J
jippuliisa
Vieras
viimeisestä lapsen syntymästä on tosiin 4,5vuotta, koko tuon ajan olen ollut apea.. tai siis olen kyllä myös kokenut ilon hetkiä, mutta sellasta onnellisuuden tunnetta ei oikein ole ollut, hetkittäin toki, mutta jotenkin koen että aika valjusti siihen nähden miten tunsin ennen.
toisaalta koska toinen lapsista on pitkä-aikaissairas(loppuelämänsä) niin olen kokenut tämän yhtälön(haastava lapsi+sairaslapsi, n.4 vuotta rikkonaisia öitä) syynä siihen että en koe nauttivani elämästäni. mutta mieleeni hiipi ajatus että entäs jos olenkin väärässä,jos minun tunteeni ei johdukkaan siitä että elämässä on vaativia asioita, entä jos olenkin koko ajan ollut masentunut,enkä ole itse sitä tajunnut?
tosin voin väittää melko varmaksi että moni kahden lapsen vanhempi, ja moni kolmenkin lapsen vanhempi pääsee puolet helpommalla. mutta onko se koko syy tähän oloon?
kuulisin mielelläni siis kokemuksia!
toisaalta koska toinen lapsista on pitkä-aikaissairas(loppuelämänsä) niin olen kokenut tämän yhtälön(haastava lapsi+sairaslapsi, n.4 vuotta rikkonaisia öitä) syynä siihen että en koe nauttivani elämästäni. mutta mieleeni hiipi ajatus että entäs jos olenkin väärässä,jos minun tunteeni ei johdukkaan siitä että elämässä on vaativia asioita, entä jos olenkin koko ajan ollut masentunut,enkä ole itse sitä tajunnut?
tosin voin väittää melko varmaksi että moni kahden lapsen vanhempi, ja moni kolmenkin lapsen vanhempi pääsee puolet helpommalla. mutta onko se koko syy tähän oloon?
kuulisin mielelläni siis kokemuksia!