Tuhannesti onnea islalle ja tervetuloa kaikille uusille!
Mä olen kirjoittanut aika vähän, koska pelkään, että alan ajatella pelkästään raskausasioita jos selaan liikaa näitä palstoja ja sitten masennun. Tässä ketjussa on kuitenkin ollut todella kiva henki aina kun olen tänne pistäytynyt, vaikken aina kommentoi. Omiin tietoihin voisi päivittää, että yk 15 käynnistyi tänään. Mies saa huomenna tulokset uudesta spermanäytteestä, muttemme kumpikaan jaksa toivoa, että toinen näyte olisi sen parempi kuin ensimmäinenkään. Olemme jonossa lapsettomuusklinikalle, mutta ei ole mitään tietoa siitä, koska ajan voi saada.
Meidän tilanne uuvuttaa minua tällä hetkellä ihan tuhottomasti. Meillä on siis sellainen kuvio nyt, että mies valmistuu ja hakee töitä. Todennäköisesti hänen täytyy muuttaa eri maahan järkeviä oman alansa töitä saadakseen. Mahdollisia työpaikkoja olisi ainakin kolmessa-neljässä eri maassa (yhdestä on varma tarjous, kahdesta muusta odotellaan tietoa, neljänteen pitäisi jättää hakemus pikapuoliin). Eli tässä saattaa kotimaa vaihtua, mutta millä aikataululla, siitä ei ole vielä tietoa. Voi olla, ettemme edes ehdi tuonne lapsettomuusklinikalle, ennen kuin mies muuttaa.
Minä taas jäisin vielä tänne vanhaan kotimaahan (joka ei siis ole Suomi) tekemään opintoni loppuun, ennen kuin muuttaisin miehen perään. Tässä olisi kovasti järkeä monelta kannalta, mutta raskauden yrittäminen kyllä hankaloituu aika hemmetisti, jos asumme eri maissa (!). Eli käytännössä yrittäminen menisi tauolle ainakin n. puolen vuoden ajaksi, mahdollisesti pidemmäksikin.
Lapsen saaminen olisi meille korkeampi prioriteetti kuin kummankaan ura, joten en tarkoita, että priorisoimme nyt työpaikkojamme ja opintojamme tässä kuviossa lapsen yrittämisen edelle. On vain niin, että se miehen sperman laatu oli ilmeisesti tosi huono (alle miljoona siittiötä millilitrassa), joten nyt on sellainen tunne, että eipä tässä luomuyrittämisestä taida olla iloa kuitenkaan. Ja toisaalta muutimme mihin vain, niin tuskin ainakaan julkiselle puolelle pääsemme kovinkaan nopeasti hoitoihin.
Jos nyt jätän omat opinnot kesken ja muutan heti miehen mukana, niin sittenhän siinä käy sillä tavalla, että en saa töitäkään kun opinnot ovat kesken ja sitten istun kotona pyörittelemässä peukaloita tyhjän panttina ja odottamassa lapsettomuuspolin aikaa ja ahdistun siitä. Ja stressaan entistä enemmän raskaaksi tulon yrittämisestä. Kun taas jos jään tänne, niin saisin kuitenkin tutkinnon loppuun ja ehkä olisi jopa parempi omalle mielenterveydelle, ettemme edes yrittäisi luomuraskautta vähään aikaan. Kuulostaako tämä ollenkaan järkevältä?
Ikää tulee kesällä mulle 31 ja olen kamalan ahdistunut siitäkin, että tässä vaihessa mun hedelmällisyys alkaa laskea. Toki tiedän, että moni saa lapsia paljon vanhempanakin, mutta kun miehen hedelmällisyys ei ole ollenkaan iskussa, niin tuntuu ettei mulla olisi tästä enää varaa vanhentua kovin paljoa...
Anteeksi hermostunut vuodatus. Tuntuu vain siltä, että nämä lapsettomuustutkimukset ovat kyllin rankkoja muutenkin, saati sitten että koko tulevaisuus on vielä kaikilla muillakin tavoilla auki. Mutta tiedän, että monella on täällä vielä rankempaa. Siksi ajattelen, että varmaan joku ymmärtää näitäkin fiiliksiä.