Joannalle :hug:
Itku tuli, kun luin sun kirjoitusta :'( Suloinen pieni prinsessa teillä :heart:
Lupasin kertoilla synnytyksestä enemmän, joten tässä tulee
synnytyskertomukseni:
Torstaina aamulla tuntui että jotain olisi lorahtanut housuun. Ajattelin sen olevan vain sitä "kuuluisaa" vetistä valkovuotoa. Sitä tuli ehkä pari kertaa päivässä torstaina ja perjantaina.
Perjantai-iltana aloin miettiä, että mitä jos kyseessä onkin lapsivesi jota tihuttelee. Mies jo patisteli soittamaan äitiyspolille. En kuitenkaan halunnut yötä vasten lähteä tarkistamaan tilannetta, kun tuntui että olisin vaikuttanut vain ylireagoivalta mammalta.. Sanoin miehelle, että aamulla soitan polille ja kysäisen asiasta. Yöllä alkoi lorahdella jo enemmän ja epäilys lapsivedestä vain vahvistui. Aamulla sitten vuoto oli jo vaaleanpunertavaa ja pirautin synnärille. Sieltä pyydettiin näytille ja käytyäni suihkussa ja syötyäni aamupalan lähdettiin sairaalaan.
Siellä otettiin näyte vuodosta ja lapsivettähän se oli. Mut laitettiin sitten käyrään, jotta nähtiin onko supistuksia. Niitä ei juurikaan ollut ja päätettiin käynnistää. Puolen päivän jälkeen laitettiin Sytotec (?) murunen kohdunsuulle ja antibioottia tippumaan vauvaa varten, kun lapsivettä oli oletettavasti tihkunut jo kaksi vuorokautta. Musta otettiin myös verikokeet tulehdusarvojen tarkistamista varten, kun olin nuhainen ja lämpöä oli ollut aamulla.
Siinä odoteltiin ja sitten jälleen otettiin käyrää. Supistuksia ei kuulunut ja siirryttiin synnytyssaliin ja puhkaistiin kalvot. Kohdunsuu tuolloin auki n. 3cm ja kanavaa jäljellä 2cm.
Reilun tunnin päästä supistuksia tuli noin 6min välein, mutta ei kivuliaina. Tippaan laitettiin Syntocinon-lääkettä vauhdittamaan supistuksia.
Puoli tuntia myöhemmin supistukset olivat jo napakoita ja mies piteli lämmintä jyväpussia alaselällä. Vartin päästä siirryin pallon päälle istumaan. Puolisen tuntia siinä oltuani halusin ilokaasua. Se helpotti kipua, kun löysin oikean rytmin hengittelyyn.
Tunnin kuluttua sain spinaalin, joka oli kuin taivaan lahja! Supistukset tuntuivat vain vaimeana paineena ja pystyin lepäämään. Puudutus tosin sai aikaan kauhean kutinan ja palelin paksusta peitosta huolimatta. Tärisin kuin horkassa, enkä halunnut nousta ylös. Lepäsin siinä kyljelläni.
Pikkuhiljaa alkoi tuntua paineentunnetta, joka nopeasti voimistui ja tuntui todella kipeältä.
Sitten tuli ponnistamisen tarve ja kätilö sanoi kohdunsuun olevan täysin auki ja ettei tarvitsisi pidätellä., vaan varovasti pinnistellä jotta vauvan pää saataisiin ihan alas ennen kunnon ponnistusta.
Sitten pää alkoi näkyä ja kipu oli valtavaa. Sain alkaa ponnistaa siinä kyljelläni. Purin tyynyä ja huusinkin tuskissani, samalla kuitenkin sitkeästi ponnistaen. Viiden minuutin ponnistusvaiheen jälkeen poika oli maailmassa. Napanuora oli kaulan ympäri, onneksi löysästi. Poika oli sinertävä ja vaisu. Vauvan hengitystiet imettiin ja pian väri parani ja rääkäisykin saatiin kuulla. Sain pojan rinnalle ja odoteltiin istukan syntymistä. Sitten mies meni toisen kätilön kanssa pesemään ja mittaamaan poikaa. Sillä aikaa toinen kätilö ompeli kaksi tikkiä pieneen nirhautumaan, joka oli välilihaan tullut.
Kuulin miehen ja kätilön nauravan ja syy selvisi pian. Poika oli ylittänyt kaikki arviot painosta. Puntari näytti huikeaa 5110g lukemaa ja pituuttakin pikku isännällä oli komeat 54cm
Sain pojan tissille ja sen jälkeen syötiin itse iltapalaa huoneeseen pääsyä odotellessa.
Pääsin käymään pikaisesti suihkussa ja sitten huoneeseen lepäämään. Sain kahden hengen huoneen kokonaan itselleni ja pojalle.
Siinä sitten ihmeteltiin uutta tulokasta ja lopulta mies lähti kotiin nukkumaan.
Synnytys oli tällä kertaa hieno kokemus. Kiitos siitä ihanille kätilöille ja kiireettömälle päivälle. Olin ainoa synnyttäjä sinä päivänä, joten kätilöillä oli aikaa olla koko ajan paikalla.
Tietysti tärkein tuki oli rakas mieheni, joka piteli kädestä, hieroi ja hoivasi, kuiskien välillä korvaan että hienosti menee :heart:
Kätilöt kehuivat kovasti mua ja sanoivat, että oon aivan uskomaton. Kuulemma oikein unelmasynnytys ja mut on kuin luotu synnyttämään
Niin hienosti poika sieltä tuli ulos isosta koostaan huolimatta.
Synnytyksestä jäi siis hyvä mieli, toisin kuin kahdesta edellisestä kerrasta ja tuumasinkin, että tähän on hyvä lopettaa lastenteko
