odotettu, niin VIHDOINKIN perjantaina iltapäivällä alkoi supistukset. Ne oikeat!
Voitte varmaan uskoa, että supistusten tuoma kipu ja tuska sai minut vain nauramaan ja itkemään helpotuksesta, viimein jotain oikeasti alkaa tapahtumaan. Kipuja lievittelin kuumassa suihkussa ja ammeessa. Illalla yhdeksän aikoihin meidät siirrettiin synnytyssaliin, ja sitten kun alkoi tapahtua, niin tapahtuikin rytinällä. Kaksi ponnistusta epiduraalin avulla, ja poika parkaisi ensimmäiset huutonsa (rv42+2)!Hän sitten viimein päätti tulla suihkarina maailmaan.
Istukka irtosi viiveellä ja kaikkein pahin oli vielä edessä. Ompelu.
Mutta vaikka paikat repesivätkin ja tuli noita tikkejä aikalailla, niin palkinto siitä kaikesta odottamisesta, kivusta ja tuskasta on niin sanoin kuvaamattoman ihana, että kaiken vain kestää. Sairaalassa viivyimme yhteensä viikonverran, sillä mun liikkuminen on ollut kyynelten saattelemaa. Ihan hirveät kivut, jotka jo onneksi nyt alkaa hellittämään pikkuhiljaa.
Tuloksena kuitenkin ihana hurmuripoika, 3040g, 50cm, pipo 34,5. rv. 42+2.
*********
Sitten muuta asiaa.
Mökkiytymisestä: Mua alkaa jo pikkuhiljaa ahdistamaan tämä "mökkeily", ensin sairaalaassa vain kyljellä makoilua viikko, ja sitten kohta toinen viikko on mennyt täällä kotona neljänseinän sisällä. Ajattelen kuitenkin niin, että haluan parantua nyt kerralla kuntoon, että ei tule mitään jälkiseuraamuksia.
Imettämisestä: Mulla on maito riittänyt, ainoastaan osastolla poika sai muutaman kerran lisämaitoa. Vielä en ole kuitenkaan alkanut maitoa pumppaamaan, vaikka tarkoitus olisikin ihan piakkoin.
Ja sitten niille, joilla on kokemusta vauvan ihottumasta: Eli meidän pojulla on noussut punoittavaa ihottumaa kasvoille, poskipäille ja silmän alaluomelle. Poika ei ole kuitenkaan moksiskaan asiasta, mutta nyt mä mietin että mitä mun tulee jättää ruokavaliosta pois, ja kuinka hoidan ihottuman. Ihottuma ei ole kuitenkaan niin paha että lähtisin viikonloppuna häntä lääkäriin viemää, mutta ajattelin kysäistä että onko kelleen tuttua?
Mä tässä ihmettelen pientä "löysää" vatsaani...mitenhän kauan menee, että tuo nahka tuosta kiristyy omiin mittoihinsa. Painoa jätin sairaalaan viitisen kiloa ja nyt toiset viisi on lähtenyt tässä lähipäivinä kun tuo turvotus on laskenut, mutta jäihän tuota ylimääräistä vielä tuohon..voikun pääsisi jo urheilemaan!
Saunaan mä en taida uskaltaa vielä vähään aikaan, en muuten tiedä miten on noiden tikkien kanssa saunominen... :/
poitsu alkaa heräilemään, mutta jätänpähän palstatilaa muillekin. =)
ootus ja poitsu 8 vrk
mutta suunnilleen sain itseni taas ajantasalle. Ihan ekaksi, Suuret ihanat onnittelut muillekin vauvansa saaneille :heart:
..ja oikein paljon voimia vielä odottaville!
Mä tiedän, että ne viimeiset viikot on yhtä tuskaa. Meidän poika ei helpolla meitä vanhempia päästänyt.
Eli tässä pieni synnytyskertomus, lukekoon ken jaksaa..
ke 9.4. aamulla lähdimme polille käynnistykseen. Tutkimusten jälkeen mut otettiin osastolle, tässä vaiheessa ei ollut oikein mitään merkkejä, että pitäisi pojan alkaa jo syntymään.
Ke, to ja pe olivat MAAILMAN PISIMMÄT PÄIVÄT sairaalassa, minulle annettiin Cytotecia neljän tunnin välein (paitsi yöllä) ja parin tunnin välein otettiin vauvasta sydänkäyrää. Kun lähes kolme pitkää päivää oli vain odotettu..ja odotettu, niin VIHDOINKIN perjantaina iltapäivällä alkoi supistukset. Ne oikeat!
Voitte varmaan uskoa, että supistusten tuoma kipu ja tuska sai minut vain nauramaan ja itkemään helpotuksesta, viimein jotain oikeasti alkaa tapahtumaan. Kipuja lievittelin kuumassa suihkussa ja ammeessa. Illalla yhdeksän aikoihin meidät siirrettiin synnytyssaliin, ja sitten kun alkoi tapahtua, niin tapahtuikin rytinällä. Kaksi ponnistusta epiduraalin avulla, ja poika parkaisi ensimmäiset huutonsa (rv42+2)!Hän sitten viimein päätti tulla suihkarina maailmaan.
Istukka irtosi viiveellä ja kaikkein pahin oli vielä edessä. Ompelu.
Mutta vaikka paikat repesivätkin ja tuli noita tikkejä aikalailla, niin palkinto siitä kaikesta odottamisesta, kivusta ja tuskasta on niin sanoin kuvaamattoman ihana, että kaiken vain kestää. Sairaalassa viivyimme yhteensä viikonverran, sillä mun liikkuminen on ollut kyynelten saattelemaa. Ihan hirveät kivut, jotka jo onneksi nyt alkaa hellittämään pikkuhiljaa.
Tuloksena kuitenkin ihana hurmuripoika, 3040g, 50cm, pipo 34,5. rv. 42+2.
*********
Sitten muuta asiaa.
Mökkiytymisestä: Mua alkaa jo pikkuhiljaa ahdistamaan tämä "mökkeily", ensin sairaalaassa vain kyljellä makoilua viikko, ja sitten kohta toinen viikko on mennyt täällä kotona neljänseinän sisällä. Ajattelen kuitenkin niin, että haluan parantua nyt kerralla kuntoon, että ei tule mitään jälkiseuraamuksia.
Imettämisestä: Mulla on maito riittänyt, ainoastaan osastolla poika sai muutaman kerran lisämaitoa. Vielä en ole kuitenkaan alkanut maitoa pumppaamaan, vaikka tarkoitus olisikin ihan piakkoin.
Ja sitten niille, joilla on kokemusta vauvan ihottumasta: Eli meidän pojulla on noussut punoittavaa ihottumaa kasvoille, poskipäille ja silmän alaluomelle. Poika ei ole kuitenkaan moksiskaan asiasta, mutta nyt mä mietin että mitä mun tulee jättää ruokavaliosta pois, ja kuinka hoidan ihottuman. Ihottuma ei ole kuitenkaan niin paha että lähtisin viikonloppuna häntä lääkäriin viemää, mutta ajattelin kysäistä että onko kelleen tuttua?
Mä tässä ihmettelen pientä "löysää" vatsaani...mitenhän kauan menee, että tuo nahka tuosta kiristyy omiin mittoihinsa. Painoa jätin sairaalaan viitisen kiloa ja nyt toiset viisi on lähtenyt tässä lähipäivinä kun tuo turvotus on laskenut, mutta jäihän tuota ylimääräistä vielä tuohon..voikun pääsisi jo urheilemaan!
Saunaan mä en taida uskaltaa vielä vähään aikaan, en muuten tiedä miten on noiden tikkien kanssa saunominen... :/
poitsu alkaa heräilemään, mutta jätänpähän palstatilaa muillekin. =)
ootus ja poitsu 8 vrk
Moi kaikille, en ole kerinnyt käydä lukemassa/kirjoittamassa aikoihin - eli pikaisesti vaan omat uutiset, eli meille syntyi pieni tyttö 9.4., mitat 45cm ja 2970g. Kotiin pääsimme viikko sitten lauantaina, maitoa tulee hyvin ja vauva voi hienosti, äiti on vähän väsynyt ja vatsavaivainen (eilen aloitin Levolac-kuurin ja nyt helpottaa jo) ja isosisko on melkoisen mustasukkainen, mutta kai tämä tästä...
juu onnea pienestä tyttärestä! :flower:
ootus meillä ainakin nuorimmaisella nousi joku viikko synnytyksestä (tarkkaa aikaa en muista) kasvoile puhtiaisnäppyjä. Kasvot oli ihan punaiset ja näppyiset. Se ei ole kuitenkaan mitenkään vaarallista eikä johdu mistään ruuasta, vaan muistaakseni hormoonitoiminnan aikaansaamaa ja poistuu jonkin ajan kuluessa itsestään. Mua vaan harmitti kun oli just ristiäisten aikaan pahimmillaan ja kaikissa kuvissa tytöllä on naama aivan punainen.
ootus meillä ainakin nuorimmaisella nousi joku viikko synnytyksestä (tarkkaa aikaa en muista) kasvoile puhtiaisnäppyjä. Kasvot oli ihan punaiset ja näppyiset. Se ei ole kuitenkaan mitenkään vaarallista eikä johdu mistään ruuasta, vaan muistaakseni hormoonitoiminnan aikaansaamaa ja poistuu jonkin ajan kuluessa itsestään. Mua vaan harmitti kun oli just ristiäisten aikaan pahimmillaan ja kaikissa kuvissa tytöllä on naama aivan punainen.