Synnytyskertomusta
Rv 40+3
Puuhastelin lasten kanssa iltapäivällä pihalla.
Ei minkäänlaisia tuntemuksia vaikka kyykin ja huhkin muksujen perässä.
Juttelin kaverin kanssa puhelimessa ja
mietin josko lähtis kurkkaamaan juuri avattua KappAhlin myymälää.
Väsytti sen verran etten jaksanut innostua enempää. Mentiin sisälle tekemään ruokaa. Lupasin lapsille lähteä vielä toisen kerran ulos polkupyöräilemään.
Sekin jäi väliin kun alkoi ramasta ruuan päälle.
Oli itseasiassa vähä huono olokin.
Syytin ruokana ollutta kalaa.
Illalla klo20 aikaan laittelin lapsia nukkumaan ja maha tuntui "oudolta". Ihan kun vatsatautia olisi enteilly. Hieman toiveita heräsi, josko tästä pian pääsisikin nyyttiä hakemaan. Vessassa ravatessa bongasinkin veristä limaa.
Mies lähti yövuoroon töihin klo21 aikaan ja minä istahdin koneelle. Vessaan tuntui vetävän jatkuvasti. Nyt tuli myös pissahätä jatkuvasti. Mies soitteli töihin päästyään mitä kuuluu ja sanoi pitävänsä puhelimen kokoajan taskussa.
Aloin tekemään kotitöitä pois alta. Viikkailin pyykit ja pesin vielä koneellisen pyykkiäkin.
Klo 23 aikaan aloin olemaan jo varma että lähtöä se tekee. Odottelin kärsimättömänä jotain muutakin oireita. Maha tuntui kovalta ja istuessa paine tuntui inhottavalta. Kävin vähän väliä vessassa tiristämässä pissaa.
Puolen yön aikaan päätin soittaa varalta lapsenvahvin yöksi passiin. Lähtö tästä tulisi ennemmin tai myöhemmin. Parempi et on täällä sitten kun tarvii. Matkaa kuitenkin oli tunnin verran, no 40min anoppi kuitenkin tuli
Ensimmäinen supistus tuli puolen yön jälkeen.
Lussun tuntuinen mutta ei mikään harjoitus suppari.
00.13 tuli toinen supistus väliä 7min. Sitä seurasi kolmas 5min päästä.
Hieman oloa helpotti, etten nyt hätäillyt lapsenvahvin kanssa.
Supparit tuntui napakoilta mutta eivät voimistuneet.
Tästä tulee pitkä yö ajattelin pettyneesti. Mielestäni aiempi synnytys alkoi kipeämmin. Tässä vaiheessa soitin miehelle joka vastas heti puhelimeen. "Lähenkö tulemaan" oli vastaus ja sanoin et eiköhän tää sitä ole. Lapsenvahti saapui hieman ennen miestä. Petasin pedin meidän vuodesohvalle ja selitin mitä on missäkin ja näytin lastenvaatteet jne.
00.34 soitin synnyrille et "Ollaan pikkuhiljaa tulossa" Kätilö kyseli monesko synnytys ja toivotti sitten tervetuloa.
Mies tuli kotiin ja katseli tilannetta. Näin naamasta että miehellä kävi ajatus turhasta reissusta kun näki mut eteisessä häärimässä laitoskassi ja pyyhe kainalossa. Nappasin vielä paksumman petarin varuksi autonpenkin päälle. Mies valitteli että on nälkä ja kävi keittiössä jotain napsimassa. Tuli omenan kädessä ja lähettiin autolle. Ei yhtään supistusta miehen läsnäollessa. Asettelin petarin ja pyyhkeen autoon penkille. Kömmin sitten perässä. Samassa siinä pihalla tuli yksi jo vähä napakampi supistus. "Taitaa se syntyä" mies totesi ja lähti ajamaan. Matka kesti jonkun kymmenen minuuttia minkä aikana aikana tuli kaksi supistusta. Ne tuntui inhottavalta istuessa.
Oijentelin jalkoja ja nostin pehvaa. Meni yhtä nopeasti ohi kun tulikin.
Oltiin hieman ennen 01 laitoksella.
Kätilö otti vastaan ja ohjasi meidät vastaanottohuoneeseen. Sanoi katsoneensa papereista että minun edellinen synnytys on ollut suht nopea. Kyseli vointia ja naputteli sitten jotain tietokoneelle. Mä riisuin vaatteet ja vaihdoin sairaalakaavun päälleni. No, täällä sitä nyt ollaan hymyiltiin miehen kanssa. Kätilö teki ensin sisätutkimuksen, olin 4cm auki.
Sitten laitettiin anturat ja makasin käyrillä.
01.10 alkoi supistukset tuntumaan. Se oli viimeinen kerta kun katsoin kelloon. Halusin saliin ja sinne köpöttelin yhä tihenevien supistusten saattelemana. "Ihan omaan tahtiin kävelet" sanoi kätilö ja osoitti minne pitäisin kömpiä. Nojailin salissa sänkyäö vasten ja mietin nousenko sängylle vai seisonko pystyssä. Kyselin kätilöltä voinko jäädä pystyyn. Kätilö tahtoi että otettaisiin vielä vähän käyrää kun vauva tuntui laiskalta. Nousin sängylle säädettiin niiden remmien kanssa. Vitsi et ne tuntui tukalalta alamahalla. Kätilö ihmetteli enkö ole neuvolasta toimittanut esitietolomaketta. Kyseli siinä vielä otanko tummaa leipää, puuroa vai mitä. Alkoi tuo puhuminen ollo aika tuskasta. Sanoin sanotuksi et samat mitkä viimeksikin ja kätilö sanoi sitten katsovansa aiemmista papereista. Siinä hän naputteli tietokoneella taustalla kun supistukset oli huipussaan. Supistus tuntui yhtenäiseltä rutistukselta. Vajosin jonnekin omaan maailmaani. Kipu tuntui puuduttavan puheen lisäksi koko kropan. Pystyin kipristelemään varpaita ja puristamaan käsiä nyrkkiin. Kuulin miehen ja kätilön puheesta sanan sieltä toisen täältä. Kätilö kyseli multa jotain "Onko kaikki hyvin" "Haluatko jyväpussin" Ne nyt ainakin muistan. Henkäsin että haluan noi käyräremmit pois ne painaa. Lupasi irrottaa ja lähti lämmittämään jyväpussia. Kipu yltyi. Se tuntui alamahalla, lonkissa, alaselässä. Jossain vaiheessa kuulin miehen kyselevän hädissään vointiani. Havahduin, olin kai hetken tajuton. "Missä se kätilö on?" kysyin mieheltä. Se on siellä lämmittämässä jyväpussia. "Sulla muljahti silmät päässä" mies kertoi pelästyneenä ja kyseli olenko kunnossa. Hieroi mun lonkkia. En tiedä hakiko mies kätilön vai tuliko se. Se jyväpussi ilmestyi kuitenkin mahalle. No ei auttanut ehkä, hel*etti. Sitten tuntin ponnistuksen tarvetta.
"Ponnistuttaa" mumisin.. "Ponnistuttaako..? .. ponnistuttaako?" kätilö kyseli. En voinut enää vastata, kipu vei kaikki voimat.
Katsotaan kohdunsuuntilanne. Puristin reisiä yhteen. Et jumalauta katso ajattelin kun kipu oli aivan hupussaan. Kätilö naurahti. "Ai sä oikein puristat jalat yhteen" Ärsytti se naurahdus. Jos vaan oisin voinu jotain kommonikoida oisin heivannu sen kätilön ulos. Kun tuntui sopivammalata avasin jalat ja kätilö kyseli nytkö. Kohdunsuu oli 6cm ja lapsivedet meni.
Kätilö laittoi sitten samalla vauvalle anturan päähän. Ponnistutti enemmän. Olinkin hetkessä 10cm auki ja sain ponnistaa. Kätilö sanoi miehelle että että soita kelloa kun käsken niin toinen kätilö tulee. Ensimmäinen ponnistuksen tarve tuntui lyhyeltä. Työnsin ensin varovasti, sitten kovemmin. Kätilö sanoi että katsotaan miten päin tämä vauva on tulossa. Ponnistuksen tunne meni ohi. Pää oli aivan hilkulla. Tuli tauko. Hengitin syvään. Kätilö pyysi miestä soittamaan kelloa. Tämä syntyy nyt. Toinen ponnistuksen tunne tuli voimakkaammin ja kipu tuntui ainoastaan alapäässä ja
samassa tyttö syntyi 01.55.
Olo oli huojentunut, aivan tyhjä. Kipu lakkasi.
Laskeuduin takasin saliin omista maailmoistani.
Katsoin sängyllä makaavaa tyttöä ja tärisin.
En osannut sanoa mitään. Kätilö nosti tytön rinnalle ja isä sai leikata napanuoran. Tyttö oli rauhallinen, poikki hänkin. Pari rääkäsyä päästi siinä sängyllä ja tarkkaili ympärilleen.
Tuijotimme toisiamme. Siinä se masukki nyt oli olemassa.
Synnytys oli nopea ja raju. Tulos oli sitäkin rakkaampi. Pieni tyttönen on valloittanut koko perheen. Isä on sekaisin onnesta, leperteli ihan pehmeitä pari tuntia salin edessä kun minua hoidettiin.
Vuodin jälleen,mutta vuoto saatiin lääketipalla aisoihin ajoissa. Seuraavan päivän lepäilin vuoteessa mutta toivuin pian jaloilleni.
Yhtään repeämää eikä tikkiä tarvittu. Nyttemmin olo on oikein hyvä. Maitoakin piisaa hyvin ja vauvan hoito maistuu ?
Juuri Olen vallan unohtanut kertoa meidän neidin mitat elikkäs
4030g ja 50cm
Kiitos sulle päivitys töistä minunkin puolesta!