***Huhti-Hiput 2008 Lokakuussa***

Myntti :hug: Paljon voimia sinne.

Tilsu: Oikein ihanaa hemmonttelu lomaa jo näin etukäteen toivottelen! Mun "hemmottelun" tulos kasvaa tällä hetkellä masussa kovaa tahtia Eli naantalinkylpylässä oli TOOOOSIIIII hauskaa!!!!

Me otettiin mun masusta kuva kolmeviikkoa sitten ja eilen otettiin uus, kun halusin nähdä onko kasvua tapahtunut. No todellakin oli!!!! Valtavasti mun mielestä.. mä tarviin varmaan kottikärryt jo joulukuussa!!!!

Joanna ja tero-Antero 14+5

 

MYNTTI voimia surun keskelle :hug: ite oon kokenu kans yhden keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden joten tiedän mille se tuntuu ku kauan aina yritettiin ja sit kävi kaks kertaa peräkkäin huonosti.nyt 2lasta ja kolmatta ootan joten onneksi onni voi myös kääntyä hyväksi :heart: mulla on tänään rv.15 ja eilen oli taas sellanen huono päivä et raskaus tuntu epätodelliselta.oli nimittäin 5päivää etten oksentanu kertaakaan ja nyt vaik kuin pitkään oon oksennellu joka päivä.nyt sitä sit tietysti rupes miettiin et kaikki ei oo kunnosa ku yhtäkkiä loppu se oksentaminen.2päivää ollu pääki aika kipeä ja niskat jumisa.tänään "onneksi" oksensin joten pikkasen tuli parempi olo et ehkä kaikki sitteki ok.maha on alkanu pienentyä joka on hassua.alkuun oli kai niin kauheena turvotusta.farkut silti vähän kiristää mut pystyn niitä silti vielä pitään.luulen et maha alkaa näkyä kunnolla vasta loppuvaiheessa niinku aikasemmissaki raskauksissa.

 

Myntille :hug:

Tänään tuli 12 viikkoa täyteen. Maha on tosi turvoksissa ja välillä vihloo ylävatsaan, varmaan ilmaa kerääntyy jostain syystä
Seuraava neuvolakin on vasta kolmen viikon. Onkos muilla ollut väsymystä? Alkaako jossain vaiheessa helpottaa???

Lyy ja 12+0 otus

 

huh muistelin vaan et oli Sltä alkavat makeutusaineet pannassa. mut toivottavasti sit siinä on pieni poikkeus. :kieh:

mä tänään oksensin... en oo tähän mennessä raskautta oksentanut mut nyt tuli kyl tuplaten, hampaittenpesun yhteydessä. on kyl ennenkin tullut refleksi joka kestäny suht pitkään mut nyt lensi kaaressa ulos. yök :/ Onneksi muuten huono olo on jo suht hyvin väistänyt.

meillä ei oo otettu kuvia mut muuten huomaan kyl itse et masu on kasvanut.
ja sain neuvolan tätin kiinni tosin joudui soittamaan ehkäsypuolelle ja sieltä käskivät soittaa oman tätin naapurille. jostain syystä mä en pääse läpi lainkaan omalle tätilleni :ashamed: jolle jätin soittopyynnön. kurjaa kun jos joskus tulee kiireistäkin kysytävää yms.

Veera ja piipero 14+3

 

pakko tulla tänne hehkuttamaan, kun ei muille vielä voi hehkuttaa kun ei olla asiasta vielä yleisesti kerrottu. Tultiin äsken ultrasta ja siellä köllötteli täydellinen pieni poika :heart: mies ainakin oli ehdottomasti sitä mieltä, että näki pippelin kuvissa. niskaturvotusta ei ollut juuri nimeksikään ja kaikki elimet olivat paikallaan. laskettu aikakin aikaistui viikolla, eli nyt mennään 12+2, ja laskettu päivä 24.4. JEE. oli tosi hyvä ultra laite ja saatiin täydellinen kuva mukaan kotiin, skanneri ei toimi ni en saa kuvaa teille tänne näytille.

rupeenkin lukemaan tosta kirjasesta, mitä 12-13 viikoilta kerrotaan mulle.

Hyvä fiilis, aurinkoa kaikille (#)

 

Myntti :hug: Miten epäreilua! Voimia paljon teille!

Itsellä kaikki entisellään, massua vaan silittelen. Vielä viikko ultraan, vielä ei edes jännitä.

Puella 12+2

 

viime yönä rupes pelottaan tosissaan et onko vauvalla kaikki ok ku raskausoireet niin yhtäkkiä katosi.mahaki tuntu oudolta ja kovalta ja niitä liikkeitä mitä oon tuntenu joskus satunnaisesti ei oo tuntunu nyt enään ollenkaan.nyt sit vielä kuullu monta juttua et vauva kuollu mahaan..... ja luulin et ku kolmatta oottaa ni ei rupee stressaan vaan ottaa päivän kerrallaan niinku oon aikalailla tehnytkin mut yöllä se paniikki kuitenki iski ja yö unethan siinä meni miettiessä.päätin et aamulla heti soitan neuvolaan ja kysyn pääsisinkö huomenna sydänäänet kuunteleen samalla ku käytän tyttöjä neuvolassa ni pääsen peloistani.neuvolantäti oli tosi ymmärtäväinen ja sano et näillä viikoilla usein rupeekin huolettaan ku liikkeitä ei tunnu(mielestäni niitä kuitenki aijemmin tunsin)ja raskausoireetkin saattaa loppua.sain ajan huomiseksi ja nyt pitää yks yö vielä yrittää saada nukutuks ennen sitä.seuraava neuvola ois ollu vasta 3viikon päästä enkä halunnu menettää niin pitkäks aikaa yö uniani :/

 

rakastava äiti monestihan sitä hätääntyy tässä tilassa helposti... laittaa stressin tms. vaiston piikkiin. Itse oon pari kertaa itkenyt, että tää oli nyt tässä... aivan varmasti menetetty. Toivottavasti huomenna neuvolassa kaikki todetaan olevan hyvin :hug:

Meillä oli tänään niskapoimu-ultra. Vauvalla oli kaikki hyvin, ja vastasi kooltaan suurinpiirtein ikäänsä, eli laskettua aikaa ei tarvinnut muuttaa. Kovasti heilutteli vauveli käsiään, melkein tippa tuli silmään =) Täytyy varmaan kohta alkaa miettiä työnimeä.

Mariaana 13+1

 

Tiedän, että on tosi aikainen vaihe pohtia/arvailla kumpi on tulossa, vaikka pinaatin mies olikin jo varma pojasta. Mutta siinä oli pohjalla näköhavainto Mutta olisi tosi jännä kirjata jonnekin, jos on jotain arvailuja ja katsoa pitääkö paikkaansa sitten, kun oikeasti tietää. Itse olen aivan 100%, että täällä on tyttö masussa. Onhan kaiken näköisiä vanhan kansan uskomuksia minkä mukaan pitäisi pystyy ennustaa:

-syke nopea: tyttö/hidas: poika
-levinnyt masu: tyttö/pinkeä: poika
-iltapahoinvointi: tyttö/aamupahoinvointi: poika
-vähän pahoinvointia: tyttö/ paljon pahoinvointia: poika
-yhdyntä ennen ovista: tyttö/jälkeen oviksen: poika

Tuleeko muita mieleen?

Mariaana: Ihana, että ultrassa oli kaikki hyvin!! Meillä on kanssa ensi viikolla tuo kunnan tarjoama np- ultra vaikka yksityisellä käytiinkin jo. Sitten nähdään siirtyykö laskettuaika aikaisemmaksi, kun neuvolassa niin epäiltiin sikiön koon takia, että siirtyisi.

 

Mulla meneen nämä leikkimieliset ennustukset pahasti ristiin.

Pahoinvoinnit ollu pahimpia iltaisin -> tyttö

Mulla oli ovis todennäköisesti viikonloppuna. Mies oli silloin reissussa ... joten erotiikka jäi vain sunnuntaille (edellinen kerta oli ollut edellisenä viikonloppuna.) Joten yhdyntä oviksen jälkeen -> poika

sykkeestä ja masun mallista ei vielä tietoa... odotellaan.... kait se viimeistään huhtikuussa selviää

 

mulla on aika pitkälti nyt tyttöolo. kysyin ultrassa että näkyykö vielä sukupuolta ja ultraaja vain nauroi että ei se tasan näillä viikoilla näy. rakenneultrassa ehkä mutta vaikka raskausoireet on täysin erilaiset kuin Mineaa odottaessa, jotenkin ajattelen että tyttö tulisi. kai sitä on niin tytön äiti nytten, ettei osaa ajatella itseään pojan äitinä. toki molemmat yhtä rakkaita olisivat :heart: mutta meillä on suuri osa vaatteista vaaleanpunaisiakin

pientä liikettä tuntuu kun maltan istua alas kuulostelemaan ja se on kivaa =) edelleen oksettaa. kunpa se pian loppuisi. ja väsyttää aivan sairaasti.

ja mun isä kysyi eilen EKAA kertaa MUN oloani! niitä kun ei ole koko raskaus kiinnostanut, mutta kun saivat ultrasta niin selkeän kuvakopion niin kai se iski viimein tajuntaan.
ja ukki oli laittanut mulle rahaakin tilille! vähän ihana isä maksoivat siskon koulun, joten ukki ajatteli että pitäähän muakin muistaa - ja minä kun en ikinä kehtaa pyytää rahaa lainaan.
kuulemma EHKÄ saadaan Minealle kepoisemmat rattaatkin pian, kun en oikeasti uskalla raahata portaita pitkin noita meidän ikivanhoja rattaita. en mä jaksa niitä ison mahan kanssa nostaa ja ne painaakin kolme kertaa enemmän kuin uudenlaiset Briot jne. ja sisko kuulemma antaa meille tyttönsä Briot tässä syksyn mittaan :heart: kyllä nyt oon iloinen :saint:

tulipa omaa napaa. kiitos ja anteeksi :ashamed:

Ansa ja Chimi 13+3

 

olen varma että kesken mennyt oli tyttö, tästä en osaa vielä sanoa.
mies puhuu tytöstä ja työkaveri teki "testin" mulle jonka mukaan tyttö olisi tulossa.
ultrassa vauvalla oli samanlainen nöpönenä kun pojilla syntyessään, siitä jäi jotenkin poika olo päälle.
yöllä unta näin tytöstä että oikeasti- mulla ei ole hajuakaan kumpi tulee.
innolla jäämme odottamaan :heart:

pinaatti täytyy olla hyvät vehkeet ultraajalla jos jo nyt sukupuoli näkyi. tosin se letku haarojenvälissä on voinut olla napanuoraa tms..
mutta olisihan se kivaa tietää jo noin ajoissa kumman saa.. B)

 

Moikka!

Tulin joku aika sitten kotiin iltavuorosta ja vielä olis 3 aamuvuoroa ja sit jopa yks vapaa.. Muhun on iskeny aivan hirvee syysflunssa, ei meinaa antaa millään periksi.. Ei saa nukuttua eikä syötyä.. Mut eikö se tästä..

Maanantaina olis sitte np-ultra, mitenköhän sitä jaksaa odottaa.. On vähän sellanen pelko ollu jo pidemmän aikaa kun kaikki oireet on loppuneet, mut toki jossain vaiheessahan ne muutenki loppuu.. Olis vaan kiva nähdä että siellä on kaikki hyvin..

Mulla on sellanen tunne et poika olis tulossa.. Mä oon vaan aina ajatellu et mun eka lapsi on poika.. En siis erityisesti toivo et olis poika, sukupuolella ei niin väliä kunhan on terve..

Mä lähden tästä pikkuhiljaa nukkuun et jaksan taas aamulla mennä töihin.. Kamalaa tää flunssa..

T. sh07 ja masun asukki rv 12 tasan

 

myntille iso :hug: aivan kamalaa ...

meilläkin täällä surua. rakas pappani kuoli... monisairas mies, että sitä osasi odottaa mutta kuitenkin.. ikävää..

meillä huomenna np-ultra pikkasen jännittää.. kauhea epäilys että onko siellä masussa ketään...

hyvää yötä kaikille..

 

safariina :hug: mä sain kans kuulla toissa iltana et mumman viimeiset hetket on käsillä, mut sit kun mun äiti ja muut läheiset oli päässyt sairaalaan olikin tilanne tasoittunut joten ei ihan vielä mutta.... se on kyllä niin jo kipeä ja liikuntakyvytön että soisi hänen jo pääsevän täältä pois niin pahalta kun ajatus mumman kuolemasta tuntuukin.. :'(

Mulla on salaa tyttöolo, en ole uskaltanut ääneen sitä sanoa ku uskon jotenki että poika se kuitenki on. Miehen perheeseen on viimeks syntynyt tyttö 34-35 vuotta sitten joten jotenki ajattelen etten voi tyttöä saada vaikka suuri haaveeni on saada joskus myös tyttö. En jotenki halua jäädä paitsi niistä äidin ja tyttären välisistä jutuista niin lapsuudessa ku aikuisenakin.. On se niin erilaista poikien ja äitien välillä. Vaikka siis jokainen varmaan teistä ymmärtää että tottakai pojat on meille tervetulleita ja yhtä rakkaita! Kyllä mä sopeudun poikien äitiksi oikein hyvin!

Oltiin eilen pojan kanssa kerhossa ja nyt kaikki vieraammatkin jo suoraa onnitteli raskaudesta, että kyllä se jo näkyy selvästi ku uskaltavat onnitella. Masu on kyllä jo iso..

äitipeikko ihana että sun raskaudesta kiinnostuttiin viimein! Mä en ole koskaan edes ajatellut etteikö mun raskaus kiinnostaisi muita, mut täytyy kyllä tunnustaa että aika harvoin miehet (isäni, appi, veljeni tai miehen 3 veljeä ) kysyy mitään mun olosta. Sit vasta esikon aikaan ku alkoi oleen TOSI iso maha ni kysyttiin tyhmänä tyyliin että oletko varma että on vaan yksi tulossa tms. Mut en mä pahalla ole ottanut, miehet nyt ei vaan ole semmosia et ne osais tommosista asioista puhua.
Mut naisväkeä onneksi kiinnostaa. Olis se kurja jos ei kukaan koskaan kysyisi mitää.

Omaan napaan ei uutta. Tää on nyt tää ärsyttävä suvantovaihe ku alkaa oireet väheneen eikä liikkeet vielä tunnu, niin alkaa oleen vähä semmonen olo et unohtaa olevansa raskaana kunnes vilkaisee peilistä ja näkee mahan. No, terkka ennusti et voi jo ennen seuraavaa neuvolaa liikkeet tuntua kunnolla ja se on 29.10 että eiköhän tää tästä taas pian todellisemmaksi muutu.

Anu ja rv 13+6

http://babystrology.com/tickers/baby-ticker-glass.swf?parent=Anu&year=2008&month=4&day=12&babycount=1

 

anuuu, siis mun äitiäni ei raskaus kiinnosta, tässä muutama koottu kommentti:
pyysin että ottaisi Minean pariksi tuntia että saisin levätä kun on huono olo : itsehän toisen lapsen halusit, turha vinkua
sanoin että huolestuttaa kun verta tiputtelee : jos se kesken menee niin menee, turha sitä on itkeä.
kun taas mun isä hoitaa mieluusti Mineaa, oikein peruu menojaan sen takia - ja jälkikäteen saan tietää että äitikin on ollut paikalla jokatapauksessa. mutta nykyään sitten soitan isälle kun haluan jutella. ja vaunuja oon stressannut jo jonkun aikaa, meidän isot vaunut on ISOT ja niitä pitää nostaa yksin muutama porras. ei onnistu ison mahan kanssa. saa nähdä mitä tässä keksitään vielä.

niin ja tämä nyt ei tänne kuulu, mutta pirhana kun sapettaa! toissapäivänä kävelin kotiin ja huomasin tutun joka meni Itsenäisyydenkadulla (iso, vilkas katu) pikkupuotiin ja jätti vauvansa vaunuihin YKSIN nukkumaan siihen kadun varteen. jäin sitten vaunujen viereen odottamaan ja heti kun rouva tuli ulos, sanoin että ehkäpä lasta EI kannata jättää yksin pihalle. minä en ainakaan ikinä uskaltaisi, jos jonnekin ei pääse rattailla, sinne ei mennä. piste.
mutta nyt sitten kuulemma olen hysteerikko, kun tämä äiti päivitteli toiselle miten aloin motkottaa (en motkottanut, sanoin kyllä ehkä tiukkaan sävyyn että järki käteen). no, turha tulla mulle itkemään jos joku varastaa lapsen, heittää tupakan vaunuihin tvs. että mua sapettaa ihmisten tyhmyys :headwall:

 

äitipeikko, kurjasti käyttäytyy äitis, ihan ku olis kateellinen et oot raskaana. tai siis jos olis nuoremmasta ihmisestä kyse niin pistäisin tommosen kateuden tms piikkiin.

ja tuosta vaunuihin jättämisestä niin itsenäisyydenkatuhan on käytännössä yhtä vilkas kun hämeenkatu (tampereen pääkatu)! ei kyllä parane jättää vauvaa vahtimatta hetkeksikään. kaikkee hulluu väkee liikenteessä.. mä kyllä kuulun kans niihin "hysteerisiin" jos nyt niin haluu sanoa. ei tulis mieleenkään jättää pientä yksin.

 

Tervehdys!

Huh, sainpas pojan nukkumaan.

Osanotto Safariinalle ja tsempit myös Anulle. :hug: Mulla on kaikki isovanhemmat nyt kuolleet, mutta ystäväni mummo kuoli vastikään ja se varmaan sai mut viime yön tunnin unettomana jaksona muistelemaan sitä, kuinka vaarini kuoli kohta 6 vuotta sitten - hän olikin viimeinen elossa oleva isovanhempani. Ikävä yllätti äkkiarvaamatta, ja sitä sitten itkeskelin yöllä.

Mun vanhemmat ovat kyllä ihan mukavasti ja kiinnostuneesti suhtautuneet raskauteen, saattavat välillä kysellä vointeja ym. Appivanhemmatkin varmaan ovat periaatteessa kiinnostuneita, mutta mulla on taas joku sellainen kausi, että pidän heihin vähän etäisyyttä, huomaan, en niin jaksa ruveta vointejani siihen suuntaan puimaan. Ei ole kuitenkaan nuivaa asennetta onneksi ollut kellään.

En mäkään jättäisi kärryjä ja vauvaa kaupan eteen, sanoisin. Mietin, oonko joskus jättänyt kahvilan eteen istuessani noin metrin päässä ikkunan toisella puolella, mutta enpä usko niinkään tehneeni. Kyllä mä niin hysteerinen kuitenkin myös olen. Tosin jotkut ovat "rennompia" tällaisten asioiden suhteen, ja paha toisaalta mun mennä kommentoimaan, kun en oikein tiedä, millainen katu se siellä Tampereella on. Mutta jos itse kuitenkin jättäisin vauvan kärryihin ja joku tulisi siitä sanomaan, voi sitä nolotusta! Mulla itselläni kyllä, täytyy myös nolona myöntää, on ehkä vähän puutteellinen äidinvaisto, mitä muiden lapsiin tulee, joten en tiedä, huomaisinko pahastua, jos näkisin jonkun tekevän vastaavaa. :ashamed: Hyvä että löytyy niitäkin, jotka huomaavat tällaiset tilanteet ja tekevät niille jotain.

Mulla on yhä vaan sellaista ärsyttävää paineentunnetta (tai mainitsinkohan edes?) jossain tuolla tosi alhaalla. Neuvolantäti siis sanoi sen olevan normaalia kohdun kasvamiseen liittyvää, mutta kyllä vaan tuntuu ilkeältä. Ei tuota onneksi ole kuin vällillä liikkuessa. Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen aika pitkään hiukan samantyyppistä, mikä tuntui etenkin kun pysähdyin vaikka liikennevaloihin, ei niinkään kävellessä. Välillä senkin jälkeen on ollut, etenkin "tätiaikaan" (kuumeilupuolelta tulleet tietänevät, mikä on täti).

Muuten täällä olot jatkuvat samantyyppisinä. Eilisilta oli taas vähän helpompi. Jospa nää iltapahoinvoinnit kohta lakkaisivat tältä erää kokonaan. Oon liikettä tuntevinani aina silloin tällöin. Ja masu on ihan erottuva täälläkin jo, pitäisköhän kuvata taas sitä?

Vointeja toivotellen
Kalenteri ja Paapau tasan 15 viikkoa

 

nyt se mumma sit oli kuollut, ihan hetki sitten nukkui pois. :'(

 

No niin, kuvasinpas! =) Alla linkki kuvaan Paapaun pesästä:

http://www.aijaa.com/v.php?i=1090189.jpg

 

Anu :hug: Vai sellaisia ikäviä uutisia oli tullut. Otan osaa! Voimia suruusi!

 

Anulle iso :hug:

 

Anu Otan osaa!! :hug:

 

Safariinalle ja Anulle osanotot ja :hug:

Kalenterillahan on jo ihan vauvamasua =)

Itse olen ollut taas tänään töistä sairiksella, sillä eilisiltana tuli jälleen kivut ja pitkästä aikaa myös tuoreen oloista veristä vuotoa. En kuitenkaan ole tällä kertaa hakeutunut tarkistukseen, sillä kivut ja vuoto olivat kuitenkin sen verran vähäisiä, että ajattelin niiden johtuvan stressistä/rasituksesta. Onneksi on enää hiukan yli viikko siihen np-ultraan.

äitipeikko: äitisi kommentit kuulostavat kyllä todella tylyiltä. Hyvä kuitenkin, että isäsi on nyt kiinnostunut asiasta.
Minulla on sellainen onnellinen tilanne, että molemmat vanhemmat ovat ihan täysillä mukana tässä odotuksessa - ja sen ongelmissa. Heillehän kerroin asiasta noin viikolla kuusi (muistaakseni), kun luulin raskauden jo menneen kesken. Onneksi sain sitten heti seuraavana päivänä perua puheitani keskenmenosta

Sitä olen miettinyt, että kenelle te muut olette vuodattaneet kaikkia tuntemuksianne ja epävarmuuksianne? Itse olen pyrkinyt tilittämään kaiken mahdollisimman tarkasti miehelle, ihan kropan muuttumista, kipuja sekä vuodon erilaisia koostumuksia myöten. Jotenkin hänelle on luonnollisinta tilittää kaikkia asioita, kun hän on kuitenkin se toinen "edesvastuullinen". Hieman yleisluonteisempia kuvauksia olen sitten puhunut vanhemmilleni, kälylleni ja ja noin neljälle työkaverille sekä kahdelle esimiehelle. Kaikki ovat kyllä tukeneet todella hyvin koko ajan, mistä olen iloinen. Ja tietysti täällä tulee toisinaan avauduttua

 

Safariinalle ja Anulle osanotot ja :hug:

Kalenterillahan on jo ihan vauvamasua =)

Itse olen ollut taas tänään töistä sairiksella, sillä eilisiltana tuli jälleen kivut ja pitkästä aikaa myös tuoreen oloista veristä vuotoa. En kuitenkaan ole tällä kertaa hakeutunut tarkistukseen, sillä kivut ja vuoto olivat kuitenkin sen verran vähäisiä, että ajattelin niiden johtuvan stressistä/rasituksesta. Onneksi on enää hiukan yli viikko siihen np-ultraan.

äitipeikko: äitisi kommentit kuulostavat kyllä todella tylyiltä. Hyvä kuitenkin, että isäsi on nyt kiinnostunut asiasta.
Minulla on sellainen onnellinen tilanne, että molemmat vanhemmat ovat ihan täysillä mukana tässä odotuksessa - ja sen ongelmissa. Heillehän kerroin asiasta noin viikolla kuusi (muistaakseni), kun luulin raskauden jo menneen kesken. Onneksi sain sitten heti seuraavana päivänä perua puheitani keskenmenosta

Sitä olen miettinyt, että kenelle te muut olette vuodattaneet kaikkia tuntemuksianne ja epävarmuuksianne? Itse olen pyrkinyt tilittämään kaiken mahdollisimman tarkasti miehelle, ihan kropan muuttumista, kipuja sekä vuodon erilaisia koostumuksia myöten. Jotenkin hänelle on luonnollisinta tilittää kaikkia asioita, kun hän on kuitenkin se toinen "edesvastuullinen". Hieman yleisluonteisempia kuvauksia olen sitten puhunut vanhemmilleni, kälylleni ja ja noin neljälle työkaverille sekä kahdelle esimiehelle. Kaikki ovat kyllä tukeneet todella hyvin koko ajan, mistä olen iloinen. Ja tietysti täällä tulee toisinaan avauduttua

Tinkatar ja masukki 10+6