[K]:Mie ymmärsin täydellisesti, mitä tarkoitat. Ihanaa, että joku muukin käy näitä samoja asioita läpi. Siis tässä lapsettomuustilanteessa ei ole mitään ihanaa, vaan siinä että joku muukin ymmärtää Kuinka paljon miehesi lapsi on teillä? Meillä joka toinen vkl ja yhtenä arki-iltana viikossa.
Suurin osa pariskunnista käy tätä lapsettomuuskriisiä läpi yhdessä, mutta minä olen tietyllä tavalla kuitenkin yksin. Nimenomaan tuosta kommentista mieheni loukkaantui ja tavallaan syystäkin, tottakai tämä tilanne koskettaa myös häntä. Mutta niin kuin sanoin jo, "lapsellinen" ihminen ei voi ihan täydellisesti samaistua tähän tilanteeseen ja pelkoon.
Miusta oliskin hirveen hyvä, et mieskin saisi puhuttua jollein muulle asiasta - koska hänenkin tunteet on ihan yhtä sallittuja ja minä en puolestani voi täysin ymmärtää häntä tässä tilanteessa.
Mies on hirveän luottavainen siihen, että me onnistumme vielä, eikä sure samalla tavalla tätä asiaa. Minusta se tuntuu välillä siltä, ettei asia ole hänelle yhtä tärkeä, koska hän ei sure niin kuin minä. Vaikka miehethän on muutenkin erilaisia eikä samalla tavalla esim. vollota ja tilitä, mutta silti - ei niitä tunteita voi järjellä selittää kun ne vaan iskee.
Vaikeina hetkinä ajattelen, että mieheni on kuitenkin kunnon mies ja hyvä isä lapselleen. Voin siis olla varma, että hän on hyvä isä myös minun lapselle jos sen joskus saan. Ja ennen kaikkea mies on ollut niin mielettömän hyvä ja kiltti minulle :heart:
Siitä puheenollen, hän oma-aloitteisesti otti ensimmäistä kertaa puheeksi tupakoinnin lopettamisen! Saas nähdä miten käy - tarkoittiko oikeasti, että lupaa yrittää vai sanoiko sen vain jossain tunnepuuskassa.
Suurin osa pariskunnista käy tätä lapsettomuuskriisiä läpi yhdessä, mutta minä olen tietyllä tavalla kuitenkin yksin. Nimenomaan tuosta kommentista mieheni loukkaantui ja tavallaan syystäkin, tottakai tämä tilanne koskettaa myös häntä. Mutta niin kuin sanoin jo, "lapsellinen" ihminen ei voi ihan täydellisesti samaistua tähän tilanteeseen ja pelkoon.
Miusta oliskin hirveen hyvä, et mieskin saisi puhuttua jollein muulle asiasta - koska hänenkin tunteet on ihan yhtä sallittuja ja minä en puolestani voi täysin ymmärtää häntä tässä tilanteessa.
Mies on hirveän luottavainen siihen, että me onnistumme vielä, eikä sure samalla tavalla tätä asiaa. Minusta se tuntuu välillä siltä, ettei asia ole hänelle yhtä tärkeä, koska hän ei sure niin kuin minä. Vaikka miehethän on muutenkin erilaisia eikä samalla tavalla esim. vollota ja tilitä, mutta silti - ei niitä tunteita voi järjellä selittää kun ne vaan iskee.
Vaikeina hetkinä ajattelen, että mieheni on kuitenkin kunnon mies ja hyvä isä lapselleen. Voin siis olla varma, että hän on hyvä isä myös minun lapselle jos sen joskus saan. Ja ennen kaikkea mies on ollut niin mielettömän hyvä ja kiltti minulle :heart:
Siitä puheenollen, hän oma-aloitteisesti otti ensimmäistä kertaa puheeksi tupakoinnin lopettamisen! Saas nähdä miten käy - tarkoittiko oikeasti, että lupaa yrittää vai sanoiko sen vain jossain tunnepuuskassa.
Viimeksi muokattu: