Tervehdys entisille ja uusille ketjussa oleville!
Tässäpä oma loppuhuipennukseni eli vaikeuksien ja monien vuosien yrittämisen jälkeen voittoon:
Minulla on ollut todella paljon ongelmia loppuraskaudessa, jonka vuoksi olen pitänyt hiljaiseloa netistä. On ollut kauheita turvotuksia jo todella varhaisessa vaiheessa, joiden vuoksi jäin sairaslomallekin jo 2 kk ennen varsinaisen äitiysloman alkua.
Tammikuussa sitten ihan normaalissa äitiyspolin kontrollissa todettiin korkean lapsiveden meno eli sitä tihkutteli jostain kohdun yläosasta.
Tämän vuoksi olin sairaalassakin 3.-14.1.13 eli rv 31+4 lähtien 12 vrk.
Minulle pistettiin kortisonipistoksia varmuuden vuoksi, jos lapsivesi olisi sattunut menemään, jotta vauvan keuhkot kehittyisivät nopeammin ennen syntymistä.
Kun vuoto ei tuntunutkaan pahenevan, pääsin kotiin.
Neuvolassa ja äitiyspolilla olen kulkenut normaalia useammin juurikin tuon tihkuttelun vuoksi, neuvolassa parhaimmillaan jopa 2 kertaa viikossa.
Mutta kuten edellä jo mainitsin, tälläkin tarinalla on "happy ending" eli olemme nyt pienen pojan vanhemmat ja tässäpä olisi minun synnytyskertomukseni:
Suunniteltu sektio olisi ollut maanantaina 11.3, jollei synnytys olisi käynnistynyt ennen sitä.
Minulla meni lapsivedet torstai-perjantai 7.-8.3 välisenä yönä klo 1:00 aikaan, mieheni tilasi ambulanssin. Ambulassikyydillä kylkimakuullaan sairaalaan, koska viimeisimmän tiedon mukaan poika olisi ollut päätarjonnassa, muttei vielä laskeutunut lantioon. Tällaisessa tilanteessa on pelkona napanuoran esiinluiskahdus, koska pää ei ole tukkimassa kohdunsuuta. Supistukset minulla alkoivat ambulanssissa.
Klo 1:40 sairaalassa ultraava kätilö totesi pojan olevan melkein päätarjonnassa, pää hieman oikealla puolella kohdunsuulta. Hän soitti päivystävälle lääkärille kotiin. Lääkärin ohjeistuksen mukaan sitten seurattiin synnytyksen ja supistusten etenemistä ja tarkoitus oli synnyttää poika normaalisti.
Kohdunsuu oli tuossa vaiheessa korkealla liikkuvana, ulkosuusta sormenkärjen mentävä ja kanavaa jäljellä. Vihertävää lapsivettä tuli reilusti.
Mitään muita kipulääkkeitä ei annettu, kuin jokin pistos pakaraan jotta olisin saanut nukutuksi. Pistoksesta huolimatta minulla oli supistuskipuja aamuun asti, enkä nukkunut ollenkaan.
Mieheni käväisi tuossa välissä sairaalassa, mutta kätilö passitti hänet takaisin kotiin, koska synnytyksen eteneminen oli niin alussa.
Aamulla lääkäri tuli töihin ja ultrasi minut.
Poika oli kääntynyt jossain vaiheessa perätilaan. Koska lantiotani ei oltu missään vaiheessa mittailtu, että onnistuisiko perätila-vauvan synnyttäminen, lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon.
Tuon jälkeen alkoikin tapahtua nopeasti:
Ehdin soittaa miehelleni, että tulla nopeasti sairaalaan.
Minulle laitettiin kestokatetri ja tippakanyyli klo 7.20.
Leikkaussalissa olin klo 7.30. Siellä tehtiin loput valmistelut leikkausta varten esim. laitettiin spinaalipuudutus.
Puudutuksen jälkeen alavartalossani tuntui lämmin aalto ja tunsin kuinka vartalo meni tunnottomaksi rinnoista alaspäin.
Leikkaus ei tuntunut miltään ja koska minulla oli todella huonosti nukuttu yö takanani, niin taisinpa siinä torkahtaakin.
Kun poika syntyi klo 8:49, hoitaja herätti minut ja leikannut lääkäri toi pojan näytille. Kyllähän siinä itku tuli. :heart:
Leikkaushaava ommeltiin kiinni ja kohtua paineltiin kutistumaan.
Minut vietiin heräämöön (1.krs, sama jossa myö leikkaus tehtiin) ja poitsu nähtäväksi miehelleni synnytyshuoneeseen 6:nteen kerrokseen. Mieheni ei siis ollut synnytyssalissa mukana.
Kun jalkoihini alkoi palata tunto, siirrettiin minut heräämöstä synnyttäneiden vuodeosastolle 2:n hengen huoneeseen. Mieheni saapui pojan kanssa huoneeseen.
Perjantaipäivän olin niin kipeä leikkauksesta, etten pystynyt hoitamaan vielä poikaa. Ruokakin tuotiin huoneeseen.
Lauantaina pääsin eroon katetrista ja kanyylista. Yhden kätilön ja opiskelijan avustamana nousin sängystä ylös. Ylös nouseminen aiheutti huimausta, koska olin kokonaisen vuorokauden ollut makuullaan. Käveleminen oli todella tuskallista leikkaushaavassa olevan kivun vuoksi.
Pääsin tekemään aamupesuja vessaan. Kun vaippa otettiin pois, verta valui aika paljon jalkojani pitkin vessan lattialle. Tein lappupesut ja alapesun, hammaspesun ja sain vaihtaa puhtaat vaatteet päälleni.
Päivän mittaan poikaa tuotiin tissittelemään, milloin oikealle, milloin vasemmalle rinnalle. Illalla sitten aloin jo liikuskella enemmän ja suoritin ensimmäisen kerran pojalle vaipanvaihdon.
Kävin ensimmäisen kerran syömässä ruokasalissa iltapalan.
Yöksi poika vietiin vielä vauvalaan ja tuotiin sieltä käymään välillä tissittelemässä.
Sunnuntaipäivänä hoitelin vauvaa jo aikalailla itsenäisesti, jopa yön poika vietti samassa huoneessa. Syömässä kävin ruokasalissa.
Maanantaipäivä kului samalla tavoin kuin sunnuntai ja tiistaina sitten pääsimmekin kotiin.
Joskus matka tavoitteeseen voi olla todella pitkä ja kivikkoinen...
...Joillakin, ikävä kyllä, tavoite jää saavuttamatta. :'(
Meille tuo matka toi toivotun lopputuloksen. :heart:
Kaikille teille, vielä hoitojen parissa puurtaville, toivotan onnea ja menestystä koko sydämestäni. :hug: :heart:
Terveisin Sintu74 & poitsu 9 vrk, 3505g/ 51cm
