Elikkä, sain jutella biologin ja lääkärin kanssa pitkään, mistähän nyt aloittaisin. Ihan "palikoina" sain tiedot, eli kaikki oli hyvin ymmärrettävissä.
Ensiksikin, niitä nesteitä jossa alkiot "käsitellään" on satoja erilaisia, itse luulin että vain pari
. Siis vaihtoehtoja on satoja, mutta yleisimmin niistä on käytössä kaksi, eikä pelkästään tuosta liuoksesta voi päätellä onnistumisen mahdollisuutta, vaan se riippuu valtavasti muista tekijöistä. Toiselle toimii toinen paremmin kuin toinen.
Se, että selviääkö alkiot sulatuksesta johtuu yleensä siitä, että alkiossa on vettä joka on päässyt kiteytymään. Solut eivät siis kestä vettä, ja siinä liuoksessa mihin alkiot laitetaan jakautumaan? tai ainakin missä ne sulatetaan, on jotain mikä poistaa tuota vettä, ja aina se ei poistu riittävän hyvin.
Solujen selviytyminen sulatuksesta ei siis johdu "meistä". Tuo on vain yksi syy siihen solun selviytymättömyyteen, tai siihen että jakautuneesta solusta vain osa selviytyy, eli kun vaikka nelisoluisesta tulee kaksisoluinen. Vähän se pienentää onnistumisprosenttia jos siitä jakautuneesta selviää vain osa. Puolet pitää selviytyä että mennään siirtoon. Eli jos on kahdeksansoluinen ja siitä selviää vain kaksi, niin sitä ei siirretä. Mutta jos on nelisoluinen ja siitä selviää vain kaksi, niin se vielä siirretään.
Joidenkin tutkijoiden mukaan solut eivät ole täysin identtisiä enää jakauduttuaan muutaman kerran, mutta tuosta "kiistellään". Se että osa jakautuneesta selviää ja osa ei, ei juurikaan johdu siitä että toinen olisi huonompi kuin tonen, vaan että toisen kohdalla se aika minkä ovat liuoksessa ei ole ollut riittävä poistamaan kaikkea? vettä solusta.
Joillakin on soluissa sellaisia tekijöitä että solu ei jakaudu nelisoluisesta pidemmälle, vaan lähtee surkastumaan. En muista tuosta tämän enempää, jotenkin sen solun sisällä on kai sellaista joka vaikuttaa siihen. Pahoittelen surkeaa tietoa/muistia,
Lähes jokaiselle tulee monitumaisia soluja. On erittäin poikkeuksellista että niitä ei tulisi. Tuossa on siis lähes 100% todennäköisyys että niitä tulee, luonnollisissa raskauksissakin, jotkut eivät selviä alkua pidemmälle, joistakin tulee täysin terve lapsi.
Eli osa monitumaisista ei koskaan pysty kehittymään blastokysteiksi, ja siis ovat ns. tuhoon tuomittuja joka tapauksessa, mutta osa pystyy, ja jos näin tapahtuu [ensin tulee balstokystin, (käytetään myös blastokysta-sanaa) esivaihe], niin solulla on yhtä hyvät onnistumisprosentit kuin ns. normaalitumaisillakin.
Tuota tuma-ainetta on
aina myös istukassa, eli on normaalia että sitä siis on, mutta tuosta ei vielä tiedetä kauheasti syytä tai selitystä. Biologi sanoi, että sellaisissakin soluissa jotka on alun perin ollut yksitumaisia, saattaakin olla monta jossain myöhemmässä vaiheessa, mutta niitä ei oikein pystytä sen suhteen tutkimaan enää sen jälkeen kun ovat siirretty, joten tieto on vielä vähän alkutekijöissä tuon suhteen. Istukassa oleva tuma-aines puhuu sen puolesta.
Ei tiedetä miten ja missä vaiheessa monitumaisuus muodostuu, mutta tuo siis tapahtuu hedelmöittymisen jälkeen. Ei tiedetä johtuuko se siittiöistä vai munasolusta, vai mistä. Monitumaisista soluista syntyneistä lapsista tulee yhtä terveitä kuin "muistakin".
Kysyin sitten lääkkeistä, Embryogluesta, kortisonista ja antibiooteista.
Embryoglueta on käytetty Naistenklinikallakin joskus. Biologi sanoi että on tehnyt siitä kokeiluja. Tuloksena on se, että se ei ole lisännyt raskaaksi tulon mahdollisuutta paitsi kerran pienellä ryhmällä huomasi että sillä on ollut pieni merkitys. Eli tulos on, että sillä saattaa olla joskus jollekin ihmiselle hyötyä. Korosti sanaa saattaa.
Kortisonista on hyötyä vain jos elimistössä on kortisonin puutetta. Antibiooteista vain jos on tulehduksia elimistössä. Lääkäri sanoi, että saan käyttää vain raskausmultivitatabletteja, mutta ei mitään muuta extraa! Sanoi että luontaistuotteista voi olla haittaakin. Kielsi nuo siis jyrkästi.
Kiinnittymistä ja limakalvoa ei oikein pysty hyvin tutkimaan. Ainakaan tällä hetkellä. Eli limakalvossakin voi olla satoja erilaisia tekijöitä jotka vaikuttaa kiinnittymiseen. Nythän tutkitaan vain ultralla paksuutta ja rakennetta.
Korkeampi ikä pienentää todennäköstä raskautumisprosenttia muutamalla. Vimeksi kun meille siirrettiin kaksi kaksisoluista, niin normaalisti tuossa on (vain) 10% onnistumismahdollisuus, meillä se oli 5-7% koska olen 39!!!
Siirtoja meille on tehty kuulemma vasta vähän, kun niitä on ollut neljä. (Aiemmin tehdyt inseminaatiot ei kiinnosta enää ketään...). Onnistumisprosentit on ollut meillä siinä yhdessä nelisoluisessa n. 30%, muissa jotain 15% luokkaa.
Ja taas sanoi sen mitä olen tiennytkin, että nelisoluinen on paras siirrettävä, viisisoluinen seuraavaksi paras. Mutta onnistumisprosentit pienenee siitä kun mennään kumpaankin suuntaan. Eli on taas jo pienempi sekä kolmesoluisessa, että kuusisoluisessa.
Onnistumisprosenttia pienentää tai nostaa myös solun jakautumistahti. Ei ole hyvä että solut jakautuu liian nopeasti. Ja vaikka solut ns. jakautuvat: kaksi, neljä, kuusi...niin on kolme, viisi, seitsemän jne. soluisia, koska jakautuminen ei tapahdu niin, että kumpikin "uusi" solu kasvaisi samaa tahtia. Eli vaikka solu nähdään kolmesoluisena, on siinä se neljäs "tuloillaan", eli esim muutman tunnin päästä voisi sen neljännen nähdä.
Mitäs muuta. Mun pitää nyt tehdä ovistesti välillä (lääkäri pyysi kun munasolu on jo 16mm), ja kissa huutaa tuossa vieressä, joten käyn antamassa vähän huomiota
. Palaan taas hetken päästä....
Noniin, jatkan vielä vähän. Sellaista kysyin vielä, että kun esim. Jenkeissä ivf-"potilaat" saavat vaikka mitä droppia, niin sen lisäksi saavat saunomiskiellon, seksikiellon?, joutuvat makuulle pariksi viikoksi, painavien nostamiskiellon....ym. ym. ym, että mitäs mieltä ovat. Sanoivat että normaalia eloa vain, tuollaisilla kielloilla ei ole mitään perustetta eikä niissä siis ole järkeä.
En nyt muista paljoa enempää, joten kysykää jos jotain jäi, niin katson osaanko vastata.
