Tervehdys!
Joo, ei meilläkään romantiikka kuki, kerran viikossa olisi huikean hurja tahti mielestäni
Kerran kahdessakin voisi tuottaa tarpeetonta rasitusta
Olen tästä vähän eri mieltä kuin mieheni
Kyllä se mieliala heilahtelee, vaikka noin periaatteessa olen yleisesti ottaen paremmalla tuulella raskaana ollessani kuin muuten (paitsi että urputan vaivoista). Viime viikonloppuna oltiin vanhempien maalla, ja odotin innolla, että isän laittamat lämpimät voileivät ovat valmiita. Sitten kun pelti tuli uunista, katsoin, että kovin haisevat tonnikalalta. Isä sanoi tämän johtuvan siitä, että niissä on kaikissa tonnikalaa. Ja mähän siihen, että vai niin, jäipä sitten syömättä. Isä ja äiti sitten yhteen ääneen ihmettelivät, ettenkö vai syö tonnikalaa. Rupesin parkumaan, kun julistin suureen ääneen, että tonnikala on
kalaa (jota en ole syönyt yli viiteen vuoteen), ja sitten menin sängylle mahalleni parkumaan
Vanhemmat ja Janne äimistelivät, mikä mulle oikein tuli, ja vielä enemmän ihmettelivät, kun sanoin, etten tiedä. No, ajattelin alkaa nyt syödä kalaa ja sain eilen (vai toissapäivänä) alas vajaan neljänneksen kalapuikkoa. Vaikeaa on, kun en ole ikänäni kalasta välittänyt enkä viime aikoina tottunut edes niihin kalaruokiin, joita joskus söinkin.
Katsoinpa muuten Anton odotuspäiväkirjasta, että esikoispoikaani odottaessani syke oli välillä 160. Eipä tuo sykejuttu vissiin ole sitten vuorenvarma sukupuolenmäärityskonsti.
Tiitsu, taitaapa olla niin, että on ihan normaalia näihin aikoihin, ettei liikkeitä tunnu mitenkään joka päivä. Mulla oli viime viikolla aika, etten tuntenut päiväkausiin liikkeitä ja olin tosi huolissani. Nyttemmin on ollut enemmän möyrintää.
Poika nukkuu eli askartelemaan mars!
T. Kalenteri ja Paapau 16 + 6