Hoitoihin/tutkimuksiin ensikertalaisena alkuvuodesta 2011

Aaargh!!! Mä en jaksa odottaa että saan ne clomit käyttöön. Tää on ihan hirveetä kun on aina vaan jumittuneena tähän samaan "vaiheeseen". Eihän kukaan oo raskaanakaan kahta vuotta putkeen. Alussa oli ihan kivamiettiä millasta se elämä sitten on kun meilläkin on vauva ja mitkä vaunut valitsen, miten vietän lomani jne. Täällä oli vissiin ollut puhetta vauvan vaatteista? Mulla on jo hyvä kokoelma tuolla kaapissa odottamassa :ashamed: Lisäksi olen tehnyt kestovaippoja,, lukenut varmaan sata kirjaa vauvoista ja lapsista ja raskaudesta, valinnut tosiaan ne vaunut useampaankin otteeseen aina kun edellistä valintaa on lakattu valmistamasta, miettinyt nimiäisiin menun ja ohjelman ja totta kai nimen. En taida olla ihan terve enään Jotenkin tuntuu ettei ulkopuolinen voi mitenkään ymmärtää millä volyymillä tää täyttää pään. Mulla on yhteen kaveriin katkennut välit oikeestaan tän lapsettomuus asian takia ja sen ettei hän tajua tätä yhtään millään tasolla. Itsellään on yksi lapsi jota on yritetty kuukausi...

Syvin anteeksipyyntö avautumisesta, mutta tänään on taas tämmönen mua-ottaa-päähän-päivä.

 

LoveStreet mullakin tänää just toi päivä.. tuntuu että ei se onnistu ikinä. Ja sitten piti taas tuolla odottavien puolella käydä masuja ihastelemassa :ashamed: Tää vaan on niin tätä, jatkuvaa odotusta. Toki hyvä, kun onneks sain noi clomit nyt uutena mukaan... ehkä nekin vaikuttaa osaltaan tähän mielialaan. Mä välillä yllätän itseni miettimästä nimiä ja kaikkea, mut ihan pakko toppuutella itseä. Ihan hyväkin, kun mies on sellanen kaupassa, et liukenee paikalta mun jumiessa vauvanvaatteiden luo.. sitte nolona ite menee perässä. Hopeainen tuolla aiemmin sanoi ettei halua tuttujen näkevän ja sama pelko mulla kaupoissa, mut kummilapsi on ihana tekosyy
Sä LoveStreet olet vakavan vauvakuumeen kourissa.. kuten me muutkin Ei anteeksipyyntöjä, täähän on just oikea paikka avatua :wave: Tsemppiä ja kärsivällisyyttä, jospa teidänkin asiat lähtis etenemään ja testi näyttäis plussaa piankin.. :hug:

H.o.p.e Tsemppiä :hug: utelias olen kuulemaan miten meni :ashamed:

 

Tervehdys taas kaikille!

Kirjoittelin tossa jo pitkät pätkät mutta koko teksti hävis jonnekin nettiavaruuteen, argh..

Mut joo, nyt olis sitten ensimmäinen tuomio saatu. Ilmeisesti mun arvoissa oli jotain häikkää ja ovistakaan ei ole tapahtunut. En saanut juuri mitään selvää lääkärin mutinoista (mulla oli soittoaika vaan) mutta nyt saatiin lähete jatkotutkimuksiin. Pakko se on kai viimein itselle myöntää että kärsii lapsettomuudesta. Yllättävän vaikea sitä on hyväksyä vaikka osasinkin epäillä että kaikki ei ole kunnossa kun mitään ei ole tapahtunut. Pääsi iso itku kotimatkalla :'(
Nyt sitten odotellaan kutsua jatkotutkimuksiin, toivottavasti ei mene kovin kauaa. Kuinka pian te ootte pääseet julkiselle puolelle? Kannattaisiko harkita yksityistä?

Valaiskaa taas vähän tietämätöntä, mitä noi clomit on?

Mullakin on muuten ihan sama ongelma kuin Hopeaisella. Ei voi käyttää mitään äitiysvaatteita muistuttavia tunikoita / löysiä vaatteita ja täytyy aina isoon ääneen mainita esim. juoneensa lasin viiniä tai syöneensä sinaria tai jotain mistä tulee selväks että ei olla raskaana. Kaikki kun tarkkailee kovasti tota vatsanseutua. Mulla viel tuli tossa pari kk sitten lomalla muutama lomakilo ja pelkään että koska joku rupeaa onnitteleen. Voi hitto että se olis noloo! Mieskin sano että sitä ahistaa kun siltä jatkuvasti kysellään että joko, joko..ei ihmiset vaan tajua ettei se aina ole siitä kiinni ja niin helppoa kuin joillekin. Me tosiaan mentiin kesällä naimisiin ja nyt kaikkien mielestä pitäis olla jo vauva aluillaan, tosiaan, voi kun oliskin *syvä huokaus*

Mutta joka tapauksessa, ihanaista viikonloppua teille kohtalonsisaret :heart:

 

täällä ollaan.. vieläkin hiukan lääkehöyryissä mutta tiukasti mukana. oon käyny säännöllisesti lukemassa teidän juttuja ja ihana huomata, että lähes kaikilla on jotain menossa.. sit vaan toivotaan, että thaikatin perään tulee piiiiiitkä lista nimiä.
tää koko kaksplussa on ilmeisesti jotenkin takkuillu viime aikoina, oon muutaman kerran kirjoittanutkin mutta ne on hävinneet johonkin. Välillä taas koko sivusto on ollut pois käytöstä.

ensin hiukan omanapailua, eli viime tiistaina oli tosiaan punktio ja sattui niin helvetisti :kieh: luulin oikeasti, että lääkkeet olis purru paremmin, mutta kipu oli aika kovaa. Noh, saalis oli kuitenkin hyvä: 13 munasolua, joista 9 kypsää ja kaikki hedelmöitty ja jakaantu. Eilen siirrettiin yks ja kahdeksan pakkaseen. Itku tuli kyllä eilen kun ultrassa näkyi ihan selkeesti miten pieni laitettiin kohtuun.. :heart: Nyt täytyy vaan lujasti toivoa ja uskoa, että tarrais lujaa kiinni..saa nähdä miten nää seuraavat kaks viikkoa menee, nytkin jännittää jo niin hirveesti ettei meinaa tulla mistään mitään. ja tunteet vaihtelee valtaisasta epätoivosta onneen.

Nyppy: nyt kun mainitsit noi clomien aiheuttamat kuumat aallot, niin heti palautu mieleen, että mulla oli silloin ainakin ihan hirveesti niitä. Varsinkin öisin. Toivotaan, että sulla oireet pysyy muuten tosi pienenä ja että tulis sit tietty paras mahdollinen tulos kans.

Babies: teillähän on kans tapahtunu jo paljon, aika ihana toi lääkärin isäksi kutsuminen

tunturihilla: oikein loistavaa reissua ja kiitos kun tuolla aikaisemmin (tää pino päivittyy niin vauhdilla ettei meinaa perässä pysyä) piristit mieltä oikein kunnolla. itku tuli kun sun kannustusta luin, kiitokset siitä.

mua ainakin ärsyttää aivan suunnattomasti kun kaiken aikaa esim. töissä ihmiset vihjailee ja kyselee, että kai teidänkin nyt olis aika jo ruveta lisääntymään. (eräs työkaverini käytti juuri näitä sanoja) saa nähdä, jonain päivänä rupean vielä kirkumaan ja kerron, että on tässä jo aika monta vuotta perkele yritetty. saatte sitten lukea iltalehdestä kun mä oon riehaantunut..

miittinki vaikuttaa hyvältä idealta, itellä varsinkaan kun ei oo ketään kenellle näistä asioista puhua. En oo kertonu yhdellekään ihmiselle ja kieltänyt miestäkin puhumasta. En vain jotenkin kestäisi ihmisten reagointia vaikka tiedän, että voisi olla hyväksikin.

on tosi kiva kun täällä on aktiivisia ihmisiä ja pääsee lukemaan syvällisiä pohdintoja ja sit myös niitä kevyempiä mietteitä. Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

H.o.p.e :hug: :hug: Voimia sylin täydeltä :hug:
Hyvä että saitte lähetteen, hoitotakuun mukaan ensimmäinen käynti pitäis olla 3kkn sisään. Meillä meni lähetteestä eka käyntiin jotai reilu 2kk. Siinä odotusaikana monet käy teettään yksityisellä simppa-analyysin ja aukiolotutkimuksen, se nopeuttaa julkisella sitten itse hoitoja (en siis muista oliko teillä tehty noi). Jaksuja :heart:

Clomifen: keinotekoinen antiestrogeeni.
Klomifeenin vaikutukset perustuvat sen antiestrogeenisuuteen, minkä vuoksi munasolun irtoamista estävä vaikutus poistuu ja estrogeenieritys lisääntyy. Tämä johtaa osaltaan munasolun irtoamiseen. Klomifeenilla on ilmeisesti myös suora stimuloiva vaikutus munasarjoihin, mutta munasolun irtoamisen aikaansaaminen edellyttää yleensä kohtalaista omaa estrogeenieritystä.
Käyttötarkoitukset:
Munasolun irtoamishäiriöt ja kohdun limakalvon liikakasvusta (hyperplasia cystica glandularis) johtuvat vuotohäiriöt.

Isla79 Onneksi olkoon hienosta saaliista! :hug: Toivotaan nyt että pikkuruinen tarraa tiukasti kiinni :heart::heart: koska sulla virallinen testipäivä? meinaatko tehdä itse testiä sitä ennen? Pidäthän meitä jännittäjiä tilanteen tasalla ja kerrot oireita? Voi kumpa kaikki menis nyt niin kuin meidän suunnannäyttäjä Thaikatilla :heart:
Mulla noi kuumat aallot on ollu aamuöisin ja aamupäivisin. Muista ehkä epäilyttävää, kun ennen palelin ja nyt vähä väliä hiki hatussa ja naama punasena :ashamed: Onneks vielä ei oikeastaan muuta isompaa oiretta :stick:

Mulle sattu tosi ikävä tilanne kerran kun olin siis rv7+6 kun kohdun ulkopuolinen leikattiin, vatsa oli turvonnut tosi pitkään ja eräs puolituttu kysyä pamautti et oletko raskaana. Se oli järkyttävää, musta tuntu et luhistun just siihen. Jotenkin sain pidettyä itteni kasassa ja sanoin kylmästi "En, ehkä oon lihonu jos siltä näyttää" ja äkkiä pois. Lisäks joku aika sitten anoppi oli kysynyt mieheltä, et olenko raskaana kun oli ollut katsovinaan... onpas nyt kiva tietää sen kyttäävän mun mahaa :kieh: Kaikki tuollaset on inhottavia tilanteita ja jo pelkästään se tunne, et joku katsoo vatsan seutua

Silti, Mukavaa perjantaita :wave:

(Kyllä tökkii välillä 2+ pahasti, viimeks iltapäivällä ei päässyt sivuille ollenkaa)

 

Lovestreet Tänne saa aina tulla avautumaan Mulla on kans sama homma, että kukaan ei ymmärrä sitä miten tämä ongelma täyttää koko elämän. Sitä ei enää paljon muuta pysty ajattelemaan ku tätä..

h.o.p.e Me mentiin suoraan yksityiselle koska siellä on niin paljon parempi palvelu eikä tartte ootella.. Rahasta tekee kyllä ihan pirun tiukkaa tällä hetkellä mutta ollaan nyt päätetty että lapsi meille tulee, vaikka väkisin

isla79 Oi kun ihanaa, täällä ollaan ainaki peukut, varpaat ja muutkin raajat pystyssä että pikkuinen nappaa tiukasti kiinni :heart:

Ollaan nyt täällä pk-seudulla viikonloppua viettämässä ja on tosi vaikea olla kun pitää koko aika miettiä mitä sanoo, ettei vaan lipsauta mitään tähän "projektiin" liittyvää : / Ei haluta vielä puhua sen kummemmin perheelle mitään, ei jaksa sitä utelua yms...
Mietiskelin tossa matkalla sitä että miten huonosti mulla on tietoa kaikesti, kun en edes hitto tienny kuinka nopeesti hedelmöittyny munasolu kiinnittyy kohtuun.. Oon eläny melkein tän koko yrittämisen sellasessa omassa pienessä kuplassani ajatellen ettei mun tartte tietää.. Koska meille tulee lapsi jos niin on tarkotettu. On ollu tosi vaikeaa kun on joutunu avaamaan silmät ja toteamaan nämä elämän tosiasiat.. Koko elämä on muutenkin ollu ainasta taistelua ja vaikeuksista selvitymistä, milloin tää helpottaa? Ja välillä meinaa pinna katketa kun ihmiset kitisee joistain täysin merkityksettömistä asioista.. Esim. anoppi ottaa hirveen ressin jos ruusut ei vaikka kasva niin hyvin ku viime vuonna..

Noi tulokset mitä saatiin oli hyviä uutisia. Mutta toisaalta mietin sitäkin että mitä voi tehdä kun ei ole mitään konkreettista syytä siihen miksei lasta ole tullut? Lääkäri sanoi että nämä asiat on niin pienistä kiinni, eikä olla edes hirveen kauan yritetty? Kyllä tämä aika pitkältä ajalta tuntuu.. Huh, tässä vähän mun pohdintaa tälle päivälle

 

Kiitos Nyppy u

Onko kenelläkään kokemusta Tampereen tai Turun alueen yksityisistä paikoista?
Ajattelin jos kävin yksityisellä tosiaan ainakin simppatutkimuksen ja sen aukiolo tutkimuksen jos se vauhdittais asioita. Tässä kun ei enää olla niin kovin nuoria (minä jo 30 ja mies 32 ) niin ei haluais kauaa odotella hoitoihin pääsyä, ja tietysti muutenkin haluais tuloksia mahd. pian - kuten varmasti me kaikki : )

 

Tervetuloa mukaan jakamaan iloa ja surua vauvakuumesta, tutkimuksista (ja tuloksista!?) ja toivosta saada oma pikkuinen käärö avuin tai ilman :heart:

***Kuumeilijat***

Nyppy 34v...........Esikoinen haaveissa....Yritysaikaa kulunut n.2 vuotta
- 1.ivf jonossa, käytössä clomit

Miipeli................................. .................Yritystä 12/08 asti
- Ei vielä hoitoihin/tutkimuksiin.

Tunturihilla 23v...Esikoinen haaveissa.....Yritysvuosi 2/yk 10 -
- Lapsettomuuspolille kesäkuun alussa eka aika

Kapybara................................ .............yk12

Babies 26v..........Esikoinen haaveissa.....Yritystä takana n.1,5v -
- Tutkimukset alussa

t84 27v..................................... ............Reilu 2v "kunnon" yritystä.
-Tutkimuksiin menossa

A-ML 24v............Esikoinen toiveissa.......Yritysaika 3v
- Tutkimukset

83yrittäjä 27v..................................... ...Yritys aloitettu 4/2009
- Clomit, inssejä tulossa.

Hopeainen............................... .............Yritystä noin 2,5v - Tutkimukset, terolut, kilpirauhasen vajaatoiminta

Viola30...........Toinen haaveissa (esikoinen10/09) kakkosta on yritetty 06/10 asti

tyty86 24v.......... Toinen haaveissa (tyttö 08/09)
- Tutkimukset menossa

Imoen 33v..........Toinen haaveissa (poika -97) Yritys aloitettu 9/2008 KM 10/09 ja 1/10.

h.o.p.e.............Tutkimukset menossa

Isla79...............1.ivf


:heart:***Plussanneet***:heart:

Thaikatti 1.icsi

 

Meidän ekalla polireissulla hoitaja sanoi ettei kannata netissä keskustelupalstoja edes lukea, "kun sinne kirjoittelee vain ne pahimmat tapaukset". Mieskin siinä muka nyökytteli vieressä. Vetäsin pienen herneen nenään... päästiin sairaalan kahvioon asti, kun tein miehelle ilmoituksen, että on totta että kirjoittaa "pahimmat tapaukset" mutta myös minua "lievemmät" ja että tosiasia on, että minä olen yksi niistä ihmisistä, yksi niistä "tapauksista", se on opeteltava niin minun kuin miehenkin hyväksymään.. ja se on sille hoitajalle ihan sama mitä sanoo. En tiedä teinkö asia liian raa'alla tavalla miehelle selväks, kun se ei ehkä niin pitkällä asian hyväksymisessä ollut, mutta sen jälkeen olen saanut tukea ja tsemppausta netissä roikkumiselleni ihan eri tavalla... sanat ehkä satuttivat, mutta ainakin menivät perille. Harmittaa vaan ettei ollu pokkaa sanoa samaa sille hoitajalle :ashamed: (anteeks jos toistan itseäni, en muista olenko ton jo kertonut)

Babies Tieto lisää tuskaa. Mun mielestä on ehkä hyväkin tapa selvittää asioita vasta sitä mukaa, kun ne itselle tutkimusten ja hoitojen muodossa eteen tulevat.
Eipä ole täälläkään elämä tähän asti muutenkaan helppoa ollut, uudelleensyntymään uskovat sanovat että sielu valitsee ennen syntymäänsä missä vaiheessa uutta elämää "pahan karman" haluavat kokea, viisaat ja vanhat sielut valitsevat kuulemma niin, että ne koettelemukset valitaan ensin ja loppuelämä olisi helpompaa mä niin haluisin uskoa tuohon :ashamed: mutta eipä vielä tähän ikään sitä helppoutta ole näkyny, eikä millään elämän osa-alueella... se on vaan jaksettava tarpoa etiä päin ja nauttia niistä pienistä hyvistä onnen hetkistä ja ihanista ihmisistä, joita elämässä on :heart:
Älä Muru murehdi, lääkäri varmastikkin tiesi mistä puhui :hug:

H.o.p.e ja onhan se pelkkä odotus niin hermoja raastavaa, että ehkä siksikin se tutkimusten tekeminen olisi hyväksi? Tuntisi, että asiat etenee.

).( kuumat aallot vähentyneet, eikä nyt mitään oireita. Tuskin auttavat koko clomit noin pienellä annostuksella : /

 

h.o.p.e Voimia sulle :heart: En nyt muista ootko kertonu mutta tosta ovuloimattomuudesta tuli mieleen että ootko kokeillu mitä ovistestit sanoo sulle? Kannattaa tosiaan käydä yksityisellä nuo teettämässä, se ei oo hirvittävän iso sijoitus.. Saapi tietää nopeasti

Nyppy Yritetään uskoa tuohon ja vaikeudet on tehny meistä semmosia ihmisiä kun nyt ollaan.. Ihan käsittämätöntä että se hoitaja noin sanoi. Täältä saa sitä vertaistukea mitä ei muualta välttämättä saa, ja onhan täällä niitä pahimpia tapauksia.. Mutta myös niitä joille hoidot tuo avun! Se kannustaa jatkamaan, mutta samalla hyväksymään sen tosiasian ettei kaikki mene aina niinku Strömsössä Oliks sulla muita oireita kun noi kuumat aallot? Niin, ja jos saa kysyä niin paljon ne clomit suurinpiirtein makso?

Mut tää lähtee nyt syömään täytekakkua(taas).. Hiilarit paukkuu tänä viikonloppuna mut kotona voi sitte pingottaa sen asian kanssa. Yllättävän helppo on ollu tämä alku, kun ajattelee että se on meidän lasta varten :heart: Ja tietty myös omaa hyvinvointia parantaa

 

Babies se hoitaja tuskin edes tiesi mistä puhuu ja jos tiesikin, niin mehän oltiin siellä ivf-suunnittelupalaverissa.. haloo, eiks se jos mikä ole kuitenkin hoitomuoto silloin kun niitä ongelmia on :kieh: (ehkä se tarkoitti jotai suomi24sta?). Sä olet niin oikeassa tuosta vertaistuesta :heart: onneks mieskin sen nyt näkee ja ymmärsi, se on pääasia ja se hoitaja sais pitää mielipiteen omanaan.
Clomit makso n.67e ja kelakorvausta ei saanu, en tiedä miks. Oireita oli alkuun ne ärsyttävät aallot tosiaan ja pikkasta nippailua munasarjassa, ei muuta... ja nyt ei sit mitää :stick: Toivoa vaan voi että silti auttavat. Noi oireet on kai aika henk. Koht ja sit vielä kiinni annostuksestakin. Kohta pääset itekki kokeen ne jospa sullakaa ei mitn pahoja sivuvaikutuksia tulis.

Tää lähtee nyt ulos nauttiin auringosta ihanaaaa...

 

Pelattiin kavereiden kaa sellasta parisuhdepeliä, missä tuli kysymys "Onko lapsi, kuten sanotaan, rakkauden täyttymys?" Moni oli sitä mieltä että on, minä ja mieheni olimme ilman muuta sitä mieltä että ei ole. Se mielipide ei ole tullut vain lapsettomuuden seurauksena, ilman muuta olemme alusta asti ajatelleet olevamme perhe jo näin kahdestaan.

Jokin aika sitten pohdittiin täällä sitä, että jotkut ovat jo parin kuukauden yrittämisen jälkeen aivan rikki, toiset taas eivät masennu vaikka yritystä olisi pari vuotta jo takana. Itse uskon myös, että jokainen kokee lapsettomuuden tavallaan, eikä tuntemus ole suoraan verrannollinen yritysaikaan tai koettuihin vastoinkäymisiin.

Itse en ole missään vaiheessa uskaltautunut heittäytyä valtavaan vauvakuumeeseen, jotenkin halunnut suojella itseäni. Pakotan itseäni kokoajan ajattelemaan, että on olemassa vaihtoehtoja lapsiperheelliselle elämälle... Joku voisi kyseenaaistaa että haluanko lasta tarpeeksi, mutta totuus on että en edes uskalla tietoisesti heittäytyä haluamaan niin paljon kuin todellisuudessa haluan...

Babies saanut ihana kommentit siellä käynnillä!

 

Olisi pitänyt löytää tämä ketju aikaisemmin!
Me ollaan yritetty miehen kanssa 1,5vuotta, minä 27 ja mies 25v. Meidän tutkimukset aloitetaan ensi viikolla minun labroilla. Jänittää ja itkettää koko ajan kun pelkää sitä pahinta. Meillä alko tämä "ongelma" viime syksynä kun kolme kaveria ilmoitti muutaman viikon välein olevansa raskaana (ensimmäisestä yrityksestä) ei oltu jotenkin osattu edes vielä ajatella että pitäisi mennä tutkimuksiin ennen tätä.

Kiitos tästä ketjusta!

 

Hopeainen viisaita puhut. Tiedän mitä tarkoitat, ite joudun toppuuttelemaan itseä vähän väliä.. itsesuojeluahan se on ja sitä että yrittää elää lapsettomuudestaan huolimatta hyvää elämää. Toi "rakkauden täyttymys" on mun mielestä samaa sarjaa kuin joidenkin ajatus siitä, ettei täysin voi olla nainen tietämättä mitä on äitiys.. musta se on järkyttävä näkökanta, ettei voisi olla kokonainen ilman lasta, edes nainen. Ja jos lapsi on rakkauden täyttymys, eikö se jos mikä ole elämistä toisen kautta, kun oikeasti sen onnen pitäis lähteä itsestä.

Joskus kun miettii asioita, tuntee myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan jotka kulkevat koko elämänsä odottaen jotai parempaa, ikinä saamatta, ja väistämättä tulee siitä mieleen omat ajatukset tästä lapsiasiasta, se miten aika kulkee jollain tapaa mun ohi ja mä olen unohtanut miten elää... ihan kuin se olis mun elämäni joka konkreettisesti jonottaa siellä sairaalan lapsettomuusjonossa ja jos siitä jonosta poistuu elämään, menettää paikkansa. Hassua, miten järki ymmärtää sen vääryyden mutta tunteet eivät anna mun päästää irti, edes pieneksi hetkeksi.
En ikinä ole pitänyt itseäni mitenkää "pullan tuoksuisena äitinä", joskus jopa epäilin, tokko mulla sellasta kuin äidinvaisto onkaan... mutta ehkä se näkyy just tässä ja nyt, pakottavana tarpeena tuntea, kokea, nähdä mitä se rakkaus omaa lasta kohtaan tai lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan on. Ehkä se on just äidinvaisto joka meitä ajaa eteenpäin ja antaa voimaa huonoina hetkinä.


Helinä*** lämpimästi Tervetuloa :flower: =) toivotan sulle mukaan rohkeutta ja voimia tälle tielle, yhdessä me ollaan vahvempia.
Oletteko menossa yksityiselle vai julkiselle puolelle? Se on pelottavaa se ensiaskel ottaa, mutta kannattaa tehdä

 

Hopeainen puhuu asiaa. Sama pätee kaikkiin elämän kriiseihin/vastoinkäymisiin. Ihmiset on vaan erilaisia ja se on rikkaus. Tylsäähän se olisi jos kaikki oltais samasta puusta veistetty Mulla on tällä hetkellä menossa totuttelu siihen tosiasiaan ettei sitä lasta välttämättä ikinä tule. Parempi näin pikkuhiljaa miettiä näitä asioita kun pudota sitten kovaa ja korkealta myöhemmin.

Nypynkin kanssa samaa mieltä noista asioista. Kaikki ei halua olla äitejä, mutta edelleen se tuntuu hirveästi kummastuttavan ihmisiä jos joku ei haluakaan lapsia. Ihanasti kirjoitit tuosta äidinvaistosta. :heart:

Helinä** Tervetuloa Olette ottaneet tosi ison askeleen tutkimuksiin hakeutuessanne. Se vaatii aika paljon rohkeutta Odottelu on itselle ollu ehkä se ikävin asia, kun ei niitä tuloksia saa nyt tässä ja heti Tsemppiä! Mitäs kaikki labroja siusta näin alkuun otetaan? Jos saa kysyä?

Täällä on kotiin palattu, ihanaa Ja fanaattisesti jo oireita seuraillu kun reilu viikon päästä odotetaan tätiä kylään. Samat juilinnat, ilmavaivat ja aivastelut on ku viimekin kierrossa.. Yksi asia on kyllä muutamana päivänä vaivannu. Mulla on alkanu puutua oikea käsi satunnaisesti. Ensimmäisen kerran torstaina kampaajalla istuessa käsi vaan yhtäkkiä alkoi puutumaan, enkä ajatellu asiaa enemmän.. Nyt viimeisinä kahtena yönä olen muutaman kerran heränny siihen että käsi on taas puutunut, ihan sama missä asennossa nukkuu : / Luulen kyllä että selässä/niskassa on taas jotain jumissa, pitää seurailla tätä pari päivää..

Meinasin olla tässä kierrossa lujana enkä testaa yhtään r-testiä!! odotan kiltisti tätiä.. Mikä on varmaan helppoa kun pääsee aloittamaan clomit. Ootteko clomien käyttäjät miten ratkassu sellasen pulman että mitä jos se kp kun pitäs ultrata osuukin viikonlopulle??

 

Kiitokset lämpimästä vastaanotosta! Ihan itku pääsi onnesta kun tuli niin helpottunut olo kun on saanut sanoa tämän täällä "ääneen" =) Joo kyllä se päätöksen tekeminen pelkästään siitä labraan soitosta kesti 4kk. Multa otetaan kilpirauhasarvot, perusverenkuva ja sitten prolaktiini. Miehen pitäisi nyt vaan varata aika sinne labraan myös.

Julkiselle puolelle mennään, katotaan jatkossa miten edetään kun tiedetään vähän hoitoonpääsy-ajoista ja minkälaisia hoitoja/tutkimuksia yleensä tarvitaan, niin ja Porissa asutaan.

Kesti muuten 4 tuntia lukea koko ketju!

 

Helinä*** siitä se lähtee. Tsemppiä ja toivotaan, että teidän hoitotaival loppuu ennen kuin kunnolla alkaakaan Urakoinu sitte oletkin, kun neljä tuntia jaksoit istua ja lukea meidän jorinoita..

Babies seuraappas ihan huvikseen, tuleeko käden puutuminen niin, että ensin on näläntunne, sitten puutuminen? kuulostaa tosi hassulta, mut mulla oli yhden raskauden alkaessa sellasta outoa oiretta.. jos ei syönyt Heti kun nälkä, kädet puutu ja tuli huono olo, meni sit ohi kun söi. Kunpa oliskin sulla raskausoire db Tosin mullaki ollu selkä jumissa, eikä takuulla ole raskauden kans mitää tekemistä :ashamed:

Mä mietin etten edes tekis tässä kierrossa ovistestiä, mut kyl mä teen.. pakkohan se on ku eka clomikierto. Harmittaa ettei mulle määrätty sitä seurantaultraa, eikä tässä kuussa käydä yksityiselläkää.. ehkä sit ens kierrossa. Nyt ei raski, kun viime kuussa kävin.
Eilen huomasin saunassa nännipihoissa sellasia "näppysiä" mitä tulee raskausaikana, siis clomitko sen aiheuttaa? Ja toinen ihmetys oli, kun miehen kans siinä tehtiin rakkauden tekoja, niin kylläpä juimas ilkeesti oikeaan munasarjaan.. oma diagnoosi tietysti heti oli, että oikea innostui clomeista tuottaan useamman munasen kuin yhden ja vasen vaan vetää hirsiä. Just tällasten asioiden takia se ultra olis niin tarpeen :kieh: mulla se monikkoraskaudenriski on kuitenki pienempi kuin Babiesilla. Ainakin toi oikean puolen diagnoosi on selkeä, vasemmasta taidan viel miehen kans keskustella.. josko sittenki raskis siihen ultraan alko jotenki tuntuu siltä.. josko pääsis lauantaina jollekkin..

 

Tervetuloa Helinä:hug:

isla79onnea onnistuneesta siirrosta ja sydämeni täydestä onnea ja kärsivällisyyttä seuraavalle kahdelle viikolle!Tarttukoon pikkuinen oikein tiukasti kiinni:heart:

Babies ihana tosiaan tuo lääkärin kommentti, tuntui varmasti sydäntä lämmittävältä:heart:

Meillä täällä kaikki toisaalta ok ja toisaalta taas niin inhottavan epätietoista:headwall: Suurin osa ns.alkuraskauden oireista on jäänyt pois ja mä koen sen jotenkin tosi hämmentävänä. Yritän olla rohkea ja pitää positiivisuutta yllä, mutta välillä pelko työntää päätään esille...
Meillä on ensimmäinen ultra 24.3 ja neuvola 6.4 jos siis kaikki hyvin.Nyt vain täytyy olla olla sisukas...on se vaan jännä kuinka ensin murehtii viisi vuotta sitä, kun ei plussaa ja nyt kun on plussannut ja alkuhuumasta toennut niin taas pitää jännittää, pelätä ja kokea jonkinlaista epätietoisuuden ahdistusta!Voe elämä!!

Kaikesta huolimatta haluan toivottaa teille kaikille hyvää alkavaa viikkoa ja paljon onnen kipinöitä:heart:

 

Thaikatti Voimia ja kärsivällisyyttä teille :hug: Harmi että joutuu vain odotteleen sitä ekaa ultraa, mutta toivottavasti pikkuisella kaikki hyvin :heart: Joillakinhan raskaudet vain on vähäoireisia. Varmastikki suurin osa meistä tulee olemaan aivan yhtä huolestuneita varsinkin alkuraskauden aikana. Hyvää alkavaa viikkoa ja noita onnen kipinöitä sinnekkin :heart::heart:

 

reissusta kotiuduttu, palailen kuitenin palstailemaan vasta jokusen ajan päästä, nyt on voimat vähissä kun eilen vielä reissulla ollessa aamulla tuli viesti että miehen äiti ja miun rakas anoppi on kuollut keräillään voimia kotona..

 

tunturihilla Kauheaa... voimia kovasti teille molemmille ja koko perheelle :heart:

Helinälle tervetuloa!

 

Voi ei. Otan osaa Tunturihilla!

Oon tässä miettinyt kun mulla nyt alkaa ne tutkimukset, että ootteko paljon kertonut tukimuksista/hoidoista muille? Sukulaisille, ystäville, työkavereille? Minua kauheesti mietityttää tämä kun normaalisti aika avoimesti puhun monillekin asioista mutta tässä kohtaa mietityttää... lähinnä se että miten ihmiset reagoi ja sitten kun nuo ystävät on nyt raskaana niin ei huvita niille kertoa.

 

tunturihilla :'( Otan osaa :hug: Voimia teille :heart:

 

H.o.p.e en osaa auttaa tuossa yksityisen valinnassa, mutta kun etsit sopivaa paikkaa, kannattaa selvittää ja valita sellainen, jossa on lapsettomuuteen erikoistunut lääkäri mikäli mahdollista (tavalliset gynet osaa asiansa, mut tiedot asiasta tietty suppeammat). Netistä löytyy isompien lääkärikeskusten sivuja/mainoksia ja täältä 2+n uumenista saattais kans löytyä suosituksia?

Helinä*** me on tehty valinta olla kertomatta. En halua, kun asia niin kipeä... sanon aina miehellekkin, etteihän yksityiskohtia kerrottais lapsenteosta vaikka sais alkunsa normaalisti Eihän sitä sitten myöhemmin tiedä vaikka haluisikin jakaa, mut ei hoitojen aikana ainakaan. Onneks on mies jolle purkaa niitä tuntoja ja kaikki ihanat ihmiset täällä :heart: koska ei tätä ihan yksinkään jaksais.

Isla79 mitkä fiilikset? :hug: opcorn:

Piti kysymän sulta, että jos vertaat sivuvaikutuksia clomeista ja piikityksistä, mitä eroa? oireiliko piikitys kuitenkin voimakkaammin? Tänään nimittäin huonon olon päivä :x ja ehdin jo miettiä miten kestän voimakkaammat hormonit, kun nyt jo olen lyömässä hanskoja tiskiin :ashamed:

 

Hei!

Sori, että änkeän tänne. Olen seurannut varmaan alusta asti tätä ketjua ja monesti miettinyt tänne kirjoittamista. Mutta jos ihan pienesti vaan kommentoisin, tuli vaan valtava tarve.. Teillä on täällä jotenkin tosi hyvä henki ja tunnelma.

Olikohan se hopeaisen kirjoitus itsensä suojelemisesta ja vauvakuumeen pidättelemisestä, se oli aivan kuin minun päästäni! Itse vähän kuin blokkaa koko vauvakuumeen pois mielestään, mutta silloin tällöin se bongahtaa esille, kuten ohjelmia katsoessa joissa vauvoja ja rupeaa kyynelehtimään ja sitten iskee se tajunta että minäkin haluan, minulla on vauvakuume. En anna itseni toivoa onnistumisesta, jolloin ei myöskään pety, siis jollain tasolla toivoo muttei päästä itseään pilvilinnoihin. Voisin kuvailla itseäni, että olen kuin strutsi joka työntää päänsä piiloon.

Sori pieni purkaus..:ashamed: