Kiitoksia kaikille tosi paljon onnitteluista! Ja onnea
Rowanille esseen valmistumisen johdosta!
Ja kaikille kommentiksi vielä terapeutin luona käymisestä, että mulla oli tosi hankalaa opiskelujen kanssa viime syksynä / talvena ja silloin sain käydä 10 kerran session terapeutilla meidän yliopiston kautta. Ja vaikka tämä raskauden yritys oli silloin vielä paljon tuoreempi asia (siinä vaiheessa alkoi vasta tuntua siltä, että vaikeuksia saattaisi olla edessä), niin jo sellaisessa varhaassa vaiheessa teki hyvää vähän puhua siitäkin asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. Lapsen yrittäminen nimittäin otettiin usein puheeksi niissä sessioissa, vaikka paljon muustakin oli kysymys. Olen miettinyt, että jos nyt keskenmeno tulee ja yritys jatkuu, ja etenkin jos yritys vielä kovin pitkään jatkuu, niin ilman muuta yritän päästä jollekin terapeutille puhumaan fiiliksistäni.
(Huomaa kyllä, ettei mitenkään uskalla toivoa tai luottaa, että raskaus voisi mennä ihan hyvinkin...! Näin kai on vähän kaikilla, joille raskaaksi tuleminen on ollut hankalaa.)
Mun mies oli ihan paras aamulla. Kun näytin hänelle testin tuloksen kello kuusi, hän oli aluksi että "tosi hienoa, mutta saisinko vielä tunnin nukkua kulta". Mä sanoin tähän että nukuhan vain, jos luulet, että saat vielä unta. Eipä saanut.
Sitten alkoi levitä naamalle sellainen jähmettynyt kauhun ilme.
Mä: "Miksi sulla on tuollainen kauhun ilme naamalla?"
Mies: "No kun tämä tuli niin.... YHTÄKKIÄ!"
Ja mä mietin että oletpa aika pahvi, tässä on nyt yritetty viisitoista kiertoa ja tänä aamuna olisi aika lapsettomuuspolille, että ei hemmetissä tässä vaiheessa voi tulla uutisena se, että lasta yritetään saada alulle.
Ja vaikka itsestäkin tuntuu, että "oho nytkö se jo tapahtui", niin ainakaan en ollut noin ällistynyt...
Oikeasti mun mies on tosi ihana, hän ei vain aina hanskaa näitä spontaaneja reaktioita elämän suurissa ratkaisuhetkissä. Kun mä kysyin aikoinaan, että mennäänkö naimisiin, hänen reaktionsa olivat:
1) "Ai nyt vai?"
2) "Ai miksi muka?"
3) "Nyt mä kyllä tarvitsen tukevan ryypyn."
Kyllä se sitten taas alkaa kuulostaa kaukaisesti järkevältä, kunhan pääsee alkujärkytyksestään yli.
Alkoipa kaamea puhe / kirjoitusripuli, nyt siis oikeasti taka-alalle hetkeksi. Käyn teidän plussauutisianne kyllä katsomassa, toivottavasti nyt alkaa tulla niitä paljon!